Hurmaavat pelargonit

Pelargonit ovat varmasti suosituimpia kesäkukkia. Eikä ihme. Nykyään erilaisia lajikkeita löytyy jo helposti eikä ole pakko tyytyä siihen perinteiseen punaiseen "mummokukkaan."Ostin toukokuussa Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hurmaavia pelargoneja, joissa ihastuin sekä hempeään väriin että kukan muotoon. Pelargonit viihtyvät valossa ja lämmössä. Ne Lue koko kirjoitus

Suloiset jasmikkeet koristavat puutarhaa

Jasmikkeet ovat vanhoja koristepensaita Suomessa. Yleisin niistä,  pihajasmike (Philadelphus coronarius), on tiettävästi saapunut näille main jo 1700-luvulla. Se oli perinteinen puistojen ja puutarhojen koristepensas.  Oma "Kodin puutarha" -kirjani vuodelta 1933 tietää kertoa, että "metsäjasmiini (joka siis nykyisin tunnetaan nimellä pihajasmike) Lue koko kirjoitus

Keittiöpuutarhassa juuri nyt

Kasvimaalla on vihdoin alkanut näyttää siltä kuin tässä kohtaa kesää kuuluukin. Salaatit, rukolat, retiisit ja yrtit antavat nyt yltäkylläisesti satoa. Keittiöpuutarhassa on siis kaikki hyvin. Vai onko sittenkään? Lähempi tarkastelu paljastaa melkoisia aukkopaikkoja. Äärimmäisen kuiva ja kuuma alkukesä on kurittanut Lue koko kirjoitus

Valoa kasveille

Hei vaan kaikille! Onko teillä tämän kesän hyötykasvatusprojektit tuottaneet jo satoa? Meidän chililandiaan kuuluu hyvää. Saimme viimein viherpeukaloilta tilaamamme kasvilampun laitettua kattoon. Se ei ollutkaan niin yksinkertainen homma, sillä epähuomiossa valitsimme valaisimen jossa on sokeripalakiinnitys. Olohuoneen ainoa sokeripala oli jo Lue koko kirjoitus

Maistuva minipuutarha - yrttilaatikko

Yrttilaatikko on mainio pienen tilan puutarhaan tai vaikka isommankin kasvimaan kaveriksi. Yrttejä voi istuttaa pitkin kesää ja valita laatikkoon juuri omaan kesäkokkailuun sopivimmat. Löysin Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hauskan jalallisen sinkkilaatikon. Salaojitin reilunkokoisen laatikon paksuhkolla kerroksella lekasoraa. Päälle asettelin palan suodatinkangasta, jotta Lue koko kirjoitus

Talven pölyt ja chili-tomaattikeitto

Kukka_ikkunalla

Hauskan näköinen viherkasvi työhuoneen ikkunalla

Helmikuun valo tuo uutta energiaa ja saa aikaan ihmeitä. Kun kevään enteet vielä piileskelevät piilossa maan alla ja oksien silmuissa, on aika antaa kunnon hoitokuuri kodin viherkasveille ja pyyhkiä talven pölyt pois. Puutarhakausi pyörähti käyntiin ruukkupuutarhassa.

Ensi töikseni pyyhin pölyt kaikilta viherkasvien lehdiltä. Parhaiten se onnistuu mielestäni siten, että ensin kasvit sumutellaan sumutinpullolla, ja sen jälkeen pyyhitään lehtien molemmat pinnat. Samalla kannattaa leikata pois kuivat ja huonokuntoiset lehdet ja lisätä ruukkujen pinnalle hiukan uutta multaa. Vanhaa pintamultaa voi toki ensin poistaa, mutta itse lisäsin tällä kertaa vain uutta. Nyt on myös aika aloittaa kevätlannoitus, joko puikkoina tai kasteluveden seassa. Kasvien ulkonäkö kohenee silmin nähden. Uutta kasvua on omissa kasveissa näkyvillä jo niin monessa kohtaa, että viidakoksikohan tämä koti pikku hiljaa muuttuu.

Talven aiheuttamasta sisäisestä pölykerroksesta pääsee eroon syömällä energisoivaa, värikästä ja sopivasti tulista ruokaa. Sellaista on esimerkiksi yksi suosikkikeitoistani, chili-tomaattikeitto.

Chilipaprikat_kuivat

Viime kesän omaa satoa

Tomaattikeitto_idut

Chili-tomaattikeittoannokseen voi ripotella ituja päälle

Hiihtoloman helppo chili-tomaattikeitto

  • Sipulilohkoja ja valkosipulia kuullotetaan oliiviöljyssä
  • Tomaattimurskaa lisätään kattilaan muutama purkillinen, esim. kolme
  • Lisätään hiukan vettä, jolla huuhdellaan samalla tölkit tyhjiksi
  • Haluttaessa voi lisätä tuoretta tomaattia tai aurinkokuivattua tomaattia
  • Kasvisliemikuutio/kuutioita
  • Omasta viime kesän sadosta kuivattua chilipaprikaa maun mukaan, huom. lisää vähän kerrallaan ja maistele!
  • Hunajaa tai sokeria
  • Mustapippuria rouhittuna
  • Paprika-sipuli-sulatejuustoa maun mukaan vaikka puoli rasiallista – huom. juusto lisätään ihan lopuksi, soseuttamisen jälkeen!
  • Oman sadon yrttejä, esim. alkuvaiheessa lipstikka ja rosmariini ja lopuksi basilika, minttu, persilja, oregano ja timjami

Keittoa keitetään niin pitkään kuin syöjät malttavat odottaa. Periaatteessa keitto on valmista jo puolessa tunnissa, mutta siitä tulee pidemmällä keittoajalla vielä parempaa ja täyteläisempää. Kattilan voi antaa porista liedellä pienellä lämmöllä jopa 2–3 tuntia välillä sekoitellen. Lopuksi keitto soseutetaan sauvasekoittajalla tasaiseksi ja lisätään sulatejuusto.

Värit tekevät hyvää sisäisesti ja ulkoisesti, joten värikästä ruokaa kannattaa suosia. Omaa chilipaprikasatoani on vielä vähän jäljellä, joten nyt sitä kannattaa hyödyntää. Viherpeukaloiden chilipaprikoista oranssinvärinen Hot Carrot on tulinen ja punainen Hot Banana keskivahva. Näiden lisäksi keittiössämme roikkuu naruun solmittuna vielä näitä kotimaisia tulisempi chilituliainen saksanmaalta. Varsinkin sen kanssa on päässyt opettelemaan maltillisuuden ja maistelun merkitystä.

Sopivasti tulinen chili-tomaattikeitto sopii muuten mainiosti kevättalven ulkoilureissujen evääksi, sillä ruokatermarissa se on helppo kuljettaa. Ulkona nautittuna keitto maistuu aivan taivaalliselta.

Halloumi_vuohenputki

Superfood-pikaruokaa: paistettua halloumijuustoa vuohenputkella ja voikukalla, jotka pakastimesta

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Suolataikina-askartelua

Suojasäällä maisema on taas harmaa ja usvainen. Sisällä suloista talvitunnelmaa voi kuitenkin luoda takkatulilla, lampaantaljoilla, vilteillä, villasukilla ja mistä nyt kukakin pitää. Meillä lumen kimallusta ja jään välkettä on tuotu sisälle keittiöön. Sokeripäällysteiset sydämet ja tähdet on tehty itse suolataikinasta.

Suolataikinasta koristeiden leipominen on helppoa ja tarvittavat materiaalit löytyvät ruokakaapista. Varsin tärkeitä tekijöitä silloin kun inspiraatio iskee ja tekemään on päästävä heti. Suolataikinalla, sydämenmuotoisella piparkakkumuotilla, akryylimaalilla ja silkkinauhalla saa aikaan vaikka yllätyksiä ystävänpäiväksi.

kuva-11 kuva-31

Suolataikina

3 dl vehnäjauhoja

1 dl suolaa

1,5 dl vettä

(elintarvikeväriä)

Seikoita jauhot ja suola keskenään. Lisää vesi vähitellen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Jätä taikina tekeytymään pariksi tunniksi. Leivo taikinasta haluamasi kuviot ja paista 100 ⁰C uunissa, kunnes kuviot ovat täysin kuivia. Mitä paksumpia kuviot ovat, sitä pidempi paistoaika. Nämä omani taisivat olla uunissa yön yli.

Kuvioihin voi painaa leimasimella tekstejä tai koristekuvioita ennen paistamista. Samoin, mikäli haluat koristeet roikkumaan, kannattaa reikä painaa esim. pillillä ennen paistamista. Taikinaa voi värjätä elintarvikeväreillä, mutta itse en ole saanut tarpeeksi intensiivisiä värejä elintarvikeväreillä. Omani olen siis maalannut “kypsinä” akryylimaalilla. Kiteinen pinta on tehty painamalla juuri maalattu pinta sokeriin. Sama onnistuu tietysti myös liimaa käyttämällä.

Kokemuksesta voin varoittaa, että kosteutta nämä suolataikinakoristeet eivät kestä. Verannalla kynttiläkruunun koristeina roikkuvat pelkät juuttinarulenkit, särkyneet sydämet löytyvät lattialta.

kuva 4Sydämellistä sydäntalvea!

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Pelargonia kukkii kellarissa

Mummolassa asumiseen tuntuu kuuluvan jonkinasteinen perinteiden vaaliminen. Yksi vaalittava perinne ovat pelargoniat, joita kukki viime kesänä sekä verannalla että ulkorappusilla, valkoisena ja punaisena. Olen kyllä aiemminkin pitänyt pelargonioista kaupunkikodin parvekelaatikoissa, mutta silloin lajivalintaa ohjasi naapurin rouvan vakuuttelut, ettei siinä paahteessa mikään muu kestäisi. Eikä muuten kestänytkään, kokeilin kyllä. Pelargoniat sen sijaan kukkivat runsaasti aina koko kesän, vaikka hoito oli huolimatonta. Nyt täällä paluumuuttajan paratiisissa on sekä parveke että veranta suoraan etelään ja pelargoniahan se on, jonka tänne kuuluu. Haaveissa on isot ruukut ja moniväriset, runsaat pelargonian kukinnot, sirot metallikalusteet, pitsiliina ja paljon joutilasta aikaa. Jos saan nämä ensimmäisen kesän pelargoniat talvehtimaan ja jatkan samaan malliin, voi olla, että reilun 30 vuoden päästä kukinnot on runsaat ja aikaa on.

Ensimmäisen kesän pelargoniat ovat talvehtimassa kellarikerroksessa kodinhoitohuoneessa, jossa on ehkä vähän liian lämmintä ja pimeää, mutta hyvin tuntuvat pärjäävän. Lokakuun jälkeen vettä ovat saaneet pari kertaa ja muuten ei mitään. Ja sitten tulivat kukat! En tiedä kuuluuko asiaan, mutta hauskaltahan tuo keskellä talvea näyttää.

Kuvausta varten ruukku oli toki siirrettävä kellarista valoon

Kuvausta varten ruukku oli toki siirrettävä kellarista valoon

Pelargonium

Paluumuuttajan puutarhasta ei syksyn aikana juuri kuulunut, vaikka oikeastaan pihan tekemiseen päästiin vasta elokuussa. Kerrottavaa olisi siis ehkä ollut, mutta taisi olla paluumuuttajalla jonkinlaista turnausväsymystä kattoremontin, talon maalauksen ja salaojaputkien uusimisen jäljiltä. Vähän tuota puutarhaakin toki saatiin kohennettua, mutta ilme ei juuri ole muuttunut. Tämä vuosi kuitenkin alkoi uudenvuoden päivän haravoinnilla, joka johti ajatukset suoraan ensi kesään ja puutarhaunelmiin. Yhden kesän kokemuksella yritän olla odotusten suhteen hieman maltillisempi – ainakin vielä näin helmikuun alussa.

PS. On muuten aivan mielettömiä kuvia Viherpeukaloiden kuvakisassa. Ihania puutarhoja teillä!

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Rakastan, pakastan yrttejä – hyötypuutarhan aineksia pakastimesta

Monena kesänä olen miettinyt, miten säilöisin yrtit. Olen kuivattanut niitä, mutta mielestäni parhaimman ja tuoreimman maun niistä saa kun pakastaa ne. Olen hyväksi havainnut pienet muovipussit, joihin säilön yrttejäni. Miten kätevä onkaan napata esimerkiksi aamupalamunakkaaseen tuoretta persiljaa suoraan pakastepussista sen verran kun tarvitsee ja sulkea se odottamaan seuraavaa käyttöä varten.

Viime kesänä sain paljon jättibasilikaa ja sen isot lehdet ovat helppoja säilöä myös pakastamalla, puhumattakaan niiden näyttävyydestä ruoka-annoksissa pakastamisen jälkeenkin kun ne säilyttävät tekstuurinsa ja ovat hyvin tuoreen näköisiä.

Säilön myös pinaattia pakastamalla sen. Jos pinaatin haluaa pienempään tilaan, sen voi myös murskata helposti pussia puristelemalla heti kun se on kovettunut kylmässä. Tietenkin pitää olla jonkin verran pakastintilaa käytettävissä jos haluaa käyttää tätä säilöntämenetelmää. Sanoisin, että tämä on hyvä lisä kuivattujen yrttien joukkoon. Monipuolisuus on hyvä jos on useampia käyttötarkoituksia.

Piparminttu

Piparminttuni kasvaa kesällä kasvihuoneeni edessä, oviaukon molemmin puolin. Siihen on rakennettu kaksi puulevyillä aidattua aluetta (n. metri kertaa puoli metriä) ja multaa laitettu reilusti (ainakin 25-30 cm). Tämän hyöty-yrtin kasvatus lähti siitä, kun pienet piparmintun taimet istutettiin maahan. Heti ensimmäisenä kesänä ne lähtivät kasvamaan valtavasti. Välillä leikkaan pitkiä piparmintun varsia (kasvavat 50-60 cm pitkiksi) ihan saksilla pois, mutta se ei niiden kasvua haittaa, päinvastoin taitavat innostua siitä vielä enemmän. Olen myös antanut monelle ystävälleni mukaan piparmintun pistokkaita kotiin viemiseksi, pistokkaista saa kasvatettua myös kätevästi suuren piparminttupenkin. Joskus myös pakastan niitä kokonaisena, niin kuin tässä alla olevassa kuvassa. Tätini teki myös piparmintuistani tislaamalla uutetta viime kesänä. Uute on erinomainen esimerkiksi leivontaan.

Piparminttu rauhoittaa sekä vatsan, että mielen. Piparminttu onkin tunnettu rohdoskasvina. Piparmintusta tehtyä teetäkin suosittelen lämpimästi.

Lempijuomani on kuitenkin kylmä piparminttuvesi. Piparmintun lehdet voi laittaa suoraan raikkaaseen veteen tai joskus myös käytän hiilihapollista vettä vaihtelun vuoksi. Niistä irtoaa melkein heti raikas minttuinen maku juomaan. Haluan nauttia tätä ihanaa makua myös talvella, joten tein piparminttujääpaloja. Muutama piparmintun lehti muottiin, vettä päälle ja pakastimeen. Tätä jääpala ideaahan voi käyttää hyvin myös esimerkiksi marjoihin ja hedelmiinkin. Käteviä vai mitä?

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Ihanan inspiroiva virtuaalikesä

Viherpeukalot_kuvakisa-2014

Nyt tiedän, mistä ammentaa inspiraatiota puutarhanhoitoon ja lievitystä kesän kaipuuseen, ja missä lepuuttaa mielenvirkistyksen vuoksi silmiään vaikka hetken keskellä työpäivää. Sadat toinen toistaan upeammat puutarhakuvat ovat todiste siitä, kuinka huikaisevan kauniita väriloistossaan hehkuvat kukat ovat aidoissa kasvuympäristöissään suomalaisilla pihoilla ja parvekkeilla. Viherpeukaloiden järjestämä Facebook-kuvakisa on osoittanut sen, että monilla puutarhaharrastajilla pysyy kädessä kuokan lisäksi myös kamera. Itse istutettu ja kasvatettu on usein myös itse valokuvattu. Kuvakisa Viherpeukaloiden Facebookissa tarjoaa nyt runsain mitoin esimakua kesästä. Tykkäämällä, kommentoimalla ja jakamalla voi itse Facebookin käyttäjänä tehostaa sitä, että saa omaan uutisvirtaansa tietoa Viherpeukaloiden kuulumisista ja kampanjoista jatkossa.

Viherpeukaloiden kuvakisa on käynnissä vielä tammikuun loppuun saakka, ja voittoina on jaossa kylpyläloma ja puutarhalahjakortteja.

Kuvankaappaus-2014-1-16-kello-16.30.05

Kuvakisan kuviin liittyviä kommentteja on myös hauska lukea. Moni ihastelee kukkien kauneutta tyyliin ”Kukat vaan on niin ihania” ja toivoo, että: ”Olisipa pian kesä”. Eräässä kommentissa todetaan: ”Onneksi en ole ainoa, joka kykkii puutarhassa myös kameran kanssa, vaikka mies huomautti, ettei kukkia tarvitsisi noin paljon kuvata.” Digikameroille kiitos! Eihän sitä tietysti millään malta olla kuvaamatta, kun kukkien kasvaessa ja kehittyessä puutarhassa näyttää joka päivä uudelta. Puutarhurin silmä näkee kaikki kehitysvaiheet, ja totta kai ne pitää tallentaa.

palmuvehka_kasvaa

Virtuaalisen puutarhanhoidon ohessa myös kodin kukkaruukuissa on ollut viime aikoina seurattavaa. Tavallisesti viherkasvit rupsahtavat silmin nähden talven aikana. Monilla lehdet riippuvat ja niitä kuivuu ja putoilee lattialle. Tänä talvena jotain on kuitenkin toisin. Varsinkin palmuvehka kasvaa kuin sadussa Jaakon herneenverso. Kasvi on ollut samassa altakasteluruukussa noin neljä vuotta. Uutena hoitomuotona olen tänä talvena sumutinpullolla suihkutellut huonekasveja viikoittain. Se tuntuu olevan tepsivä hoito, sillä uusia lehtiä on kasvamassa myös kahteen palmuun. Kevätlannoituksen ajattelin aloittaa vasta ensi kuussa.

IMG_pakastemarjoja

Mansikoita ja mustikoita pakastimesta.

IMG_pakasteomenoita

Toissakesäisiä omenalohkoja pakastimesta.

IMG_viherjauhe IMG_viherjauhe2
IMG_tehopirtelö

Superfoodia

Keittiön puolella aloitin vastikään projektin: pakastimen antimet tehokäyttöön. Oikeastaan havahduin – ensimmäisten pakkasten innoittamana – pakastimen sulatuksen yhteydessä siihen, että nyt on korkea syödä pois mustikat, mansikat, viinimarjat, omenasoseet ja sienet. Hortaakin, eli villivihanneksia ryöpätyssä muodossa löytyy pakastimesta. Olen ottanut tavaksi tehdä lähes päivittäin tehopirtelöä, jossa on marjoja, banaania, jugurttia, maitoa ja ripaus viherjauhetta eli kuivattua villivihannessilppua. Kuivattu villivihannes sopii pirtelön ja smoothien joukkoon – teelusikallinen sekaan, eikä sen maku erotu joukosta. Pakastetuista villivihanneksista taas voi tehdä muhennoksia, kastikkeita ja piiraita. Terveellistä ja maistuvaa kaikissa eri muodoissa!

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Juureksia joulupöytään

img_0288

Juureksia joulupöytään, sanoi mummo kun lapsenlapset tulivat joulua viettämään!

Niinpä ajattelinkin ottaa esille omassa maassa kasvatetut juurekset. Punajuuri kuuluu ehdottomasti suosikkijuureksiini sen terveellisyyden ja maun takia. Viime kesänä laitoin paljon punajuuria kasvamaan ja onnekseni ne kasvoivatkin oikein hyvin. Toinen juures, jota laitoin viime kesänä ensimmäistä kertaa kasvamaan oli lanttu. Sitä kannatti jättää varastoon näin jouluksi, että joulupöytään saa tehtyä omatekoisen lanttulaatikon.

Juureksia joulupöytään

Päätin kokeilla syksyllä maasta nostettuja punajuuria kahdella eri tapaa. Ensimmäiseksi jo monen vuoden suosikkini jos teiltä puuttuu vielä jotain joulupöydän menusta.

Punajuuri-vuohenjuustopaistos. Tämä resepti ei ole vaikeudella pilattu ja silti lopputulos on erittäin herkullinen.

Punajuuret pestään, kuoritaan ja paloitellaan paistoastiaan. Lisään lorautetaan reilusti öljyä sekä hyppysellinen suolaa ja mustapippuria. Paistos uuniin 200 asteeseen ja puolen tunnin jälkeen punajuurten päälle voi lisätä paksuja vuohenjuustoviipaleita. Kun vuohenjuusto on saanut väriä pintaan noin kymmenisen minuuttia on paistos valmis nautittavaksi. Jos haluaa niin tumma balsamicosiirappi käy tämän paistoksen kanssa tarjoiluun oikein hyvin.

Juureksia joulupöytään

Toinen yksinkertainen tapa tarjota rakkaudella kasvattamansa juurekset on suolapedillä paistaminen. Juurekset pestään, mutta niitä ei tarvitse kuoria. Paistovuokaan kaadetaan reilusti merisuolarakeita, juurekset asetellaan suolan päälle ja sitten vain uuniin paistumaan pariin sataan asteeseen kunnes juurekset ovat pehmeitä. Valmiista punajuurista lähtee kuoret todella helposti pois ja uunissa ollessaan ne ovat imeneet hiukkasen suolaisuutta merisuolasta, joten niissä on hyvin pehmeä aromi.

Juureksia joulupöytään

Pieni sisustusvinkki vielä perään. Ruokailun jälkeen jätin osaksi punertavan merisuolan jäähtymään paistoastiaan ja sekoittelin sitä välillä. Kun huomasin, että merisuolarakeet alkoivat saada hienon väritykset, jätinkin suolan kuivumaan astiaan pariksi päivää. Näin sain valmista lilan väristä sisustusraetta, jota pystyy käyttämään esimerkiksi lasiastioissa ja sen sekaan voi upottaa koristeeksi vaikka kynttilöitä!
Kaunista ja maukasta punajuurista!
Hyvää Joulua!

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Joulun taikaa

Joulun taikaaJos joulukuisessa pimeydessä eivät omat kasvatushommat otakaan onnistuakseen, kotiin saa uutta vehreyttä ihanilla joulukukilla ja jouluisilla asetelmilla. Tarjolla on nykyään hyvä valikoima allergisillekin sopivia, vain miedosti tuoksuvia asetelmia. Tunnelman luomisessa auttavat myös kynttilät. Elävässä tulessa on jotakin niin maagista ja vangitsevaa, ja parasta vielä, kun kynttilän sisällä tuikkii oikeanlainen viesti: lupaus tulevasta kesästä.

Joulun taikaa

Niin, auringonkukan versot eivät sitten lähteneet kasvamaan. Olisihan se pitänyt nimestäkin päätellä, että aurinko on niille elinehto. Minulla kun ei vielä ole sitä valon lähteen sisältävää trendikästä sisäpuutarhaa. Koiralle tarkoitetun vehnän sain kuitenkin siemenistä oraalle. Ruohoa on kuulemma hyvä pitää talvisaikaan lattialla koiran saatavilla. Koira tietää itse, milloin sitä tarvitsee vatsan ja suoliston itsehoitoon, jos tarvitsee. Myös kissat pitävät ruohosta.

Jotkin huonekasveistani ihme kyllä jaksavat tälläkin hetkellä kukkia ja kasvaa. Taitaa olle joulun taikaa ilmassa. Viirivehkasta sain oikean kestojoulukukan – se kukkii nimittäin kahdella komealla kukalla, ja nämä kukat kestävät kauniina useiden viikkojen ajan. Palmuvehka on myös aivan huomaamatta päässyt kasvattamaan kolme uuttaa lehden alkua keskelle kasvustoaan. Nämä tuoreen vihreät tulokkaat huomasin vasta eilen. Vähään tyytyväisiä kasveja molemmat, sillä niillä ei ole tilaa edes ikkunan edustalla vaan peräti 4­–5 metrin päässä lähimmästä ikkunasta.

Joulun aika on muistamisten ja lahjojen antamisen aikaa. Hyvä vaihtoehto tavaralle ovat aineettomien lahjojen lisäksi syötävät, juotavat ja kasvatettavat lahjat. Yhä useampi arvostaa sitä, että lahjasta jää loppujen lopuksi jäljelle vain maatuvaa jätettä. Elävä kasvi tarjoaa silti suuren annoksen niin kauneutta kuin kasvattamisen iloa. Kasvin hoitamisessa ja sen kasvun seuraamisessa on mielekästä puuhaa pitkäksi aikaa, puhumattakaan hyötykasvin tarjoamasta mahdollisesta tulevasta sadosta.

Viime hetken lahjavinkiksi tarjoankin itse tehtyä lahjakorttia, joka sisältää lupauksen hankkia mieluisa istutettava kasvi Viherpeukaloilta, jolloin kasvi postitetaan lahjan saajalle parhaaseen istutusaikaan keväällä. Lisäksi lahjaan voi sisällyttää lupauksen olla apuna istutustyössä ja tarvittaessa hoidossa.

Kaksin aina kaunihimpi, päätti viirivehka.

Kaksin aina kaunihimpi, päätti viirivehka.

Joulun taikaa

Uusia pieniä palmuvehkan lehtiä kasvamassa isompien suojissa.

Joulun taikaa

Sillä jolla kasvaa havupuu tai -pensas pihalla, on joulu ainainen. Ei muuta kuin valoköynnös oksille, eikä sekään ole ihan välttämätöntä.

Joulun taikaa

Nämä saksanpähkinät on kerätty pihapuusta eteläisessä Saksassa. Saimme ne tuliaiseksi kasvattajilta itseltään.

Hyvää joulumieltä ja joulun taikaa kaikille lukijoille! Joulussa on sekin mukava puoli, että ihan kohta sen jälkeen alkaa virallisesti k-e-v-ä-t-k-a-u-s-i 🙂

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Porkkanoista ja tyrneistä saa voimaa

aurinkomehu

Porkkanoista ja tyrneistä saa voimaa jos käyttää näitä paljon vitamiineja sisältäviä raaka-aineita piristysruiskeena pimeää vastaan. Tässä talven suosikkijuomani; porkkanoista ja tyrneistä tehty aurinkomehu.

Meillä oli kesällä kasvulaatikoissa kasvamassa paljon porkkanoita. Porkkana on varmastikin meillä se ”suosikkijuures”. Jo pelkkä porkkanan piristävä oranssi väri saa suupielet nousemaan. Porkkanalle värin tuova beetakaroteeni on antioksidantti, sen lisäksi porkkana sisältää myös seleeniä.

Porkkana säilyy parhaiten talven yli maakellarissa. Porkkanoita voi esim. säilöä puulaatikoihin, joihin laitetaan hiekkaa. Täytyy tunnustaa, että viime syksynä olin niin kiireinen, että suurinosa porkkanoista jäi maahan. Tämä ei ollut kuitenkaan katastrofi, koska keväällä minua odotti kiva yllätys: sain tuoreita porkkanoita suoraan pataan.

tyrnipensas
Viime kesänä tyrnisato jäi hyvin pieneksi, mutta tänä syksynä meidän kuusivuotiaat tyrnipensaat olivat täynnä kirpeitä piristysruiskeita. Tyrnien kerääminen on operaatio itsessään. Sormet kirvelevät piikikkäiden tyrninoksien pistoista vielä seuraavana päivänäkin, mutta mielestäni lopputulos on sen arvoinen. Ja kyllä, olen kuullut tyrnin kerääjästä, mutta käsin kerääminen on jotenkin niin konkreettinen juttu, josta voi vaikka ihan nauttiakin jos ei ole minnekään kiire. Marjojen poimiminen voisikin olla se seuraava iso juttu hetkessä elämisen taitoihin!

Kun olin kerännyt tyrnejä pienissä erissä pois puutarhasta, laitoin ne sopiviin annospusseihin ja pakkaseen. Näitä valmiita vitamiiniannoksia on helppo käyttää esimerkiksi tyrnikiisselin tekoon. Toinen suosikkini on tämä aurinkomehu. Mehupuristimella on helppo saada porkkanoista makea mehu talteen ja siihen kun sekoittaa vielä pirtsakkaa tyrniä, niin kyllä luulisi aamujen lähtevän ripakasti liikkeelle. Plussana vielä kaiken lisäksi se, ettei tällaisissa omatekemissä mehuissa tarvitse pelätä turhia lisäaineita, joita useissa kaupan mehuissa on kaupanpäällisinä. Mehustaa voi myös paljon muitakin kasviksia, juureksia ja hedelmiä. Olen varma, että kokeilemalla löytyy ne omat suosikkimehut.

Hyviä mehustushetkiä!

porkkana

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Valoa pimeään

Valoa pimeään

Nyt tarvitaan extra-annos valoa, valohoitoa ja vitamiinia elämään. On korkea aika valaista pihat, puutarhat ja parvekkeet valaisimilla ja valosarjoilla. Onneksi vaihtoehtoja riittää, kunhan vain sähköistys ja pistokkeet on ajoissa suunniteltu ja turvallisesti asennettu. Pimeys tarjoaa oikeastaan hienon tilaisuuden nähdä maisemat uudessa valossa ja luoda ympäristöön kiehtovia tunnelmia. Mielestäni vaikuttavin tapa valaista pihaa on suunnata valo tiettyyn kohteeseen tai yksityiskohtaan kuten puuhun, pensaaseen tai kiveen. Esimerkiksi alhaalta ylöspäin valaistu puu näyttää pimeyden keskeltä kuin satukirjan kuvitukselta.

Pihalyhdyissä suosin helpointa ratkaisua: täytän lyhdyn valosarjalla ja lisään pistokkeeseen vielä ajastimen. Näin lyhdyt syttyvät ja sammuvat aina sopivaan aikaan itsekseen, ja saan nauttia valaistujen lyhtyjen tunnelmasta jo töistä kotiin tullessani.

lyhty valaistut_mannyt

Pihan talvivalmistelut on nyt tehty. Suojasin arimmat kasvit levittämällä juurille suojaksi lehtiä. Laventelin suojasin erityisen huolella vielä männyn ja tuijan oksilla.

talvisuoja

Laventeli on vetänyt talveksi lämpimän peiton ylleen.

heinat_siirretty

Hurmesilkkiheinät on siirretty ruukuista talven ajaksi maahan.

Yrttimaan puuttuessa olen alkanut kasvattaa ituja ja versoja. Auringonkukan versot ovat vasta pieniä orastavia alkuja, mutta ituja olen saanut jo useamman satsin. Iduthan eivät juuri valoa kaipaa, vaan itävät hämärässäkin. Idut on helppo tapa kasvattaa itse ravinteikasta ja vitamiinipitoista syötävää pitkin talvea. Hyödynnän viikoittain myös kesän hortoilusatoani eli kuivattua horsmaa, nokkosta ja vuohenputkea pirtelöissä, jugurteissa ja marjarahkoissa. Luonnon villivihannesten terveellisyydestä tulee jatkuvasti uutta tietoa, ja uskon vahvasti niiden suosion nousuun. Lähiravinteita kannattaa tankata.

Kasvattamisen iloa talvikauteen tarjoavat myös erilaiset valaisimen sisältävät sisäpuutarhat. Niiden avulla voi huomattavasti pidentää kaupasta ostettujen yrttien ja salaattien elämää ja nauttia tuoreista vihreistä pitkän aikaa – myös silmänruokana.

Valoa pimeään

Kulhoissa sekalaisia ituja ja vehnää.

viirivehka_auennut

Viirivehka avasi komean nuppunsa.

lehtikaktus_auennut

Vaatimatonkin lehtikaktus on täydessä kukassaan kuin koru.

Valoa pimeään

Koristelin sisääntulon ruukut männyn oksilla, joita löytyy syksyisen risusavotan jäljiltä runsain mitoin.

 

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 2 Kommentit

Ihania ikivihreitä

havuryhmä

Ilman ihania ikivihreitä piha olisi suuren osan vuodesta varsin karu näky. Siksi perennojen, lehtipuiden ja pensaiden lisäksi puutarhassa kannattaa aina olla myös havukasveja. Niiden arvon ymmärtää varsinkin tähän aikaan, kun kaikki muu ympärillä on lakastunutta ja lehdetöntä.

Havuja voi istuttaa monilla eri tavoilla, niin yksilöinä, ryhminä kuin aitoinakin. Eri muotoisilla, korkuisilla ja sävyisillä havukasveilla saa luotua komeita ryhmiä. Kun lajit on valittu oikein, on havuryhmä todella helppohoitoinen pihan tai tien vierustan katseenvangitsija. Yksi asia havujen hoidossa täytyy kuitenkin huomioida: osa havuista on varsinkin alkuvuosinaan huomattavan arkoja kevättalven paahtavalle auringolle. Kevätsuojausta ei siis kannata unohtaa. Tällä kertaa napsin silmääni miellyttäviä havukasvien kuvia lähinaapurustosta.

havuryhma–pyorea1

Pyöreää muotoa keskellä pihaa.

havuistutus2

Vihreää vehreyttä muuten niin harmaalla tienvierustalla.

tuijaistutus2

Tuija-aita vastikään istutettuna.

tuija-aita4

Muutaman vuoden vanha tuija-aita – esimerkkitapaus jämptistä leikkauksesta.

pikkutalvio_kukkii

Maanpeitekasvinakin toimiva pikkutalvio on ikivihreä perenna, joka näyttää kukkivan vielä lokakuun lopussa.

linnunpesä

Täydellinen linnunpesä löytyi kesän jäljiltä halkopinosta.

 

Yritän aina saada kasvini talvehtimaan, jos se suinkin vain on mahdollista. Tämä tarkoittaa syksyistä siirtohommaa ruukuista maaperään ja arimpien kasvien juurien suojaamista esimerkiksi pudonneilla lehdillä. Viherpeukaloilta keväällä hankittu hurmesilkkiheinä on ollut ruukkuistutuksena varsinainen menestys. Heinä viihtyi hienosti mehitähden seurana, kasvoi, levisi ja komistui. Viime viikolla siirsin heinät ja mehitähdet talveksi maaperään. Heinien juurille levittelin vielä kerroksen lehtiä peitoksi. Onneksi sateita ja lämpöä on vielä riittänyt juurtumista vauhdittamaan.

Ihania ikivihreitä

Haasteellisempia tapauksia istutusteni joukossa ovat laventeli ja aloe vera. Laventeli on pihassani vasta tämän kesän tulokas, ja toivon todella, että se säilyisi elävänä talven yli. Olen huolella peitellyt lehdillä maata sen ympärillä, ja saatanpa vielä innostua peittelemään sitä myös havuilla. Olen jossain törmännyt ajatukseen kuplamuovista kasvisuojana, mutta siihen en taida sentään lähteä.

Aloe veran suhteen joudun todennäköisesti pettymään, sillä luin juuri äsken, että se sietää alimmillaan +5 asteen lämpötilaa. Mitään ei siis ole tehtävissä, vaikka kuinka sitä suojaisin. Kriittinen lämpötilakin on jo alitettu. Saattaa olla, etten kestä tätä, vaan kaivan ainakin isomman kasvin vierellä kasvavan ”poikasen” maasta sisätiloihin lämpimään.

laventeli

Laventeli näyttää vielä hyvinvoivalta.

aloe vera

Aloe vera todella nautti kesästä ulkona…ikävä kyllä ehkä viimeisestä kesästään.

viirivehka_kukkii2

Sisälle siirretty viirivehka innostui heti kukkimaan.

lehtikaktus_kukkii3

Lehtikaktus on tyypillinen syksyn kukkija – ulkona vietetyn kesän jälkeen. Hallussani on varmasti lajin vaatimattomin edustaja.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti