Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

Suuria ihmeitä ja pieniä katastrofeja

Jasmiini

Puutarhurin aika ei tule pitkäksi. Aina riittää tekemistä, ja ruumiillisen laiskotuksen iskiessä putkahtelee eteen jos jonkinlaista ihmeteltävää. Tarkkaavaisille silmille puutarha on täynnä suuria ihmeitä ja pieniä katastrofeja. Salapoliisin valmiuksillekin on käyttöä.

Kasvien istutuksen ja hoidon tekee mielenkiintoiseksi se, ettei amatööripuutarhurina koskaan voi tietää, kuinka hommassa loppujen lopuksi käy. Siemenistä kasvattaminen ja hyötykasvit ovat vaativa laji varsinkin. Itselleni on jäänyt mysteeriksi muun muassa se, miksi en onnistunut basilikan kylvössä, kun muilla se kasvaa ja rehottaa. Valmiina yrttinä istutettu basilika onnistuu minultakin.

Ja sitten tuholaiset: mikä on otus, joka söi kesäkurpitsan ja pureksi reiälliseksi rucolan, lehtisinapin ja mansikan lehdet? Muurahainen, kirppa, kirva? Mitään tuholaisjoukkoa en kykene omin silmin erottamaan. Tuleeko tuholainen maasta vai ilmasta? Minkälaisia ansoja ja syöttejä tarvitaan, suurennuslasia nyt ainakin. Onneksi lehtokotilon maailmanvalloitus ei ole vielä yltänyt alueellemme.

Varmin tapa saada kasvit menestymään on panostaa monivuotisiin kasveihin ja hyvälaatuisiin juuriin. Perennat pettävät harvemmin totaalisesti. Niiden hoidossa on enemmän aikaa myös reagoida eteen tuleviin ongelmiin. Jos kasvi on tullut alun perin istutettua väärään paikkaan, on useimmiten aikaa pelastaa se pahimmalta, sillä hyvät juuret voi aina siirtää. Monessa pihassa kasvit tuntuvatkin olevan vähän väliä liikekannalla.

Puutarhurin kesä jatkuu kukkia, kuten yläkuvan tuoksuvaa jasmiinia ihastellessa ja sadon kypsymistä odotellessa. Ensimmäiset metsämustikat on jo maisteltu. Puutarhan marjat, omenat, tomaatit ja chilipaprikat ovat hyvässä vauhdissa. Yksi kesäkurpitsakin on taas puhjennut kukkaan.

mustikka

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Salaatit ja yrtit tuoreena pöytään

Jos minulta kysytään niin yksi kesän parhaimmista asioista on tuoreiden yrttien tuoksu. Olen joka kerta hyvin kiitollinen jos kasvatus menee nappiin ja saan salaatit ja yrtit tuoreena pöytään.

Suurin osa yrteistämme kasvaa tänä kesänä kasvihuoneessa. Runsaat yrttipenkit ovat jo niin kukkuroillaan, että keräsin niistä suurimman osan. Pakastin pusseissa osan ja osan kuivasin infrapunakuivurilla. Valmiiksi poimittavia yrttejä meillä oli maustekirveli, persilja ja mammuttibasilika. Aion kokeilla millaisen mausteseoksen saan näistä kolmesta kuivaamisen jälkeen. Ehkä lisään myös joukkoon ruususuolan rakeita ja saan samalla käytännöllisen yrttisuolan keittiön tykötarpeisiin.

yrtti

 

Tänä vuonna kokeilimme kasvulaatikkoa lehtisalaattiin (Australialainen) ja täytyy sanoa, että salaattipenkistä tuli aika näyttävän näköinen lähelle kesäkeittiötämme. Mikäs sen mukavampaa kun käydä hakemassa tuoreet salaatinlehdet herkullisiin kesäsalaatteihin omasta maasta. Talven aikana minua alkoi myös hirvittää salaatin hinta kaupoissa, joten tämä tuo tuntuvaa säästöä myös perheemme kauppakustannuksiin.

Salaatti on sen verran nopea kasvatettava, että sen kasvattamisen voi aloittaa vaikka vielä heinäkuussa jos hyviä ilmoja piisaa. Siemenpussissa sanotaan, että kasvuaika on kuusi viikkoa kylvöstä korjuukelpoiseksi, mutta ainakin täällä etelässä meillä syötäviä salaatinlehtiä tulee hieman nopeammin. Luulen, että kun tämä salaattisatsi on kasvanut ns. ylimittaiseksi ja alkaa tehdä siemeniä, kylvemme vielä uudet siemenet loppukesäksi jos säät vain suovat.HeidiRoth-0829

Mitään muuta tässä hommassa ei tarvita kun kasvulaatikko, multaa, salaatinsiemeniä ja vettä päälle. Jos kasvattaa salaattinsa ulkona, voi sateiden määrää hieman tarkkailla, nimittäin kuivana kituuttava salaatti kitkeröityy nopeasti.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Heidin kesässä kukkivat kivikkokukat

Tervehdys kaikille!

Minun nimeni on Heidi ja kirjoitan tänne Viherpeukaloiden blogiin puutarhaan liittyvistä aiheista, Heidin kesästä. Pieni esittely lienee kuitenkin paikallaan eli olen kahden lapsen
äiti ja innokas puutarhan laittaja mieheni kanssa. Meille kauniin pihamaan pitää olla puhdasta
zeniä eli sellaisen näköinen, että silmä lepää ja mieli rauhoittuu. Kiinnitämme myös paljon huomiota siihen mitä syömme eli luomuruoka omasta maasta on parhainta mitä tiedämme.

Ostimme seitsemän vuotta sitten omakotitalon Nurmijärveltä peltojen ja metsien keskeltä. Talo oli hyvässä kunnossa, mutta pihalla ei ollut kuin nurmikko. Vuosi vuodelta olemme laittaneet pihaa omanlaiseksemme ja se näyttääkin olevan loputon suo 😉

Mietin mistä kertoisin ensimmäiseksi ja silmiini osui upealta näyttävä harmaa-ajuruoho. Parantelimme pari kesää sitten etupihallamme olevaa luonnonkivimuuria ja etsimme siihen sopivia peittokasveja. Katselin
viherpeukaloiden nettisivuilta eri vaihtoehtoja ja Harmaa-ajuruoho niminen mattomainen maanpeittäjä näytti houkuttelevalta purppurassa värissään. Samalla kertaa ostin myös mehitähtiä kivikkoa kaunistamaan.

Täytin kivikonvälit mullalla ja istuttelin pieniä taimia sinne tänne koloihin. Sen jälkeen kasvi on elänyt niin sanotusti omaa elämäänsä. Vaikka aurinko porottaa todella kuumasti kesäisin etupihallemme ei kasvi tarvitse ylimääräisiä kasteluita, pelkkä luonnonsade riittää. Harmaa-ajuruoho on myös nopea leviämään ja jokaista kivenkoloa ei tarvitse ostetulla taimella aloittaa vaan se leviää itse ajan kanssa valtavan ihaniksi purppuramatoiksi. Suhteellisen vaatimattoman värinen mehitähtikin on nyt kesäkuussa värikkäimmillään tehdessään kauniita kukkia. HeidiRoth-0917HeidiRoth-7

 

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Kukkia, raakileita ja tuholaisia

kesäkurpitsa_kukka

Juhannuksen viettoon lähtiessäni kuvasin komeita kesäkurpitsan kukkia ja peittelin kasvin hellästi harsolla. Palattuani muutaman päivän reissulta kasvimaalla odotti ikävä yllätys: kukat ja lähes kaikki kasvin lehdet olivat kadonneet! Vain yksi pieni lehti on jäljellä. Tästä ei voine syyttää jänistä, sillä verkko ja harso olivat tiiviisti suojana.

Mikä otus on syönyt kesäkurpitsan? Olen asiaa tutkailemalla tullut siihen tulokseen, että syyllinen on jokin pienempi tuholainen, joka on mieltynyt erityisesti tiettyihin kasveihin. Myös mansikan ja rucolan lehdissä on nimittäin nähtävillä pieniä reikiä. Jokin suhteellisen näkymätön tuhohyönteinen sen täytyy olla – kirppako ehkä?

Laitoin kyseiseen kohtaan maassa kompostiseosta, se kun on kuulema kesäkurpitsalle hyväksi. Tämä saattoi olla virhe, joka levitti enemmän tuholaisia kuin ravinteita. Onneksi kesäkurpitsaa on edelleen jäljellä pihan toisilla sivuilla. Tosin yksikään näistä yksilöistä ei vielä kuki.

tomaatti_kukkachilipaprika_nuppu

Terassilla myös tomaatti on aloittanut kukintansa, ja chilipaprikakin on nupulla. Nyt taidetaan tarvita lannoitetta – ostoslistalle siis syötäville kasveille tarkoitettu lannoite.

omena_raakilemustaviinimarjoja_raakile

karhunvadelma_kukkapensasmustikka_raakile

Monivuotisista kasveista omenassa, mustaviinimarjassa ja pensasmustikassa on jo hienot raakileet. Karhunvadelma kukkii, ja jossain kohdin siinäkin taitaa olla marjan raakileita. Kukinnasta päätellen sato jää kuitenkin selkeästi viimevuotista pienemmäksi. Myös toinen kääpiörunkoisista omenapuista pitää tänä kesänä välivuoden, mikä on ehkä ymmärrettävää viimevuotisen ylenpalttisuuden jälkeen.

Nyt hellii lämpö niin kasveja kuin puutarhureja. Alla kuva siitä, miten myös kivikko on puhjennut kukkaan.

Kivikko

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Rikkauksien ja kunnian kukka

Paluumuuttajan puutarhassa ei loputtoman kitkemisen lisäksi ole viime aikoina juuri tapahtunut. Paitsi juhannussunnuntaina, jolloin ensimmäiset pionin kukat avautuivat. Puutarhan ehdottoman valtiattaren kukinta on nyt parhaimmillaan.

P1090540

Lajintuntemus on valitettavasti jokseenkin heikkoa, mutta kiinanpionistahan (Paeonia lactiflora) tässä taitaa olla kyse. Jos pitäisi veikata, sanoisin, että lajike on ’Festiva Supreme’. Järjettömän kaunis ja ihanan tuoksuinen. Vanha pioni vanhassa pihassa ei juuri hoitoa ole saanut, mutta eipä tuo sitä taida juuri tarvitakaan. Antaa anteeksi parit sekaan eksyneet vuohenputketkin.

Nyt vasta tutuistuin pioneihin yhtään sen paremmin ja mystiikkaan taipuvaista puutarhuria kiehtoo valtavasti pionien itämainen alkuperä ja symboliikka, joka kasviin liittyy. Ilkikuristen nymfien on sanottu piileksivän pionin terälehdissä, joten kukkien kielessä pioni merkitsee häpeää tai ujoutta. Toisaalta Kiinassa pioni merkitsee vaurautta ja kunniaa ja Japanissa maskuliinisuutta ja rohkeutta. Pioni on myös suosittu aihe itämaistyylisissä tatuoinneissa, joissa siihen yhdistyy rohkea, riskejä ottava ja rämäpäinen elämänasenne.

Tässä on kukka Palumuuttajan makuun.

Lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Paeonia_%28plant%29

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Hallanarat suojaan

juhannusruusu

Suomen suvi pitää pientilallisen valppaana ja varpaillaan. Juuri kun sain kylmänarat kesäkurpitsat, tomaatit ja chilipaprikat ulos, vaihtuivat helteet matalapaineeseen, koleuteen, sateeseen ja tuuleen. Normaaliahan tämä, ja onneksi aurinkokin silloin tällöin pilkistää.

Päätin varmuuden vuoksi suojata kasvit, kieltämättä vähemmän silmää hivelevillä virityksillä. Toivottavasti tarve suojille jää lyhytaikaiseksi. Osa kesäkurpitsan taimistani on jo suojattu korkeahkolla metalliverkolla jänisten varalta. Viime kesänä herkulliset kukat nimittäin päätyivät järjestään parempiin suihin. Tämän metalliverkon päälle viritin nyt lisäksi lämpöharsoa pitämään kylmää loitolla. Osa kesäkurpitsan taimistani on istutettu pihan suojaisemmalle puolelle, jossa jäniksistä ei ole niin suurta vaaraa. Nämä taimet peittelin ohuella muovilla.

kesäkurpitsa_suoja

Minitomaatin ja chilipaprikan taimeni ovat avoimella terassilla ruukuissa, jotka on sijoitettu vanhan minikasvihuoneen hyllyille. Tämän hyllykön päälle sai helposti kietaistua muovin, jota voi tarpeen mukaan raotella ja vaikka poistaa kokonaan. Hätäratkaisusta syntyi näin jonkinmoinen kasvihuoneen korvike. Tarkoituksenmukaisuus on joskus tärkeämpi asia kuin ilo silmälle.

tomaatti_chili_suoja

Viimekertaiseen postaukseen ja yrttien kuivaamiseen liittyen keksin pienen omatekoisen lahjaidean esimerkiksi jouluksi: Herbes de Provence -tyyppinen ”Pihatontun yrttiseos” omalla etiketillä. Jos sato on runsas, näitä voi tehtailla loppukaudesta. Mutta nyt ei enempää joulusta, vaan juhannusruusujen myötä kohti keskikesän juhlaa…

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Ryytimaalta kesä purkkiin

unikko

harakankello–kissankello

Pihatiemme varressa kukkivat sulassa sovussa omilla vakiopaikoillaan kaksi kesän ihastuttavimpiin kuuluvaa sulostuttajaa: unikko ylväänä katseenvangitsija, rinnallaan herkkä harakankello. Puolivilli kaksikko viihtyy vuodesta toiseen toistensa seurassa, ja rennosti omillaan. Soisin unikon kukkivan vain pidempään. Koristeellisia toki ovat nuput ja siemenkodatkin.

Sitten sadonkorjuuasiaan. Ryytimaa ja yrttilaatikko puskevat satoa nyt sellaisella vauhdilla, ettei kaikkea ehdi millään käyttää tuoreena. Satoa kannattaakin säilöä talven varalle vaikka erissä pitkin kesää. Olen todennut, että käytännöllisin säilytysmuoto yrteille on kuivaus. Lasipurkeista niitä on huomattavasti helpompi hyödyntää kuin yrittää löytää pakastimesta juuri oikeaa pussukkaa.

Olen menestyksellä kuivannut uunissa minttua, persiljaa, lipstikkaa, oreganoa ja jopa sitruunamelissaa. Tänä kesänä listalla ovat myös timjami, rosmariini ja ehkä myös basilika. Omia yrttejä tuleekin käytettyä ruuanlaitossa paljon. Ne sopivat tuomaan kesän makua ja aromia melkein mihin tahansa. Erityisen hyviä käyttökohteita ovat tomaattipohjaiset kastikkeet pastalle, uunikasvikset ja keitot. Minttua olen käyttänyt myös sämpylätaikinassa.

Oma reseptini kuivaamiselle on levittää yrttejä uunipellille ja laittaa ne noin 50 asteiseen kiertoilmauuniin niin pitkäksi aikaa, että yrtit ovat täysin kuivia. Kuivausaika riippuu kasvin kosteuspitoisuudesta, mutta yleensä noin tunti riittää. Tavallisella uunilla kuivatessa uunin luukku kannattaa tiettävästi jättää hivenen raolleen, niin kosteus pääsee poistumaan. Rutikuivat yrtit on helppo murustaa käsin hienoksi jauheeksi ja purkittaa jokainen omaan lasipurkkiinsa.

Tämän kesän uusi innostuksen kohteeni ovat villivihanneksista kuivatut viherjauheet, joita kannattaa säilöä erityisesti niiden ravintoarvon vuoksi. Kuivattaviksi sopivat muun muassa nokkonen, vuohenputki, horsma, voikukka… Kuvassa pellillinen nokkosjauhetta. Kuivattaessa nokkosta ei tarvitse edes ryöpätä, sillä polttelu häviää kuivatessa.

nokkonen_kuivattu

Itse tehty pesto on myös mainio tapa hyödyntää tuoreita yrttejä. Klassisen peston pääraaka-aineena on basilika, mutta lisukkeiksi sopivat lähes mitkä tahansa muut yrtit tai jopa villivihannekset. Variaatioita on yhtä monia kuin on makuja ja tekijöitä. Reseptejä löytyy muun muassa netistä.

imukärhivilliviini

Kuvassa imukärhivilliviini, joka sopii hyvin tuomaan vihreyttä ja pehmentämään karuhkoja kivipintoja. Villiviinin punainen syysväri on upea!

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Kesäillan piirakka

RaparperipiirakkaOmenapiirakka

Pellillinen herkkua helposti:

  • 4 munaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 200 g margariinia
  • 2 dl maitoa
  • 6 dl vehnäjauhoa
  • 2 tl leivinjauhetta
  • Päälle raparperia, omenaa tai marjoja (+ sokeria ja kanelia)

Extraa (ei välttämätöntä):

  • 2 dl maitorahkaa
  • 1 muna
  • sokeria maun mukaan
  • vaniljasokeria

Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi, käsin tai koneella. Sen jälkeen muut aineet lisätään vähitellen taikinaan sekoittaen, mutta ei vatkaten. Leivinjauhe lisätään yhdistettynä jauhojen kanssa ja margariini juoksevana. Valmis löysähkö taikina kaadetaan leivinpaperilla päällystetylle reunalliselle uunipellille. Taikinan päälle levitetään tasaisesti omena- tai raparperipaloja tai marjoja. Pinnalle sirotellaan sokeria + omenaan ja raparperiin myös kanelia. Piirakka paistetaan 200 asteessa noin puoli tuntia.

Vielä herkullisempaa piirakasta saa lisäämällä kaiken pinnalle ennen uuniin laittoa vielä hyvin sekoitetun maitorahka-muna-sokeriseoksen. Tämä onnistuu valuttamalla lusikalla seosta läjiin mahdollisimman tasaisesti sinne tänne.

Juuri ennen tarjoilua piirakan pinnalle voi ripotella siivilän läpi tomusokeria. Lisukkeeksi sopii vaniljakastike, jolle löytyy hyvä resepti esimerkiksi:

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/84198/Vaniljakastike/

Kuvissa tähän samaan taikinapohjaan tehty raparperipiirakka ja omenapiirakka.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Voiko alkukesään kyllästyä?

lilja

Mahtaako sireenin ja kielon tuoksusta voida saada yliannostuksen? Alkaako linnunlaulu ja liverrys pidemmän päälle ärsyttämään? Tuntuvatko sisätiloista kaduille, poluille, puistoihin ja pihoille siirtyneet kanssaihmiset liiankin hyväntuulisilta? Vaikuttavatko ulkoleikeistä kantautuvat lasten riemunkiljahdukset teeskentelyltä? Voiko luonnon ja puutarhojen yltäkylläiseen kauneuteen turtua?

sireeni

Kyllästymisen riskistä huolimatta olisin itse valmis vaihtamaan neljä vuodenaikaa tähän yhteen.

Piha elää kukoistustaan. Kotipuutarhurina mieluisa tehtäväni on nyt vain olla ja ihmetellä kasvien kasvua ja ihanuutta. Lokoisa pihaoleskelu on mielipuuhiani, sillä pihan ei mielestäni tarvitse todellakaan olla tiptop. Puutarha muuttuu ja muotoutuu jatkuvasti, ja kasveille on annettava pieniä vapauksia löytää oma, optimaalinen paikkansa ja tapansa kasvaa.

Pientä puuhaa kaivatessani aktiviteetteja on silti mukavasti käden ulottuvilla: on kastelua, kitkemistä, ruohonleikkuusta syntyneen silpun levitystä katteeksi kasvien juurille, kasvupakkojen keksimistä uusille taimille, muun muassa kesäkurpitsalle, vinoon kasvaneen kääpiöomenapuun tukemista, nopeakasvuisen karhunvadelman oksien sitomista, yölämpötilan tarkkailua siltä varalta, että kesäkurpitsa sekä terassilla ruukuissa kasvavat tomaatti ja chilipaprika tarvitsevat yöksi ylleen lämpöharsoa, pihakompostin möyhimistä…

Iloisena yllätyksenä totesin vastikään, että syksyllä istuttamani viiniköynnös on epäilyksistä huolimatta sittenkin lähtenyt kasvuun. Kuvittelin sen nimittäin menehtyneen liian myöhäisestä istutusajankohdasta johtuen. Istutusviikolla satoi ensilumi ja alkoivat pakkaset. Nyt köynnös on ylhäältä eloton, mutta se puskee tyvestä uutta kasvua. Ensimmäinen rypälesato olisi Viherpeukaloiden kuvaston mukaan tiedossa kasvin ollessa 3–4-vuotias. Viinitilallisia siis ollaan.

viiniköynnöspensasmustikka_kukkii

kuunliljatkuunlilja_yksi

pihlaja_kukkiipihlajapuu

yrttilaatiko_yrtitkasvimaalla

Kuvissa viiniköynnös, kukkiva pensasmustikka, kuunlilja, kukkiva makeapihlaja, yrttilaatikko yrtteineen ja ruukkusalaatteineen – keskellä myös kolme itse kasvattamaani kesäkurpitsan tainta – sekä kasvimaa.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Ensimmäistä sadonkorjuuta

kirsikka_taivas

Olen alkanut kulkea silmät auki ja keräilymentaliteetilla – hortoilla. Luonto on nimittäin suuri kasvimaa, joka tarjoaa parastaan juuri nyt, kun oman pihan sato on vielä alkuvaiheessa. Monivuotiset yritit ja raparperi ovat toki valmiita käyttöön, mutta muista syötävistä kasveista näkyy vasta heiveröinen lupaus tulevasta. Salaatti on noin parisenttistä ja taimina hankitut pensastomaatti, chilipaprika ja kesäkurpitsa odottavat takuuvarmaa lämpöä edelleen sisätiloissa.

raparperi_pilkottu

Horta eli villivihannekset ovat juuri nyt parhaimmillaan. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa hankkia lisätietoa kursseilta, kirjoista ja netistä. Uutta tämä on minullekin, mutta olen ehtinyt jo hyvin päästä vuohenputken, horsman ja voikukan makuun. Tunnetuin villivihanneksemme nokkonen on tuttu jo vanhastaan. Pieni varoituksen sana tässä vaiheessa: kaikki syötäväksi kerättävät kasvit on osattava todella tunnistaa.

Käsittelin uuden, puunvärisen yrttilaatikon paremmin pihaan sointuvaksi sivelemällä ulkopuolelle ruskeaa puuöljyä. Taimina hankitut yrtit odottavat jo kuumeisesti pääsyä yrttilaatikkoon. Pistäydyin toissaviikolla Viherpeukaloiden valtavassa puutarhamyymälässä, josta mukaan tarttui timjamin ja oreganon taimet sekä näyttävät rosmariini- ja laventelipuskat. Nyt saatiin tuulahdus Etelä-Eurooppaa omalle pihalle. Laventeli sointuu muuten yllättävän hyvin parhaillaan kukkivaan vuorenkilpeen.

laventelirosmariini

vuorenkilpivpmyymala

Jännä juttu muuten, kuinka erilaiselta taimena ostettu kesäkurpitsa ja itse siemenistä kylvetty kesäkurpitsa tässä vaiheessa näyttävät. Saas nähdä, kuinka niille ulkona käy.

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti