Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

Ruuhkavuositarhurin unelmat…

… ne ne ovat ainakin minun päässäni valtaisia, mutta ei tässä oltaisi nimimerkin väärttejä, ellei todellisuudessa toteutukset olisi, sanottaisiinko, niukempi, sanottaisiinko ruuhkavuosien realiteetteihin muokkaantuvia tai ajoittain jopa nuupahtavia. Niin. Koska lapset. Työt. Se väitöskirja. Purjeveneen yhteisomistus. Koska reissut. Koska päiväkoti, eskari, maksalaatikko, pikkulegot ja joka ilta pyörivät tiskikone ja pyykinpesukone. Elämässä on kaikenlaista mihin sitä aikaansa saa ihan kiitettävissä määrin hassattua. Mutta yksi niistä on puutarha.

Viime syksynä. Ihana rehevä, vähän räjähtäneen näköinen puutarhamme. No okei, heti ruohonleikkuun jälkeen tilanne näytti taas paljon huolitellummalta… 😉

Ja se puutarha onkin sitten tämä meidän perheen suuri yhteinen rakkauden kohde: siirtolapuutarha. Pieni punainen mökki (jatkuvan remontoinnin kohde, kuinkas muuten?) toimii tukikohtana myös talvisaikaan, mutta kesät, voi pojat, ne ne on kaupunkilaismökkeilijän piehtarointiaikaa. Talvisin asumme muutaman kilometrin päässä mökistämme. Esikoisen kanssa puhumme sujuvasti kotikodista ja mökkikodista. Niin paljon luuhaamme mökillä silloin kun ei kylmimmät kuukaudet ole käsillä. Mökiltä kuljemme töihin ja tarhaan, vieraisille, kauppaan, saunaan ja kaupungille. Pikkuisen mökin pikkuiset puitteet eivät ahdista yhtään. Piha on meidän mittapuulla iso ja möngittävää riittää koko perheelle.

Rouvalla niin muikea ilme. Onnellinen syksyinen viikonloppu 2016. Aurinko paistoi ja hellehattu oli ahkerassa käytössä. Omenat kypsyivät vauhdilla ja pojat söivät niitä suoraan puusta. Myös siis taapero. Alimmat oksat notkuivat pikku-ukonkin ulottuvilla.

Puutarhan hoito on meillä sellaisella amatöörimäisellä rakkaudella hallussa. Ruuhkavuositarhurin rakkaudella. Taistelut valitaan sen mukaan kuinka järki päässä ja analyyttisen viileitä strategeja nyt sillä päähänpistohetkellä satutaan olemaan. (Kröhm.) Suuruudenhulluus kulkee käsi kädessä tietämättömyyden kanssa. Sanokaa minun sanoneen. Me kokeillaan ja tartutaan uhkarohkeudella saksiin, pistosahaan (se on kuin raid. Yllättävän kätevä niin kotona kuin puutarhassakin) tai naapurin moottorisahaan (ai kamala! Vuokko, se tosiaan on vieläkin meillä lainassa!!)

 

Rikkaruohoa on välillä niin, että meinaa hermot mennä. Sitä mukaan kuin saa aseteltua kiviä kivaksi asetelmaksi niin taapero käy ne kieputtamassa omalle mallilleen. Kun yksi kohta saadaan kivaksi on seuraava jo hirmuinen. Mutta silti. Hommia tehdään ja puutarha näyttää kotoisalta, ei romuläjältä, mutta ei myöskään upealta. Vaan sellaiselta kivalta, vähän nuhjuiselta, ehdottomasti vanhalta. Sympaattiselta. Rakastetulta.

Tämä on ensimmäinen tekstini tänne Viherpeukaloihin. Hyvä hetki aloittaa. Uuden kevään, uuden alun kynnyksellä.

Isä ja poika ”kylänraitilla”. Sesonkiaikana kaikki pyrkivät mahdollisuuksien mukaan välttelemään auton tuomista puutarhan porttien sisäpuolelle. Välttelyä helpottaa yhteiskäytössä olevat maitokärryt pääportin luona.

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri 2 Kommentit

Tomaatin kouliminen

Maaliskuussa on aika kylvää tomaatit. Itselläni suurin osa siemenistä on jo päässyt multiin, muutama mukaan tarttunut siemenpussi odottaa vielä työstöä. Kieltäydyn tässä kohtaa ajattelemasta, mihin taimet tulevat mahtumaan. Tänä vuonna kokeilussa on 13 eri lajiketta. Siinäpä sitten ihmettelen touko-kesäkuussa hujoppien kasvattieni kanssa!

Muutaman lajikkeen olen jo ehtinyt koulia, mutta suurin osa kylvöksistä on vielä liian hentoisia tuohon rupeamaan. Kouliminen tarkoittaa siis pienten taimenalkujen siirtämistä tilavampaan kasvatusastiaan. Astia voi olla vaikkapa muoviruukku tai maitotölkki. Näin juuret saavat tilaa kasvaa ja voimistua.

Milloin sitten koulitaan? Kun taimissa on sirkkalehtien lisäksi ensimmäinen oikea lehtipari. Kastele taimet hyvin ennen koulimista. Taimia siirtäessäsi ota kiinni varovasti lehdistä, älä varresta. Hento varsi napsahtaa helposti poikki. Kouli tomaatintaimet aina entistä kasvusyvyyttä syvempään, eli alimpaan lehtipariin asti. Silloin taimi kasvattaa juuria koko varren pituudelta ja kasville muodostuu vahva juuristo.

Koulin taimet taimimultaan maitotölkkeihin ja aloitan taimien lannoittamisen laimealla starttilannoituksella muutama viikko koulimisen jälkeen. Erityisen tärkeää on pitää huolta mullan tasaisesta kosteudesta ja riittävästä valosta. Kun taimet kasvavat isommiksi, lisään multaa jälleen alimpaan lehtipariin saakka.

Tänä vuonna käytössäni on ensi kertaa muutama kasvivalo, joten odotan innolla tuleeko taimista vantterampia. Viimeistään uloskaraisun jälkeen hontelotkin taimet kyllä vankistuvat, joten tässä kohtaa ei kannata liiaksi murehtia huojuvaa kasvustoa.

Ostin hiljattain kirppikseltä vuoden 1950 Luonnontieto-koulukirjan. Siellä kehotetaan ”nuoria luonnon ystäviä” tomaattiviljelmien pariin: ”Tomaatti on vaatelias kasvi, mutta se on myös kaikkein maukkaimpia ja terveellisimpiä vihanneksia. Laita sinäkin pieni tomaattiviljely! Saatpa nähdä, että se maksaa vaivan.”

Kylvöastiaksi ehdotetaan ”naulalaatikkoa” ja koulintavaiheessa kehotetaan valitsemaan ”50 parasta tainta”. Että ei mitään piperrystä edes koululaisilla!

Vanhojen puutarhakirjojen lukeminen on varsin hilpeää puuhaa. Opit ovat suurimmalta osin pysyneet samana, mutta aikakaudelle tyypilliset ilmaukset ja värikäs kielenkäyttö nostavat hymyn väkisinkin suunpieliin. Tämäkin luonnontiedon oppikirja päätyy koko kirjan sisällön summaavaan lauseeseen:

Muista, että vain tyytyväinen ja sovinnollinen ihminen voi olla iloinen ja onnellinen.”

Joten ei muuta kuin tomaatteja kasvattamaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Maaliskuun Valot ja Varjot

Lopputalven tunnelmaa..

 

Tänään on maanantai, kolmastoista kolmatta, kello lähestyy keskipäivän tunteja, aamupäivän arka valo on kasvanut kovemmaksi, kirkkaammaksi ja taivaalla tiukasti istuvat pilvimassat pitävät sitä vaivoin takanaan. Valon itsepintainen luonto tunkee maahan asti metallinharmaana taittuen rantakaislikon kellertävään pehkoon kuin sudenhampaat. Kohmeista maata peittävä rapea lumikuori on repeillyt menneen viikonlopun paahteessa paljastaen maaemon savenharmaata, polveilevaa povea. Pintaa, jonka poljetuissa uurteissa on yhä voimaa. Se on kovin hiljaa ja paikoillaan, mutta melkein kuulen sydämensä tasaiset lyönnit, kun mielessäni painan korvan sitä vasten.

 

Mahdollinen paikka kasvimaalle..

 

Ehkä juuri tuonne, kauemmas koivuista, voisin laittaa härkäpapua ja liperiä kasvamaan Sitten myöhemmin, kun maa on muokattavissa. Käsissäni on pieniä paperikuoria, joissa on muitakin siemeniä. Pinaattia, rucolaa, ruohosipulia, persiljaa.. Ohjeissa kehotetaan esikasvattamaan lipstikkaa ja härkäpapua ainakin huhtikuun alusta, persiljaa ja ruohosipulia jo nyt, maaliskuussa. Tarvitsen siis esikasvatusruukkuja ja multaa, sekä tilaa. Olohuoneen ja keittiön pitkä ikkunarivistö tarjoaisi ainakin valoa, joten päätän virittää niiden alle pienen esikasvattamon. Tänään.

 

Ihmemaan yrtit.. Persilja tulee kätevässä kasvunauhassa.. Siemenpussin tekstit ovat kääntyneet hassusti peilikuvaksi.. eikä taida löytyä palindromeja!

 

Tyhjistä muovisista grilliboxeista tuli siemenille ”ensikoti”. Ylempään laatikkoon on viilletty veitsellä ylimääräiselle vedelle valutusrakoja.

 

Google päätti tyylitellä pilvisen päivän kuvasta aurinkoisen..

 

Kirjoittanut Flora Fiona Jätä kommentti

Latva-artisokan lumoissa

Taas on se aika vuodesta, kun meillä kylvetään latva-artisokat. Moni on aloittanut tässä hommassa jo tammikuun puolella, mutta itse aloitan kylvöpuuhat vasta hiihtolomareissujen jälkeen. Vähän myöhäisemmästä kylvöajankohdasta huolimatta latva-artisokat ovat viime vuosina ehtineet tuottaa makoisan sadon kasvulaatikoissa, 2-vyöhykkeellä.

Latva-artisokan kylvövaihe on helppo, mutta kasvi vaatii pitkän esikasvatuksen. Taimi on myös sen verran rapsakka varreltaan ja hento juuristoltaan, että napsahtaa helposti poikki koulintavaiheessa. Siitä huolimatta ihmettelen latva-artisokan kasvattamiseen liittyvää haasteellisen kasvin leimaa. Itselleni ainakin oli yllätys miten helppoa koko homma oli, kun sitä ensi kertaa kokeilin. Ihan turhaan olin pelännyt tätä vaikeana pidettävää kasvia.

Koska olen laiska ja koska latva-artisokan on hieman nirppanokka koulinnan suhteen, kylvän aina siemenen per kylvöpurkki. Näin latva-artisokka saa rauhassa vankistua ennen ensimmäistä koulintaa. Latva-artisokan itämistä voi nopeuttaa liottamalla siemeniä vedessä vuorokauden ennen kylvöä. Tämä pätee kutakuinkin kaikkiin suurikokoisiin siemeniin.

Kylvä latva-artisokan siemenet 1-2 cm syvyyteen kostutettuun taimimultaan. Peitän kylvökset muovikuvulla tai rei’itetyllä muovilla ja nosta itämään lämpimään, esimerkiksi kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle. Kun siemenet ovat itäneet, kylvöastia siirretään valoisaan paikkaan. Itämisaika on vajaa viikko.

Koulin taimet isompiin ruukkuihin, kun ne ovat tehneet sirkkalehtien lisäksi ensimmäiset varsinaiset lehtensä. Myöhemmin keväällä latva-artisokka tarvitsee hellää karaisua eli totuttamista ulkoilmaan. Itse suojaan artisokat hallaharsolla vielä kasvulaatikoissakin, sillä se vaatii paljon lämpöä ja suojaa tuulilta.

’Green Globe’ on ryhdikäs ja komea pystykasvuinen latva-artisokka. Huolehdi, etteivät nuoret taimet jää muiden kasvien jalkoihin. Kasvuun päästyään latva-artisokka tarvitsee paljon tilaa, hyvä istutusetäisyys on vähintään 60 cm.

Olen käyttänyt katteena ruohosilppua, joka sitoo kosteutta, ravitsee ja helpottaa hoitoa. Kasvupaikan olisi hyvä olla suojaisa ja aurinkoinen ja kasvualustan ravinteikas. Ensimmäisenä kokeiluvuonna oli poikkeuksellisen kylmä kesä ja olin aivan varma, ettei latva-artisokka ehdi muodostaa kauniita kukintojaan. Vaan toisin kävi! Kukintoja tuli jokaiseen varteen useampi ja kasvi ilostutti lämpöisenä syksynä pitkään.

Istutin pari taimea kokeilumielessä myös ruukkuihin. Niissä satoa ei ehtinyt tulla. Osasyynä voi tosin olla vähän laiska kastelija, sillä ruukuissa multa kuivahtaa kasvimaata nopeammin. Artisokkaruukut olivat hauska lisä puutarhassa, mutta satoa ajatellen suosittelen multavaa ja lannoitettua maata.

Jos siis haaveilet tästä kasvimaan kuninkaallisesta herkusta, kylvä siemenet heti just nyt ja ehdit vielä kasvattaa komean sadon itsellesi.

Peukut pystyyn suotuisalle artisokka-kesälle!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 3 Kommentit

Kohti kylvöjä

Hiihtoloman kunniaksi saatiin kunnon kerros lunta. Lasten mielestä tämä on tietenkin aivan mahtavaa, mutta itselläni katseet ovat jo tiukasti kohti kylvöjä. Helmi-maaliskuun vaihde on oikein hyvä hetki istahtaa alas ja pohtia, mitä tulevalta kasvukaudelta haluaa. Onko aikeissa kylvää pidemmän esikasvatuksen vaativia kasveja, kuten chiliä tai latva-artisokkaa, vai täyttyykö kasvimaa tänä vuonna suorakylvöistä?

Itse suosin kasvimaalla suorakylvettäviä lajeja, sillä keväisin ikkunan edustat täyttyvät meillä tomaatintaimista. Hyötytarhasta löytyy ikisuosikkeja, mutta joka vuosi kokeilen myös jotakin uutta. Osa näistä jää repertuaariin, osa haudataan yhden kerran kokeiluiksi kaikessa hiljaisuudessa.

Yksi varsin veikeä kokeilu on ollut ’Harlequin mix’ porkkanat. Sekoitus sisältää neljää eriväristä lajiketta; violettia, keltaista, oranssia ja valkoista. Suosikkini oli tämä kaunis violetti porkkana, joka kyllä valitettavasti menettää upean värinsä kypsennyksen aikana. Eli nämä kaunokaiset kannattaa rouskutella tuoreeltaan.

Lehtikaalit tuovat kasvimaalle näyttävyyttä ja runsautta. Tänä kesänä kokeiluun lähtee koristeellinen ’Black Magic’ -lajike. Sen lehdet ovat pitkät ja suipot ja kasvavat kuin palmun latvus. Lehtikaalit hyötyvät lyhyestä esikasvatuksesta. Tärkeintä on suojata kaalintaimet kasvimaalla heti istutuksen jälkeen esimerkiksi hallaharsolla, jotta kaalikasvien monet tuholaiset eivät popsi nuoria taimia poskeensa. Pidä harsoa kasvuston päällä heinäkuulle asti.

Lehtisalaatit ovat ihanan helppoja ja nopeakasvuisia ja satoa voi napsia läpi kesän. Kuvassa oikealla oleva lehtisalaatti ’Australischer Gele’ on maukas ja takuuvarma kasvatettava. Sen voi suorakylvää aikaisin, heti kun maa on muokattavissa. Koska salaatinlehdet ovat parhaimmillaan nuorina ja rapeina, kannattaa uusintakylvöjä tehdä pitkin kesää.

Tomaateista ehdoton suosikkini on juovikas ’Tigerella’. Se on hauskannäköinen jo vihertävänä, kypsyessään tomaatti saa kullankeltaisia raitoja punaiseen kylkeensä.

’Tigerella’ on aikainen lajike, eli se ehtii tehdä satoa myös suojaisalla ja lämpimällä seinustalla. Tämä kuva on viime vuoden elokuulta, varaston takaseinältä.

Jos kasvattaa tomaattia, on melkeinpä pakko kasvattaa myös basilikaa, niin klassinen makupari ne ovat! Itse kylvän basilikat yleensä suoraan kasvihuoneeseen ruukkuihin, josta sitten siirrän niitä tarpeen mukaan sekä tomaatin kasvukumppaneiksi että erikokoisiin istutuspusseihin- ja ruukkuihin. Jos haluat ottaa varman päälle, esikasvata lämpöä rakastava basilika sisällä. Kunhan basilikaa muistaa latvoa ahkerasti, saa tuuhean kasvuston ja maukkaan sadon.

Viherpeukaloilla on juuri nyt siemenlajitelma tarjouksessa: setti sisältää maustebasilikan, timjamin, rosmariinin ja baby leaf -salaattisekoituksen. 4 pussia siemeniä yhteensä 7,95€. Löydät tarjouksen täältä.

Uskomattomaltahan se tuntuu, mutta enää pari kuukautta ja pääsemme nauttimaan lämmittävästä auringosta. Kohta hyötypuutarha pullistee salaatteja ja juureksia, ja kasvihuone täyttyy kohti kattoa kurkottelevasta vihreästä seinämästä. Ihanaa, että tämä kaikki on taas edessäpäin!

Ps. Jos kylvöt jo kutkuttavat, käy osallistumassa hauskojen esikasvatussettien arvontaan Kanelia ja kardemummaa -blogissani. Pääset arvontaan tästä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Iki-ihanat kurjenpolvet

Kurjenpolvet kuuluvat jokaiseen puutarhaan vaatimattomuutensa sekä helppohoitoisuutensa ansiosta. Ne ovat erinomaisia maanpeitekasveja kivikkoon, kasviryhmien reunuksiin sekä puiden ja pensaiden alle. Kurjenpolvet sopivat täydellisesti myös perennapenkkeihin. Lajikevaihtoehtoja riittää, joten kurjenpolvista löytyy varmasti mieleinen vaihtoehto. Yhdistelemällä eri lajikkeita saat jo pelkästään kurjenpolvilla kukintaa koko kesäksi! Esittelemme nyt muutamia suosituimpia kurjenpolvia.

Kurjenpolvia on valtavasti eri lajikkeita. Yhdistelemällä näitä saat kukintaa koko kesäksi!

 

Kiitollinen harmaakurjenpolvi sopii mataluutensa ansiosta erinomaisesti esimerkiksi perennaryhmän reunuskasviksi tai kivikkoon. Kasvupaikan suhteen vaatimaton harmaakurjenpolvi kukkii erittäin runsaasti ja pitkään kesä-syyskuussa. Tämän kevään kuumimpiin uutuuksiin kuuluvat Jolly Jewel -harmaakurjenpolvet!

Jolly Jewel -harmaakurjenpolvet hurmaavat väreillään.

 

Verikurjenpolvet ovat vaivattomia ja kuivuutta sietäviä, ihanteellisia maanpeittokasveja. Runsas- ja tiheäkukkainen verikurjenpolvi sopii erinomaisesti niin aurinkoiseen kivikkopuutarhaan kuin puolivarjoon kukkapenkin reunuskasviksikin. Koristeellinen lehdistö saa syksyllä punaisen ruska-asun tuoden väriä talveen valmistautuvaan puutarhaan. Sopivia naapuruskasveja verikurjenpolville ovat esimerkiksi maksaruohot, ajuruohot, neilikat ja mirrinminttu.

Valkoinen verikurjenpolvi raikastaa istutuksia.

Elke-lajikkeen avautuvilla pinkeillä kukilla on valkea silmä ja kukkia reunustaa ohut juova.

 

Jalokurjenpolvi on tuuheakasvustoinen ryhmäperenna. Se on parhaimmillaan perennapenkeissä tai kukkapenkin reunuskasvina. Jalokurjenpolvet sopivat erinomaisesti muiden kurjenpolvien joukkoon.

Jalokurjenpolvet ovat hyvin monikäyttöisiä perennoja.

 

Kurjenpolvista löytyy niin matalia kuin korkeitakin lajikkeita. Suurin osa kurjenpolvista viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, mutta esimerkiksi metsäkurjenpolvi on oiva perenna puutarhan katveisille alueille puolivarjoon ja jopa varjoisellekin paikalle. Kaiken lisäksi kurjenpolvet ovat talvenkestäviä ja menestyvät Suomen oloissa erinomaisesti. Kevään valikoimastamme löytyy useita eri lajikkeita, tutustu kurjenpolvivalikoimaamme tästä.

 

Kirjoittanut Viherpeukalot Jätä kommentti

Rakkauspuisto yhdistää kukkien ja taiteen kauneuden!

Rakkauspuisto, Peukaloisen puutarha, tarjoaa elämyksiä luonnon- ja taiteenystäville. Se yhdistää tunnelmallisesti kukkien ja taiteen kauneuden.

Vuonna 2016 avautuneessa puutarhassa yhdistyvät kuvanveisto, roomalaiset kivetykset ja kukkaistutukset.

Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalon sisäpihalla sijaitseva puutarha kukkii vuosittain äitienpäivästä lokakuun loppuun. Upeista kivetyksistä muotoiltu puutarha houkuttelee rauhoittumaan kukkien ja taiteen kauneuden keskellä.

Puutarhan kasvillisuus koostuu erilaisista ruusuista, perennoista, kesäkukista sekä 5000 kukkasipulista.

Puutarhassa on esillä veistoksia, Mm. kuvanveistäjä Arvo Siikamäen toteuttama pronssinen Rakkauden jumalatar.

LUKITSE LIITTOSI

Puutarha tarjoaa virallisen paikan kohtaamisiin ja rakkauslukkojen ripustukseen. Niin pariskunnat kuin ystävätkin ovat tervetulleita kiinnittämään rakkauden ja ystävyyden kestävyyttä symboloivan lukon kuvanveistäjä Heikki Häiväojan toteuttamaan  Koivu ja tähti -veistokseen. Veistos on saanut innoituksensa kirjailija Sakari Topeliuksen saman nimisestä sadusta.

Olemme olleet mukana tukemassa paikallista kulttuuritoimintaa suunnittelemalla puiston istutukset sekä toimittamalla kaikki Rakkaudenpuiston  kasvit.

Rakkauspuisto Peukaloisen puutarha on avoinna 3.6.-27.8.2017. Lue lisää osoitteesta kulttuurivuohijarvi.fi

Kirjoittanut Viherpeukalot Jätä kommentti

Kevät mielessä

Helmikuun aurinkoisina päivinä ajatukset karkaavat jo väkisin kevätkukkiin. Vaikka ulkona paukkuisi napakka pakkanen. Kevään tullen tulppaaneista ensimmäisinä ilostuttavat suloiset kasvitieteelliset tulppaanit eli villitulppaanit. Perennapenkeistäni löytyy keltaista melko harvakseltaan. Mutta kevääseen keltainen kyllä kuuluu! Vai mitä sanotte tästä ihanuudesta, kuvan ’Tulipa tarda’ -parvitulppaanista?

Kasvitieteelliset eli villitulppaanit ovat aikaisin kukkivia matalia kaunottaria. Ne ovat jalostettuja tulppaaneja kestävämpiä ja kasvupaikkavaatimusten suhteen huomattavasti vaatimattomampia.

Ihanteellinen istutuspaikka on hyvin vettä läpäisevä ja aurinkoinen. Käsittääkseni nämä sopisivat hyvin esimerkiksi kuivahkoon tai kivikkoiseen rinteeseen. Meidän tasaisella savimaalla villitulppaanit viihtyvät erityisen hyvin aurinkoisen singelipolun reunustalla.

Kukinta-aika villitulppaaneilla on huhti-toukokuussa, lajikkeesta ja paikasta riippuen. Omassa puutarhassa tulppaanikauden aloittaa yleensä kääpiötulppaani ’Tulipa turkestanica’.

Tämä kaunotar muodostaa monta kukkaa samaan varteen ja jaksaa kukkia pitkään, keväisistä rajuista säävaihteluista huolimatta.

Välillä ensimmäiseksi kiilaa lyhytvartinen lummetulppaani ’Ancilla’.

Lummetulppaani aukeaa aurinkoisella säällä lähes vaakatasoon ja muuttuu kukinnan edetessä hauskasti hennon punertavaksi. Voisin vaikka vannoa, että olen istuttanut myös suloista vaaleanpunaista Kreetantulppaania, vaan nyt et löytänytkään siitä yhtään kuvaa. Ja istutusmuistiinpanotkin ovat enemmän siellä mappi Ö:n osastossa…

Tässä lummetulppaani ’Ancillan’ kavereina aurinkoa kohti kurkottelevat kääpiötulppaani ’Tulipa turkestanica’ ja kirjokevättähdet. Kuvasta näkyy hyvin lajikkeiden kokoero.

Mieluisan kasvupaikan löydettyään villitulppaanit leviävät ja muodostavat vuosien kuluessa näyttäviä kasvustoja. Toisaalta taas välillä nämä herttaiset kaunottaret ovat hävinneet joko kokonaan tai ilmaantuneet tauon jälkeen. Kohta voikin taas alkaa jännittää, miltä puutarhassa tänä keväänä näyttää!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Talvipuutarhassa

Puutarha näyttää juuri nyt uinuvan talviunta. Loppuvuoden sadepäivät tarjosivat vielä mahdollisuuden kesken jääneiden syystöiden viimeistelyyn. Mutta tammikuinen talvipuutarha tarjoaa hengähdystauon sekä puutarhalle että puutarhurille. Harmaassa ja kylmässä maisemassa on jotakin kovin seesteistä ja rauhoittavaa.

Pakkanen nipistää poskia, tosin suojaava lumikerros puuttuu vielä ainakin täältä päin Suomea. Itselleni vähäluminen talvi sopisi vallan mainiosti, mutta kasvit kaipaavat kipeästi suojaa. Lunta siis odotellessa, pääkaupunkiseudulla sitä on ilmeisesti saatu jo ihan reilusti. Toivottavasti tänä vuonna vältytään viimevuotisen kaltaisilta talvivaurioilta.

Lumipeite pehmentää maisemaa ja tuo mukanaan kaivattua valoisuutta.

Jos paksu ja muhkea lumikerros vielä suodaan, kannattaa muistaa muutama talvipuutarhan vinkki.

Käy välillä tallomassa lunta pensaiden ja puiden ympäriltä, jotta myyrät ja rusakot eivät pääse nakertamaan oksia ja runkoja (eivät ainakaan yhtä helposti).

Jos kasvit alkavat taipua lumitaakan alla, ravistele raskas lumikerros pois varovasti. Lumikuorman alla poikki napsahtanut oksa harmittaa kotipuutarhuria pitkään.

Nautitaan talvipuutarhan tarjoamasta rauhasta ja sen lehdettömän karusta kauneudesta. Kasvien ja rakenteiden erilaiset muodot pääsevät nyt hyvin esille. Päivä pitenee pikku hiljaa, on aikaa ihastella ja ihmetellä.

Mahtavaa puutarhavuotta 2017!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Puutarhan vuosi

Vuosi 2016 lähenee loppuaan. Nyt onkin hyvä aika summata puutarhavuoden kuulumiset.

Tammikuussa saatiin nauttia lumesta ja pakkasesta. Aurinko antoi jo lupauksia tulevasta, jotka kevätkaipuinen puutarhasielu tietenkin liitti uuteen kasvukauteen, ei hyviin hiihtokeleihin.

Helmikuussa ikkunalla vihersi pieniä keittiöviljelmiä. Nämä toivat ihanaa makua salaatteihin ja leivän päälle. Mielen energiasta puhumattakaan!

Maaliskuussa pääsiäinen toi mukanaan pajunkissat ja keväänkeltaiset narsissit sekä aimo annoksen aurinkoa.

Huhtikuussa oltiin jo kädet mullassa ja täydessä työn touhussa esikasvatettavien kesäkukkien parissa.

Toukokuu, oi ihana toukokuu! Lämpimiä päiviä, kevään vihreää, upeita tulppaaneita, esikasvatuksia, taimia, puutarhakiireitä, paljaita varpaita nurmikolla. Ehkäpä koko vuoden paras kuukausi!

Kesäkuussa nautittiin puutarhan loistosta ja arvuuteltiin millainen kesä olisi tulossa. Tuoko heinäkuu helteet? Nautitaanko elokuussa intiaanikesästä? Pitääkö kasvimaata kastella vai huolehtiiko luonto kosteudesta?

Heinäkuussa hoivattiin keittiöpuutarhaa ja odoteltiin kasvihuoneen tomaattisatoa kypsyväksi.

Elokuussa nautittiin yltäkylläisyydestä niin kasvimaalla kuin kukkapuutarhassakin.

Syyskuussa korjattiin satoa ja soseutettiin, pilkottiin, säilöttiin, keitettiin ja pakastettiin tuoreita makuja talteen talven varalle.

Lokakuussa saatiin nauttia upeasta syysauringon värittämästä ruskasta. Puutarha räväytti vielä kertaalleen ihaltavaksi koko väriskaalan.

Marraskuussa katseet alkoivat kääntyä kohti joulua ja oli aikaa askarrella sammalpalloja ja erilaisia kransseja.

Joulukuussa arvuuteltiin minkä värinen joulusta tulee. Riittääkö lumi aattoon asti? Tuleeko sitä lisää? Vai haetaanko tänäkin jouluna joulupöytään yrttejä kasvimaalta? Puutarha sai jouluista asua ja paljon lyhtyjä.

Joulun välipäivät nautitaan kuusesta, joulukukista ja herkuista. Samalla kiitän kuluneesta vuodesta! Kohta ajatukset jo suuntautuvat kohti uutta kasvukautta. Mielessä alkavat pyöriä siemenhankinnat, kevätkylvöt ja uudet kokeilut.

Hei hei vuosi 2016 ja tervetuloa uusi puutarhavuosi. Täällä odotetaan jo innolla!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit