Syyskukkia

Syksy tekee tuloaan ja puutarha alkaa pikku hiljaa valmistautua talvilevolle. Onneksi kukkailoa riittää yhä. Jos pihasta ei löydy pitkälle syksyyn kukkivia myöhäiskesän perennoja, voi kukkaisaa tunnelmaa jatkaa erilaisilla syysistutuksilla. Nuupahtaneita kesäkukkaistutuksia on helppo päivittää muutamalla syyskasvilla. Vaihda ränsistyneet kesäkukat koristekaaleihin, kukonharjaan, Lue koko kirjoitus

Tulinen Kukkasipuli

    Jaahas..mikäs kukka tämä tällainen oikein... Tuhannen ja yhden yön tulppaanit.. Se jokin niissä vain on yhä vieläkin, vaikka statussymbolin asemansa ne menettivät jo kauan sitten 1600-luvulla, sen kuuluisan hollantilaisen tulppaanimanian myötä. Alunperinhän tuo Turkin Ottomaanien valtakunnassa suosituksi tullut kukka kannettiin Lue koko kirjoitus

Sadepäivän mielenrauhaa

  Kello nakuttaa hyllyn päällä. Välillä ohi kulkeva metro kiinnittää huomioni. Takkatuli rätisee ja humisee. Muuten on hiljaista. Juuri nyt ei sadakaan, mutta koko päivän on kyllä tullut vettä. Pojat lähtivät saunomaan ja minä istun takkatulen ääressä, nyt läppäri sylissä. Lue koko kirjoitus

Syysihanuuksia

Joku asiaan vihkiytymätön voisi kuvitella puutarhakauden olevan kohti ohi. Mutta ehei, syksy tarjoaa vielä vaikka mitä ihanuuksia. Ei tarvitse kuin poiketa puutarhamyymälään ja huomaa sesongin pyörivän yhä täysillä. Hyllyt notkuvat syksyiseen mielentilaan ja puutarhaan sopivia kasveja. Syyskuu on mitä mainioin Lue koko kirjoitus

Chilien kypsymistä ja ensimmäistä satoa

Kesä alkaa olla ohi ja chilinkasvattajat odottavat vesi kielellä hedelmien kypsymistä. Sato tuntuisi olevan hieman myöhässä, joka johtunee kylmästä kesästä. Raakileita on valtavasti mutta kypsiä hedelmiä ollaan saatu vasta muutamia. Ne ovatkin sitten olleet sitäkin maukkaampia, etenkin koska joukossa Lue koko kirjoitus

Helppo ja nopea pääsiäisistutus

Piha on vielä paljas ja väritön (aina kun ei ole peittynyt räntään). Keltaiset pikkunarsissit ovat kuin pikkuaurinkoja, ne tuovat kevään tulessaan. Tetenarsissit ovat varmasti kevään suosituin ruukkukukka, ne kestävät pientä pakkasta ja ovat äärimmäiset helppohoitoisia. Viileässä kelissä kukat avautuvat hitaasti ja kukinta kestää pitkään.

Helppo on myös tämä kevään ensimmäinen ruukkuistutus. Siihen tarvittiin kirppikseltä ostettu sinkkiämpäri, lekasoraa, multaa, vanha kranssi, pajunkissoja sekä kolme ruukkunarsissia.

Ensin tuunattiin ämpärin suulle sopiva vanha kranssi pajunkissoilla. Pujottelin yksittäisiä pajunoksia sinne tänne. Kun käyttää tarpeeksi lyhyitä oksia, niitä ei edes tarvitse kiinnittää mitenkään erityisesti. Pujottelu pariin kranssinväliin riittää. Heti tuli pääsiäisfiilistä.

Ämpärissä oli talven kanervaistutusten jäljiltä paksu kerros lekasoraa ja vähän multaa. Mitä paremmin pohjatyön eli istutuksen tekee, sen pidempään narsissit keväällä kestävät. Rutikuiva juuripaakku ei jaksa taistella pakkasta vastaan. Narsissi sietää pakkasta paremmin, kun istutusmulta on kasteltu huolellisesti. Vedessä lillumista se ei kuitenkaan siedä, oli pakkasta tai ei.

Narsissin sanotaan kestävän jopa kymmenen astetta pakkasta, jos se on totutettu kylmään vähitellen. Itse nostan kukat sisälle, jos yöpakkaset vielä kovasti uhkaavat. Pikkupakkasten jälkeen narsissit näyttävät usein nuupahtaneilta. Mutta ne toipuvat kyllä nopeasti päivän lämmetessä ja nostavat vartensa taas kohti taivaita.

Kun narsissit ovat antaneet kaikkensa, ne kannattaa istuttaa puutarhaan kukkapenkin multiin, pensaiden alle tai hedelmäpuiden juurelle. Anna lehtien lakastua rauhassa ja saat nauttia keltaisesta kukkaloistosta myös seuraavana keväänä. Ne eivät ole kovin tarkkoja maaperän suhteen, kunhan maa ei ole liian märkää.

Keltaisena hehkuva istutus ovenpielessä toivottaa kevään ja pääsiäisen tervetulleeksi. Kohta myös luonto seuraa perässä. Huhtikuu on vihdoin täällä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Puutarhan kevätsiivous, ihmisen parasta aikaa!

Esikoululainen murtaa jäätä, tulee kevät sillä viisiin nopeammin

Ehkä olen vähän kummallinen, mutta minun mielestä ehkä parasta puutarhamöyrintää on nämä nyt käsillä olleet maaliskuun viimeiset viikot, kun lumi on jo sulanut (tai tarkemmin sanottuna satanut, sulanut, satanut uudelleen jne…), mutta mitään ei vielä oikeastaan kasva.

Minun top 3 kevättyöt: 1) Risusavotta 2)haravointi 3) haketus. Annahan kun (yritän) selittää.

Ei pihistellä risujen määrässä kun kerran aloitetaan.

Pitkin maaliskuuta olemme olleet mökillä viikonloppuisin. Yhtenä viikonloppuna mies leikkasi omenapuita. Täysin amatöörimäisesti pätkittiin menemään pistosaha vinkuen isoja settejä oksia. Ukko keikkui puun latvassa ja minä sohin alhaalta, että tuosta vielä… ja ota nyt toikin pois! Vähän kauhistutti se suurpiirteisyys miten sitä sahaa vingutettiin, mutta tosiasia on se, että järeimmän kohtelun saanut omenapuu on ollut aikamoinen murheenkryyni viime vuodet. Sellainen ”risukko” josta ei päivä paista läpi vaikka keväisin olemme sitä yrittäneet maltilla ja rakkaudella harventaa.

Nyt lähteä mötkähti koko yläosa puuta pois. Saa nähdä kuinka tässä nyt käy. Että jääkö siitä lopulta vain halkopino jäljelle vai toipuuko tuosta mellakoinnista. Hirvittää, hirvittää ja samalla on hyvä olla: aurinko paistaa taas pihaan…

Pation takana pittoreski vuohenputkiviljelmä. Tänäkin keväänä ja kesänä saamme väreitä vuohenputkesta. Olkoon tämä kuva muistutus jokavuotisesta ”pitäisi tuohonkin…” -kohteesta. Josko tänä vuonna, varjoisissa paikoissa viihtyviä perennoja, lisää havuja? Jotain, byhyy, jotain muuta kuin vuohenputkea…

Toissakesänä hirveissä loppuraskauden hormonihöyryissä ostin aika hurjakuntoisen näytteillä olleen ja niille sijoilleen unohdetun leikkimökin. Mies, appiukko ja kälyn mies kiltisti ja hiljaa purkivat ”hormonimökkini” rautakaupan takapihalta ja toinen hiljaisten miesten seurue kokosi sen sitten pihalle vähän myöhemmin. Olen ikuisesti kiitollinen, että herraseurueet tajusivat olla hiljaa ja myötäillä hiukan vauhkoa ”hyvä siitä tulee kun sen maalaa”-kailotustani. Vauva syntyi ja syksy tuli. Hyvä maalaus ei kyllä irronnut enää sinä syksynä. Viime kesänä sain jo aloitettua maalausurakkaa ihan hyvin, mutta kuten huomaa, on puitteissa vielä hiukan tekemistä. Ja portaat ja pikkupatio pitäisi saada. Ja pelargoniat roikkumaan ikkunoiden alle. Lisätään to do-listaan! Jei!

Viime viikonloppuna kevätsiivous pääsi oikein vauhtiin kun ”imuroitiin koko piha” (eli haravoitiin, top kolme listassa sijalla kaksi), leikattiin raja-aidat riittävän mataliksi ja kerättiin epämääräiset roskat ja haljenneet kukkapurkit pois pihalta. Harmaaltahan se piha vielä näyttää, mutta ai että kuinka silmä lepäsi särmissä ruusupensaissa ja haravoidussa nurmikossa.

Seuraavaksi pääsenkin itse asiaan, kirsikkaan kakun päällä, listani kolmoseen: hakettimen kanssa heilumaan. Aaaaaaah. Peltorit korville, verenmaku suuhun ja haketin pärisemään. Se tunne kun pätkit niitä risuja ja Ikea-kassit täyttyvät kotitekoisesta katteesta. Oih. Jään unelmoimaan siitä tänä myöhäisenä maanantai-iltana. Tuskin maltan odottaa haketuspäivääni! (Ihan oikeasti.)

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri 2 Kommentit

Hennot Hattupäät

Elämä voittaa…

Maaliskuu lähestyy loppuaan, mutta talvi pitää sen liepeistä tiukasti kiinni sekoittaen säätilat. Maisema muuttuu minuuttien sisällä hekumallisen kirkkaasta räntää paiskovaksi räkäiseksi nauruksi, kunnes aurinko taas työntyy esiin ja sanoo viimeisen sanan. Jäät sulavat hiljalleen sen raukean katseen alla.

Rannasta rakoilevalla jäällä näkyy silloin tällöin pilkkijöitä..

Viikot ovat menneet nopeasti. Hetket seuraavat toisiaan kiivaasti, juoksevat kuin joku ajaisi takaa, mutta kun aurinko tulee esiin ajan voisi pysäyttää. Sen pehmeä kultainen lämpö lääkitsee kolhuja, voimistaa elämän kilpajuoksun uuvuttamia olentoja.. Lämpö ajaa kylmät ajatukset pakoon, kunnes niitä virtaa mielestä ulos haihtuen tyhjyyteen, ne sulavat kuin jää.  Mutta vielä noille kentille uskaltaa samoilla narraamaan vesien kuninkaita ja hovimestareita. Kairalla porattu reikä kertoo jään paksuudesta ja sinne solahtavat siimat syötteineen.

Edellisyönä pinnasta jäätyneet kairanreiät, joista saattaa milloin tahansa löytyä mahdoton vonkale..

Talvi väistyy takavasemmalle. Parin viikon takaiset persiljansiemenet ovat muuttaneet muotoaan; mullasta pilkistää pienen pieniä hattupäitä, jotka odottavat viereensä lisää kylvettyjä multaruukkuja..

 

Hilpeät hattuset tervehtivät kevättä 🙂

 

 

 

Kirjoittanut Flora Fiona Jätä kommentti

Ihanat oxalikset eli kauniit käenkaalit

Kävin viime vuonna Tukholmassa Nordiska Trädgårdar -puutarhamessuilla. Siellä ei voinut olla törmäämättä ihaniin oxaliksiin eli käenkaaleihin. Niitä oli ihan kaikkialla, eri värisinä. Osana isompaa istutusta tai yksittäin ruukuissa.

Messumatkat kuljimme lentäen, joten se rajoitti ikävästi kasvien tuomista. Suomalaiset konkarimessuilijat olivat liikkeellä laivalla ja pakettiautolla, kuola valuen ihailin heidän viherostoksiaan.

Messujen jälkeen suuntasin Viherpeukaloiden puutarhamyymälään. Ja voi että ilo oli ylimmillään, kun löysin messuilta tuttuja kaunokaisia, ihan tästä kotikulmilta!

Käenkaalit ovat helppohoitoisia ja viihtyvät ulkona kesäkukkana ruukkuistutuksissa. Keänkaalit nauttivat valoisasta paikasta, mutta eivät suorasta auringonpaahteesta. Multa saa kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä. Kesällä käenkaaleja kannattaa lannoittaa säännöllisesti.

Itselleni tuottaa päänvaivaa lähinnä kasvin nimi: käenkaali vai onnenapila? Molempia näkee käytettävän.

Käenkaali täyttää ruukun nopeasti kasvullaan. Yllä olevassa kuvassa keväinen ilta-aurinko on saanut tummalehtisen kolmiokäenkaalin hehkumaan kovinkin punaisena.

Käenkaali kestää pitkälle syksyyn, tämä kuva on otettu viime vuoden syys-lokakuun vaihteessa. Talveksi olen siirtänyt käenkaalin viileään varastoon ja unohtanut oman onnensa nojaan. Keväällä nostan kasvin huoneenlämpöön, leikkaan kuihtuneet lehdet pois ja aloitan kastelun. Tässä kohtaa käenkaali olisi hyvä myös istuttaa uuteen multaan. Ei kauaakaan, kun käenkaali alkaa heräillä uuteen kauteen hentojen versoja nostellen.

Koko kevät on nyt yhtä heräämistä: kasvien, puutarhan ja puutarhurin. Ihanaa alkanutta kesäaikaa!

Ps. Jos harkitset matkaa Nordiska Trädgårdiin, käy vilkaisemassa fiilikset ja kuvat viimevuotisilta messuilta Kanelia ja kardemummaa blogistani täältä. Viime keväänä messuilla korostui kaunis esillepano sekä harkittu huolettomuus. Itse tykkäsin messuista kovasti, toivottavasti pääsen matkaan taas ensi vuonna!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Ruuhkavuositarhurin unelmat…

… ne ne ovat ainakin minun päässäni valtaisia, mutta ei tässä oltaisi nimimerkin väärttejä, ellei todellisuudessa toteutukset olisi, sanottaisiinko, niukempi, sanottaisiinko ruuhkavuosien realiteetteihin muokkaantuvia tai ajoittain jopa nuupahtavia. Niin. Koska lapset. Työt. Se väitöskirja. Purjeveneen yhteisomistus. Koska reissut. Koska päiväkoti, eskari, maksalaatikko, pikkulegot ja joka ilta pyörivät tiskikone ja pyykinpesukone. Elämässä on kaikenlaista mihin sitä aikaansa saa ihan kiitettävissä määrin hassattua. Mutta yksi niistä on puutarha.

Viime syksynä. Ihana rehevä, vähän räjähtäneen näköinen puutarhamme. No okei, heti ruohonleikkuun jälkeen tilanne näytti taas paljon huolitellummalta… 😉

Ja se puutarha onkin sitten tämä meidän perheen suuri yhteinen rakkauden kohde: siirtolapuutarha. Pieni punainen mökki (jatkuvan remontoinnin kohde, kuinkas muuten?) toimii tukikohtana myös talvisaikaan, mutta kesät, voi pojat, ne ne on kaupunkilaismökkeilijän piehtarointiaikaa. Talvisin asumme muutaman kilometrin päässä mökistämme. Esikoisen kanssa puhumme sujuvasti kotikodista ja mökkikodista. Niin paljon luuhaamme mökillä silloin kun ei kylmimmät kuukaudet ole käsillä. Mökiltä kuljemme töihin ja tarhaan, vieraisille, kauppaan, saunaan ja kaupungille. Pikkuisen mökin pikkuiset puitteet eivät ahdista yhtään. Piha on meidän mittapuulla iso ja möngittävää riittää koko perheelle.

Rouvalla niin muikea ilme. Onnellinen syksyinen viikonloppu 2016. Aurinko paistoi ja hellehattu oli ahkerassa käytössä. Omenat kypsyivät vauhdilla ja pojat söivät niitä suoraan puusta. Myös siis taapero. Alimmat oksat notkuivat pikku-ukonkin ulottuvilla.

Puutarhan hoito on meillä sellaisella amatöörimäisellä rakkaudella hallussa. Ruuhkavuositarhurin rakkaudella. Taistelut valitaan sen mukaan kuinka järki päässä ja analyyttisen viileitä strategeja nyt sillä päähänpistohetkellä satutaan olemaan. (Kröhm.) Suuruudenhulluus kulkee käsi kädessä tietämättömyyden kanssa. Sanokaa minun sanoneen. Me kokeillaan ja tartutaan uhkarohkeudella saksiin, pistosahaan (se on kuin raid. Yllättävän kätevä niin kotona kuin puutarhassakin) tai naapurin moottorisahaan (ai kamala! Vuokko, se tosiaan on vieläkin meillä lainassa!!)

 

Rikkaruohoa on välillä niin, että meinaa hermot mennä. Sitä mukaan kuin saa aseteltua kiviä kivaksi asetelmaksi niin taapero käy ne kieputtamassa omalle mallilleen. Kun yksi kohta saadaan kivaksi on seuraava jo hirmuinen. Mutta silti. Hommia tehdään ja puutarha näyttää kotoisalta, ei romuläjältä, mutta ei myöskään upealta. Vaan sellaiselta kivalta, vähän nuhjuiselta, ehdottomasti vanhalta. Sympaattiselta. Rakastetulta.

Tämä on ensimmäinen tekstini tänne Viherpeukaloihin. Hyvä hetki aloittaa. Uuden kevään, uuden alun kynnyksellä.

Isä ja poika ”kylänraitilla”. Sesonkiaikana kaikki pyrkivät mahdollisuuksien mukaan välttelemään auton tuomista puutarhan porttien sisäpuolelle. Välttelyä helpottaa yhteiskäytössä olevat maitokärryt pääportin luona.

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri 2 Kommentit

Tomaatin kouliminen

Maaliskuussa on aika kylvää tomaatit. Itselläni suurin osa siemenistä on jo päässyt multiin, muutama mukaan tarttunut siemenpussi odottaa vielä työstöä. Kieltäydyn tässä kohtaa ajattelemasta, mihin taimet tulevat mahtumaan. Tänä vuonna kokeilussa on 13 eri lajiketta. Siinäpä sitten ihmettelen touko-kesäkuussa hujoppien kasvattieni kanssa!

Muutaman lajikkeen olen jo ehtinyt koulia, mutta suurin osa kylvöksistä on vielä liian hentoisia tuohon rupeamaan. Kouliminen tarkoittaa siis pienten taimenalkujen siirtämistä tilavampaan kasvatusastiaan. Astia voi olla vaikkapa muoviruukku tai maitotölkki. Näin juuret saavat tilaa kasvaa ja voimistua.

Milloin sitten koulitaan? Kun taimissa on sirkkalehtien lisäksi ensimmäinen oikea lehtipari. Kastele taimet hyvin ennen koulimista. Taimia siirtäessäsi ota kiinni varovasti lehdistä, älä varresta. Hento varsi napsahtaa helposti poikki. Kouli tomaatintaimet aina entistä kasvusyvyyttä syvempään, eli alimpaan lehtipariin asti. Silloin taimi kasvattaa juuria koko varren pituudelta ja kasville muodostuu vahva juuristo.

Koulin taimet taimimultaan maitotölkkeihin ja aloitan taimien lannoittamisen laimealla starttilannoituksella muutama viikko koulimisen jälkeen. Erityisen tärkeää on pitää huolta mullan tasaisesta kosteudesta ja riittävästä valosta. Kun taimet kasvavat isommiksi, lisään multaa jälleen alimpaan lehtipariin saakka.

Tänä vuonna käytössäni on ensi kertaa muutama kasvivalo, joten odotan innolla tuleeko taimista vantterampia. Viimeistään uloskaraisun jälkeen hontelotkin taimet kyllä vankistuvat, joten tässä kohtaa ei kannata liiaksi murehtia huojuvaa kasvustoa.

Ostin hiljattain kirppikseltä vuoden 1950 Luonnontieto-koulukirjan. Siellä kehotetaan ”nuoria luonnon ystäviä” tomaattiviljelmien pariin: ”Tomaatti on vaatelias kasvi, mutta se on myös kaikkein maukkaimpia ja terveellisimpiä vihanneksia. Laita sinäkin pieni tomaattiviljely! Saatpa nähdä, että se maksaa vaivan.”

Kylvöastiaksi ehdotetaan ”naulalaatikkoa” ja koulintavaiheessa kehotetaan valitsemaan ”50 parasta tainta”. Että ei mitään piperrystä edes koululaisilla!

Vanhojen puutarhakirjojen lukeminen on varsin hilpeää puuhaa. Opit ovat suurimmalta osin pysyneet samana, mutta aikakaudelle tyypilliset ilmaukset ja värikäs kielenkäyttö nostavat hymyn väkisinkin suunpieliin. Tämäkin luonnontiedon oppikirja päätyy koko kirjan sisällön summaavaan lauseeseen:

Muista, että vain tyytyväinen ja sovinnollinen ihminen voi olla iloinen ja onnellinen.”

Joten ei muuta kuin tomaatteja kasvattamaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Maaliskuun Valot ja Varjot

Lopputalven tunnelmaa..

 

Tänään on maanantai, kolmastoista kolmatta, kello lähestyy keskipäivän tunteja, aamupäivän arka valo on kasvanut kovemmaksi, kirkkaammaksi ja taivaalla tiukasti istuvat pilvimassat pitävät sitä vaivoin takanaan. Valon itsepintainen luonto tunkee maahan asti metallinharmaana taittuen rantakaislikon kellertävään pehkoon kuin sudenhampaat. Kohmeista maata peittävä rapea lumikuori on repeillyt menneen viikonlopun paahteessa paljastaen maaemon savenharmaata, polveilevaa povea. Pintaa, jonka poljetuissa uurteissa on yhä voimaa. Se on kovin hiljaa ja paikoillaan, mutta melkein kuulen sydämensä tasaiset lyönnit, kun mielessäni painan korvan sitä vasten.

 

Mahdollinen paikka kasvimaalle..

 

Ehkä juuri tuonne, kauemmas koivuista, voisin laittaa härkäpapua ja liperiä kasvamaan Sitten myöhemmin, kun maa on muokattavissa. Käsissäni on pieniä paperikuoria, joissa on muitakin siemeniä. Pinaattia, rucolaa, ruohosipulia, persiljaa.. Ohjeissa kehotetaan esikasvattamaan lipstikkaa ja härkäpapua ainakin huhtikuun alusta, persiljaa ja ruohosipulia jo nyt, maaliskuussa. Tarvitsen siis esikasvatusruukkuja ja multaa, sekä tilaa. Olohuoneen ja keittiön pitkä ikkunarivistö tarjoaisi ainakin valoa, joten päätän virittää niiden alle pienen esikasvattamon. Tänään.

 

Ihmemaan yrtit.. Persilja tulee kätevässä kasvunauhassa.. Siemenpussin tekstit ovat kääntyneet hassusti peilikuvaksi.. eikä taida löytyä palindromeja!

 

Tyhjistä muovisista grilliboxeista tuli siemenille ”ensikoti”. Ylempään laatikkoon on viilletty veitsellä ylimääräiselle vedelle valutusrakoja.

 

Google päätti tyylitellä pilvisen päivän kuvasta aurinkoisen..

 

Kirjoittanut Flora Fiona Jätä kommentti

Latva-artisokan lumoissa

Taas on se aika vuodesta, kun meillä kylvetään latva-artisokat. Moni on aloittanut tässä hommassa jo tammikuun puolella, mutta itse aloitan kylvöpuuhat vasta hiihtolomareissujen jälkeen. Vähän myöhäisemmästä kylvöajankohdasta huolimatta latva-artisokat ovat viime vuosina ehtineet tuottaa makoisan sadon kasvulaatikoissa, 2-vyöhykkeellä.

Latva-artisokan kylvövaihe on helppo, mutta kasvi vaatii pitkän esikasvatuksen. Taimi on myös sen verran rapsakka varreltaan ja hento juuristoltaan, että napsahtaa helposti poikki koulintavaiheessa. Siitä huolimatta ihmettelen latva-artisokan kasvattamiseen liittyvää haasteellisen kasvin leimaa. Itselleni ainakin oli yllätys miten helppoa koko homma oli, kun sitä ensi kertaa kokeilin. Ihan turhaan olin pelännyt tätä vaikeana pidettävää kasvia.

Koska olen laiska ja koska latva-artisokan on hieman nirppanokka koulinnan suhteen, kylvän aina siemenen per kylvöpurkki. Näin latva-artisokka saa rauhassa vankistua ennen ensimmäistä koulintaa. Latva-artisokan itämistä voi nopeuttaa liottamalla siemeniä vedessä vuorokauden ennen kylvöä. Tämä pätee kutakuinkin kaikkiin suurikokoisiin siemeniin.

Kylvä latva-artisokan siemenet 1-2 cm syvyyteen kostutettuun taimimultaan. Peitän kylvökset muovikuvulla tai rei’itetyllä muovilla ja nosta itämään lämpimään, esimerkiksi kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle. Kun siemenet ovat itäneet, kylvöastia siirretään valoisaan paikkaan. Itämisaika on vajaa viikko.

Koulin taimet isompiin ruukkuihin, kun ne ovat tehneet sirkkalehtien lisäksi ensimmäiset varsinaiset lehtensä. Myöhemmin keväällä latva-artisokka tarvitsee hellää karaisua eli totuttamista ulkoilmaan. Itse suojaan artisokat hallaharsolla vielä kasvulaatikoissakin, sillä se vaatii paljon lämpöä ja suojaa tuulilta.

’Green Globe’ on ryhdikäs ja komea pystykasvuinen latva-artisokka. Huolehdi, etteivät nuoret taimet jää muiden kasvien jalkoihin. Kasvuun päästyään latva-artisokka tarvitsee paljon tilaa, hyvä istutusetäisyys on vähintään 60 cm.

Olen käyttänyt katteena ruohosilppua, joka sitoo kosteutta, ravitsee ja helpottaa hoitoa. Kasvupaikan olisi hyvä olla suojaisa ja aurinkoinen ja kasvualustan ravinteikas. Ensimmäisenä kokeiluvuonna oli poikkeuksellisen kylmä kesä ja olin aivan varma, ettei latva-artisokka ehdi muodostaa kauniita kukintojaan. Vaan toisin kävi! Kukintoja tuli jokaiseen varteen useampi ja kasvi ilostutti lämpöisenä syksynä pitkään.

Istutin pari taimea kokeilumielessä myös ruukkuihin. Niissä satoa ei ehtinyt tulla. Osasyynä voi tosin olla vähän laiska kastelija, sillä ruukuissa multa kuivahtaa kasvimaata nopeammin. Artisokkaruukut olivat hauska lisä puutarhassa, mutta satoa ajatellen suosittelen multavaa ja lannoitettua maata.

Jos siis haaveilet tästä kasvimaan kuninkaallisesta herkusta, kylvä siemenet heti just nyt ja ehdit vielä kasvattaa komean sadon itsellesi.

Peukut pystyyn suotuisalle artisokka-kesälle!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 3 Kommentit

Kohti kylvöjä

Hiihtoloman kunniaksi saatiin kunnon kerros lunta. Lasten mielestä tämä on tietenkin aivan mahtavaa, mutta itselläni katseet ovat jo tiukasti kohti kylvöjä. Helmi-maaliskuun vaihde on oikein hyvä hetki istahtaa alas ja pohtia, mitä tulevalta kasvukaudelta haluaa. Onko aikeissa kylvää pidemmän esikasvatuksen vaativia kasveja, kuten chiliä tai latva-artisokkaa, vai täyttyykö kasvimaa tänä vuonna suorakylvöistä?

Itse suosin kasvimaalla suorakylvettäviä lajeja, sillä keväisin ikkunan edustat täyttyvät meillä tomaatintaimista. Hyötytarhasta löytyy ikisuosikkeja, mutta joka vuosi kokeilen myös jotakin uutta. Osa näistä jää repertuaariin, osa haudataan yhden kerran kokeiluiksi kaikessa hiljaisuudessa.

Yksi varsin veikeä kokeilu on ollut ’Harlequin mix’ porkkanat. Sekoitus sisältää neljää eriväristä lajiketta; violettia, keltaista, oranssia ja valkoista. Suosikkini oli tämä kaunis violetti porkkana, joka kyllä valitettavasti menettää upean värinsä kypsennyksen aikana. Eli nämä kaunokaiset kannattaa rouskutella tuoreeltaan.

Lehtikaalit tuovat kasvimaalle näyttävyyttä ja runsautta. Tänä kesänä kokeiluun lähtee koristeellinen ’Black Magic’ -lajike. Sen lehdet ovat pitkät ja suipot ja kasvavat kuin palmun latvus. Lehtikaalit hyötyvät lyhyestä esikasvatuksesta. Tärkeintä on suojata kaalintaimet kasvimaalla heti istutuksen jälkeen esimerkiksi hallaharsolla, jotta kaalikasvien monet tuholaiset eivät popsi nuoria taimia poskeensa. Pidä harsoa kasvuston päällä heinäkuulle asti.

Lehtisalaatit ovat ihanan helppoja ja nopeakasvuisia ja satoa voi napsia läpi kesän. Kuvassa oikealla oleva lehtisalaatti ’Australischer Gele’ on maukas ja takuuvarma kasvatettava. Sen voi suorakylvää aikaisin, heti kun maa on muokattavissa. Koska salaatinlehdet ovat parhaimmillaan nuorina ja rapeina, kannattaa uusintakylvöjä tehdä pitkin kesää.

Tomaateista ehdoton suosikkini on juovikas ’Tigerella’. Se on hauskannäköinen jo vihertävänä, kypsyessään tomaatti saa kullankeltaisia raitoja punaiseen kylkeensä.

’Tigerella’ on aikainen lajike, eli se ehtii tehdä satoa myös suojaisalla ja lämpimällä seinustalla. Tämä kuva on viime vuoden elokuulta, varaston takaseinältä.

Jos kasvattaa tomaattia, on melkeinpä pakko kasvattaa myös basilikaa, niin klassinen makupari ne ovat! Itse kylvän basilikat yleensä suoraan kasvihuoneeseen ruukkuihin, josta sitten siirrän niitä tarpeen mukaan sekä tomaatin kasvukumppaneiksi että erikokoisiin istutuspusseihin- ja ruukkuihin. Jos haluat ottaa varman päälle, esikasvata lämpöä rakastava basilika sisällä. Kunhan basilikaa muistaa latvoa ahkerasti, saa tuuhean kasvuston ja maukkaan sadon.

Viherpeukaloilla on juuri nyt siemenlajitelma tarjouksessa: setti sisältää maustebasilikan, timjamin, rosmariinin ja baby leaf -salaattisekoituksen. 4 pussia siemeniä yhteensä 7,95€. Löydät tarjouksen täältä.

Uskomattomaltahan se tuntuu, mutta enää pari kuukautta ja pääsemme nauttimaan lämmittävästä auringosta. Kohta hyötypuutarha pullistee salaatteja ja juureksia, ja kasvihuone täyttyy kohti kattoa kurkottelevasta vihreästä seinämästä. Ihanaa, että tämä kaikki on taas edessäpäin!

Ps. Jos kylvöt jo kutkuttavat, käy osallistumassa hauskojen esikasvatussettien arvontaan Kanelia ja kardemummaa -blogissani. Pääset arvontaan tästä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Iki-ihanat kurjenpolvet

Kurjenpolvet kuuluvat jokaiseen puutarhaan vaatimattomuutensa sekä helppohoitoisuutensa ansiosta. Ne ovat erinomaisia maanpeitekasveja kivikkoon, kasviryhmien reunuksiin sekä puiden ja pensaiden alle. Kurjenpolvet sopivat täydellisesti myös perennapenkkeihin. Lajikevaihtoehtoja riittää, joten kurjenpolvista löytyy varmasti mieleinen vaihtoehto. Yhdistelemällä eri lajikkeita saat jo pelkästään kurjenpolvilla kukintaa koko kesäksi! Esittelemme nyt muutamia suosituimpia kurjenpolvia.

Kurjenpolvia on valtavasti eri lajikkeita. Yhdistelemällä näitä saat kukintaa koko kesäksi!

 

Kiitollinen harmaakurjenpolvi sopii mataluutensa ansiosta erinomaisesti esimerkiksi perennaryhmän reunuskasviksi tai kivikkoon. Kasvupaikan suhteen vaatimaton harmaakurjenpolvi kukkii erittäin runsaasti ja pitkään kesä-syyskuussa. Tämän kevään kuumimpiin uutuuksiin kuuluvat Jolly Jewel -harmaakurjenpolvet!

Jolly Jewel -harmaakurjenpolvet hurmaavat väreillään.

 

Verikurjenpolvet ovat vaivattomia ja kuivuutta sietäviä, ihanteellisia maanpeittokasveja. Runsas- ja tiheäkukkainen verikurjenpolvi sopii erinomaisesti niin aurinkoiseen kivikkopuutarhaan kuin puolivarjoon kukkapenkin reunuskasviksikin. Koristeellinen lehdistö saa syksyllä punaisen ruska-asun tuoden väriä talveen valmistautuvaan puutarhaan. Sopivia naapuruskasveja verikurjenpolville ovat esimerkiksi maksaruohot, ajuruohot, neilikat ja mirrinminttu.

Valkoinen verikurjenpolvi raikastaa istutuksia.

Elke-lajikkeen avautuvilla pinkeillä kukilla on valkea silmä ja kukkia reunustaa ohut juova.

 

Jalokurjenpolvi on tuuheakasvustoinen ryhmäperenna. Se on parhaimmillaan perennapenkeissä tai kukkapenkin reunuskasvina. Jalokurjenpolvet sopivat erinomaisesti muiden kurjenpolvien joukkoon.

Jalokurjenpolvet ovat hyvin monikäyttöisiä perennoja.

 

Kurjenpolvista löytyy niin matalia kuin korkeitakin lajikkeita. Suurin osa kurjenpolvista viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, mutta esimerkiksi metsäkurjenpolvi on oiva perenna puutarhan katveisille alueille puolivarjoon ja jopa varjoisellekin paikalle. Kaiken lisäksi kurjenpolvet ovat talvenkestäviä ja menestyvät Suomen oloissa erinomaisesti. Kevään valikoimastamme löytyy useita eri lajikkeita, tutustu kurjenpolvivalikoimaamme tästä.

 

Kirjoittanut Viherpeukalot Jätä kommentti