Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

elokuu

Jotain sentään tapahtuu!

Kyllä on odottavan aika tuntunut pitkältä! Keittiöpuutarhan sato on kypsynyt ennätyshitaasti. Viime päivien ihana lämpö ja aurinko on kuitenkin saanut kaiken ottamaan isoja harppauksia.

Voi sitä riemua, kun pääsimme maistelemaan ensimmäisiä oman sadon tomaatteja. ’Sungold’-kirsikkatomaatit olivat juuri niin makeita ja herkullisia kuin muistinkin. Ei näistä vielä säilykkeitä tarvitse tehtailla, mutta maistiaisia sentään saa jo joka päivä.

Tähän aikaan satokaudesta olen yleensä jaellut kesäkurpitsoja naapureille ja kadunmiehille ihan kyllästymiseen asti. Vaan tänä vuonna ei ole tarvinnut. Meillä grillattiin ensimmäiset ’Latino’-kesäkurpitsat vasta viime viikonloppuna. Kukkia ja pieniä alkuja on kyllä lupaavasti, kunhan kelit vain pysyisivät hyvinä.

Mustaherukat sen sijaan yllättivät positiivisesti todella runsaalla sadolla. Niitä on herkuteltu tuoreeltaan ja leivonnaisissa, hillottu ja pakastettu. Rungollisen punaherukan marjat puolestaan katosivat rastaiden suuhun ennen kuin ehdin keräyskulhoa hakea. Jospa ensi vuonna muistaisin viritellä verkot tai linnunpelättimen hyvissä ajoin.

Avomaankurkku ’Profi’ on vasta pääsemässä vauhtiin. Tästäkin on ehditty popsia vain muutama herkullisen rapea kurkku. ’Profi’ on yleensä ollut varsin satoisa lajike, joten toiveet ovat nyt korkealla.

Tämän kesä on suosinut kuvan mangoldia sekä lehtikaaleja. Ne ovat olleet ötökkävapaita ja suorastaan kukoistaneet viileässä ja kosteassa säässä.

Yhtä onnekkaita eivät puolestaan ole olleet latva-artisokat ja maissit. Kesään nähden hyvän alun jälkeen tuli Kiira ja katkaisi lähes kaikki kasvustot. Nyt yritän selvitellä, voiko maissia jälkikypsentää kuten vihreitä tomaatteja sisätiloissa vai oliko sato nyt tässä, katkenneissa tähkäpäissä?

Keittiöpuutarha tarjoaa siis yhä jännitysnäytelmää: miten käy kukkakaalien, maistuuko maissi, ehtivätkö kaikki tomaatit punastella? Nyt peukut pystyyn lämpimän syksyn puolesta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 1 Kommentti

Syysleimujen leiskuntaa

Syysleimut ovat loppukesän ja syksyn puutarhan ehdottomia kuningattaria. Eivät todellakaan mitään vaatimattomia hiirulaisia, vaan huomion vieviä upeita kukkijoita.

DSC_0387

Syysleimuja löytyy valkoisesta lilaan ja kaikkea siltä väliltä. Matalaa ja korkeaa. Isommalla kukalla ja maltillisemman kokoisella. Yksi- ja kaksivärisenä. Varmaa on, että suurina ryhminä nämä eivät jää keneltäkään huomaamatta. Eivät edes etäältä katsottuna, sillä komea kukinta ja väri-ilottelu muodostavan näyttävän kukkapilven, joka näkyy kauas.

DSC_0378

Syysleimujen kukinta alkaa yleensä jo heinäkuussa ja jatkuu pitkälle syksyyn, lajikkeesta riippuen. Etualalla vähän matalampi ’Mia Ruys’, keskellä ’Bright Eyes’ ja takana korkea ’Ruotsinpyhtää’.

DSC_1004

Sherbet Blend’ on veikeä värisekoitus. Vaaleanpunaisia kukkia reunustavat hennot limenvihreät reunukset. Kukka ei ole suuri, mutta sen hienous paljastuu lähemmässä tarkastelussa.

DSC_0745

Europa’ taas on edellistä suurikukkaisempi valkoinen leimu, jonka keskiosassa on voimakas aniliininvärinen silmä.

DSC_0018 21

Coolwater’ on herkkä kaunotar, jossa värit sekoittuvat valkoisen ja vaaleanpunaisen välillä.

DSC_0759

Syysleimut paitsi näyttävät kauniilta ja tuoksuvat ihanasti, niin myös houkuttelevat perhosia. Puutarhasta löytyykin tällä hetkellä melkoisia luonnon väriyhdistelmiä!

DSC_0019 28

Sadonkorjuukiireiden keskellä on ihanaa nauttia ylväinä kukkivista syysleimuista. Ne vievät katseet sopivasti pois muista jo ehtoopuolelle siirtyneistä kesäkukkijoista.

DSC_0755

Värikästä elokuun jatkoa siis!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti