Daalian talvetus (ja daaliahuijaus)

Mainitsin ohimennen syyskuun alussa täällä, miten ostamani valkoinen 'Cafe au lait' daalia paljastui joksikin ihan muuksi. Nooh, kyseisestä kojusta tehdyt messuostokset jatkoivat samalla linjalla loppuun asti. Jokaikinen daaliajuurakko puhkesi kukkaan erilaisena kuin olin sen ostanut. Jospa vihdoin ottaisin opiksi Lue koko kirjoitus

Kalamondiini, pikkuinen sitruspuu

Pikkuinen sitruspuu, kalamondiini, taitaa olla vähän haastavan maineen omaavista sitruspuista se kaikkein helppohoitoisin. Sen lehdet ovat kiiltävän vihreät ja kukat valkoiset. Hedelmät ovat pienet, oranssit ja todella kirpeät. Kalamondiinit viihtyvät kesäaikaan esimerkiksi terassilla tai ihan taivasalla. Se pitää valosta ja Lue koko kirjoitus

Keittiöpuutarhassa syyskuussa

Syysmyräkkä on riepotellut puutarhaa pari päivää. Tuulessa lentelevät keltaiset lehdet ovat saaneet syksyn tuntumaan konkreettiselta, vaikka syyskuun keittiöpuutarhassa on vielä paljon sadonkorjuuta ja muuta puuhaa. Kasvihuone on täynnä ihanan värikkäitä tomaatteja. En ole vielä tehnyt ansarin syyssiivousta, joten jokainen auringonsäde Lue koko kirjoitus

Syksy saapui puutarhaan ja myymälään

Syksy on saapunut paitsi puutarhaan, niin myös Viherpeukaloiden puutarhamyymälään. Myymälä on juuri nyt täynnä syksyn hehkuvia värejä. Nyt on hyvä hetki tarkistaa lyhtyjen tilanne kotona, sillä tarjolla on toinen toistaan kauniimpia valon tuojia. Voin vain kuvitella, miten upeasti kynttilänvalo tuikkii Lue koko kirjoitus

Monikäyttöiset maanpeittäjät!

Monivuotiset perennat pärjäävät oikealla kasvupaikalla pienellä hoidolla, kasvavat rehevästi ja kukkivat runsaasti. Maanpeiteperennat ovat luonnollisia maanpinnan kattajia. Ne vehreyttävät ja kukittavat puiden sekä pensaiden alustat ja ovat erinomaisia istutusten reunuksissa ja rinteissä sekä toimivat myös nurmikon korvikkeena. Kukkapenkeissä maanpeiteperennojen avulla saadaan Lue koko kirjoitus

Oikotie onneen

Kun on koko kevään puuhastellut tomaatintaimien ja muiden esikasvatettavien vihannesten parissa, tuntuu melkein huijaamiselta ostaa valmis ja tanakka taimi. Parhaimmillaan sadonkorjuusta pääsee nauttimaan saman tien.

Erilaiset ”pick-&-joy” -kasvit ovat yleistyneet puutarhamyymälöissä ja helpottavat etäiseltä tuntuvaa sadonkorjuun odottelua. Erityisesti näin kylmänä kesänä, kun kaikki (myös puutarhuri) laahaa kovasti jäljessä. On ihanaa päästä nauttimaan sadonkorjuun ilosta ja samalla saa näköä ja väriä kasvihuoneeseen, parvekkeelle tai terassille.

Olen aikaisemmin kokeillut munakoison kasvatusta siemenestä, mutta koleana kesänä satoa tuli niukasti ja homma oli muutenkin hieman turhauttavaa. Viime kesänä valmiina ostettu kasvi tarjosi satoa tasaiseen tahtiin ja oli hieno lisä terassille. Joten tänäkin vuonna edettiin hyväksi havaitulla kaavalla.

Munakoison muoto vaihtelee pallomaisesta pitkulaiseen lajikkeen mukaan. Tällaiset pienihedelmäiset lajikkeet sopivat ruukkukasvatukseen ja pienen tilan keittiöpuutarhaan. Munakoiso nautiskelee lämpimästä ja suojaisesta kasvupaikasta. Se pitää myös ravinteista ja kasvia olisin hyvä lannoittaa aina kastelun yhteydessä.

Munakoison lehdet ovat hauskan nukkaiset ja harmaanvihertävät, kukat yleensä violetit. Kukkien pölyttymistä voi varmistaa täristämällä kasvia hellästi. Alimpia lehtiä voi poistaa, jotta kasvusto pysyy ilmavana ja sato kypsyy tasaisesti. Itse hedelmä on kauniin kiiltäväpintainen.

Olen hieman huono käyttämään munakoisoa monipuolisesti. Munakoison mieto maku pääsee oikeuksiinsa vasta kypsennettäessä hedelmälihaa. Yleisin tapa lienee paistaa tai grillata suolalla ”itketetyt” munakoisoviipaleet oliiviöljytilkassa.

Kaunis kasvi on mainio lisä keittiöpuutarhaan ja sopii tällaisessa muodossa loistavasti kärsimättömälle köökkipuutarhurille. Oman yksilöni löysin Viherpeukaloiden Puutarhamyymälästä, jossa oli myynnissä myös ”puolivalmiita” paprika- ja napostelukurkkuruukkuja.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Inhokista ihastukseksi – verenpisara

Jos vanhemmiten alkaa vaivata ikänäkö, niin onko olemassa myös ikäkukkia? Tiedättekö, niitä joista on aikaisemmin vannonut, että tätä ei ainakaan tule omaan pihaan. Eikä ainakaan tämän värisenä! Ja sitten iän karttuessa inhokit laimenevat ja muuttuvat parhaassa tapauksessa uusiksi suosikeiksi. Itselleni on käynyt näin verenpisaran kohdalla. ”Ei ikinä!” onkin nyt uusin ihastus.

En tiedä miksi olen pitänyt verenpisaraa vähän tylsän tätimäisenä kukkana. Tästä eksoottisesta kaunottaresta on nimittäin tylsyys kaukana! Kukkahan on oikeasti varsin näyttävä, eikä todellakaan mikään seinäruusu vaan kaiken huomion keskipiste.

Tämän verenpisaran kukat ovat mahtavan kokoiset ja nuppuvaihekin kaunis. Minulle tulee nupuista mieleen kiinalaiset paperilyhdyt.

Verenpisara viihtyy puolivarjosta varjoon. Poista kuihtuneet kukat säännöllisesti, jotta saat nauttia kukinnasta ilman taukoja. Kastelun suhteen verenpisara on vähän kranttu: multa ei saa olla liian märkää eikä toisaalta päästä kokonaan kuivumaan. Löydät hoito-ohjeita verenpisaralle täältä.

Nuokkuvakukkaisella verenpisaralla on rento kasvutapa. Istutin sen korkeaan ruukkuun terassille, jossa kaartuvat versot pääsevät oikeuksiinsa tummaa ruukkua vasten. Kaverina ruukussa on kaunis sirokesäkynttilä. Sen hento olemus ja vaaleanpunaiset pystyt kukinnot keventävät runsasta verenpisaraistutusta.

Lisäksi laitoin ruukkuun sulkahirssin, joka pystykasvuisena tuo lisää elävyyttä istutukseen. Erilaiset koristeheinät ovat nyt kovin suosittuja ja niiden tarjonta on jo lisääntynyt mukavasti.

Minä nautiskelen uudesta suosikistani verenpisarasta. Ja lupaan etten sano enää koskaan ”ei koskaan”. Tällä listalla on ollut muun muassa punakukkainen palavarakkaus. Katsotaan, milloin se hiipii puutarhaamme…

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 6 Kommentit

Arovuokot – alkukesän sulostuttajat

Nyt kun sekä valkovuokkojen että hämyvuokkojen kukinta alkaa hiipua, vuorossa on arovuokkojen loistoa.

Arovuokko on helppohoitoinen alkukesän perenna, joka leviää nopeasti ja muodostaa ihania valkoisia kukkapilviä. Usein tämä kaunokainen innostuu vielä uuteen kukintaan syksyn tullen.

Arovuokko sopii monenlaiseen paikkaan ja monen erilaisen kasvin kaveriksi. Se viihtyy oikeastaan missä tahansa auringosta varjoon. Yllä arovuokko kukkii perennapenkissä, alakuvassa se on levittäytynyt mongolianvaahteran alle.

Istuttamalla arovuokkoa erilaisiin kasvupaikkoihin eri puolille puutarhaa kukinnasta saa nauttia mahdollisimman pitkään. Se soveltuu sekä perennaryhmiin, maanpeittokasviksi että reunakasviksi.

Arovuokot hehkuvat erityisen kauniisti iltapuutarhassa.

Arovuokon somasti nukkaiset nuput ovat tavattoman herkkiä ja kauniita. Ne nuokkuvat vienosti ennen avautumista täyteen loistoonsa. Kukinnan eri vaiheet ovat varsin kauniit ja lehdistö pysyy vihreänä pitkään.

Helppo ja kestävä perenna, tällaisista minä pidän!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Chiliviljelmien laajennusta ja lämpimien öiden odotusta

No niin ystävät!

Taimia on nyt istuteltu isompiin astioihin, viherpeukkujen chililannoitetta on alettu antaa ohjeen mukaisesti.

Kauan odotettu postilähetys saapui viimein ja löytyipä sieltä kerrassaan ensiluokkaisia tuotteita, ensiluokkaisesti pakkattuna.

Chilinkasvattajan joulu..

Kuvasta löytyy lannoitteet, Apache sekä Starflame taimet ja lisäksi hieman mystisempi chiliamppeli. Bonuksena myös mansikka-amppeli eksynyt kuvaan.

 

Orange habanero ja Naga ottaneet vähän mittaa kun saivat kunnolla juuritilaa. Kukkiakin näkyy jo

Vanupuikolla kannattaa tökkiä auenneita kukkia jotta ne pölyttyvät ja alkavat kehittyä hedelmiksi.

 

 

Itse omista siemenistä idätetyt yksilöt eivät ole vielä ainakaan alkaneet erityisen nopeasti kasvamaan. Kokemuksemme mukaan tuo vaihe tuntuukin uuvuttavan pitkältä kun kasvi kasvattaa juuristoa. Kun pian laitamme taimet isoihin ruukkuihin ja juuret saavat lisää multatilaa ja pääsevät leviämään ympäri ruukkua, alkaa kasvikin kasvaa silmissä!  Prosessin nopeuttamiseksi yksi hyvä vinkki voisi olla aloittaa idätys aiemmin (ja varmaan se keinovalo jälleen kerran).

Odotellaan päivä päivältä edistyksen merkkejä ja pian kyllä lähtee kaverit parvekkeelle nauttimaan raittiista ilmasta! 🙂 Aiempina vuosina olemme laittaneet chilit ulos kun yölämpötila alkaa pysyä yli kymmenessä asteessa.

 

Kirjoittanut Chilijutunjuuri Jätä kommentti

Löysin siemenpusseja. Monta.

Tilanteessa ollaan oltu ennenkin. Löysin läjän siemenpusseja. Se etten ole saanut siemenpusseja tällä kertaa kylvettyä liittyy  jälleen a) hässäkkään elämässä b) julmettuun säätöön elämässä.

Haaah! Kaikkia kukintoja ei edes peurat saaneet syötyä. Sinnikkäimmät kaverit kukkivat ruhjottujen lehtiensä kanssa.

Istutuspuuhiin kannustavaa vihjettä on nosteltu ja kierretty läpi kevään. Meillä on nimittäin keittiössä nököttänyt pieni taimimultapussi tammikuusta asti. Se vain olla köllöttelee siinä eikä kukaan meistä oikeastaan enää kiinnitä siihen edes huomioita, imurin tieltä nostetaan ja siinä se (näkymättömyys on kyllä hämmästyttävää, ottaen huomioon, että keittiömme on komero. Kylläkin pohjoisen pallonpuoliskon tehokkaimmin suunniteltu keittokomero, kuten itse olemme mahtipontisesti asian itsellemme lanseeranneet, mutta komero.)

Mutta nyt löysin siemenet. Itseasiassa jos nyt aivan umpirehellisiä ollaan niin saatoin ehkä löytää talvella toisenkin siemenpussivaraston, jonka kunnon oravana olin haudannut yöpöydän (!!!) laatikkoon odottamaan hyviä istutusilmoja. Ja kun nyt tälle umpirehelliselle linjalle lähdettiin, niin tämä on jo toinen kerta kun löydän yöpöydän laatikosta nyssäkän siemeniä. (MIKÄ minua vaivaa?)

Siemenistä kasvatettuja! Raparperit tosin saavat muuttaa paremmalle paikalle, heti kun ehdimme, toivottavasti eivät ota nokkiinsa kortteerin vaihdosta. Joka tapahtuu kyllä tänä kesänä. Saletisti.

Taimimullan huomiottajättäminen on ollut huomattavan paljon haastavampaa sen jälkeen kun löysin nuo viimeisimmät siemenvarastoni. Pussit oikein huutavat tekemättömiä istutustöitä, kariutuneita kesäkurpitsaunelmia ja vieläkään, vieläkään en saa tehtyä nyt sitten oman maan yrteistä niitä ihania oliiviöljy-yrtti-kuutioita joita kaikki te muut olette jo ensimmäisistä ihanan rapeista sirkkalehdistä alkaen päässeet pakastelemaan tulevan talven varoiksi. Koska jo vain. Talvihan tulee ja silloin omat pakastetut yrttikuutiot on must have ja pop.

Risusavotassa reippaita otteita osakseen saanut omenapuu ei ainakaan heti kuollut. Vähän yrittää kukkaakin. Kuinka huojentavaa.

Jotenkin tästä nyssäkkälöydöstä nyt suivaantuneena päätin vähän koota asiota joita olen tehnyt, mutta vaihtelevalla menestyksellä näköjään sydämeeni säilönyt ja opiksi ottanut, jotenka:

Ruuhkavuositarhurin kantapää vihjeet kollegoille. Jos huomaat tilaavasi optimistisesti kaksikymmentä pussia erilaisia siemeniä sydäntalvella kun räntä piiskaa ikkunoita, mutta ”kevään valo” on jo ”selvästi” aistittavissa, toimi näin:

  1. Kun siemenet on ostettu, istuta ne. Heti. Älä hilloa pusseja yöpöydän laatikossa kahta vuotta. Kokemusasiantuntijana voin kertoa, että kun sitten viimein saat aikaiseksi hommata turvepaakkuja ja somia pieniä istutusruukkuja, ähellät yhden (aurinkoisen) aamupäivän istutuspuuhissa ja raivaat ikkunalaudoille tilaa viherkasvien sekaan, ET halua huomata, että ne siemenet, ne eivät idä. Vaikka mitäpä siitä, työtä se on toki turhakin työ –erityisesti ruuhkavuositarhurin puutarhassa.
  2. Aloita kasvatusurasi sellaisista helpoista ja takuuvarmoista kasveista kuin kesäkurpitsa, peruna ja retiisi. Vältä esim. vesimelonin tai jonkun eksoottisen järjettömän kalliin taimen kanssa tuhraamista. Varmin tapa ruuhkavuositarhurille pahoittaa oma mielensä on epäonnistua raskaasti heti ensimmäisellä rundilla.
  3. Kun olet onnistuneesti istuttanut siemenet ja onnistuneesti niistä saanut kasvatettua terhakoita taimia, muista työnjako! Saman viikonlopun aikana en suosittele harjoittamaan perennapenkkien kitkemistä rikkaruohoista ja uusien taimien istuttamista. Ai miksikö? No siksi, että talouden ruuhkavuositarhurit eivät ehdi neuvotella työntouhussa siitä mitkä rehut olikaan niitä ”minun rakkaudella kasvattamia uusia perennoja, minkä menit tekemään!! Kaivoit pois??” ja mitkä vielä ennestään tunnistamattomia ”parempi kitkeä nyt pois kun eivät ole vielä vallanneet koko kukkapenkkiä” –rikkaruohoja. Aviorauhan nimissä, usko kokemusasiantuntijaa tässä.
  4. Jos jostain syystä saat päähäsi kasvattaa pelargoniat siemenestä asti itse, saat tuotua ne hengissä mökille, vaalittua läpi kesän ja vielä onnistuneesti kiikutettua takaisin kotiin ja taloyhtiön vintille talvehtimaan niin pidä huoli ettei ne halvatun kukat ole juuri siinä kohdassa sitä satojen neliöiden vinttiä, johon SATAA LUNTA jonkun katossa olleen pienen sivurakosen, kummallisen tuulensuunnan ja ihan jonkun special räntätyypin yhdistelmän ansiosta. Tosi tarina. Huoltomiestä nauratti. Minua ei. Lunta oli kerta kaikkiaan vain sillä neliöllä jossa kukkani olivat talvehtimassa. Ja se katto? Aivan, oli muuten remppaajien vaikeuksia keksiä, että mistä se lumi oli oikein tullut ja kuinka korjata näkymätön reikä. Se reikä kun paljasti luonteensa vain ERITYISTILANTEESSA.

No juu. Se siemenistä. Naapurin kanssa muuten tänä viikonloppuna pohdittiin, että voidaan varmaan julistaa kesä alkaneeksi, kun ei enää räntääkään sada. Uusi suomalainen sananlasku menee siis näin: kesä alkaa siitä mihin räntäsade loppuu.

On siis kevät!

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Valo ja Lämpö

Jäiden alta paljastui peilityyni vesi…

 

Tänä vuonna kevät antoi odottaa itseään. Kalenterissa viikot ja kuukaudet vaihtuivat sään pysytellessä epätasaisen kylmänä, aiheuttaen monenlaista lieveilmettä… muun muassa parin kuukauden flunssaputken, jonka aikana talvitakki oli vilun paras kaveri. Villapipo toiseksi paras ja hanskat myös. Kaulaliinakin kiva, sekä nenäliinapakkaus.

Kasvun siemenet multaruukuissa…

 

Nyt siitä voinee kuitenkin puhua menneessä aikamuodossa, joten heippa talvi! Tyydy siihen, että olet hallinnut puolisen vuotta. Painu maillesi, anna kesän tulla!

Annathan.

Pieni nöyryys on kai aina paikallaan säätiloja puhutellessa… Laskeehan äiti maakin vihreän kullan lempeästä sylistään vasta, kun haistaa ilman lämmenneen.

Homo Sapiens, viisas ihminen on myös ymmärtänyt rakentaa alastoman vartensa suojaksi asuinrakennuksen, jossa hän voi pukeutua vaikkapa taljaan, jos pattereista ja tulisijasta leijuva lämpö ei riitä kohmeen torjumiseen.

Siellä hän voi myös idättää siemenistä taimia, jotka voi auringon antaessa istuttaa paljaan taivaan alle..

Pinaatin- ja persiljantaimet kurkottelevat valoa kohti..

 

Nuori kasvintaimi saattaa innostua kasvattamaan itselleen verrattoman iloiset ja vahvat juuret, joilla ammentaa kasvuvoimaa. On papua, persiljaa, liperiä, pinaattia ja rucolaa, jotka toivon mukaan lähtevät hyvään kasvuun, kun niitä jaksaa hoitaa. Härkäpapu saattaa tarvita tuekseen myöhemmin vielä pidemmän piiskan 🙂

Pavunvarsi ja keppi ovat löytäneet toisensa…

 

Elämän kaunis alkukehto 🙂

 

Kirjoittanut Flora Fiona Jätä kommentti

Viikunasatoa odotellessa

Viikuna pääsi taas talvisäilöstä kasvihuoneeseen ja on herännyt uuteen kasvukauteen vauhdilla. Reilussa parissa viikossa se on kasvattanut valtavan kokoiset lehdet kasvihuoneen lämmöstä nauttien.

Talvetan tämän 3 vuotta sitten Viherpeukaloilta ostamani aitoviikunan varastossa, noin 10 asteen lämpötilassa. En tee sille talven aikana mitään. Kevään tullen viikuna pääsee totuttelemaan päivänvaloon kasvihuoneeseen  ja alkaakin aina nopeasti tehdä uutta lehteä. On hauskaa, miten viikunalle ominainen lehtimuoto on nähtävissä jo heti alusta alkaen.

Tänä vuonna huomasin ilokseni myös pieniä vihreitä palleroita. Viikuna tekee hedelmää!

Hedelmien kehittymistä on erityisen mielenkiintoisesta seurata. Ei tästä sadosta nyt vielä hedelmäsalaattia valmisteta, mutta jospa edes viikunanpuolikas jokaiselle perheenjäsenelle.

Aitoviikuna pudottaa lehtensä talveksi, joten se ei vaadi valoisaa talvetuspaikkaa. Oksien paras leikkuuajankohta on keväällä, mutta olen itse joutunut saksimaan viikunaa välillä myös syksyllä, jotta olen saanut se mahtumaan talvisäilöönsä. Näyttää olevan varsin sitkeä kaveri, joka ei vähästä hätkähdä.

Toivottavasti ihanat pallerot ehtivät kypsyä tämän kesän aikana. Viikunan hedelmiä ei kannata irrottaa puusta raakana, sillä ne eivät jälkikypsy huoneenlämmössä kuten vaikkapa tomaatit.

Lämmintä kesää odotellessa siis!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Koristeelliset krassit

Nyt kun keli alkaa vihdoin näyttää siltä kuin toukokuussa kuuluukin, on hyvä hetki kylvää koristeellisia krasseja. Nämä puutarhan yksivuotiset kesäkukat ovat valloittavan ihania ja sopivat monenlaiseen puutarhaan.

Koristekrassia löytyy sekä köynnöstävänä että pensasmaisena. Niitä voi kasvattaa ruukuissa, amppeleissa ja säleiköissä. Erityisen hauska krassi on vaikkapa ison kiven juurella.

Krassia voi esikasvattaa tai kylvää suoraan kasvupaikalle. Koristekrassi viihtyy köyhähkössä maassa, sillä liian ravinteikas kasvualusta saa kasvin tuottamaan lehtiä kukkien sijaan. Itse pidän erityisesti krassin raikkaista ja kauniista lehdistä, joten olen kasvattanut koristekrassia sekä laihassa maassa että lannoitetussa kesäkukkamullassa. Molempi parempi.

Krassi pitää säännöllisestä kastelusta. Se on nopeakasvuinen ja suotuisissa kasvuoloissa koristekrassi kukkii runsaasti.

Nykyään krasseja on saatavilla monen värisinä. Yleisimmin sitä näkee oranssin, keltaisen ja punaisen sävyissä. Mutta krassia löytyy myös herkkänä vaaleakukkaisena tai erikoisen roosan värisiniä, kuten tämä köynnöskrassi ’Purple Emperor’

Krassit kukat ja lehdet ovat syötäviä. Ne koristavat niin kesäistä juhlapöytää, salaatteja kuin juhlaruokiakin.

Krassin siemeniä kannattaa liottaa noin vuorokausi ennen kylvöä. Minulla odottaa juuri vesilasissa isoköynnöskrassi ’Out of Africa’ -siemenet. Tämän lajikkeen lehdistä pitäisi tulla vaaleanvihreitä ja valkojuovikkaita. ’Black Velvet’ lajikkeen kukat ovat puolestaan tummanpuhuvia ja suorastaan samettisen näköisiä. Jään innolla odottamaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Itse kasvatetut tomaatit maistuvat makeimmalle!

Tomaatteja on hauskaa ja helppoa kasvattaa itse. Niitä voi istuttaa monipuolisesti erilaisiin paikkoihin ja ne ovat varmasatoisia viileämpinäkin kesinä. Aurinkoisen lämpimällä paikalla viihtyvät tomaatit tuottavat satoa pitkälle syksyyn. Mikäs sen mukavampaa kuin poimia itsekasvatettuja, terveellisiä tomaatteja koko kesän!

Tomaateista löytyy sopivia lajikkeita kasvihuoneeseen, parvekkeelle ja terassille sekä aurinkoisille seinustoille. Pitkäversoiset ja erittäin satoisat amppelitomaatit ovat parhaimmillaan juuri amppeleissa, makeat ja matalat parveketomaatit sopivat kaikenlaisiin ruukkuihin ja parvekelaatikoihin. Korkeammat pensastomaatit ovat tiiviskasvuisia ja monikäyttöisiä. Tomaattilannoitteet takaavat runsaan ja herkullisen sadon ja ne sopivat myös muille vihanneksille.

Näistä tomaateista tykkäävät myös perheen pienimmät 🙂

Kirjoittanut Viherpeukalot Jätä kommentti

Puutarhamyymälässä valikoima parhaimmillaan!

Lauantaina vietettiin Viherpeukaloiden Puutarhamyymälän kesäkauden avajaisia. Keli oli mitä mainioin (aurinkoa, ei lunta) ja väkeä liikenteessä niin, että parkkipaikka pullisteli ääriään myöten. Eikä ihme.

Toukokuun pähkähullun sään keskellä todellakin tarvitsee puutarhaterapiaa. Jos sormet kohmeessa kykkiminen ei innosta, on parasta suunnata kasvihuoneiden lämpöön. Siellä ei käy tuuli, ei tuisku. Mieli yhdistää toukokuun heleään keväänvihreään ja hedelmäpuiden kukintaan. Onneksi niitäkin löytyi, kuten nämä kasvihuoneen lämmöstä nautiskelevat ’Varjomorelli’ kirsikat.

Minä ihastuin näihin v a l t a v a n  kokoisiin hortensia-amppeleleihin.

Vertailun vuoksi kuvassa naisten 38 koon tennarit. Tällainen jättiläinen on saatava! (Vink vink äitienpäivälahjaa mietiskelevälle perheelle…)

Lapset puolestaan liimautuivat lihansyöjäkasvien kylkeen. Tosin nuoremmalle piti vakuutella, että vieressä seisominen on ihan turvallista. Ovat nämä kyllä veikeän näköisiä, nimestään huolimatta!

Puutarhamyymälässä oli myös pöytä täynnä banaaneja. Tämä rivakasti kasvava viherkasvi tuo ripauksen eksotiikkaa kotiin tai puutarhaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Omasta banaaniviljelykokemuksestani voit lukea täältä

Myös hyötypuolen pöydät notkuivat: oli maissia, yrttejä, tomaatteja, chilejä… Sormia syyhyttää ja kasvihuone odottaa jo uusia asukkaita.

Puutarhamyymälän väriloisto saa väkisinkin hyvälle tuulelle. Kesälevisiat, bougainvilleat ja campanulat piristävät päivää ja vievät ajatukset kesähelteisiin.

Puutarhamyymälän ulkotiloja on uudistettu ja nyt myös leikkipaikka on jälleen täällä.

”Gardening is cheaper than therapy and you get tomatoes.”

En nyt siitä halvasta tiedä, mutta ihanaa terapiaa se ainakin on!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti