Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

Elämämme kallein heräteostos

Huikean aurinkoinen ja lämmin syyskuun viikonloppu muistutti minulle mieleen oman puutarhamme tarinan siitä kuinka se päätyi meille. Päätimme nimittäin ostaa mökkimme puutarhoineen yhtenä lämpimänä elokuun iltana kahdeksan vuotta sitten. Viaton pyörälenkki siirtolapuutarhalle sunnuntain ratoksi oli eskaloitunut järjettömäksi mökkikuumeeksi ja Lue koko kirjoitus

Syyskukkia

Syksy tekee tuloaan ja puutarha alkaa pikku hiljaa valmistautua talvilevolle. Onneksi kukkailoa riittää yhä. Jos pihasta ei löydy pitkälle syksyyn kukkivia myöhäiskesän perennoja, voi kukkaisaa tunnelmaa jatkaa erilaisilla syysistutuksilla. Nuupahtaneita kesäkukkaistutuksia on helppo päivittää muutamalla syyskasvilla. Vaihda ränsistyneet kesäkukat koristekaaleihin, kukonharjaan, Lue koko kirjoitus

erikoisemmat pensaat

Puutarhan kevät starttaa pinkein kukin

Jo talvella koiralle pihalla palloa heitellessäni katse osui yhden pensaan lukuisiin karvapalleroihin. Hyvänen aika, nehän voisivat olla pajunkissoja, jos tuo pensas nyt olisi paju. Mutta kun ei ollut. Koko kevättalven kävin säännöllisesti tarkistamassa, ovatko nuo pallerot vielä kiinni pensaassa ja odotin, koska mahtaa ensimmäinen kukka aueta. Jossain vaiheessa kuitenkin vähän niinkuin unohdin koko kasvin, kunnes vappuaattona katse osui taas pensaaseen. Ja siellähän niitä kukkia nyt sitten oli.

 KUVA1

Siinä kohtaa ei harmittanut yhtään, että ei tullut yhtään vappupalloa puhallettua tai serpentiinejä kotiin laiteltua. Innosta puhkuen raahasin myös muun perheen tätä pientä kasvunihmettä katsomaan. Vaikka kukat herättivät ihastusta myös muissakin perheenjäsenissä, jotenkin minusta tuntui, että tämä kukkahehkuttelu taitaa olla kuitenkin pääsääntöisesti tässä perheessä vain minun juttuni. Heh. Mies katselee huvittuneena päätään pyöritellen omaa möyrimistäni kameran kanssa, kun yritän milloin selällään tai mahallaan löytää mahdollisimman hyviä kuvakulmia kasvien kuvaamiseen.

Olen vuosien saatossa keräillyt omaan puutarhaani kasvin sieltä ja toisen täältä ja erityisesti nämä vähän erikoisemmat pensaat ovat se minun juttuni. Oma pihani on suhteellisen edullinen kasvupaikka aremmillekin kasveille. Asumme vyöhykkeellä II, mutta uskoisin mikroilmaston olevan monessa kohtaa puutarhaani hyvinkin paljon ”trooppisempi”. Suurin osa istutuksista on loivassa rinteessä suojaisella paikalla joko metsän vieressä tai etelän puolella.

KUVA2

Magnolioitakin minun pihastani löytyy viisin kappalein. Tosin tämä nyt kukkiva (Magnolia x loebneri ’Leonard Messel’) on näistä suurin ja ollut aina innokkain kukkimaan. Tulevina vuosina odottelen myös muista pihani magnolioista (Japaninmagnolia (M. kobus), Tähtimagnolia (M. stellata ’Royal Star’), Pensasmagnolia (M. sieboldii), Magnolia ’Susan’ (M. liliiflora) ja josko nekin innostuisivat edes pari kukkaa ilokseni tekemään.

Jotenkin tämä näinkin herkän näköisen kukan kukkiminen näin aikaisin keväällä jaksaa hämmästyttää joka vuosi. Melkein tekisi mieli mennä sanomaan, että malta nyt vähän, kun täällä on vielä niin kylmäkin ja nämä meidän keväät kun tulevat niin keikkuen, että varmasti sataa vielä luntakin. Mutta ei. Joka vuosi ne kilpailevat jouluruusujen kanssa, kumpi kukkii ensimmäisenä. Tänä vuonna taisi tulla aika tasapeli.

KUVA3

Magnoliat olen tarkoituksella istuttanut suojaisiin paikkoihin. Kolme magnolioista asuu syvämultaisessa maassa aivan metsän reunassa, jossa metsän puusto on suojana. Yksi on istutettu etelänpuoleiselle kasvupaikalle erilaisten havujen ja hortensioiden joukkoon. Tämä nyt kukkiva ’Leonard Messel’ taas on löytänyt paikkansa terassin vierestä pihan länsipuolelta. Eli omien empiiristen kokeilujen perusteella voisin suositella magnolian kasvupaikaksi suojaisaa, mutta kuitenkin valoisaa, hieman hapanta, kuohkeaa maata. Ainakaan omat yksilöni eivät ole ottaneet nokkiinsa siitä, että ihan lähinaapurissa kasvaa muitakin kasveja, kuten havuja, hortensioita, euroopansorvaripensas, syriköitä, erilaisia koristeheiniä ja sinihibiskus. Sen kummempaa leikkaamista magnoliat eivät tarvitse. Talvi palelluttaa joskus oksan sieltä tai täältä, jotka leikkelen pois pensaita rumentamasta.

 KUVA4

 Itse en ole kokenut, että magnoliat vaatisivat kovinkaan erikoista huolenpitoa. Riski siihen, että kasvupaikka ei olekaan pensaalle otollinen, on tietysti olemassa, mutta kokeilemallahan sekin selviää.

 Kevään ihmeiden kummastelu puutarhassani jatkuu ja mikäs se mahtaa olla tuo alla oleva kiekura?

 KUVA5

Kirjoittanut Terhi 2 Kommentit