Joulukukkailoa

Kukat ovat aika lailla varma kylävieminen, ja näin joulun aikaan löytyy valtavasti kauniita asetelmia. Itse rakastan yli kaiken hyasintin tuoksua. Ylväs amaryllis taas on aina yhtä upea. Tänä vuonna olen kuitenkin erityisen tykästynyt jouluisiin viherkasviasetelmiin. Kyllähän se vaan niin on, Lue koko kirjoitus

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Viime päivät ovat olleet täynnä Suomen syntymäpäiväjuhlintaa niin kouluissa, kerhoissa, työpaikoilla kuin erilaisissa yhteisöissäkin. Konsertit, tanssiaiset, valtakunnnaliset kahvitteluhetket, yhteislaulut, seppeleenlaskut ja teematapahtumat arvokkaista iloisiin ovat saaneet koko kansan liikkeelle. On ollut huikeaa nähdä, miten innostuneisuus on tarttunut vauvasta vaariin, Lue koko kirjoitus

Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Kevätpäiväntasauksen tällä puolen

hiirenkorvia ja oraansyöjäbasilika

Kevätpäiväntasaus ohitettu, eli kevät etenee ainakin kalenterissa. Valoa riittää, vaikka lämmön kanssa onkin ihan toisin. Pienet hiirenkorvat ovat puhjenneet maljakon koivunoksiin, basilikakylvös vihertää ja herneenversoja riittää.

Vehnänoraat lattialla maistuvat ainakin koiralle. Ne ovatkin todellista terveysruokaa. Pitäisi vain keksiä, kuinka ruohon makuisen vehnänoraan saa valmistettua maistuvaan muotoon. Smoothiet lienevät suosituimpia käyttötapoja, pitääpä kokeilla! Vehnänjyvistä idätetyt idut sen sijaan maistuvat ihan vaikka sellaisenaan. Parhaimmillaan ne ovat kuitenkin salaatin joukossa, ihan kuten herneenversotkin.

ituja

Nyt on hyvä ajankohta lisätä ja elvyttää vanhoja huonekasveja. Rupsahtaneen kasvin elvyttäminen elävien kirjoihin on hauskaa puuhaa, eikä siinä oikeastaan menetä mitään, vaikkei onnistuisikaan. Itse onnistuin viime keväänä jatkamaan ruman, liian pitkäksi ja honteloksi venähtäneen palmun elämän kahtena tuoreen näköisenä kasvina. Katkaisin palmun varren, ja jonkin ajan kuluttua ruukkuun jäänyt tyvi teki uuden hienon latvan. Lyhennetty varsiosa taas päätyi uuteen ruukkuun tehtyään vesilasissa uudet juuret. Helppoa!

Muistutukseksi myös, että pääsiäisen ja kevään ruukkukukat, esikot ja narsissit, voi kevään tullen istuttaa ulos jatkamaan kasvuaan. Myös jouluasetelmista löytyy usein istutettavaa. Omalla pihalla on jo vuosia viihtynyt alun perin jouluasetelmasta siirretty muratti.

Viikon eksoottisena kokeiluna istutin ruukkuun mangon siemenen, mistä en oikeastaan paljoa odota, saas nähdä… Palmusunnuntaina ainakin on tiedossa väriä katunäkymiin ja kotioville asti. Virpojia odotellessa viikonloppuun!

 

Virpojat

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Työn touhua ja silmäniloja

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Kaataako kokonaan, vai yrittäisikö vielä?

Omenatarhan satoa 2012Voi taivas. Sitä ei paljon pilkahtele pihan omenapuiden alla. Ikää puilla on lähes 60 vuotta ja viimeiset 10 vuotta on mennyt olemattoman vähäisellä hoidolla. Oksaa siis on, ja paljon. Korkeuttakin on niin, että sadonkorjuuseen tarvitsisi nosturiauton. Omenavuoden sattuessa puut tuottavat satoa koko suvun hilloihin, mutta omenarupi ja muumiotauti vaivaavat. On selvää, että jotain pitää tehdä.

