Elävä aidanne – kaunis ja käytännöllinen

Pensaat rajaavat ja suojaavat pihaa luonnollisesti. Kiitolliset ja talvenkestävät pensasaidat tarjoavat pitkäikäisen näkö- ja tuulensuojan puutarhallesi. Lehtipensaiden ilahduttava kukinta ja hehkuva syysväritys tuovat koristearvoa. Sopivaa aitapensasta miettiessä on hyvä ottaa huomioon kasvuolosuhteet ja -vyöhyke sekä käyttötarkoitus. Istutetaanko aita näkösuojaksi vai Lue koko kirjoitus

Puutarhaterveisiä Englannista!

Piipahdimme pikaisesti saarivaltiossa ja yritin ahmia puutarhakohteita sen minkä tiukalta aikataululta ehdin. Oli tavattoman mielenkiintoista pongata tuttuja kasveja ja kasviyhdistelmiä, mutta myös pähkäille ja yrittää tunnistaa itselle uusia ihmeellisyyksiä. Silmiinpistävän yleinen (tai ainakin juuri nyt eniten kukkinut) kasvi oli syyssyrikkä. Tässä Lue koko kirjoitus

Kasvihuonekuulumisia

Kasvihuoneen alkukesä on ollut rauhallinen. Yölämpötilat ovat kovin alhaisia, joten odottelen yhä lämpöaallon tuomaa kasvuspurttia. Jotain sentään ansarin suojissakin tapahtuu. Tomaattien ja yrttien kasvatuksen lisäksi kokeilussa on uusia tuttavuuksia. Kasvihuoneen perällä komeilee persikka 'Bonanza'. Tämä on hillittykasvuinen ja itsepölytteinen lajike, eli Lue koko kirjoitus

Rikkariesat

Kesä kulkee ja ruuhkavuositarhuri on ollut niin kovin hiljaa. Uusi työpaikka. Tarvitseeko oikeastaan muuta sanoa? Vaikka työ on ollut ihanaa, kivaa ja ajatukset ovat pulpuilleet, olen samaan aikaan ollut iltaisin aivan naatti. Ei puhettakaan, että olisin kesäkuun aikana saanut Lue koko kirjoitus

Keittiöpuutarhassa

Kirjoitin heinäkuussa 2015 Kanelia ja kardemummaa -blogissani epäkesästä. Miten koko kesän olin odottanut "kunnon" kesää alkavaksi ja sitten heinäkuun lopussa huomasin kesän hiipineen ohi vähän varkain. Kun nyt vertailen tämän vuoden puutarhakuvia parin vuoden takaisiin, on jotenkin lohdutonta huomata Lue koko kirjoitus

Salaatit ja yrtit tuoreena pöytään

Jos minulta kysytään niin yksi kesän parhaimmista asioista on tuoreiden yrttien tuoksu. Olen joka kerta hyvin kiitollinen jos kasvatus menee nappiin ja saan salaatit ja yrtit tuoreena pöytään.

Suurin osa yrteistämme kasvaa tänä kesänä kasvihuoneessa. Runsaat yrttipenkit ovat jo niin kukkuroillaan, että keräsin niistä suurimman osan. Pakastin pusseissa osan ja osan kuivasin infrapunakuivurilla. Valmiiksi poimittavia yrttejä meillä oli maustekirveli, persilja ja mammuttibasilika. Aion kokeilla millaisen mausteseoksen saan näistä kolmesta kuivaamisen jälkeen. Ehkä lisään myös joukkoon ruususuolan rakeita ja saan samalla käytännöllisen yrttisuolan keittiön tykötarpeisiin.

yrtti

 

Tänä vuonna kokeilimme kasvulaatikkoa lehtisalaattiin (Australialainen) ja täytyy sanoa, että salaattipenkistä tuli aika näyttävän näköinen lähelle kesäkeittiötämme. Mikäs sen mukavampaa kun käydä hakemassa tuoreet salaatinlehdet herkullisiin kesäsalaatteihin omasta maasta. Talven aikana minua alkoi myös hirvittää salaatin hinta kaupoissa, joten tämä tuo tuntuvaa säästöä myös perheemme kauppakustannuksiin.

Salaatti on sen verran nopea kasvatettava, että sen kasvattamisen voi aloittaa vaikka vielä heinäkuussa jos hyviä ilmoja piisaa. Siemenpussissa sanotaan, että kasvuaika on kuusi viikkoa kylvöstä korjuukelpoiseksi, mutta ainakin täällä etelässä meillä syötäviä salaatinlehtiä tulee hieman nopeammin. Luulen, että kun tämä salaattisatsi on kasvanut ns. ylimittaiseksi ja alkaa tehdä siemeniä, kylvemme vielä uudet siemenet loppukesäksi jos säät vain suovat.HeidiRoth-0829

Mitään muuta tässä hommassa ei tarvita kun kasvulaatikko, multaa, salaatinsiemeniä ja vettä päälle. Jos kasvattaa salaattinsa ulkona, voi sateiden määrää hieman tarkkailla, nimittäin kuivana kituuttava salaatti kitkeröityy nopeasti.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Heidin kesässä kukkivat kivikkokukat

Tervehdys kaikille!

Minun nimeni on Heidi ja kirjoitan tänne Viherpeukaloiden blogiin puutarhaan liittyvistä aiheista, Heidin kesästä. Pieni esittely lienee kuitenkin paikallaan eli olen kahden lapsen
äiti ja innokas puutarhan laittaja mieheni kanssa. Meille kauniin pihamaan pitää olla puhdasta
zeniä eli sellaisen näköinen, että silmä lepää ja mieli rauhoittuu. Kiinnitämme myös paljon huomiota siihen mitä syömme eli luomuruoka omasta maasta on parhainta mitä tiedämme.

Ostimme seitsemän vuotta sitten omakotitalon Nurmijärveltä peltojen ja metsien keskeltä. Talo oli hyvässä kunnossa, mutta pihalla ei ollut kuin nurmikko. Vuosi vuodelta olemme laittaneet pihaa omanlaiseksemme ja se näyttääkin olevan loputon suo 😉

Mietin mistä kertoisin ensimmäiseksi ja silmiini osui upealta näyttävä harmaa-ajuruoho. Parantelimme pari kesää sitten etupihallamme olevaa luonnonkivimuuria ja etsimme siihen sopivia peittokasveja. Katselin
viherpeukaloiden nettisivuilta eri vaihtoehtoja ja Harmaa-ajuruoho niminen mattomainen maanpeittäjä näytti houkuttelevalta purppurassa värissään. Samalla kertaa ostin myös mehitähtiä kivikkoa kaunistamaan.

Täytin kivikonvälit mullalla ja istuttelin pieniä taimia sinne tänne koloihin. Sen jälkeen kasvi on elänyt niin sanotusti omaa elämäänsä. Vaikka aurinko porottaa todella kuumasti kesäisin etupihallemme ei kasvi tarvitse ylimääräisiä kasteluita, pelkkä luonnonsade riittää. Harmaa-ajuruoho on myös nopea leviämään ja jokaista kivenkoloa ei tarvitse ostetulla taimella aloittaa vaan se leviää itse ajan kanssa valtavan ihaniksi purppuramatoiksi. Suhteellisen vaatimattoman värinen mehitähtikin on nyt kesäkuussa värikkäimmillään tehdessään kauniita kukkia. HeidiRoth-0917HeidiRoth-7

 

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Kukkia, raakileita ja tuholaisia

kesäkurpitsa_kukka

Juhannuksen viettoon lähtiessäni kuvasin komeita kesäkurpitsan kukkia ja peittelin kasvin hellästi harsolla. Palattuani muutaman päivän reissulta kasvimaalla odotti ikävä yllätys: kukat ja lähes kaikki kasvin lehdet olivat kadonneet! Vain yksi pieni lehti on jäljellä. Tästä ei voine syyttää jänistä, sillä verkko ja harso olivat tiiviisti suojana.

Mikä otus on syönyt kesäkurpitsan? Olen asiaa tutkailemalla tullut siihen tulokseen, että syyllinen on jokin pienempi tuholainen, joka on mieltynyt erityisesti tiettyihin kasveihin. Myös mansikan ja rucolan lehdissä on nimittäin nähtävillä pieniä reikiä. Jokin suhteellisen näkymätön tuhohyönteinen sen täytyy olla – kirppako ehkä?

Laitoin kyseiseen kohtaan maassa kompostiseosta, se kun on kuulema kesäkurpitsalle hyväksi. Tämä saattoi olla virhe, joka levitti enemmän tuholaisia kuin ravinteita. Onneksi kesäkurpitsaa on edelleen jäljellä pihan toisilla sivuilla. Tosin yksikään näistä yksilöistä ei vielä kuki.

tomaatti_kukkachilipaprika_nuppu

Terassilla myös tomaatti on aloittanut kukintansa, ja chilipaprikakin on nupulla. Nyt taidetaan tarvita lannoitetta – ostoslistalle siis syötäville kasveille tarkoitettu lannoite.

omena_raakilemustaviinimarjoja_raakile

karhunvadelma_kukkapensasmustikka_raakile

Monivuotisista kasveista omenassa, mustaviinimarjassa ja pensasmustikassa on jo hienot raakileet. Karhunvadelma kukkii, ja jossain kohdin siinäkin taitaa olla marjan raakileita. Kukinnasta päätellen sato jää kuitenkin selkeästi viimevuotista pienemmäksi. Myös toinen kääpiörunkoisista omenapuista pitää tänä kesänä välivuoden, mikä on ehkä ymmärrettävää viimevuotisen ylenpalttisuuden jälkeen.

Nyt hellii lämpö niin kasveja kuin puutarhureja. Alla kuva siitä, miten myös kivikko on puhjennut kukkaan.

Kivikko

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Rikkauksien ja kunnian kukka

Paluumuuttajan puutarhassa ei loputtoman kitkemisen lisäksi ole viime aikoina juuri tapahtunut. Paitsi juhannussunnuntaina, jolloin ensimmäiset pionin kukat avautuivat. Puutarhan ehdottoman valtiattaren kukinta on nyt parhaimmillaan.

P1090540

Lajintuntemus on valitettavasti jokseenkin heikkoa, mutta kiinanpionistahan (Paeonia lactiflora) tässä taitaa olla kyse. Jos pitäisi veikata, sanoisin, että lajike on ’Festiva Supreme’. Järjettömän kaunis ja ihanan tuoksuinen. Vanha pioni vanhassa pihassa ei juuri hoitoa ole saanut, mutta eipä tuo sitä taida juuri tarvitakaan. Antaa anteeksi parit sekaan eksyneet vuohenputketkin.

Nyt vasta tutuistuin pioneihin yhtään sen paremmin ja mystiikkaan taipuvaista puutarhuria kiehtoo valtavasti pionien itämainen alkuperä ja symboliikka, joka kasviin liittyy. Ilkikuristen nymfien on sanottu piileksivän pionin terälehdissä, joten kukkien kielessä pioni merkitsee häpeää tai ujoutta. Toisaalta Kiinassa pioni merkitsee vaurautta ja kunniaa ja Japanissa maskuliinisuutta ja rohkeutta. Pioni on myös suosittu aihe itämaistyylisissä tatuoinneissa, joissa siihen yhdistyy rohkea, riskejä ottava ja rämäpäinen elämänasenne.

Tässä on kukka Palumuuttajan makuun.

Lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Paeonia_%28plant%29

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Hallanarat suojaan

juhannusruusu

Suomen suvi pitää pientilallisen valppaana ja varpaillaan. Juuri kun sain kylmänarat kesäkurpitsat, tomaatit ja chilipaprikat ulos, vaihtuivat helteet matalapaineeseen, koleuteen, sateeseen ja tuuleen. Normaaliahan tämä, ja onneksi aurinkokin silloin tällöin pilkistää.

Päätin varmuuden vuoksi suojata kasvit, kieltämättä vähemmän silmää hivelevillä virityksillä. Toivottavasti tarve suojille jää lyhytaikaiseksi. Osa kesäkurpitsan taimistani on jo suojattu korkeahkolla metalliverkolla jänisten varalta. Viime kesänä herkulliset kukat nimittäin päätyivät järjestään parempiin suihin. Tämän metalliverkon päälle viritin nyt lisäksi lämpöharsoa pitämään kylmää loitolla. Osa kesäkurpitsan taimistani on istutettu pihan suojaisemmalle puolelle, jossa jäniksistä ei ole niin suurta vaaraa. Nämä taimet peittelin ohuella muovilla.

kesäkurpitsa_suoja

Minitomaatin ja chilipaprikan taimeni ovat avoimella terassilla ruukuissa, jotka on sijoitettu vanhan minikasvihuoneen hyllyille. Tämän hyllykön päälle sai helposti kietaistua muovin, jota voi tarpeen mukaan raotella ja vaikka poistaa kokonaan. Hätäratkaisusta syntyi näin jonkinmoinen kasvihuoneen korvike. Tarkoituksenmukaisuus on joskus tärkeämpi asia kuin ilo silmälle.

tomaatti_chili_suoja

Viimekertaiseen postaukseen ja yrttien kuivaamiseen liittyen keksin pienen omatekoisen lahjaidean esimerkiksi jouluksi: Herbes de Provence -tyyppinen ”Pihatontun yrttiseos” omalla etiketillä. Jos sato on runsas, näitä voi tehtailla loppukaudesta. Mutta nyt ei enempää joulusta, vaan juhannusruusujen myötä kohti keskikesän juhlaa…

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Ryytimaalta kesä purkkiin

unikko

harakankello–kissankello

Pihatiemme varressa kukkivat sulassa sovussa omilla vakiopaikoillaan kaksi kesän ihastuttavimpiin kuuluvaa sulostuttajaa: unikko ylväänä katseenvangitsija, rinnallaan herkkä harakankello. Puolivilli kaksikko viihtyy vuodesta toiseen toistensa seurassa, ja rennosti omillaan. Soisin unikon kukkivan vain pidempään. Koristeellisia toki ovat nuput ja siemenkodatkin.

Sitten sadonkorjuuasiaan. Ryytimaa ja yrttilaatikko puskevat satoa nyt sellaisella vauhdilla, ettei kaikkea ehdi millään käyttää tuoreena. Satoa kannattaakin säilöä talven varalle vaikka erissä pitkin kesää. Olen todennut, että käytännöllisin säilytysmuoto yrteille on kuivaus. Lasipurkeista niitä on huomattavasti helpompi hyödyntää kuin yrittää löytää pakastimesta juuri oikeaa pussukkaa.

Olen menestyksellä kuivannut uunissa minttua, persiljaa, lipstikkaa, oreganoa ja jopa sitruunamelissaa. Tänä kesänä listalla ovat myös timjami, rosmariini ja ehkä myös basilika. Omia yrttejä tuleekin käytettyä ruuanlaitossa paljon. Ne sopivat tuomaan kesän makua ja aromia melkein mihin tahansa. Erityisen hyviä käyttökohteita ovat tomaattipohjaiset kastikkeet pastalle, uunikasvikset ja keitot. Minttua olen käyttänyt myös sämpylätaikinassa.

Oma reseptini kuivaamiselle on levittää yrttejä uunipellille ja laittaa ne noin 50 asteiseen kiertoilmauuniin niin pitkäksi aikaa, että yrtit ovat täysin kuivia. Kuivausaika riippuu kasvin kosteuspitoisuudesta, mutta yleensä noin tunti riittää. Tavallisella uunilla kuivatessa uunin luukku kannattaa tiettävästi jättää hivenen raolleen, niin kosteus pääsee poistumaan. Rutikuivat yrtit on helppo murustaa käsin hienoksi jauheeksi ja purkittaa jokainen omaan lasipurkkiinsa.

Tämän kesän uusi innostuksen kohteeni ovat villivihanneksista kuivatut viherjauheet, joita kannattaa säilöä erityisesti niiden ravintoarvon vuoksi. Kuivattaviksi sopivat muun muassa nokkonen, vuohenputki, horsma, voikukka… Kuvassa pellillinen nokkosjauhetta. Kuivattaessa nokkosta ei tarvitse edes ryöpätä, sillä polttelu häviää kuivatessa.

nokkonen_kuivattu

Itse tehty pesto on myös mainio tapa hyödyntää tuoreita yrttejä. Klassisen peston pääraaka-aineena on basilika, mutta lisukkeiksi sopivat lähes mitkä tahansa muut yrtit tai jopa villivihannekset. Variaatioita on yhtä monia kuin on makuja ja tekijöitä. Reseptejä löytyy muun muassa netistä.

imukärhivilliviini

Kuvassa imukärhivilliviini, joka sopii hyvin tuomaan vihreyttä ja pehmentämään karuhkoja kivipintoja. Villiviinin punainen syysväri on upea!

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Kesäillan piirakka

RaparperipiirakkaOmenapiirakka

Pellillinen herkkua helposti:

  • 4 munaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 200 g margariinia
  • 2 dl maitoa
  • 6 dl vehnäjauhoa
  • 2 tl leivinjauhetta
  • Päälle raparperia, omenaa tai marjoja (+ sokeria ja kanelia)

Extraa (ei välttämätöntä):

  • 2 dl maitorahkaa
  • 1 muna
  • sokeria maun mukaan
  • vaniljasokeria

Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi, käsin tai koneella. Sen jälkeen muut aineet lisätään vähitellen taikinaan sekoittaen, mutta ei vatkaten. Leivinjauhe lisätään yhdistettynä jauhojen kanssa ja margariini juoksevana. Valmis löysähkö taikina kaadetaan leivinpaperilla päällystetylle reunalliselle uunipellille. Taikinan päälle levitetään tasaisesti omena- tai raparperipaloja tai marjoja. Pinnalle sirotellaan sokeria + omenaan ja raparperiin myös kanelia. Piirakka paistetaan 200 asteessa noin puoli tuntia.

Vielä herkullisempaa piirakasta saa lisäämällä kaiken pinnalle ennen uuniin laittoa vielä hyvin sekoitetun maitorahka-muna-sokeriseoksen. Tämä onnistuu valuttamalla lusikalla seosta läjiin mahdollisimman tasaisesti sinne tänne.

Juuri ennen tarjoilua piirakan pinnalle voi ripotella siivilän läpi tomusokeria. Lisukkeeksi sopii vaniljakastike, jolle löytyy hyvä resepti esimerkiksi:

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/84198/Vaniljakastike/

Kuvissa tähän samaan taikinapohjaan tehty raparperipiirakka ja omenapiirakka.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Voiko alkukesään kyllästyä?

lilja

Mahtaako sireenin ja kielon tuoksusta voida saada yliannostuksen? Alkaako linnunlaulu ja liverrys pidemmän päälle ärsyttämään? Tuntuvatko sisätiloista kaduille, poluille, puistoihin ja pihoille siirtyneet kanssaihmiset liiankin hyväntuulisilta? Vaikuttavatko ulkoleikeistä kantautuvat lasten riemunkiljahdukset teeskentelyltä? Voiko luonnon ja puutarhojen yltäkylläiseen kauneuteen turtua?

sireeni

Kyllästymisen riskistä huolimatta olisin itse valmis vaihtamaan neljä vuodenaikaa tähän yhteen.

Piha elää kukoistustaan. Kotipuutarhurina mieluisa tehtäväni on nyt vain olla ja ihmetellä kasvien kasvua ja ihanuutta. Lokoisa pihaoleskelu on mielipuuhiani, sillä pihan ei mielestäni tarvitse todellakaan olla tiptop. Puutarha muuttuu ja muotoutuu jatkuvasti, ja kasveille on annettava pieniä vapauksia löytää oma, optimaalinen paikkansa ja tapansa kasvaa.

Pientä puuhaa kaivatessani aktiviteetteja on silti mukavasti käden ulottuvilla: on kastelua, kitkemistä, ruohonleikkuusta syntyneen silpun levitystä katteeksi kasvien juurille, kasvupakkojen keksimistä uusille taimille, muun muassa kesäkurpitsalle, vinoon kasvaneen kääpiöomenapuun tukemista, nopeakasvuisen karhunvadelman oksien sitomista, yölämpötilan tarkkailua siltä varalta, että kesäkurpitsa sekä terassilla ruukuissa kasvavat tomaatti ja chilipaprika tarvitsevat yöksi ylleen lämpöharsoa, pihakompostin möyhimistä…

Iloisena yllätyksenä totesin vastikään, että syksyllä istuttamani viiniköynnös on epäilyksistä huolimatta sittenkin lähtenyt kasvuun. Kuvittelin sen nimittäin menehtyneen liian myöhäisestä istutusajankohdasta johtuen. Istutusviikolla satoi ensilumi ja alkoivat pakkaset. Nyt köynnös on ylhäältä eloton, mutta se puskee tyvestä uutta kasvua. Ensimmäinen rypälesato olisi Viherpeukaloiden kuvaston mukaan tiedossa kasvin ollessa 3–4-vuotias. Viinitilallisia siis ollaan.

viiniköynnöspensasmustikka_kukkii

kuunliljatkuunlilja_yksi

pihlaja_kukkiipihlajapuu

yrttilaatiko_yrtitkasvimaalla

Kuvissa viiniköynnös, kukkiva pensasmustikka, kuunlilja, kukkiva makeapihlaja, yrttilaatikko yrtteineen ja ruukkusalaatteineen – keskellä myös kolme itse kasvattamaani kesäkurpitsan tainta – sekä kasvimaa.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Ensimmäistä sadonkorjuuta

kirsikka_taivas

Olen alkanut kulkea silmät auki ja keräilymentaliteetilla – hortoilla. Luonto on nimittäin suuri kasvimaa, joka tarjoaa parastaan juuri nyt, kun oman pihan sato on vielä alkuvaiheessa. Monivuotiset yritit ja raparperi ovat toki valmiita käyttöön, mutta muista syötävistä kasveista näkyy vasta heiveröinen lupaus tulevasta. Salaatti on noin parisenttistä ja taimina hankitut pensastomaatti, chilipaprika ja kesäkurpitsa odottavat takuuvarmaa lämpöä edelleen sisätiloissa.

raparperi_pilkottu

Horta eli villivihannekset ovat juuri nyt parhaimmillaan. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa hankkia lisätietoa kursseilta, kirjoista ja netistä. Uutta tämä on minullekin, mutta olen ehtinyt jo hyvin päästä vuohenputken, horsman ja voikukan makuun. Tunnetuin villivihanneksemme nokkonen on tuttu jo vanhastaan. Pieni varoituksen sana tässä vaiheessa: kaikki syötäväksi kerättävät kasvit on osattava todella tunnistaa.

Käsittelin uuden, puunvärisen yrttilaatikon paremmin pihaan sointuvaksi sivelemällä ulkopuolelle ruskeaa puuöljyä. Taimina hankitut yrtit odottavat jo kuumeisesti pääsyä yrttilaatikkoon. Pistäydyin toissaviikolla Viherpeukaloiden valtavassa puutarhamyymälässä, josta mukaan tarttui timjamin ja oreganon taimet sekä näyttävät rosmariini- ja laventelipuskat. Nyt saatiin tuulahdus Etelä-Eurooppaa omalle pihalle. Laventeli sointuu muuten yllättävän hyvin parhaillaan kukkivaan vuorenkilpeen.

laventelirosmariini

vuorenkilpivpmyymala

Jännä juttu muuten, kuinka erilaiselta taimena ostettu kesäkurpitsa ja itse siemenistä kylvetty kesäkurpitsa tässä vaiheessa näyttävät. Saas nähdä, kuinka niille ulkona käy.

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Haaveet ja harhat

Lumen alta piti paljastua pienellä muokkauksella idylliseksi hyötypuutarhaksi muuttuva keidas, mutta eipä käyneet haaveet toteen ihan taikaiskusta. Kasvimaan paikkaa on jo viime vuonna valmisteltu taistelemalla siinä kasvaneita vuohenputkia ja muuta vastaan, mutta kivet, kylpyhuoneremontin ja vanhan tulisijan purkujätteet sekä rikkinäiset kattotiilet ovat talven aikana ilmaantuneet pyytämättä (ei tosin kovin yllättäen) juuri siihen missä piti jo kasvaa ensimmäisen kesän sato. No, se sato kasvaa sitten ensi vuonna.

Tältä tämä työmaa näyttää nyt ja päälle hahmoteltuna se, mitä siitä on tarkoitus tulla.

Tältä tämä työmaa näyttää nyt ja päälle hahmoteltuna se, mitä siitä on tarkoitus tulla.

Puutarha on ollut melkein kymmenen vuotta hyvin vähäisellä hoidolla, joten kitkemistä riittää vuosiksi eteen päin. Vuohenputkea on joka paikassa! Marjapensaat ja vadelmat ovat jo saaneet vähän tukea sekä haketta pitämään sekalaiset rikat ja nokkoset poissa, mutta muuten ollaan alkutekijöissä. Ensimmäinen homma on kivien vierittäminen kasvimaa-alueen pengerrykseen, purkujätteiden siivoaminen ja vanhan ovenkarmin raahaaminen tämän vuoden kasvimaan reunukseksi. Kasvikompostit ja kasteluvesitynnyri saadaan myös tällä kasvukaudella paikoilleen, mutta kiertoviljelypenkit ja mansikkamaa ovat ensi kesän hommia.

Vanhassa puutarhassa on ihan hullusti kunnostettavaa, mutta ainakin jotain satoa saadaan jo tänä vuonna. Punaherukoita on perinteisesti tullut yli oman tarpeen samoin kuin karviaisia. Toivottavasti vadelmatkin tuottavat enemmän kuin kolme madotonta marjaa. Mustaviinimarja on ainut, joita toivoisin enemmän. Pihassa on yksi ainut onnettoman pieni pensas, jota yritän epätoivoisesti saada piristymään. Toivottavasti puutarhaan saa mahtumaan toisenkin mustaviinimarjan. Kasvimaa-alueen länsipuolella muurin päällä kasvaa iso lehmus sekä pihlaja, joiden kohtaloa arvotaan jatkuvasti. Molemmat varjostavat tulevaa kasvimaata, mutta ovat kyllä aika komeita kaadettavaksi. Lehmus pitäisi kaiken lisäksi kaulata ja sitä ei nyt ainakaan tänä keväänä tehty. Tulevan kasvimaan etelälaidalla kasvaa epämääräinen sikermä hapankirsikkaa, yksittäisiä vadelmia ja pari saniaista, jotka myös joutavat kaikki pois.

Heti saatavan sadon lisäksi vanhan paikan etu ovat omalta tontilta löytyvät pihan tekemiseen soveltuvat kierrätysmateriaalit. Tämän kesän kasvimaa syntyy talossa tarpeettomaksi jääneen ovenkarmin sisään ja palkokasvien tueksi löytyy parikin vanhaa, ihanasti patinoitunut puista porttia. Tiiliä, kattotiiliä, valmiiksi patinoitunutta puutavaraa, ruosteisia metallijuttuja ja eri kokoisia saviruukkuja on vaikka kuinka paljon. Ehkä raahaan vintiltä pari vanhaa hetekaa ja nipun eri värisiä täkkejä omenapuiden alle ja kitkemisen sijaan keskityn kesän ajan vain valmiista puutarhasta haaveiluun.

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti