Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

Porkkanoista ja tyrneistä saa voimaa

aurinkomehu

Porkkanoista ja tyrneistä saa voimaa jos käyttää näitä paljon vitamiineja sisältäviä raaka-aineita piristysruiskeena pimeää vastaan. Tässä talven suosikkijuomani; porkkanoista ja tyrneistä tehty aurinkomehu.

Meillä oli kesällä kasvulaatikoissa kasvamassa paljon porkkanoita. Porkkana on varmastikin meillä se ”suosikkijuures”. Jo pelkkä porkkanan piristävä oranssi väri saa suupielet nousemaan. Porkkanalle värin tuova beetakaroteeni on antioksidantti, sen lisäksi porkkana sisältää myös seleeniä.

Porkkana säilyy parhaiten talven yli maakellarissa. Porkkanoita voi esim. säilöä puulaatikoihin, joihin laitetaan hiekkaa. Täytyy tunnustaa, että viime syksynä olin niin kiireinen, että suurinosa porkkanoista jäi maahan. Tämä ei ollut kuitenkaan katastrofi, koska keväällä minua odotti kiva yllätys: sain tuoreita porkkanoita suoraan pataan.

tyrnipensas
Viime kesänä tyrnisato jäi hyvin pieneksi, mutta tänä syksynä meidän kuusivuotiaat tyrnipensaat olivat täynnä kirpeitä piristysruiskeita. Tyrnien kerääminen on operaatio itsessään. Sormet kirvelevät piikikkäiden tyrninoksien pistoista vielä seuraavana päivänäkin, mutta mielestäni lopputulos on sen arvoinen. Ja kyllä, olen kuullut tyrnin kerääjästä, mutta käsin kerääminen on jotenkin niin konkreettinen juttu, josta voi vaikka ihan nauttiakin jos ei ole minnekään kiire. Marjojen poimiminen voisikin olla se seuraava iso juttu hetkessä elämisen taitoihin!

Kun olin kerännyt tyrnejä pienissä erissä pois puutarhasta, laitoin ne sopiviin annospusseihin ja pakkaseen. Näitä valmiita vitamiiniannoksia on helppo käyttää esimerkiksi tyrnikiisselin tekoon. Toinen suosikkini on tämä aurinkomehu. Mehupuristimella on helppo saada porkkanoista makea mehu talteen ja siihen kun sekoittaa vielä pirtsakkaa tyrniä, niin kyllä luulisi aamujen lähtevän ripakasti liikkeelle. Plussana vielä kaiken lisäksi se, ettei tällaisissa omatekemissä mehuissa tarvitse pelätä turhia lisäaineita, joita useissa kaupan mehuissa on kaupanpäällisinä. Mehustaa voi myös paljon muitakin kasviksia, juureksia ja hedelmiä. Olen varma, että kokeilemalla löytyy ne omat suosikkimehut.

Hyviä mehustushetkiä!

porkkana

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Valoa pimeään

Valoa pimeään

Nyt tarvitaan extra-annos valoa, valohoitoa ja vitamiinia elämään. On korkea aika valaista pihat, puutarhat ja parvekkeet valaisimilla ja valosarjoilla. Onneksi vaihtoehtoja riittää, kunhan vain sähköistys ja pistokkeet on ajoissa suunniteltu ja turvallisesti asennettu. Pimeys tarjoaa oikeastaan hienon tilaisuuden nähdä maisemat uudessa valossa ja luoda ympäristöön kiehtovia tunnelmia. Mielestäni vaikuttavin tapa valaista pihaa on suunnata valo tiettyyn kohteeseen tai yksityiskohtaan kuten puuhun, pensaaseen tai kiveen. Esimerkiksi alhaalta ylöspäin valaistu puu näyttää pimeyden keskeltä kuin satukirjan kuvitukselta.

Pihalyhdyissä suosin helpointa ratkaisua: täytän lyhdyn valosarjalla ja lisään pistokkeeseen vielä ajastimen. Näin lyhdyt syttyvät ja sammuvat aina sopivaan aikaan itsekseen, ja saan nauttia valaistujen lyhtyjen tunnelmasta jo töistä kotiin tullessani.

lyhty valaistut_mannyt

Pihan talvivalmistelut on nyt tehty. Suojasin arimmat kasvit levittämällä juurille suojaksi lehtiä. Laventelin suojasin erityisen huolella vielä männyn ja tuijan oksilla.

talvisuoja

Laventeli on vetänyt talveksi lämpimän peiton ylleen.

heinat_siirretty

Hurmesilkkiheinät on siirretty ruukuista talven ajaksi maahan.

Yrttimaan puuttuessa olen alkanut kasvattaa ituja ja versoja. Auringonkukan versot ovat vasta pieniä orastavia alkuja, mutta ituja olen saanut jo useamman satsin. Iduthan eivät juuri valoa kaipaa, vaan itävät hämärässäkin. Idut on helppo tapa kasvattaa itse ravinteikasta ja vitamiinipitoista syötävää pitkin talvea. Hyödynnän viikoittain myös kesän hortoilusatoani eli kuivattua horsmaa, nokkosta ja vuohenputkea pirtelöissä, jugurteissa ja marjarahkoissa. Luonnon villivihannesten terveellisyydestä tulee jatkuvasti uutta tietoa, ja uskon vahvasti niiden suosion nousuun. Lähiravinteita kannattaa tankata.

Kasvattamisen iloa talvikauteen tarjoavat myös erilaiset valaisimen sisältävät sisäpuutarhat. Niiden avulla voi huomattavasti pidentää kaupasta ostettujen yrttien ja salaattien elämää ja nauttia tuoreista vihreistä pitkän aikaa – myös silmänruokana.

Valoa pimeään

Kulhoissa sekalaisia ituja ja vehnää.

viirivehka_auennut

Viirivehka avasi komean nuppunsa.

lehtikaktus_auennut

Vaatimatonkin lehtikaktus on täydessä kukassaan kuin koru.

Valoa pimeään

Koristelin sisääntulon ruukut männyn oksilla, joita löytyy syksyisen risusavotan jäljiltä runsain mitoin.

 

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 2 Kommentit

Ihania ikivihreitä

havuryhmä

Ilman ihania ikivihreitä piha olisi suuren osan vuodesta varsin karu näky. Siksi perennojen, lehtipuiden ja pensaiden lisäksi puutarhassa kannattaa aina olla myös havukasveja. Niiden arvon ymmärtää varsinkin tähän aikaan, kun kaikki muu ympärillä on lakastunutta ja lehdetöntä.

Havuja voi istuttaa monilla eri tavoilla, niin yksilöinä, ryhminä kuin aitoinakin. Eri muotoisilla, korkuisilla ja sävyisillä havukasveilla saa luotua komeita ryhmiä. Kun lajit on valittu oikein, on havuryhmä todella helppohoitoinen pihan tai tien vierustan katseenvangitsija. Yksi asia havujen hoidossa täytyy kuitenkin huomioida: osa havuista on varsinkin alkuvuosinaan huomattavan arkoja kevättalven paahtavalle auringolle. Kevätsuojausta ei siis kannata unohtaa. Tällä kertaa napsin silmääni miellyttäviä havukasvien kuvia lähinaapurustosta.

havuryhma–pyorea1

Pyöreää muotoa keskellä pihaa.

havuistutus2

Vihreää vehreyttä muuten niin harmaalla tienvierustalla.

tuijaistutus2

Tuija-aita vastikään istutettuna.

tuija-aita4

Muutaman vuoden vanha tuija-aita – esimerkkitapaus jämptistä leikkauksesta.

pikkutalvio_kukkii

Maanpeitekasvinakin toimiva pikkutalvio on ikivihreä perenna, joka näyttää kukkivan vielä lokakuun lopussa.

linnunpesä

Täydellinen linnunpesä löytyi kesän jäljiltä halkopinosta.

 

Yritän aina saada kasvini talvehtimaan, jos se suinkin vain on mahdollista. Tämä tarkoittaa syksyistä siirtohommaa ruukuista maaperään ja arimpien kasvien juurien suojaamista esimerkiksi pudonneilla lehdillä. Viherpeukaloilta keväällä hankittu hurmesilkkiheinä on ollut ruukkuistutuksena varsinainen menestys. Heinä viihtyi hienosti mehitähden seurana, kasvoi, levisi ja komistui. Viime viikolla siirsin heinät ja mehitähdet talveksi maaperään. Heinien juurille levittelin vielä kerroksen lehtiä peitoksi. Onneksi sateita ja lämpöä on vielä riittänyt juurtumista vauhdittamaan.

Ihania ikivihreitä

Haasteellisempia tapauksia istutusteni joukossa ovat laventeli ja aloe vera. Laventeli on pihassani vasta tämän kesän tulokas, ja toivon todella, että se säilyisi elävänä talven yli. Olen huolella peitellyt lehdillä maata sen ympärillä, ja saatanpa vielä innostua peittelemään sitä myös havuilla. Olen jossain törmännyt ajatukseen kuplamuovista kasvisuojana, mutta siihen en taida sentään lähteä.

Aloe veran suhteen joudun todennäköisesti pettymään, sillä luin juuri äsken, että se sietää alimmillaan +5 asteen lämpötilaa. Mitään ei siis ole tehtävissä, vaikka kuinka sitä suojaisin. Kriittinen lämpötilakin on jo alitettu. Saattaa olla, etten kestä tätä, vaan kaivan ainakin isomman kasvin vierellä kasvavan ”poikasen” maasta sisätiloihin lämpimään.

laventeli

Laventeli näyttää vielä hyvinvoivalta.

aloe vera

Aloe vera todella nautti kesästä ulkona…ikävä kyllä ehkä viimeisestä kesästään.

viirivehka_kukkii2

Sisälle siirretty viirivehka innostui heti kukkimaan.

lehtikaktus_kukkii3

Lehtikaktus on tyypillinen syksyn kukkija – ulkona vietetyn kesän jälkeen. Hallussani on varmasti lajin vaatimattomin edustaja.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Sipuleiden istutusta ja Halloweenia

valkosipuli

Syys-lokakuussa kannattaa istuttaa esimerkiksi valkosipulit ja kukkasipulit kevättä varten. Tässä täytyy tietenkin huomioida se, että muistaa toimia ennen talven tuloa ja maan jäätymistä.

Laitoin etupihan kukkapenkkiin tulppaaneja odottamaan kevättä. Jännityksellä siis joutuu odottamaan, mitä sieltä nousee.

Samalla kun olemme keränneet puutarhan satoa, olemme myös säästäneet osan sadosta uutta satoa varten. Meidän valkosipulit ovat menestyneet erinomaisesti kohopenkeissä, jossa on reilusti multaa ja jotka ovat sijoitettu aurinkoiselle paikalle. Valkosipuleita tuli tänä syksynä runsaasti, mutta niitä kaikkia ei kannata syödä vaan kynsistä kannattaa laittaa uutta kasvamaan takaisin peltoon. Yhdestä valkosipulista kasvaa monta uutta sipulia, kun valmiista valkosipuleista ottaa isot kynnet erilleen ja istuttaa ne maahan. Kynnet kannattaa istuttaa syvälle, noin
viidentoitomaatitsta sentin syvyyteen ja noin kymmenen sentin päähän toisistaan.

Keräsimme myös ennen pakkasöitä loput tomaatit kasvihuoneesta. Kokeilin miten raakojen, vihreiden tomaattien kypsyttäminen onnistuu sisällä. Keksin kesältä ylijääneille grillivuoille uuden tehtävän, ne toimivat hyvin tomaattien kypsytysalustana. Sitä mukaa kun tomaateille alkoi tulla lisää väriä, ne popsittiin pois. Maku ei ollut yhtä makea kuin auringossa kylpeneiden tomaattien, mutta ne olivat silti herkullisia. Vaihtoehtonahan olisi tietenkin ollut vihreiden tomaattien etiikkasäilöntä, mutta minulta ne ovat aina jääneet jääkaapin takahyllylle eli syömättä.

Kolmas asia, mistä haluan myös jakaa tietoa, on kurpitsoiden kasvatus.

Miten helppoa se onkaan. Avain sana on avokomposti! Meillä on puutarhan perällä isohko, noin kolmisen metriä halkaisijaltaan oleva avokomposti. Sinne on helppo viedä kesällä tiuhaan leikattavan nurmikon jätteet ja kaikKerätyt jättikurpitsatki muu biojäte, mitä nyt puutarhasta tulee.

Esikasvatimme muutaman kurpitsansiemenen kasvihuoneessa noin parinkymmenen sentin kokoisiksi taimiksi (näillä muuten hurja kasvuvauhti kesällä, taimet kasvavat silmissä kesä-heinäkuussa) ja veimme ne kompostiin kasvamaan. Siellä ne olivat omissa oloissaan pitkälle lokakuuhun saakka, kunnes kävimme nostelemassa selkävääränä painavat kurpitsat Halloweenia varten. Lapsille kurpitsoiden koverrus ja koristelu olivat mieluista tekemistä. Tässä kuusivuotiaan tyttäreni taidonnäyte. Happy Halloween folks!

kurpitsa

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Väri-ilottelun viimehetkiä

rusokirsikka3

Ruska on ollut tänä syksynä poikkeuksellisen upea. Monin paikoin on tullut eteen niin maalauksellisia maisemia, ettei niitä ole voinut millään ohittaa pysähtymättä. Ruskan värit tuovat myös pihoille ihastuttavan loppuhuipennuksen koko kasvukauden päätteeksi. Ehkä aurinkoisten päivienkin ansiosta ruskaan on tullut tänä vuonna kiinnitettyä aiempaa enemmän huomiota. Harmaan sävyt ovat onneksi pitkään saaneet odottaa tulemistaan.

Etelä-Suomessa on puissa vielä lehtiä, vaikka lehtikasat puiden alla kasvavat jo vauhdilla. Nyt täytyy yrittää imeä itseensä kaikki se värienergia, mitä pihoilla ja ympäristössä suinkin on tarjolla. Tällä pitää pärjätä kevääseen asti.

Siirsin tällä viikolla loputkin huonekasvit pihan perukoilta takaisin sisälle. Runsas viidakkomainen vehreys näyttää sisustuksen piristäjänä taas oikein hyvältä. Olen keskittänyt kasvit käytännössä kotona kahteen paikkaan enkä ripotellut sinne tänne. Tämä lisää niiden vaikuttavuutta entisestään. Nyt täytyy pikku hiljaa alkaa vähentämään kastelua talvea kohti.

lehtiä_maassa

Osa lehdistä kannattaa hyödyntää perennojen ja pensaiden juurilla.

imukärhivilliviini

Imukärhivilliviinissä on rusokirsikkaan sopivat syysvärit.

Marjakuusen pienet punaiset kävyt muistuttavat marjaa. Kannattaa silti muistaa, että koko kasvi on myrkyllinen.

Marjakuusen pienet punaiset kävyt muistuttavat marjaa. Kannattaa silti muistaa, että koko kasvi on myrkyllinen.

Pensasmustikka_ruska

Pensasmustikka ei ole yhtään hullumpi koristekasvina. Siinä yhdistyy hyöty ja kauneus.

Kuunlilja

Kuunliljat saavat jäädä paikoilleen kevääseen asti. En kaipaa tyhjää tilaa niiden paikalle.

chilipaprikat5

Näin komeiksi chilipaprikani kypsyessään kehittyivät. Ihan näyttäviä myös huonekasveina. Kuvassa keskivahva Hot Banana ja tulinen Hot Carrot.

Yrttilatikko

Yrttilaatikko tyhjenee…

Komposti

…ja komposti täyttyy.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Syyskuun tähtihetket puutarhassa – auringonkukkaa ja lehtikaalia

Auringonkukka

Ikuistin syyskuun tähtihetket puutarhassa valokuvien muodossa ja halusin nyt muistella niitä. Onneksi tänä syksynä olemme saaneet nauttia auringon lämmittävistä säteistä jopa pitkälle lokakuuhun.

Syyskuussa kävin lähes joka päivä ”kaupassa” omassa puutarhassa. Satoa oli runsaasti, jopa niin paljon, että aina kun saimme vieraita käytin heidät puutarhan kautta ja he saivat kotiin viemiseksi tuoreita luomu vihanneksia ja kasviksia.

Heidin puutarha

Ylläolevassa kuvassa näkyy yksi osio puutarhastani. Mieheni teki nämä kasvulaatikot ja aion kertoa ensi keväänä enemmän siitä prosessista.

Oli hyvä idea sijoittaa korkeat auringonkukat keskellä olevaan neliön muotoiseen kasvulaatikkoon, se luo heti tiettyä harmonista symmetrisyyttä kokonaisuuteen. Auringonkukat ovat myös terveellistä lautasella, vaikka kauniitahan ne ovat myös katsoa. Kun kukka alkaa lakastumaan, kannattaa kukinto ottaa talteen ja napsutella siemenet irti. Auringonkukkien siementen kuivatus käy helposti esimerkiksi uunissa tai infrapunakuivurilla. Talven aikana niitä voi sitten vaikka lisäillä salaatteihin tai mysleihin.

Yllättävän kiva uusi tuttavuus minulle oli lehtikaali. Ystäväni, joka oli asunut jo vuosia jenkeissä, osasi vinkata siellä super suosituista lehtikaalisipseistä. Niinpä hänen yllyttämänä ostin kahta eri lajia lehtikaalia (ylläolevassa kuvassa lehtikaali ”black magic”, jota myös mustakaaliksi kutsutaan ja alla olevassa kuvassa on lehtikaali ”westland autumn”) ja istuttelin niitä kasvulaatikoihin. Nyt olen jo lehtikaalisipsien tekemisessä expertti, mutta täytyy myöntää, että parit ensimmäiset sipsikokeilut olivat todellakin kokeiluita. Luin juuri siemenkaupan sivuilta, että lehtikaalin maku muuttuu makeammaksi muutaman pakkasyön jälkeen. Täytyykin käydä hakemassa taas sipsiainekset ja katsoa onko todellakin näin.

lehtikaali

Parasta näissäkin kaaleisssa on se, että satoa voi poimia pikku hiljaa. Esimerkiksi mustakaali kestää hyvin hallaa, joten oikeasti se voi olla pellossa lokakuulle saakka, niin kuin sitä tuolla minun pellollani vielä on. Tuon samaisen mustakaalin käyttöä voisin laajentaa omissa kokkailuissani ja luinkin, että se on hyvin suosittu Italialaisessa keittiössä, mutta sipsi tarkoituksiin suosittelen tätä ryppyistä ”westland autumn” lajiketta.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Pihapuuhia

syyshortensia2

Syksyn eteneminen näkyy pihalla muun muassa siinä, että komposti saa uutta sisältöä. Meillä komposti on yksinkertaisinta mallia laudoista rakennettu kehikko, jonne kerätään puutarhan ”roskat” eli nopeasti maatuvat kasvinosat kuten pudonneet lehdet, perennojen lakastuneet osat, kesäkukat, rikkaruohot ja yksivuotisten vihannesten kasviosat. Olen ottanut tavaksi kasata haravoidut havunneulaset muualle niiden happamuuden vuoksi. Ja meillä havunneulasia satelee maahan reilusti enemmän kuin lehtiä.

viimeinen_pari_kesäkurpitsat

Viimeinen pari uuniin – ja loppu kompostiin

imukärhivilliviini

Imukärhivilliviini on saanut kauniin syysvärin

 

Haravoin ison osan lehdistä kätevästi suoraan puiden ja pensaiden alle, jossa ne saavat suojata kasvien juuria ja mehevöittää maata syksyn ja talven ajan. Jätän paikoilleen myös osan lakastuvista perennoista, kuten kuunliljat ja tarha-alpin. Keväälle siirrettynä työ on selkeäsi pienempi, kun lehdet ovat jo valmiiksi kutistuneita. Tässä tapauksessa laiskuudesta on myös etua, sillä maatuvien lehtien ravinteita pääsee näin liukenemaan suoraan kasvupaikalle puiden, pensaiden ja perennojen juuriston hyväksi.

Varsinainen iso haravointirumba koskee nurmikkoalueita, kulkuväyliä ja kivetyksiä. Nurmikolta on välttämätöntä haravoida, jottei se tukahdu lehtien ja havunneulasten alle. Oravatkin roskaavat melkoisesti syödessään käpyjen siemeniä ja tiputtaessaan kävyn muut osat huolettomasti maahan. Niiden touhuja on kyllä hauska seurailla.

isomaksaruoho

Isomaksaruho kukkii komeasti syksyllä

syysleimu

Syysleimu ilahduttaa naapurustossa

 

Kesä on päättymässä myös viherkasvien osalta. Kannoin viirivehkan ja appelsiinipuun jo pihalta sisälle, suihkun kautta. Pitkä kesä ulkoilmassa tekee kasveille uskomattoman hyvää. Mikään lannoite on saa niitä kukoistamaan niin kuin oleskelu avoimen taivaan alla. Appelsiinipuu on venähtänyt jo 1,80 metrin pituuteen. Osa kasveista saa vielä hetken jatkaa ulkoilua.

Kasvit_suihkussa2

Pihalta sisälle nostetut viherkasvit suihkussa

Kaskvit_suihkussa

Appelsiinipuu on jo 1,80 m korkea

 

Sen verran pidän vielä kesästä kiinni, että puutarhakalusteissa pysyy pehmusteet jonkin aikaa paikollaan. Aurinkovuode on puutarhurin suosikkilepopaikka – edelleen, ja tarvittaessa vaikka viltin alla.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Syksyn värejä

IMG_0022

Lämmin syksy on pitänyt kesäkurpitsan kasvua ja kukintaa yllä. Luulin jo viime viikolla korjanneeni vihoviimeisen sadon, mutta vielä vaan olen bongannut kasvuston seasta komeita keltaisia kukkia. Näistä ei uskoakseni ehdi enää kehittyä mitään, joten herkulliset kukat on voinut hyödyntää sellaisenaan. Kukan voi lisätä melkein mihin tahansa ruokaan. Kannattaa silti aina ensin kurkistaa kukan sisälle, että se on sieltäkin puhdas. Friteerattuina tai öljyssä paistettuina niistä saa suussa sulavia herkkuja. Netistä löytyy ohjeita.

Kesakurpitsa_kukka

Ehkä jo kesän viimeinen

Kasvispannu

Helppo ja nopea kasvispannu

Chilipaprikat_HotBanana- ja HotCarrot

Chilipaprikat Hot Banana ja Hot Carrot ovat hyvällä mallilla – sisälle nosto ja mullan kuivahtaminen pistivät kypsymiseen vauhtia

Tomaatti2

Chilipaprikat ja tomaatti jatkavat kypsymistään sisätiloissa ikkunan vieressä. Chilejä ei juuri enää tarvitse kastella, sillä mullan kuivahtaminen on vain hyväksi sadon kypsymiselle. Tomaattia olen kastellut edelleen, joskin vähemmän kuin kesällä.

Viinikoynnos_ala

Viiniköynnöskin punertaa

Viinikoynnos_yla

Ylhäällä vielä vähän vihreää

 

Orapihlaja_marjat

Orapihlajan marjat väriläiskinä

Ole_hyva

Naapurustossa kriikunoita jaossa

 

Tämänhetkinen harmaa sadekeli on hyvä hetki pohtia, miltä haluaa puutarhansa näyttävän keväällä kun lumet sulavat. Juuri nyt on nimittäin aika istuttaa sipulikukat ja luoda alkukevään väriloisto. Syksy on myös mitä parhainta perennojen istutusaikaa, sillä lämpimässä ja kosteassa maassa juurtuminen onnistuu hyvin, jolloin keväällä kasvilla on käytössään kaikki energia kasvuun ja kukoistukseen. Olisiko ensi kevät pinkki, punainen, valkoinen, sininen, lila, oranssi vai roosa?

Kevään uusista väreistä voi haaveilla vaikka täällä: https://www.viherpeukalot.fi/?s=12&id=120&opt=Syksyll%E4+istutettavat+sipulikasvit

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Risusavotta

Risukasa

Oksasilppurille olisi nyt tarvetta

Viikonlopun lämmin, kesäinen sää innoitti viettämään koko päivän ulkona, ja ajankuluksi pihalla riittää aina puuhaa. Tällä kertaa työlistalla oli harvennushakkuuta, karsimista ja risusavottaa. Koska kasvavat puut valtaavat yhä enemmän tilaa pienehköstä pihastamme, ja koska haluan nauttia ilta-auringon viimeisistäkin säteistä etupihalla sekä avaramman taivaan näkemisestä takapihalle avautuvista ikkunoista, homma oli sillä selvä. Näin siitäkin huolimatta, että hieman ristiriitaiselta tuntuu kajota teräasein sopusuhtaisiin, kauniisti kasvaneisiin puihin.

Ensin olivat vuorossa 5–6 metriset männyn alut, joiden alaoksiston kimppuun kävin sahan kanssa. Osa oksista oli joka tapauksessa kuivia ja neulasiaan varisuttavia. Lisäksi yksi männyistä, tiiviisti toisen kyljessä kasvanut runko päätettiin poistaa kokonaan.

Mannyn-oksia Serbiankuusi_katkaistu
Tuija_ennen

Tuijia ennen leikkausta

Tuija_jalkeen

Takimmainen tuija leikattuna

Muutama noin 15-metrinen serbiankuusi sekä noin 6-metrinen tuija on myös venähtänyt turhan pitkäksi. Näiden suhteen päädyin kokeiluun, jossa molemmista lajeista typistettiin vain yhtä yksilöä. Haluan katsoa ensin rauhassa, kuinka puiden lopulta käy. Teoriassa näiden puiden lyhentäminen pitäisi onnistua, sillä leikataanhan kuusi- ja tuija-aitojakin. Aidanleikkuussa näitä tosin leikataan huomattavasti vähemmän kerrallaan.

Visuaalisella silmällä katsottuna on todettava, ettei latvan katkaiseminen todellakaan puuta kaunista. Toivon hartaasti, että luonto ajan kanssa korjaa vauriot. Aika näyttää, joten yritän malttaa odottaa seuraavien typistysten kanssa ainakin ensi kesään.

Tämä episodi olkoon opetuksena siitä, kuinka tärkeää on ennen puiden, pensaiden ja minkä tahansa kasvien valintaa ja istuttamista selvittää kyseisen lajin lopullinen koko. Näin päästään parhaaseen lopputulokseen – ja huomattavasti vähemmällä vaivalla.

Viherpeukaloiden verkkosivuilta www.viherpeukalot.fi löytyy tuotekohtaisista hoito-ohjeista kyseisen kasvin tärkeimmät tiedot kuten korkeus, kasvupaikka, vyöhyke, talvenkestävyys, kasvualusta ja istutusväli. Ohjeita kannattaa lukea. Puutarhanhoito on nimittäin mitä hienoin yhdistelmä tietoa ja tunnetta.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 1 Kommentti

Sadonkorjaajan kasvispannu

 

Kasviksia_kulhossaKasvispannu

Pääraaka-aineet:

  • Sipuli + valkosipuli
  • Kesäkurpitsa
  • Tomaatti
  • Chili (maun mukainen määrä)
  • Riisi (mausteena kurkuma ja/tai curry)

Maukua ja mausteita:

  • Yrttejä (esim. minttu, oregano, rosmariini)
  • Pippuri
  • Suola
  • Sweetchilikastike ja/tai siirappi

Sopii myös:

  • Fetajuusto

Paista kasvikset paistinpannulla tai wokkipannulla pienessä määrässä öljyä. Lisää mausteet ja kypsäksi keitetty riisi. Paista seosta vielä hetki riisin kanssa. Pinnalle voi lopuksi lisätä fetajuustoa paloina ja antaa niiden hieman sulaa paistoksen joukkoon.

Huom! Maku on sitä herkullisempi, mitä useampi kasviksista on itse kasvatettu.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti