Viime kesän voittajat

Viime kesästä jäi päällimmäiseksi mieleen koleus ja kosteus. Tomaattisato antoi odotuttaa itseään pitkälle syyskuuhun. Sade liiskasi kukkia ja tuntui, että kaikki paikat täyttyivät ränsistyneistä kasveista. Vaan kun katsoo viime kesän kuvia, sieltä löytyy myös ihania aurinkoisia päiviä, maukasta satoa Lue koko kirjoitus

Odotellen

Pakkasen paukkuessa parinkympin tuntumassa on vaikea uskoa, että kohta tarjolla on taas jotakin ihan muuta. Tuntuu kummalta, että keli voi vaihdella näin radikaalisti yhä tammikuussa. Kinosten keskeltä vesisateeseen, paukkupakkasista plussaan. Kasvihuone uinuu pihan perällä. Käyn säännöllisesti tarkistamassa, että lasit ovat Lue koko kirjoitus

Chilinkasvattajan talvi

Hei taas kaikki lukijat. Toivottavasti syksy ja alkutalvi ovat menneet mukavasti, eikä viherpeukkuilijoilla ole käynyt aika liian pitkäksi. Oma chilisatomme valmistui loppuun lokakuun aikana siirrettyämme kasvit sisätiloihin. Habaneroa ja nagaakin tuli valtavat määrät, piriziä olisimme toivoneet hieman runsaammin. Pienempi Lue koko kirjoitus

Joulukukkailoa

Kukat ovat aika lailla varma kylävieminen, ja näin joulun aikaan löytyy valtavasti kauniita asetelmia. Itse rakastan yli kaiken hyasintin tuoksua. Ylväs amaryllis taas on aina yhtä upea. Tänä vuonna olen kuitenkin erityisen tykästynyt jouluisiin viherkasviasetelmiin. Kyllähän se vaan niin on, Lue koko kirjoitus

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Viime päivät ovat olleet täynnä Suomen syntymäpäiväjuhlintaa niin kouluissa, kerhoissa, työpaikoilla kuin erilaisissa yhteisöissäkin. Konsertit, tanssiaiset, valtakunnnaliset kahvitteluhetket, yhteislaulut, seppeleenlaskut ja teematapahtumat arvokkaista iloisiin ovat saaneet koko kansan liikkeelle. On ollut huikeaa nähdä, miten innostuneisuus on tarttunut vauvasta vaariin, Lue koko kirjoitus

Syyskuun tähtihetket puutarhassa – auringonkukkaa ja lehtikaalia

Auringonkukka

Ikuistin syyskuun tähtihetket puutarhassa valokuvien muodossa ja halusin nyt muistella niitä. Onneksi tänä syksynä olemme saaneet nauttia auringon lämmittävistä säteistä jopa pitkälle lokakuuhun.

Syyskuussa kävin lähes joka päivä ”kaupassa” omassa puutarhassa. Satoa oli runsaasti, jopa niin paljon, että aina kun saimme vieraita käytin heidät puutarhan kautta ja he saivat kotiin viemiseksi tuoreita luomu vihanneksia ja kasviksia.

Heidin puutarha

Ylläolevassa kuvassa näkyy yksi osio puutarhastani. Mieheni teki nämä kasvulaatikot ja aion kertoa ensi keväänä enemmän siitä prosessista.

Oli hyvä idea sijoittaa korkeat auringonkukat keskellä olevaan neliön muotoiseen kasvulaatikkoon, se luo heti tiettyä harmonista symmetrisyyttä kokonaisuuteen. Auringonkukat ovat myös terveellistä lautasella, vaikka kauniitahan ne ovat myös katsoa. Kun kukka alkaa lakastumaan, kannattaa kukinto ottaa talteen ja napsutella siemenet irti. Auringonkukkien siementen kuivatus käy helposti esimerkiksi uunissa tai infrapunakuivurilla. Talven aikana niitä voi sitten vaikka lisäillä salaatteihin tai mysleihin.

Yllättävän kiva uusi tuttavuus minulle oli lehtikaali. Ystäväni, joka oli asunut jo vuosia jenkeissä, osasi vinkata siellä super suosituista lehtikaalisipseistä. Niinpä hänen yllyttämänä ostin kahta eri lajia lehtikaalia (ylläolevassa kuvassa lehtikaali ”black magic”, jota myös mustakaaliksi kutsutaan ja alla olevassa kuvassa on lehtikaali ”westland autumn”) ja istuttelin niitä kasvulaatikoihin. Nyt olen jo lehtikaalisipsien tekemisessä expertti, mutta täytyy myöntää, että parit ensimmäiset sipsikokeilut olivat todellakin kokeiluita. Luin juuri siemenkaupan sivuilta, että lehtikaalin maku muuttuu makeammaksi muutaman pakkasyön jälkeen. Täytyykin käydä hakemassa taas sipsiainekset ja katsoa onko todellakin näin.

lehtikaali

Parasta näissäkin kaaleisssa on se, että satoa voi poimia pikku hiljaa. Esimerkiksi mustakaali kestää hyvin hallaa, joten oikeasti se voi olla pellossa lokakuulle saakka, niin kuin sitä tuolla minun pellollani vielä on. Tuon samaisen mustakaalin käyttöä voisin laajentaa omissa kokkailuissani ja luinkin, että se on hyvin suosittu Italialaisessa keittiössä, mutta sipsi tarkoituksiin suosittelen tätä ryppyistä ”westland autumn” lajiketta.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Pihapuuhia

syyshortensia2

Syksyn eteneminen näkyy pihalla muun muassa siinä, että komposti saa uutta sisältöä. Meillä komposti on yksinkertaisinta mallia laudoista rakennettu kehikko, jonne kerätään puutarhan ”roskat” eli nopeasti maatuvat kasvinosat kuten pudonneet lehdet, perennojen lakastuneet osat, kesäkukat, rikkaruohot ja yksivuotisten vihannesten kasviosat. Olen ottanut tavaksi kasata haravoidut havunneulaset muualle niiden happamuuden vuoksi. Ja meillä havunneulasia satelee maahan reilusti enemmän kuin lehtiä.

viimeinen_pari_kesäkurpitsat

Viimeinen pari uuniin – ja loppu kompostiin

imukärhivilliviini

Imukärhivilliviini on saanut kauniin syysvärin

 

Haravoin ison osan lehdistä kätevästi suoraan puiden ja pensaiden alle, jossa ne saavat suojata kasvien juuria ja mehevöittää maata syksyn ja talven ajan. Jätän paikoilleen myös osan lakastuvista perennoista, kuten kuunliljat ja tarha-alpin. Keväälle siirrettynä työ on selkeäsi pienempi, kun lehdet ovat jo valmiiksi kutistuneita. Tässä tapauksessa laiskuudesta on myös etua, sillä maatuvien lehtien ravinteita pääsee näin liukenemaan suoraan kasvupaikalle puiden, pensaiden ja perennojen juuriston hyväksi.

Varsinainen iso haravointirumba koskee nurmikkoalueita, kulkuväyliä ja kivetyksiä. Nurmikolta on välttämätöntä haravoida, jottei se tukahdu lehtien ja havunneulasten alle. Oravatkin roskaavat melkoisesti syödessään käpyjen siemeniä ja tiputtaessaan kävyn muut osat huolettomasti maahan. Niiden touhuja on kyllä hauska seurailla.

isomaksaruoho

Isomaksaruho kukkii komeasti syksyllä

syysleimu

Syysleimu ilahduttaa naapurustossa

 

Kesä on päättymässä myös viherkasvien osalta. Kannoin viirivehkan ja appelsiinipuun jo pihalta sisälle, suihkun kautta. Pitkä kesä ulkoilmassa tekee kasveille uskomattoman hyvää. Mikään lannoite on saa niitä kukoistamaan niin kuin oleskelu avoimen taivaan alla. Appelsiinipuu on venähtänyt jo 1,80 metrin pituuteen. Osa kasveista saa vielä hetken jatkaa ulkoilua.

Kasvit_suihkussa2

Pihalta sisälle nostetut viherkasvit suihkussa

Kaskvit_suihkussa

Appelsiinipuu on jo 1,80 m korkea

 

Sen verran pidän vielä kesästä kiinni, että puutarhakalusteissa pysyy pehmusteet jonkin aikaa paikollaan. Aurinkovuode on puutarhurin suosikkilepopaikka – edelleen, ja tarvittaessa vaikka viltin alla.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Syksyn värejä

IMG_0022

Lämmin syksy on pitänyt kesäkurpitsan kasvua ja kukintaa yllä. Luulin jo viime viikolla korjanneeni vihoviimeisen sadon, mutta vielä vaan olen bongannut kasvuston seasta komeita keltaisia kukkia. Näistä ei uskoakseni ehdi enää kehittyä mitään, joten herkulliset kukat on voinut hyödyntää sellaisenaan. Kukan voi lisätä melkein mihin tahansa ruokaan. Kannattaa silti aina ensin kurkistaa kukan sisälle, että se on sieltäkin puhdas. Friteerattuina tai öljyssä paistettuina niistä saa suussa sulavia herkkuja. Netistä löytyy ohjeita.

Kesakurpitsa_kukka

Ehkä jo kesän viimeinen

Kasvispannu

Helppo ja nopea kasvispannu

Chilipaprikat_HotBanana- ja HotCarrot

Chilipaprikat Hot Banana ja Hot Carrot ovat hyvällä mallilla – sisälle nosto ja mullan kuivahtaminen pistivät kypsymiseen vauhtia

Tomaatti2

Chilipaprikat ja tomaatti jatkavat kypsymistään sisätiloissa ikkunan vieressä. Chilejä ei juuri enää tarvitse kastella, sillä mullan kuivahtaminen on vain hyväksi sadon kypsymiselle. Tomaattia olen kastellut edelleen, joskin vähemmän kuin kesällä.

Viinikoynnos_ala

Viiniköynnöskin punertaa

Viinikoynnos_yla

Ylhäällä vielä vähän vihreää

 

Orapihlaja_marjat

Orapihlajan marjat väriläiskinä

Ole_hyva

Naapurustossa kriikunoita jaossa

 

Tämänhetkinen harmaa sadekeli on hyvä hetki pohtia, miltä haluaa puutarhansa näyttävän keväällä kun lumet sulavat. Juuri nyt on nimittäin aika istuttaa sipulikukat ja luoda alkukevään väriloisto. Syksy on myös mitä parhainta perennojen istutusaikaa, sillä lämpimässä ja kosteassa maassa juurtuminen onnistuu hyvin, jolloin keväällä kasvilla on käytössään kaikki energia kasvuun ja kukoistukseen. Olisiko ensi kevät pinkki, punainen, valkoinen, sininen, lila, oranssi vai roosa?

Kevään uusista väreistä voi haaveilla vaikka täällä: https://www.viherpeukalot.fi/?s=12&id=120&opt=Syksyll%E4+istutettavat+sipulikasvit

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Risusavotta

Risukasa

Oksasilppurille olisi nyt tarvetta

Viikonlopun lämmin, kesäinen sää innoitti viettämään koko päivän ulkona, ja ajankuluksi pihalla riittää aina puuhaa. Tällä kertaa työlistalla oli harvennushakkuuta, karsimista ja risusavottaa. Koska kasvavat puut valtaavat yhä enemmän tilaa pienehköstä pihastamme, ja koska haluan nauttia ilta-auringon viimeisistäkin säteistä etupihalla sekä avaramman taivaan näkemisestä takapihalle avautuvista ikkunoista, homma oli sillä selvä. Näin siitäkin huolimatta, että hieman ristiriitaiselta tuntuu kajota teräasein sopusuhtaisiin, kauniisti kasvaneisiin puihin.

Ensin olivat vuorossa 5–6 metriset männyn alut, joiden alaoksiston kimppuun kävin sahan kanssa. Osa oksista oli joka tapauksessa kuivia ja neulasiaan varisuttavia. Lisäksi yksi männyistä, tiiviisti toisen kyljessä kasvanut runko päätettiin poistaa kokonaan.

Mannyn-oksia Serbiankuusi_katkaistu
Tuija_ennen

Tuijia ennen leikkausta

Tuija_jalkeen

Takimmainen tuija leikattuna

Muutama noin 15-metrinen serbiankuusi sekä noin 6-metrinen tuija on myös venähtänyt turhan pitkäksi. Näiden suhteen päädyin kokeiluun, jossa molemmista lajeista typistettiin vain yhtä yksilöä. Haluan katsoa ensin rauhassa, kuinka puiden lopulta käy. Teoriassa näiden puiden lyhentäminen pitäisi onnistua, sillä leikataanhan kuusi- ja tuija-aitojakin. Aidanleikkuussa näitä tosin leikataan huomattavasti vähemmän kerrallaan.

Visuaalisella silmällä katsottuna on todettava, ettei latvan katkaiseminen todellakaan puuta kaunista. Toivon hartaasti, että luonto ajan kanssa korjaa vauriot. Aika näyttää, joten yritän malttaa odottaa seuraavien typistysten kanssa ainakin ensi kesään.

Tämä episodi olkoon opetuksena siitä, kuinka tärkeää on ennen puiden, pensaiden ja minkä tahansa kasvien valintaa ja istuttamista selvittää kyseisen lajin lopullinen koko. Näin päästään parhaaseen lopputulokseen – ja huomattavasti vähemmällä vaivalla.

Viherpeukaloiden verkkosivuilta www.viherpeukalot.fi löytyy tuotekohtaisista hoito-ohjeista kyseisen kasvin tärkeimmät tiedot kuten korkeus, kasvupaikka, vyöhyke, talvenkestävyys, kasvualusta ja istutusväli. Ohjeita kannattaa lukea. Puutarhanhoito on nimittäin mitä hienoin yhdistelmä tietoa ja tunnetta.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 1 Kommentti

Sadonkorjaajan kasvispannu

 

Kasviksia_kulhossaKasvispannu

Pääraaka-aineet:

  • Sipuli + valkosipuli
  • Kesäkurpitsa
  • Tomaatti
  • Chili (maun mukainen määrä)
  • Riisi (mausteena kurkuma ja/tai curry)

Maukua ja mausteita:

  • Yrttejä (esim. minttu, oregano, rosmariini)
  • Pippuri
  • Suola
  • Sweetchilikastike ja/tai siirappi

Sopii myös:

  • Fetajuusto

Paista kasvikset paistinpannulla tai wokkipannulla pienessä määrässä öljyä. Lisää mausteet ja kypsäksi keitetty riisi. Paista seosta vielä hetki riisin kanssa. Pinnalle voi lopuksi lisätä fetajuustoa paloina ja antaa niiden hieman sulaa paistoksen joukkoon.

Huom! Maku on sitä herkullisempi, mitä useampi kasviksista on itse kasvatettu.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Niin kaunista

kimppu

Kohtasin pyörälenkillä aivan ihanan näyn: kukkakedon täynnä erilaisia kukkia. Mahtoikohan kyseessä olla hieno ele kaupungilta, sillä samalla paikalla on joskus aiemmin ollut kaupungin kylvämiä kukkia, joita on saanut vapaasti käydä poimimassa. Keräsin joka tapauksessa pellon laidalta pienen kimpun, jotta sain ikuistettua ne kuvaan.

kukkaniittyJPG

Kaunista kaikissa väreissä

Kauneimmillaan ja pisimpään kedon kukat ihastuttavat kuitenkin juuri kasvupaikallaan, jossa mahdollisimman moni pääsee ihastelemaan niitä. Samalla tavalla kauniista pihoista ja puutarhoista saavat nauttia myös lähialueen asukkaat ja ohikulkijat. Itsekin ihastelen ohi kulkiessani naapuruston syysleimuja, syyshortensioita, kultapiiskuja ja pensashanhikkeja, vaikka omalla pihalla ei nyt kuki mikään.

Parhaimmillaan hieno piha saa ihastelujen ohessa innostettua keskinäiseen ajatusten vaihtoon, jos itse puutarhurikin sattuu olemaan paikalla. Puutarhanhoito yhdistää, ja siitä on helppo ammentaa jutunaiheita. Varsinkaan puutarhapalstoilla ja uusilla ryhmäpuutarha-alueilla ei kuuleman mukaan tarvitse olla kysymyksineen koskaan yksin, ja aloittelijakin saa neuvot ja vinkit ihan naapurista.

Jos omassa lähipiirissä ei satu olemaan innokkaita puutarhaharrastajia, voin vinkata, että Viherpeukaloiden Facebook-sivu www.facebook.com/viherpeukalot on hyvä paikka jakaa kokemuksia ja kysyä neuvoa.

Yöt ovat tulleet jo sen verran viileiksi, että nostin tomaatit ja chilipaprikat sisälle loppukypsytykseen. Paluu osittain takaisin lattiakasvimaalle siis. Kunhan viimeinenkin sato on korjattu, siirrän tomaatin varret kompostiin. Chilipaprikat vien lopuksi autotalliin, sillä ajattelin kokeilla, säilyisivätkö ne hengissä talven yli.

pihamänty_kasvaa

Männyn vuosikasvuja

Ohessa olevassa kuvassa näkyy, kuinka paljon pihamänty kasvoi alkukesän aikana. Meillä niitä on aika monta, ja koska kasvua ei voi pysäyttää, on lähiaikoina edessä tavallista järeämpää puutarhanhoitoa. Pian on sahalla töitä…

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Täyttä kesää vielä

Tomaatit_lahi

Kyllä vain itse kasvatetut tomaatit maistuvat paljon paremmilta kuin kaupasta ostetut. Sen huomaa vasta itse maistettuaan. On mahtavaa käydä joka päivä kurkistamassa, paljonko uusia tomaatteja on kypsynyt. Tomaatin kasvatus avoterassilla onnistuu näemmä mainiosti, ja vieläpä terassin varjoisammalla puolella, johon aurinko ei montaa tuntia päivässä osu. Kasvien päälle viritetty muovi auttaa varmasti paljon. Joka kerta kun käyn kurkistan muovin alle, sieltä pölähtää kasvihuonemainen tuoksu ja lämpö. Oikeissa kasvihuoneissa ja lasitetuilla parvekkeilla tomaatteja ja muita vihanneksia on saanut korjata jo kauan, mutta todistetusti kasvatuksen makuun pääsee myös ilman kasvihuonetta. Meillä makoisat herkut maistuvat kaikille, karvaisellekin perheenjäsenelle.

Tomaatit_koira Karhunvadelma

Oman karhunvadelman vetäessä henkeä saimme rasiallisen niitä tuliaisena. Näitä meilläkin riitti viime kesänä – ja varmasti taas ensi vuonna pitkäksi venähtäneet pensaat notkuvat komeannäköistä mustaa marjaa.

MakeapihlajaAloe vera

Pihan kukkaosastolla on tällä hetkellä hiljaista, mutta puutarhan väriläiskänä toimii punamarjainen makeapihlaja. Marjat näyttävät oikein hienoilta, mutta mikähän lie nakertanut sen lehtiä. Meillä väriä pihaan tuovat pääasiassa puut. Vaikka vielä on kesää, niin tavallaan jo odotan rusokirsikan leiskuvanpunaista syysasua.

Runsaista kukkivista kukista nauttiva puutarhuri saa suunnitella pihansa istutukset huomioiden eri lajien kukinta-ajat. Näin saadaan luotua piha, joka kukki keväästä syksyyn. Syksy onkin erittäin hyvää istutusaikaa, joten nyt kannattaa miettiä, miltä halua pihansa näyttävän ensi kesänä.

Istutin muuten kokeen vuoksi huonekasvina olleen, alun perin Kanarialta ostetun aloe veran ulos. Kasvi oli jo ajat sitten menettänyt muotonsa ja näytti niin rumalta, että harkitsin jo monta kertaa sen heittämistä pois. Nyt se on saanut uutta virtaa ja näyttää upeammalta kuin koskaan. Mahtaakohan se talvehtia ulkona.

RuukutTatit

Ohessa kuvia ruukkuistutuksistani, joissa on lajeina mehitähteä ja hurmesilkkiheinää. Helppohoitoista, ja mielestäni oikein näyttävää. Nämä istutukset siirrän myöhemmin syksyllä maaperään, ja sieltä taas keväällä takaisin ruukkuihin. Puutarhaluonnon kiertokulkua. Heinä on vasta keväällä Viherpeukaloilta ostamaani, ja on päässyt ruukussa näin hyvään vauhtiin. Pistäytyminen lähimetsäänkin kannatti – kuvassa ensimmäiset keräämäni tatit.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 2 Kommentit

Köyhän naisen viiniköynnös

Luulin ensinnäkin, että keittiön ikkunasta näkyvä, toissa talven lumikuorman alla painunut kuivakka raaska on luumu. Toisekseen olen pariin otteeseen kesän aikana raapinut olkapään verille vaakatasossa sojottavaan oksaan ja kironnut kaatotuomiota koko käppyrälle. Ja nyt, ihan yht’äkkiä, kypsyvät hedelmät saavat puun jotenkin muistuttamaan viiniköynnöksiä (mielikuvitusta kyllä tarvitaan) ja se alkaakin tuntua jotenkin ihanan hellyyttävältä. Ainakin ehdottoman säästettävältä.

kuva(3)Kyseessä on siis kriikuna (Prunus domestica subsp. insititia), luumun pienenpi alalaji.

Kriikunapuita puutarhassa on kaksi kuten myös luumupuita, jotka tuottavat ihanan makeita keltaisia luumuja. Pääosin sekä kriikunat että luumut ovat edelleen raakoja, joten vielä on pari viikkoa aikaa miettiä miten tulevan sadon hyödyntää. Perheen jälkikasvu vetelee luumut varmasti mielellään, mutta jotain olisi kiva säilöä talveksikin. Hillo- & hyytelöohjeet siis esiin, vai jotain muuta?

kuva(4)Kollegan mielestä muuten tämä raaka luumu näytti sitruunalta. Niin pieleen ei kyllä tämänkään sunnuntaidendrologin lajintunnistus mene, että tästä sitruunamehua puristettaisiin.

Puutarha on isovanhempieni perustama ja sato on aina hyödynnetty tarkkaan. Joskus niinkin tarkkaan, että ihan kaikkia säilykkeitä ja mehuja ei ole käytetty. Niinpä kesän aikan kellaria siivotessa viemärin uumeniin uhrattiin mm. kriikuna-, karviais- ja kirsikkamehua niiden tavanomaisten viinimarjamehujen lisäksi. Reilusti vuosikertaa kasvattanut kriikunamehu oli väriltään ruskehtavan purppuraista ja muistutti vähän tynnyrissä kypsytettyä portviiniä – siis väriltään. Maistaminen ei tullut mieleenkään.

Tuon yhden kriikunan viiniköynnöstä muistuttava olemus ei muutenkaan johda aivan harharaiteille, sillä kriikunoita käytetään paisi viinin, myös maustetun ginin ja vodkan raaka-aineena erityisesti Britteinsaarilla ja Itä-Euroopassa. Viini on lukemani mukaan parhaimmillaan 1-3 vuotiaana ja gini valmistuisi sopivasti jouluksi. Lähipiiri varokoon.

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Vastapoimittuja makupaloja

Omenia_puussa

Puutarhan satokausi on parhaimmillaan. Kypsät marjat, hedelmät ja vihannekset tuottavat runsaasti iloa paitsi hyödyn ja herkullisuuden näkökulmasta, myös visuaalisuudellaan. Hyötytarha on mielestäni yhtä kaunis näky kuin värikäs kukkamaa. Satoa ei melkein malttaisi korjata pois.

Mustaherukka_pensasMustaherukkaa

Kesakurpitsa_laatikossaKesakurpitsa_tuolilla

Olen siis syönyt satoa silmilläni…mutta jossain vaiheessa sitä oli alettava keräämään myös talteen. Mustaherukat ja pensasmustikat onkin jo meidän pihalta pistelty parempiin suihin. Herukkaa riitti hiukan myös pakkaseen. Raikkaita omenia voi poimia puusta päivittäin, suoraan haukattavaksi. Omenaa riittää vielä pidemmälle syksyyn, vaikka sato onkin tänä vuonna vain yhden, ja vieläpä kääpiörunkoisen, puun varassa. Toinen omenapuistamme kun päätti pitää välivuoden. Kesäkurpitsa näyttää tuottavan ilmojen viilennyttyäkin vielä hiljakseen uutta syötävää. Päälle heitetty lämpöharso varmasti auttaa asiaa.

ChilipaprikatTomaatti

Chilipaprika ja tomaatti kypsyvät ja punertuvat päivä päivältä enemmän. Väriä pitäisi vielä saada pintaan. Avoterassilla ei voi täysin saavuttaa kasvihuonemaisia olosuhteita, mutta päälle viritelty muovipressu auttaa, ja satoa tulee todella mukavasti. Hitaasti mutta varmasti. Chilipaprikat kuvassa ovat Hot banana ylempänä ja Hot Carrot alempana.

Pienen pihan hyötykasvattajana olen tyytyväinen puutarhani tuottamaan satoon, vaikka toki runsaampiakin satovuosia on nähty. Maisteltavaa on ollut juuri sopivasti herkkuhetkiin, eikä kerääminen ja säilöminen ole päässyt uuvuttamaan. Jatkossa olisi varmasti hyödyllistä selvittää oikeat niksit maanparannukseen ja hoitoleikkauksiin. Väärän leikkauksen seuraukset näkyvät nyt ikävä kyllä karhunvadelmien puuttumisena, sillä vain uuteen paikkaan siirtämäni, leikkaamatta jääneet pensaat tuottavat marjaa. Puutarhan loppukesä jatkuu näiden herkkumarjojen kypsymistä odotellessa.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Pihalle rakennettu vesiaihe

Pihalle rakennettu vesiaihe on suuri rentoutuksen lähde. Kun puro solisee, niin huolet vähenee.

Vedellä on rentouttava vaikutus, jo pelkkä veden kuuleminen rentouttaa. Saman efektin saa aikaan muun muassa meren kohina. Rannalla istuminen ja pelkän veden liikkeen kuuleminen saa sympaattisen hermostomme rauhoittumaan ja stressi vähenee. Tämä meilläkin oli mielessämme kun aloimme kaivata vettä pihallemme. Aluksi tietenkin sai varoa koko ajan kun pihalla juoksenteli taaperoita ja monet sydämen sykähdykset olenkin kokenut kun lapsi on keikkunut vesiaiheen reunalla, mutta on se ollut sen arvoista.

Puroon on käytetty luonnonkiviä ja ylHeidiRoth-1414ijäämä laattoja. Puro lähtee laskeutumaan maakellarin päältä ja päättyy pieneen lammikkoon, jossa on kaunis patsas, nainen joka kylpee vedessä. Puro toimii pumpulla ja sähkönkulutuksen vähentämiseksi olemmekin ajastaneet sen niin, ettei se ole turhaan päällä esim. yöllä. Nämä kuvat kävin napsimassa aamu viideltä, eikä kuvassa sen takia ole veden virtausta näkyvissä. Aamuaurinko saakin kasvit loistamaan, niin kuin yllä olevasta kuvasta näkyy. Punainen liljani oikein loistaa energisoivassa aamuauringossa. Itsekin havahduin mikä voima nousevalla auringolla oli. Ehkä pitäisikin herätä useimmin auringon nousemista katsomaan? Joka tapauksessa ilta-aurinkoakin voi ihailla pihalla. Kun taivas hämärtyy, syttyvät puron reunustoille asennetut LED-valot, jotka vievät tunnelman ihan eri sfääreihin.

Kuunliljat ovat puromme paraatipaikalla. Ne ovat kuin kaksi vartijaa. Ylempänä puron mutkassa on mieheni tekemä koriste, jonka tykötarpeet saimme vanhasta risuaidasta. Mielikuvitusta saa ja pitääkin käyttää omanlaisensa pihan tekemisessä. Joku vieraamme taisikin joskus sanoa, että teillähän on täällä oikein kivenpyörittäjän kylä viitatessaan suureen määrään kiviä pihallamme. Mielestämme niitä ei ole kuitenkaan liian paljon. Kivet ja japanilaistyyppinen puutarhaosiot ovat erittäin helppohoitoisia ja niistä huokuu ikuisuutta. Vaihtelemalla kesäkukkia ja niiden värejä purosta ja kivialueesta saa joka kesä omantyylisensä.

Puron viereen olemme asentaneet maakellarin, joka on maisemoitu kuntalla. Laatoitus on tehty suomalaisista luonnonkivistä ja sen toisessa päässä on kesäkeittiö grilleineen ja pihauuneineen. Vanhoista tukeista tehty perkola on myös valmistumassa kesäkeittiön päälle.

En muista olenko jo maininnut, mutta piha on ikuisuus projekti, valmista ei tule koskaan. Toisaalta, eipä tämä elämäkään ole koskaan valmista ja ihmisen on vain hyväksyttävä se, että hän on koko ajan matkalla. Pääasia on, että osaa nauttia matkasta ja hetkistä.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti