Syyskukkia

Syksy tekee tuloaan ja puutarha alkaa pikku hiljaa valmistautua talvilevolle. Onneksi kukkailoa riittää yhä. Jos pihasta ei löydy pitkälle syksyyn kukkivia myöhäiskesän perennoja, voi kukkaisaa tunnelmaa jatkaa erilaisilla syysistutuksilla. Nuupahtaneita kesäkukkaistutuksia on helppo päivittää muutamalla syyskasvilla. Vaihda ränsistyneet kesäkukat koristekaaleihin, kukonharjaan, Lue koko kirjoitus

Tulinen Kukkasipuli

    Jaahas..mikäs kukka tämä tällainen oikein... Tuhannen ja yhden yön tulppaanit.. Se jokin niissä vain on yhä vieläkin, vaikka statussymbolin asemansa ne menettivät jo kauan sitten 1600-luvulla, sen kuuluisan hollantilaisen tulppaanimanian myötä. Alunperinhän tuo Turkin Ottomaanien valtakunnassa suosituksi tullut kukka kannettiin Lue koko kirjoitus

Sadepäivän mielenrauhaa

  Kello nakuttaa hyllyn päällä. Välillä ohi kulkeva metro kiinnittää huomioni. Takkatuli rätisee ja humisee. Muuten on hiljaista. Juuri nyt ei sadakaan, mutta koko päivän on kyllä tullut vettä. Pojat lähtivät saunomaan ja minä istun takkatulen ääressä, nyt läppäri sylissä. Lue koko kirjoitus

Syysihanuuksia

Joku asiaan vihkiytymätön voisi kuvitella puutarhakauden olevan kohti ohi. Mutta ehei, syksy tarjoaa vielä vaikka mitä ihanuuksia. Ei tarvitse kuin poiketa puutarhamyymälään ja huomaa sesongin pyörivän yhä täysillä. Hyllyt notkuvat syksyiseen mielentilaan ja puutarhaan sopivia kasveja. Syyskuu on mitä mainioin Lue koko kirjoitus

Chilien kypsymistä ja ensimmäistä satoa

Kesä alkaa olla ohi ja chilinkasvattajat odottavat vesi kielellä hedelmien kypsymistä. Sato tuntuisi olevan hieman myöhässä, joka johtunee kylmästä kesästä. Raakileita on valtavasti mutta kypsiä hedelmiä ollaan saatu vasta muutamia. Ne ovatkin sitten olleet sitäkin maukkaampia, etenkin koska joukossa Lue koko kirjoitus

Ryytimaalta kesä purkkiin

unikko

harakankello–kissankello

Pihatiemme varressa kukkivat sulassa sovussa omilla vakiopaikoillaan kaksi kesän ihastuttavimpiin kuuluvaa sulostuttajaa: unikko ylväänä katseenvangitsija, rinnallaan herkkä harakankello. Puolivilli kaksikko viihtyy vuodesta toiseen toistensa seurassa, ja rennosti omillaan. Soisin unikon kukkivan vain pidempään. Koristeellisia toki ovat nuput ja siemenkodatkin.

Sitten sadonkorjuuasiaan. Ryytimaa ja yrttilaatikko puskevat satoa nyt sellaisella vauhdilla, ettei kaikkea ehdi millään käyttää tuoreena. Satoa kannattaakin säilöä talven varalle vaikka erissä pitkin kesää. Olen todennut, että käytännöllisin säilytysmuoto yrteille on kuivaus. Lasipurkeista niitä on huomattavasti helpompi hyödyntää kuin yrittää löytää pakastimesta juuri oikeaa pussukkaa.

Olen menestyksellä kuivannut uunissa minttua, persiljaa, lipstikkaa, oreganoa ja jopa sitruunamelissaa. Tänä kesänä listalla ovat myös timjami, rosmariini ja ehkä myös basilika. Omia yrttejä tuleekin käytettyä ruuanlaitossa paljon. Ne sopivat tuomaan kesän makua ja aromia melkein mihin tahansa. Erityisen hyviä käyttökohteita ovat tomaattipohjaiset kastikkeet pastalle, uunikasvikset ja keitot. Minttua olen käyttänyt myös sämpylätaikinassa.

Oma reseptini kuivaamiselle on levittää yrttejä uunipellille ja laittaa ne noin 50 asteiseen kiertoilmauuniin niin pitkäksi aikaa, että yrtit ovat täysin kuivia. Kuivausaika riippuu kasvin kosteuspitoisuudesta, mutta yleensä noin tunti riittää. Tavallisella uunilla kuivatessa uunin luukku kannattaa tiettävästi jättää hivenen raolleen, niin kosteus pääsee poistumaan. Rutikuivat yrtit on helppo murustaa käsin hienoksi jauheeksi ja purkittaa jokainen omaan lasipurkkiinsa.

Tämän kesän uusi innostuksen kohteeni ovat villivihanneksista kuivatut viherjauheet, joita kannattaa säilöä erityisesti niiden ravintoarvon vuoksi. Kuivattaviksi sopivat muun muassa nokkonen, vuohenputki, horsma, voikukka… Kuvassa pellillinen nokkosjauhetta. Kuivattaessa nokkosta ei tarvitse edes ryöpätä, sillä polttelu häviää kuivatessa.

nokkonen_kuivattu

Itse tehty pesto on myös mainio tapa hyödyntää tuoreita yrttejä. Klassisen peston pääraaka-aineena on basilika, mutta lisukkeiksi sopivat lähes mitkä tahansa muut yrtit tai jopa villivihannekset. Variaatioita on yhtä monia kuin on makuja ja tekijöitä. Reseptejä löytyy muun muassa netistä.

imukärhivilliviini

Kuvassa imukärhivilliviini, joka sopii hyvin tuomaan vihreyttä ja pehmentämään karuhkoja kivipintoja. Villiviinin punainen syysväri on upea!

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Kesäillan piirakka

RaparperipiirakkaOmenapiirakka

Pellillinen herkkua helposti:

  • 4 munaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 200 g margariinia
  • 2 dl maitoa
  • 6 dl vehnäjauhoa
  • 2 tl leivinjauhetta
  • Päälle raparperia, omenaa tai marjoja (+ sokeria ja kanelia)

Extraa (ei välttämätöntä):

  • 2 dl maitorahkaa
  • 1 muna
  • sokeria maun mukaan
  • vaniljasokeria

Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi, käsin tai koneella. Sen jälkeen muut aineet lisätään vähitellen taikinaan sekoittaen, mutta ei vatkaten. Leivinjauhe lisätään yhdistettynä jauhojen kanssa ja margariini juoksevana. Valmis löysähkö taikina kaadetaan leivinpaperilla päällystetylle reunalliselle uunipellille. Taikinan päälle levitetään tasaisesti omena- tai raparperipaloja tai marjoja. Pinnalle sirotellaan sokeria + omenaan ja raparperiin myös kanelia. Piirakka paistetaan 200 asteessa noin puoli tuntia.

Vielä herkullisempaa piirakasta saa lisäämällä kaiken pinnalle ennen uuniin laittoa vielä hyvin sekoitetun maitorahka-muna-sokeriseoksen. Tämä onnistuu valuttamalla lusikalla seosta läjiin mahdollisimman tasaisesti sinne tänne.

Juuri ennen tarjoilua piirakan pinnalle voi ripotella siivilän läpi tomusokeria. Lisukkeeksi sopii vaniljakastike, jolle löytyy hyvä resepti esimerkiksi:

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/84198/Vaniljakastike/

Kuvissa tähän samaan taikinapohjaan tehty raparperipiirakka ja omenapiirakka.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Voiko alkukesään kyllästyä?

lilja

Mahtaako sireenin ja kielon tuoksusta voida saada yliannostuksen? Alkaako linnunlaulu ja liverrys pidemmän päälle ärsyttämään? Tuntuvatko sisätiloista kaduille, poluille, puistoihin ja pihoille siirtyneet kanssaihmiset liiankin hyväntuulisilta? Vaikuttavatko ulkoleikeistä kantautuvat lasten riemunkiljahdukset teeskentelyltä? Voiko luonnon ja puutarhojen yltäkylläiseen kauneuteen turtua?

sireeni

Kyllästymisen riskistä huolimatta olisin itse valmis vaihtamaan neljä vuodenaikaa tähän yhteen.

Piha elää kukoistustaan. Kotipuutarhurina mieluisa tehtäväni on nyt vain olla ja ihmetellä kasvien kasvua ja ihanuutta. Lokoisa pihaoleskelu on mielipuuhiani, sillä pihan ei mielestäni tarvitse todellakaan olla tiptop. Puutarha muuttuu ja muotoutuu jatkuvasti, ja kasveille on annettava pieniä vapauksia löytää oma, optimaalinen paikkansa ja tapansa kasvaa.

Pientä puuhaa kaivatessani aktiviteetteja on silti mukavasti käden ulottuvilla: on kastelua, kitkemistä, ruohonleikkuusta syntyneen silpun levitystä katteeksi kasvien juurille, kasvupakkojen keksimistä uusille taimille, muun muassa kesäkurpitsalle, vinoon kasvaneen kääpiöomenapuun tukemista, nopeakasvuisen karhunvadelman oksien sitomista, yölämpötilan tarkkailua siltä varalta, että kesäkurpitsa sekä terassilla ruukuissa kasvavat tomaatti ja chilipaprika tarvitsevat yöksi ylleen lämpöharsoa, pihakompostin möyhimistä…

Iloisena yllätyksenä totesin vastikään, että syksyllä istuttamani viiniköynnös on epäilyksistä huolimatta sittenkin lähtenyt kasvuun. Kuvittelin sen nimittäin menehtyneen liian myöhäisestä istutusajankohdasta johtuen. Istutusviikolla satoi ensilumi ja alkoivat pakkaset. Nyt köynnös on ylhäältä eloton, mutta se puskee tyvestä uutta kasvua. Ensimmäinen rypälesato olisi Viherpeukaloiden kuvaston mukaan tiedossa kasvin ollessa 3–4-vuotias. Viinitilallisia siis ollaan.

viiniköynnöspensasmustikka_kukkii

kuunliljatkuunlilja_yksi

pihlaja_kukkiipihlajapuu

yrttilaatiko_yrtitkasvimaalla

Kuvissa viiniköynnös, kukkiva pensasmustikka, kuunlilja, kukkiva makeapihlaja, yrttilaatikko yrtteineen ja ruukkusalaatteineen – keskellä myös kolme itse kasvattamaani kesäkurpitsan tainta – sekä kasvimaa.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Ensimmäistä sadonkorjuuta

kirsikka_taivas

Olen alkanut kulkea silmät auki ja keräilymentaliteetilla – hortoilla. Luonto on nimittäin suuri kasvimaa, joka tarjoaa parastaan juuri nyt, kun oman pihan sato on vielä alkuvaiheessa. Monivuotiset yritit ja raparperi ovat toki valmiita käyttöön, mutta muista syötävistä kasveista näkyy vasta heiveröinen lupaus tulevasta. Salaatti on noin parisenttistä ja taimina hankitut pensastomaatti, chilipaprika ja kesäkurpitsa odottavat takuuvarmaa lämpöä edelleen sisätiloissa.

raparperi_pilkottu

Horta eli villivihannekset ovat juuri nyt parhaimmillaan. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa hankkia lisätietoa kursseilta, kirjoista ja netistä. Uutta tämä on minullekin, mutta olen ehtinyt jo hyvin päästä vuohenputken, horsman ja voikukan makuun. Tunnetuin villivihanneksemme nokkonen on tuttu jo vanhastaan. Pieni varoituksen sana tässä vaiheessa: kaikki syötäväksi kerättävät kasvit on osattava todella tunnistaa.

Käsittelin uuden, puunvärisen yrttilaatikon paremmin pihaan sointuvaksi sivelemällä ulkopuolelle ruskeaa puuöljyä. Taimina hankitut yrtit odottavat jo kuumeisesti pääsyä yrttilaatikkoon. Pistäydyin toissaviikolla Viherpeukaloiden valtavassa puutarhamyymälässä, josta mukaan tarttui timjamin ja oreganon taimet sekä näyttävät rosmariini- ja laventelipuskat. Nyt saatiin tuulahdus Etelä-Eurooppaa omalle pihalle. Laventeli sointuu muuten yllättävän hyvin parhaillaan kukkivaan vuorenkilpeen.

laventelirosmariini

vuorenkilpivpmyymala

Jännä juttu muuten, kuinka erilaiselta taimena ostettu kesäkurpitsa ja itse siemenistä kylvetty kesäkurpitsa tässä vaiheessa näyttävät. Saas nähdä, kuinka niille ulkona käy.

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Haaveet ja harhat

Lumen alta piti paljastua pienellä muokkauksella idylliseksi hyötypuutarhaksi muuttuva keidas, mutta eipä käyneet haaveet toteen ihan taikaiskusta. Kasvimaan paikkaa on jo viime vuonna valmisteltu taistelemalla siinä kasvaneita vuohenputkia ja muuta vastaan, mutta kivet, kylpyhuoneremontin ja vanhan tulisijan purkujätteet sekä rikkinäiset kattotiilet ovat talven aikana ilmaantuneet pyytämättä (ei tosin kovin yllättäen) juuri siihen missä piti jo kasvaa ensimmäisen kesän sato. No, se sato kasvaa sitten ensi vuonna.

Tältä tämä työmaa näyttää nyt ja päälle hahmoteltuna se, mitä siitä on tarkoitus tulla.

Tältä tämä työmaa näyttää nyt ja päälle hahmoteltuna se, mitä siitä on tarkoitus tulla.

Puutarha on ollut melkein kymmenen vuotta hyvin vähäisellä hoidolla, joten kitkemistä riittää vuosiksi eteen päin. Vuohenputkea on joka paikassa! Marjapensaat ja vadelmat ovat jo saaneet vähän tukea sekä haketta pitämään sekalaiset rikat ja nokkoset poissa, mutta muuten ollaan alkutekijöissä. Ensimmäinen homma on kivien vierittäminen kasvimaa-alueen pengerrykseen, purkujätteiden siivoaminen ja vanhan ovenkarmin raahaaminen tämän vuoden kasvimaan reunukseksi. Kasvikompostit ja kasteluvesitynnyri saadaan myös tällä kasvukaudella paikoilleen, mutta kiertoviljelypenkit ja mansikkamaa ovat ensi kesän hommia.

Vanhassa puutarhassa on ihan hullusti kunnostettavaa, mutta ainakin jotain satoa saadaan jo tänä vuonna. Punaherukoita on perinteisesti tullut yli oman tarpeen samoin kuin karviaisia. Toivottavasti vadelmatkin tuottavat enemmän kuin kolme madotonta marjaa. Mustaviinimarja on ainut, joita toivoisin enemmän. Pihassa on yksi ainut onnettoman pieni pensas, jota yritän epätoivoisesti saada piristymään. Toivottavasti puutarhaan saa mahtumaan toisenkin mustaviinimarjan. Kasvimaa-alueen länsipuolella muurin päällä kasvaa iso lehmus sekä pihlaja, joiden kohtaloa arvotaan jatkuvasti. Molemmat varjostavat tulevaa kasvimaata, mutta ovat kyllä aika komeita kaadettavaksi. Lehmus pitäisi kaiken lisäksi kaulata ja sitä ei nyt ainakaan tänä keväänä tehty. Tulevan kasvimaan etelälaidalla kasvaa epämääräinen sikermä hapankirsikkaa, yksittäisiä vadelmia ja pari saniaista, jotka myös joutavat kaikki pois.

Heti saatavan sadon lisäksi vanhan paikan etu ovat omalta tontilta löytyvät pihan tekemiseen soveltuvat kierrätysmateriaalit. Tämän kesän kasvimaa syntyy talossa tarpeettomaksi jääneen ovenkarmin sisään ja palkokasvien tueksi löytyy parikin vanhaa, ihanasti patinoitunut puista porttia. Tiiliä, kattotiiliä, valmiiksi patinoitunutta puutavaraa, ruosteisia metallijuttuja ja eri kokoisia saviruukkuja on vaikka kuinka paljon. Ehkä raahaan vintiltä pari vanhaa hetekaa ja nipun eri värisiä täkkejä omenapuiden alle ja kitkemisen sijaan keskityn kesän ajan vain valmiista puutarhasta haaveiluun.

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Työn touhuja ja silmäniloja

kirsikka

Nyt tapahtuu, ja kovalla tohinalla, etten sanoisi jopa kohinalla. Pihalla kasvaa niin, että sen melkein kuulee. Ensimmäisiä kasveja on viimeinkin päässyt istuttamaan, ja ueita projekteja on työn alla.

Rusokirsikan kukinta on nupuillaan. Kolme upeaa puuta tulevat tekemään pihastamme hetkeksi japanilaisen puiston. Kuva ohessa on viime keväältä. Hedelmäpuiden kukinta jos mikä korostaa hetkessä elämisen tärkeyttä, sillä ihanuus on ohi muutamassa päivässä.

hanskatyrttilaatikko

Hankin uuden yrttilaatikon tulevia kesäkokkailuja ajatellen. Laatikko tulee tänä kesänä sijoittumaan mahdollisimman lähelle keittiötä ja terassia, niin että yrttejä on helppo napsia käyttöön. Kylvin myös ensimmäiset salaatin siemenet omaan laatikkoonsa. Viikon huipennuksena Viherpeukaloiden tilaus saapui, jee!

viherpeukalottomaatti–chili

 

Chilipaprika ja tomaatti saavat vielä alkuun kasvaa sisätiloissa, lämpimämpiä öita odotellen. Meillä ei nimittäin ole kasvihuonetta, mutta olen varautunut keksimään kasveille tarpeen tullen jotain suojaa ulos siirron jälkeen, hallaharsoa vaikka.

Kirsikkapensaan taimi näyttää vasta istutettuna vielä varsin vaatimattomalta piiskalta, joten se vaati seurakseen pari tukikeppiä. Tästä kirsikasta odotetaan myös satoa, vaikkei sitä heti uskoisi. Elefanttiheinä ja hurmesilkkiheinä etsivät osin vielä paikkaansa. Yhden heinistä istutin kokeeksi ruukkuun mehikasvin seuraksi.

kesäkurpitsa

Siemenestä istuttamani kesäkurpitsa on lattiakasvimaalla hyvässä kasvussa. Vielä pitää malttaa odottaa, ihan vielä se ei pääse ulos. Taimet täytyy tällä kertaa myös suojata jänöiltä, jotka viime kesänä popsivat järjestään jokaisen esiin putkahtaneen kesäkurpitsan kukan.

Touhujen keskellä on välillä hyvä myös olla vain ja nauttia kaikesta kauneudesta, kevään lämmöstä ja huumaavista tuoksuista. Loppukuvina silmäniloa puutarhasta, jossa ideana näyttää olevan väriterpia.

tulppaanisininen

kukkanarsissihyvä

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Maasta ne pienet ponnistaa

Jos on kevät oikukas, niin on myös kasvien alkutaival huteraa ja perin epävarmaa. Kevään kasvatuskokeilujen myötä on todettava, että minusta ei taida olla taimikasvattajaksi. Siemenen saattaminen kasvuun on haasteellisempi tehtävä kuin arvaisi.

Tärkeitä ratkaisujen ja epäonnistumisen paikkoja on paljon: siementen laatu, mullan laatu, mullan tiiviys, kylvöastian koko, siemenkylvön tiheys, kylvö mullan päälle vai mullalla peitettyä, kylvön peitto muovilla, kastelun määrä, valon/pimeyden tarve, lämpötila, koulinta, uudelleenistutus, lannoitus, ulkoilmaan karaisu. Saldona olen kevään aikana saanut enemmän oppia kuin satoa, tärkeää toki sekin.

Jätän tästedes kylvötyöt ja koulimiset suosiolla osaavampiin käsiin ja keskityn puolivalmisteisiin eli juurakoihin, mukuloihin ja sipuleihin. Näillä on kenen tahansa helppo onnistua.

Puutarhassa sentään tapahtuu parhaillaan ja paljon. Vielä rujon ja hoitamattoman näköisestä kasvimaasta ponnistaa jo ruohosipulia, sitruunamelissaa ja persiljaa. Myös liljat ja tulppaanit ovat voimissaan. Kuvissa näkyvät vakoiset rakeet ovat lannoitetta, joka on hyvä levittää kevätkosteaan maahan.

ruohosipulipersilja

 

sitruunamelissaliljoja

Maailman helppohoitoisin ruukkuistutus on muuten mehikasvi, jota siirrän suoraan maasta ruukkuihin. Hoidoksi riittää kastelu silloin tällöin, eikä sekään ole loppujen lopuksi niin kovin tarkkaa.

mehikasvi_ruukussa

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Iloiset jäähyväiset talvelle

Se kävi nopeasti. Kaikkien aikojen pisimmästä talvesta on enää muisto vain. Vaikea uskoa, että kaksi viikkoa sitten hiihdin hyväkuntoisilla laduilla ja olin varma, että lunta on pihalla vielä juhannuksena.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensi alkuun kuvaterveisiä toissa viikon puutarhamessuilta: kukkia täydessä loistossaan, väriterapiaa, siemeniä joka lähtöön, kasoittain hauskan näköisiä mukuloita ja juurakoita. Tästä se lähtee.

raparperitalviox

 

timjamimuratti

vuorenkilpihavu

Pihalla tapahtuu isoja asioita. Raparperi on hurjassa vauhdissa, ja viimeisten lumien alta paljastuu monenmoista. Ihmeellisiä muuten nuo ikivihreät. Pikkutalvio ei ole raskaasta lumikuormasta ja aurasta hätkähtänyt. Syksyllä ruukusta maahan siirtämäni timjami vaikuttaa olevan voimissaan. Ammoisesta jouluasetelmasta kotoisin oleva muratti kurottautuu muuria vasten. Vuorenkilpi oikoo raukeana lehtiään. Matalat havut odottavat vielä täyttä paljastumistaan…

krassi

Siemenkylvöksistäni köynnöskrassit ovat jo noin parikymmentä senttiä pitkiä, joten tukikeppejä tarvitaan jo. Basilika on vaatimattoman oloista edelleen, mutta timjamista ei näy jälkeäkään. Onneksi kasvimalle siirretty, ystävältä saatu timjamin alku kesti kuin kesti kovan talven. Haluaisin lempiyrttejäni pihalla kuitenkin moneen paikkaan, kasvimaan lisäksi ainakin myös uuteen istutuslaatikkoon, joka sijoitetaan kätevästi mahdollisimman lähelle keittiötä.

Vaikka maa on vielä jäinen, pääse pihalla jo haravaa heiluttamaan, mukavaa. On aika siirtyä asteittain lattiakasvimaalta puutarhaan!

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Risuja ruusujen sijaan

Onnenpensas–oksaOmenan_oksa

Ei tullut kukkia maljakkoon tuomistani onnenpensaan oksista, kuten ennen. Oksiin avautuikin pelkät lehdet. Näin voi näemmä onnenpensas joskus yllättää. Mahtoiko syynä olla se, että kyseiset oksat olivat liian nuoria? Ja mistähän tämän olisi voinut todeta oksia pensaasta taitellessa? Oppia ikä kaikki, ja yllätyksiä. Käkkäräiset omenapuun oksat ovat myös reilun viikon ajan odotelleet maljakossa puhkeamistaan k u k k a a n.

LehtikaktusPerunanarsissi

 

Kukkii

Samaan aikaan toisaalla, tosi viherpeukaloilla, koti kukkii jo täyttä, kuten kuvista näkyy. Moni lehtikaktuksen omistaja saa parhaillaan nauttia upeasta kukinnasta. Viehättävä perunanarsissi tarjoaa kauniin kukinnan lisäksi myös hyvää tuoksua.

Smoothie

Viimeisetkin pääsiäisruohot on nyt syöty, tai oikeammin juotu. Käytin ravitsevat vehnänoraat terveelliseen ja hyvään smoothieen. Ei maistunut ruoholta. Kuvan juoman resepti on helppo: vehnänorasmehua, banaania, mustikoita ja hiukan marjajugurttia. Vehnänorasmehun tein pyöräyttämällä sauvasekoittimella vehnänoraita pienessä vesimäärässä ja siivilöimällä lopuksi ruohot pois. Ruohoja ei lukemani mukaan kannata syödä, ainakaan isoja määriä. Ihan oikeaoppinen tapa olisi myös ollut käyttää mehun tekoon puristinta.

Kylvin tällä viikolla lisää basilikaa. Edellinen kylvös on voimissaan, muttei vielä kovin vahvassa kasvussa. Osa hennoista taimista kuihtui jostain syystä pois. Olisiko kylvöajankohta ollut liian varhainen tai multa huonolaatuista. Laitoin viikolla myös timjamin ja köynnöskrassin siemenet multaan.

Sitruspuu

Istuttamastani mangon siemenestä ei näy merkkiäkään mullan pinnalla. Se siitä kokeilusta tällä kertaa siis. Joka tapauksessa hedelmien siemenet ovat kiehtovia kasvatettavia ja kivoja kokeiluja. Olen kokeillut useampaa lajia. Parhaiten on menestynyt sitrushedelmän siemenestä kasvatettu kasvi, joka on ollut ilonamme jo yli 15 vuotta. En edes muista, onko kyseinen kasvi appelsiini, sitruuna, mandariini vai greippi. 130 cm mittainen ”appelsiinipuu” on kuitenkin kodin kasveistamme se, jolla on eniten tunnearvoa ja josta huolehditaan suurimmalla hartaudella.

Viime kevättalvi oli appelsiinipuulle kriisin paikka. Kasvi nimittäin tiputteli lähes kaikki lehtensä ja kasvatti varteensa terävät piikit. Joka päivä lattialla oli kasapäin pudonneita lehtiä. Puu näytti surkealta. Vasta kesä raikkaassa ulkoilmassa sai aikaan ihmeen: puu elpyi, kasvoi hurjasti, teki uusia versoja ja alkoi kukoistaa! Ei se tällä hetkelläkään näytä kuitenkaan viherkasvien kuningattarelta. Tarinan pointti onkin se, että rakkaimmat kasvit eivät välttämättä olekaan ne kauneimmat.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Läpi lumen ja jään

Pääsiäisreissuilla pääsin ihasteleman ihania, lumen ja jään keskeltäkin ponnistelevia sipulikukkien alkuja. Herkkä lumikello on elementissään puskiessaan hennolla varrellaan lumeen reiän. Krookusten ja narsissien pienistä aluistakin näkee heti, että täältä tullaan ja kovaa. Ihmeellinen on kasvun voima. Näin varhain keväällä sitä jaksaa ihmetellä vielä enemmän kuin silloin, kun kaikki ympärillä on vihreää.

LäpilumenjajäänLumikello

 

Sipulikukkien_alkuSipulikukkienalku2

 

Omalla pihalla sipulikukkia ei kuitenkaan näy. Joko en ole onnistunut istutuksessa, tai sitten syynä saattaa olla se, että koira on kaivanut sipulit ylös maasta. Toistaiseksi on tyytyminen siis leikkotulppaaneihin, jotka nekin tuovat kotiin annoksen väriä ja energiaa.

Tulppaanit

Tällä viikolla tein huonekasveille kevätlannoituksen, ensimmäistä kertaa pintamullan vaihdon jälkeen. Päädyin suhteellisen pieneen lannoitemäärään, hieman vähemmän kuin pakkauksessa luki. Edellisestä lannoituksesta on jo muutama vuosi. Olen ollut laiska lannoittaja. Huonekasvieni perushoitoon on jo pitkään kuulunut se, että ne viettävät kesät ulkona. Tämä toimenpide on saanut monet nuupahtaneetkin kasvit kukoistamaan ja jaksamaan taas pitkät, pimeät kuukaudet sisällä. Lannoite antakoon nyt uutta puhtia tähän kevääseen.

Olen tällä viikolla hankkinut siemeniä ja tehnyt listan tilattavista puutarhakasveista. Siemenien kylvön aloittelen jo viikonlopun ja ensi viikon aikana. Nyt vain purkkeja ja ruukkuja esiin kaivamaan.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti