Joulukukkailoa

Kukat ovat aika lailla varma kylävieminen, ja näin joulun aikaan löytyy valtavasti kauniita asetelmia. Itse rakastan yli kaiken hyasintin tuoksua. Ylväs amaryllis taas on aina yhtä upea. Tänä vuonna olen kuitenkin erityisen tykästynyt jouluisiin viherkasviasetelmiin. Kyllähän se vaan niin on, Lue koko kirjoitus

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Viime päivät ovat olleet täynnä Suomen syntymäpäiväjuhlintaa niin kouluissa, kerhoissa, työpaikoilla kuin erilaisissa yhteisöissäkin. Konsertit, tanssiaiset, valtakunnnaliset kahvitteluhetket, yhteislaulut, seppeleenlaskut ja teematapahtumat arvokkaista iloisiin ovat saaneet koko kansan liikkeelle. On ollut huikeaa nähdä, miten innostuneisuus on tarttunut vauvasta vaariin, Lue koko kirjoitus

Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

erikoisemmat pensaat

Puutarhan kevät starttaa pinkein kukin

Jo talvella koiralle pihalla palloa heitellessäni katse osui yhden pensaan lukuisiin karvapalleroihin. Hyvänen aika, nehän voisivat olla pajunkissoja, jos tuo pensas nyt olisi paju. Mutta kun ei ollut. Koko kevättalven kävin säännöllisesti tarkistamassa, ovatko nuo pallerot vielä kiinni pensaassa ja odotin, koska mahtaa ensimmäinen kukka aueta. Jossain vaiheessa kuitenkin vähän niinkuin unohdin koko kasvin, kunnes vappuaattona katse osui taas pensaaseen. Ja siellähän niitä kukkia nyt sitten oli.

 KUVA1

Siinä kohtaa ei harmittanut yhtään, että ei tullut yhtään vappupalloa puhallettua tai serpentiinejä kotiin laiteltua. Innosta puhkuen raahasin myös muun perheen tätä pientä kasvunihmettä katsomaan. Vaikka kukat herättivät ihastusta myös muissakin perheenjäsenissä, jotenkin minusta tuntui, että tämä kukkahehkuttelu taitaa olla kuitenkin pääsääntöisesti tässä perheessä vain minun juttuni. Heh. Mies katselee huvittuneena päätään pyöritellen omaa möyrimistäni kameran kanssa, kun yritän milloin selällään tai mahallaan löytää mahdollisimman hyviä kuvakulmia kasvien kuvaamiseen.

Olen vuosien saatossa keräillyt omaan puutarhaani kasvin sieltä ja toisen täältä ja erityisesti nämä vähän erikoisemmat pensaat ovat se minun juttuni. Oma pihani on suhteellisen edullinen kasvupaikka aremmillekin kasveille. Asumme vyöhykkeellä II, mutta uskoisin mikroilmaston olevan monessa kohtaa puutarhaani hyvinkin paljon ”trooppisempi”. Suurin osa istutuksista on loivassa rinteessä suojaisella paikalla joko metsän vieressä tai etelän puolella.

KUVA2

Magnolioitakin minun pihastani löytyy viisin kappalein. Tosin tämä nyt kukkiva (Magnolia x loebneri ’Leonard Messel’) on näistä suurin ja ollut aina innokkain kukkimaan. Tulevina vuosina odottelen myös muista pihani magnolioista (Japaninmagnolia (M. kobus), Tähtimagnolia (M. stellata ’Royal Star’), Pensasmagnolia (M. sieboldii), Magnolia ’Susan’ (M. liliiflora) ja josko nekin innostuisivat edes pari kukkaa ilokseni tekemään.

Jotenkin tämä näinkin herkän näköisen kukan kukkiminen näin aikaisin keväällä jaksaa hämmästyttää joka vuosi. Melkein tekisi mieli mennä sanomaan, että malta nyt vähän, kun täällä on vielä niin kylmäkin ja nämä meidän keväät kun tulevat niin keikkuen, että varmasti sataa vielä luntakin. Mutta ei. Joka vuosi ne kilpailevat jouluruusujen kanssa, kumpi kukkii ensimmäisenä. Tänä vuonna taisi tulla aika tasapeli.

KUVA3

Magnoliat olen tarkoituksella istuttanut suojaisiin paikkoihin. Kolme magnolioista asuu syvämultaisessa maassa aivan metsän reunassa, jossa metsän puusto on suojana. Yksi on istutettu etelänpuoleiselle kasvupaikalle erilaisten havujen ja hortensioiden joukkoon. Tämä nyt kukkiva ’Leonard Messel’ taas on löytänyt paikkansa terassin vierestä pihan länsipuolelta. Eli omien empiiristen kokeilujen perusteella voisin suositella magnolian kasvupaikaksi suojaisaa, mutta kuitenkin valoisaa, hieman hapanta, kuohkeaa maata. Ainakaan omat yksilöni eivät ole ottaneet nokkiinsa siitä, että ihan lähinaapurissa kasvaa muitakin kasveja, kuten havuja, hortensioita, euroopansorvaripensas, syriköitä, erilaisia koristeheiniä ja sinihibiskus. Sen kummempaa leikkaamista magnoliat eivät tarvitse. Talvi palelluttaa joskus oksan sieltä tai täältä, jotka leikkelen pois pensaita rumentamasta.

 KUVA4

 Itse en ole kokenut, että magnoliat vaatisivat kovinkaan erikoista huolenpitoa. Riski siihen, että kasvupaikka ei olekaan pensaalle otollinen, on tietysti olemassa, mutta kokeilemallahan sekin selviää.

 Kevään ihmeiden kummastelu puutarhassani jatkuu ja mikäs se mahtaa olla tuo alla oleva kiekura?

 KUVA5

Kirjoittanut Terhi 2 Kommentit