Talven aikana puiden leikkaamisesta on luettu ja puhuttu ihan loputtomiin. Riippuu lähteestä, millaiset ohjeet vanhojen puiden leikkaamisesta annetaan. Erityisesti leikkausajankohdasta on erilaisia näkemyksiä. Yleisimmän ohjeen mukaan vanhatkin puut tulisi leikata nyt kevättalvella, ennen kasvukauden alkua. Kireät pakkaset saattavat kuitenkin vahingoittaa leikattuja puita, joten liian aikaisinkaan ei hommaan tulisi tarttua. Toisaalla vanhat, pienennettävät puut neuvotaan leikkaamaan elokuun alkupuolella, jolloin välttää vesiversojen kasvamisen. Innokas paluumuuttaja haluaisi jo tarttua toimeen, mutta olisiko kuitenkin vielä odotettava? Toisaalta puiden ollessa lehdessä ei tuossa viidakossa erota oksaa puilta, joten poistettavien oksien valitseminen saattaisi olla hankalaa.

Poistettavien oksien valinta askarruttaa muutenkin sekä se, miten paljon kerralla voi leikata. Pystyyn ja puun sisäosia kohti kasvavat oksat pitäisi poistaa, mutta kaikkia ei varmasti voi poistaa kerralla. Jossain sanottiin, että isoja oksia voisi poistaa 2-3 per leikkauskerta ja pienempiä niin paljon kuin kokee tarpeelliseksi, lisäksi tietysti pitäisi poistaa sairaat, kuivat ja haavoittuneet oksat. Noviisin on jokseenkin vaikea arvioida mitä nämä ohjeet käytännössä tarkoittavat. Luulen kuitenkin, että meillä sahataan kunnes homma alkaa tympiä.

Sitten on vielä pienen pieni haaste. Jos ei ihan tarkkaan muista, mitkä puista pukkasivat viime kesänä omenaa ja mitkä kirsikkaa, niin ei kai haittaa, jos pari kirsikkaa saa omenoille tarkoitetun käsittelyn?

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Lattiakasvimaalla tapahtuu

 

herneenverso metsää vasten

Puutarhaviikko on ollut hiljainen. Kevään edistymistä on päässyt seuraamaan edelleen vain ikkunaneduskasvimaalla, joka ruokailuhuoneen lattialla jatkaa laajenemistaan. Istutin lisää herneenversoja. Uutta kasvustoa kannattaa laittaa tulemaan parin viikon välein, sillä versot venähtävät kasvuun päästyään nopeasti pitkiksi, ja maukkaimmillaan ne ovat suhteellisen lyhyinä.

Vehnänorasvalkosipuli seinää vasten

 

herneenverso seinää vasten

Vehnänoraani voivat myös hyvin, joten vihreä pääsiäinen on turvattu. Vielä ehdin lisäämään uusiakin kasvustoja, pääsiäisvierailujen viemisiksi vaikka. Tällä viikolla kylvin myös basilikaa, joka näyttää pääsevän vauhtiin aika hitaasti. Jotain sentään mullan seasta pilkistää. Mielenkiintoista näin ensimmäistä kertaa aloittaa basilikan kasvatus siemenistä, sillä aiemmin olen käyttänyt valmiita taimia.

Hiirenkorvia on jo ikävä, joten napsin koivunoksia maljakkoon. Koivusta on eniten iloa mielestäni juuri hiirenkorvien aikaan. Jos saatavilla on onnenpensaan oksia tai omenapuun leikkauksesta jääneitä oksia, niitä kannattaa myös tuoda kotiin. Useimmiten ne puhkeavat maljakossa täyteen kukkaan. Meidän kääpiöomenapuita ei ole tarvinnut vielä leikata. Viime hetken muistutuksena mainittakoon pihan havujen kevätauringolta suojaaminen – nimimerkillä irlanninkatajansa suojaamatta jättänyt ja menettänyt.

Kevään kasvuaKevään kasvua2

Huonekasvit tuottavat iloa, sillä ne ovat tällä hetkellä hyvissä voimissa. Monessa näkyy uutta kasvua ja ihanan tuoreita uusia lehtiä. Pistokkaat ovat vanha mukava tapa lisätä useita huonekasveja ja jakaa niitä ystäville. Nyt riittää kasvuvoimaa vaikka muille jakaa!

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Vihreää näkyvissä

Kevätesikko2

Viime viikon kasvatuskokeilut on todettu osittain onnistuneiksi: terhakoita pavunvarsia puskee ylös vauhdilla – nyt saa jo leikattua herkullisia versoja salaattia raikastamaan! Auringonkukan kasvatus sen sijaan epäonnistui. Jokunen verso siemenistä jaksoi nousta, mutta suurin osa niistä ”hukkui” tai siemenet olivat lähtökohtaisesti kuorettomina vääränlaisia kasvatustarkoitukseen. On muuten yllättävän vaikeaa löytää kuorellisia auringonkukan siemeniä. Eläinkauppaakin suositeltiin ostopaikaksi, mutta linnuille tarkoitettuja siemeniä ei tietääkseni suositella ihmisille.

Tähän aikaan vuodesta viherpeukalot janoavat nähdä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monessa muodossa vihreää ja saada kokea kasvun ihmeitä. Kasvatettavaksi kelpaa melkein mikä tahansa. Viikon istutustoimena minä työnsin multaan vakosipulinkynsiä, joista näyttää hyvin löytyvän voimaa vihreisiin versoihin asti.

versoja

Tuli myös todettua, että ”parasta ennen” pätee myös siemeniin. Päätin kylvää pääsiäisruohoa pihanurmikkomme paikkauksessa käyttämäni siemenpussin siemenistä. En kuitenkaan löytänyt mistään viime kesän siemenpussia, vaan käteen osui 9 vuotta vanha siemenpussi. Nyt sekin on käytännössä kokeiltu: vanhoista siemenistä yksikään siemen ei itänyt. Uusi pääsiäisruoho on kuitenkin parhaillaan tekeytymässä: laitoin illalla idätystarkoitukseen myytyjä vehnän jyviä yöksi likoamaan. Samoista siemenistä pitäisi syntyä sekä syötäviä ituja että versoja pääsiäisruohoksi. Kylvöhommiin illalla siis.

Kevätesikko tuo tuokoon värikkään tuulahduksen tulevasta, jo ajatuksissa olevasta puutarhan keväästä!

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 1 Kommentti

Aurinkoa ja versojen kasvatusta

Siemen on kaiken alku ja juuri. Kuten kasvimaailmassa yleensä, niin pienistä kasvatuskokeiluista ja havainnoista alkaa myös blogin tarinointi.

Tämän viikon säteilevä kevätaurinko sai aikaan pidättelemättömän puuskan kasvien hoitoon, ja koska pihalla on vielä metrikaupalla lunta, on tässä vaiheessa keskityttävä ikkunalautaviljelyyn ja huonekasveihin. Istutin siis siemeniä.

Hankin kaupasta kuivattuja herneitä ja auringonkukan siemeniä sekä pussillisen multaa. On mainittavan vielä, että tällä kertaa löysin ainoastaan valmiiksi kuorittuja auringonkukan siemeniä – näillä mennään nyt. Pestyistä muovisista liharasioista sain mainiot istutusastiat – niitä kannattaa ottaa talteen jatkossakin. Ennen istutusta liotin herneitä noin vuorokauden vesilasissa, sillä näin kasvua nopeutettua. Varovaisen kastelun jälkeen kasvatusastiat voi alkuvaiheessa peittää kevyesti muovipussilla – liian tiiviin pussin vaaraksi koituu home. Nyt riittää kasteltavaa ja kasvun edistymisen seuraamista joka päivälle. Saa nähdä, kuinka pian rasiakasvimaani tuottaa satoa: maukkaita herneen- ja auringonkukan versoja ruokapöytään.

Versokasvatusta

Nyt on myös huonekasvien katsastuksen aika. Perushuolto ei paljon vaadi. Jo talven pölykerroksen pyyhkiminen lehdiltä ja uusi pintamulta saavat ihmeitä aikaan. Nuupahtanet kasvit kohenevat silmissä. Pintamullan vaihdon jälkeen kevään ensimmäinen lannoitus saa vielä hetken odottaa, sillä lepokauden jälkeen kasvuun herättely ja muutokset täytyy tehdä lempeästi ja kasvin olotilaa tarkkaillen. Viikon iloisin havainto oli kevään ensimmäiseen kukintaansa innostunut viirivehka!

Viirivehka

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti
« Edellinen  1 2 ... 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29