Valo ja Lämpö

  Tänä vuonna kevät antoi odottaa itseään. Kalenterissa viikot ja kuukaudet vaihtuivat sään pysytellessä epätasaisen kylmänä, aiheuttaen monenlaista lieveilmettä… muun muassa parin kuukauden flunssaputken, jonka aikana talvitakki oli vilun paras kaveri. Villapipo toiseksi paras ja hanskat myös. Kaulaliinakin kiva, sekä Lue koko kirjoitus

Viikunasatoa odotellessa

Viikuna pääsi taas talvisäilöstä kasvihuoneeseen ja on herännyt uuteen kasvukauteen vauhdilla. Reilussa parissa viikossa se on kasvattanut valtavan kokoiset lehdet kasvihuoneen lämmöstä nauttien. Talvetan tämän 3 vuotta sitten Viherpeukaloilta ostamani aitoviikunan varastossa, noin 10 asteen lämpötilassa. En tee sille talven Lue koko kirjoitus

Koristeelliset krassit

Nyt kun keli alkaa vihdoin näyttää siltä kuin toukokuussa kuuluukin, on hyvä hetki kylvää koristeellisia krasseja. Nämä puutarhan yksivuotiset kesäkukat ovat valloittavan ihania ja sopivat monenlaiseen puutarhaan. Koristekrassia löytyy sekä köynnöstävänä että pensasmaisena. Niitä voi kasvattaa ruukuissa, amppeleissa ja säleiköissä. Lue koko kirjoitus

Itse kasvatetut tomaatit maistuvat makeimmalle!

Tomaatteja on hauskaa ja helppoa kasvattaa itse. Niitä voi istuttaa monipuolisesti erilaisiin paikkoihin ja ne ovat varmasatoisia viileämpinäkin kesinä. Aurinkoisen lämpimällä paikalla viihtyvät tomaatit tuottavat satoa pitkälle syksyyn. Mikäs sen mukavampaa kuin poimia itsekasvatettuja, terveellisiä tomaatteja koko kesän! Tomaateista löytyy sopivia Lue koko kirjoitus

Puutarhamyymälässä valikoima parhaimmillaan!

Lauantaina vietettiin Viherpeukaloiden Puutarhamyymälän kesäkauden avajaisia. Keli oli mitä mainioin (aurinkoa, ei lunta) ja väkeä liikenteessä niin, että parkkipaikka pullisteli ääriään myöten. Eikä ihme. Toukokuun pähkähullun sään keskellä todellakin tarvitsee puutarhaterapiaa. Jos sormet kohmeessa kykkiminen ei innosta, on parasta suunnata Lue koko kirjoitus

Iloiset jäähyväiset talvelle

Se kävi nopeasti. Kaikkien aikojen pisimmästä talvesta on enää muisto vain. Vaikea uskoa, että kaksi viikkoa sitten hiihdin hyväkuntoisilla laduilla ja olin varma, että lunta on pihalla vielä juhannuksena.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensi alkuun kuvaterveisiä toissa viikon puutarhamessuilta: kukkia täydessä loistossaan, väriterapiaa, siemeniä joka lähtöön, kasoittain hauskan näköisiä mukuloita ja juurakoita. Tästä se lähtee.

raparperitalviox

 

timjamimuratti

vuorenkilpihavu

Pihalla tapahtuu isoja asioita. Raparperi on hurjassa vauhdissa, ja viimeisten lumien alta paljastuu monenmoista. Ihmeellisiä muuten nuo ikivihreät. Pikkutalvio ei ole raskaasta lumikuormasta ja aurasta hätkähtänyt. Syksyllä ruukusta maahan siirtämäni timjami vaikuttaa olevan voimissaan. Ammoisesta jouluasetelmasta kotoisin oleva muratti kurottautuu muuria vasten. Vuorenkilpi oikoo raukeana lehtiään. Matalat havut odottavat vielä täyttä paljastumistaan…

krassi

Siemenkylvöksistäni köynnöskrassit ovat jo noin parikymmentä senttiä pitkiä, joten tukikeppejä tarvitaan jo. Basilika on vaatimattoman oloista edelleen, mutta timjamista ei näy jälkeäkään. Onneksi kasvimalle siirretty, ystävältä saatu timjamin alku kesti kuin kesti kovan talven. Haluaisin lempiyrttejäni pihalla kuitenkin moneen paikkaan, kasvimaan lisäksi ainakin myös uuteen istutuslaatikkoon, joka sijoitetaan kätevästi mahdollisimman lähelle keittiötä.

Vaikka maa on vielä jäinen, pääse pihalla jo haravaa heiluttamaan, mukavaa. On aika siirtyä asteittain lattiakasvimaalta puutarhaan!

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Risuja ruusujen sijaan

Onnenpensas–oksaOmenan_oksa

Ei tullut kukkia maljakkoon tuomistani onnenpensaan oksista, kuten ennen. Oksiin avautuikin pelkät lehdet. Näin voi näemmä onnenpensas joskus yllättää. Mahtoiko syynä olla se, että kyseiset oksat olivat liian nuoria? Ja mistähän tämän olisi voinut todeta oksia pensaasta taitellessa? Oppia ikä kaikki, ja yllätyksiä. Käkkäräiset omenapuun oksat ovat myös reilun viikon ajan odotelleet maljakossa puhkeamistaan k u k k a a n.

LehtikaktusPerunanarsissi

 

Kukkii

Samaan aikaan toisaalla, tosi viherpeukaloilla, koti kukkii jo täyttä, kuten kuvista näkyy. Moni lehtikaktuksen omistaja saa parhaillaan nauttia upeasta kukinnasta. Viehättävä perunanarsissi tarjoaa kauniin kukinnan lisäksi myös hyvää tuoksua.

Smoothie

Viimeisetkin pääsiäisruohot on nyt syöty, tai oikeammin juotu. Käytin ravitsevat vehnänoraat terveelliseen ja hyvään smoothieen. Ei maistunut ruoholta. Kuvan juoman resepti on helppo: vehnänorasmehua, banaania, mustikoita ja hiukan marjajugurttia. Vehnänorasmehun tein pyöräyttämällä sauvasekoittimella vehnänoraita pienessä vesimäärässä ja siivilöimällä lopuksi ruohot pois. Ruohoja ei lukemani mukaan kannata syödä, ainakaan isoja määriä. Ihan oikeaoppinen tapa olisi myös ollut käyttää mehun tekoon puristinta.

Kylvin tällä viikolla lisää basilikaa. Edellinen kylvös on voimissaan, muttei vielä kovin vahvassa kasvussa. Osa hennoista taimista kuihtui jostain syystä pois. Olisiko kylvöajankohta ollut liian varhainen tai multa huonolaatuista. Laitoin viikolla myös timjamin ja köynnöskrassin siemenet multaan.

Sitruspuu

Istuttamastani mangon siemenestä ei näy merkkiäkään mullan pinnalla. Se siitä kokeilusta tällä kertaa siis. Joka tapauksessa hedelmien siemenet ovat kiehtovia kasvatettavia ja kivoja kokeiluja. Olen kokeillut useampaa lajia. Parhaiten on menestynyt sitrushedelmän siemenestä kasvatettu kasvi, joka on ollut ilonamme jo yli 15 vuotta. En edes muista, onko kyseinen kasvi appelsiini, sitruuna, mandariini vai greippi. 130 cm mittainen ”appelsiinipuu” on kuitenkin kodin kasveistamme se, jolla on eniten tunnearvoa ja josta huolehditaan suurimmalla hartaudella.

Viime kevättalvi oli appelsiinipuulle kriisin paikka. Kasvi nimittäin tiputteli lähes kaikki lehtensä ja kasvatti varteensa terävät piikit. Joka päivä lattialla oli kasapäin pudonneita lehtiä. Puu näytti surkealta. Vasta kesä raikkaassa ulkoilmassa sai aikaan ihmeen: puu elpyi, kasvoi hurjasti, teki uusia versoja ja alkoi kukoistaa! Ei se tällä hetkelläkään näytä kuitenkaan viherkasvien kuningattarelta. Tarinan pointti onkin se, että rakkaimmat kasvit eivät välttämättä olekaan ne kauneimmat.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Läpi lumen ja jään

Pääsiäisreissuilla pääsin ihasteleman ihania, lumen ja jään keskeltäkin ponnistelevia sipulikukkien alkuja. Herkkä lumikello on elementissään puskiessaan hennolla varrellaan lumeen reiän. Krookusten ja narsissien pienistä aluistakin näkee heti, että täältä tullaan ja kovaa. Ihmeellinen on kasvun voima. Näin varhain keväällä sitä jaksaa ihmetellä vielä enemmän kuin silloin, kun kaikki ympärillä on vihreää.

LäpilumenjajäänLumikello

 

Sipulikukkien_alkuSipulikukkienalku2

 

Omalla pihalla sipulikukkia ei kuitenkaan näy. Joko en ole onnistunut istutuksessa, tai sitten syynä saattaa olla se, että koira on kaivanut sipulit ylös maasta. Toistaiseksi on tyytyminen siis leikkotulppaaneihin, jotka nekin tuovat kotiin annoksen väriä ja energiaa.

Tulppaanit

Tällä viikolla tein huonekasveille kevätlannoituksen, ensimmäistä kertaa pintamullan vaihdon jälkeen. Päädyin suhteellisen pieneen lannoitemäärään, hieman vähemmän kuin pakkauksessa luki. Edellisestä lannoituksesta on jo muutama vuosi. Olen ollut laiska lannoittaja. Huonekasvieni perushoitoon on jo pitkään kuulunut se, että ne viettävät kesät ulkona. Tämä toimenpide on saanut monet nuupahtaneetkin kasvit kukoistamaan ja jaksamaan taas pitkät, pimeät kuukaudet sisällä. Lannoite antakoon nyt uutta puhtia tähän kevääseen.

Olen tällä viikolla hankkinut siemeniä ja tehnyt listan tilattavista puutarhakasveista. Siemenien kylvön aloittelen jo viikonlopun ja ensi viikon aikana. Nyt vain purkkeja ja ruukkuja esiin kaivamaan.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Mansikka-raparperipiirakka

Ihana kesäinen piirakka

 

 

 

 

 

 

 

Pohja
100 g kylmää voita
1½ rkl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
½ dl kylmää vettä

Täyte
raparperisosetta (alla ohje)
n. ½ l mansikoita paloina

Raparperisose
½ kg raparperia
1,5 dl sokeria
½-1 dl vettä
½ tl kanelia
½ tl kardemummaa

Kuori ja paloittele raparperit. Lisää sokeri ja vesi. Keitä soseeksi, sekoita silloin tällöin. Lisää mausteet ja jäähdytä.

Muruseos
50 g kylmää voita
½ dl sokeria
1½ dl vehnäjauhoja
2 rkl kookoshiutaleita
½ dl kaurahiutaleita

Laita uuni 200 asteeseen. Nypi pohjan kuivat aineet keskenään murumaiseksi seokseksi ja lisää vesi. Painele pohja voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä raparperisose pohjan päälle. Lisää paloina olevat mansikat. Yhdistä muruseoksen aineet keskenään ja ripottele se mansikkapalojen päälle. Paista uunin alatasolla 20-30 min. Anna jäähtyä.

Kirjoittanut Vuokko Viherpeukalo Jätä kommentti

Mullan tuoksua ja kärpästen surinaa…

munat

Yritän kuvitella keväisen maan ja mullan tuoksua sieraimissani… ja edistän kevättä mielessäni. Tästä eteenpäin lumi alkaa huveta vauhdilla.

Puutarhatyöt ovat hartaasti odotettu ilonaihe, joka antaa elämyksiä kaikille aisteille. On päivänselvää, että hyvin hoidettu ympäristö tuottaa visuaalista nautintoa. Lisäksi mullan möyhiminen omilla käsillä tuntuu hyvältä, jopa terapeuttiselta. Puutarhat ovat myös täynnä ihania, lähes huumaavia tuoksuja. Ulkona olijan korviin kantautuu monenlaista, useimmiten miellyttävää siritystä, surinaa ja sirkutusta. Kaiken huippuna itse kasvatetut kasvikset, marjat ja hedelmät maistuvat parhailta.

Puuhailu pihalla ja kasvien parissa on harrastus, joka lisää ympäristön kauneutta ja sitä kautta koko lähipiirin hyvinvointia. Se on myös trendikäs ja ekologinen ajanviete, josta ei paljon jätettä synny. Mahdolliset epäonnistuneet kokeilut ja virhehankinnat maatuvat ja muuttuvat mullaksi. Ihan pian se taas alkaa!

ruukkusalaattimultaa_matolla

 

Tämän viikon istutuskokeiluni on taas syötävää. Aloittelin nimittäin jokakeväisen ruukkusalaatin jatkokasvattelun, tavallista aikaisemmin tällä kertaa. Keväällä ja kesällä juurellisena ostetun salaatin jämä kannatta nimittäin aina mieluummin työntää multaan kuin roskiin. Yleensä kasvit kannattaa istuttaa mahdollisimman isoihin ruukkuihin. Itse en kuitenkaan päässyt vielä ruukkuvarastolleni, jonka sisäänkäynti on paksun hangen alla. Sivuhuomiona: vehnänoraat maistuvat edelleen koiralle, jonka jäljiltä yksi kasvustoista löytyi matolta. Pääsin myös itse venhänoraan makuun, smoothien muodossa.

viidakkomaista_tunnelmaa

Nyt kannattaa kiinnittää huomiota huonekasvien aurinkoaltistukseen. Suoralle paahteelle arat kasvit on hyvä siirtää etelä- ja länsi-ikkunoiden luota suojaisempaan paikkaan. Vaikka kasvit nauttivatkin valosta, ei suora auringonpaahde ikkunan läpi tee niille hyvää. Kohtuus kaikessa. Itse siirrän kaikki huonekasvit kesäksi ulos varjopaikkaan, mutta tästä lisää myöhemmin. Oikean paikan valinta on tässäkin kaiken a ja o.

Pääsiäisen vapaahetkinä on aikaa suunnata ajatukset toden teolla istutusaikaan ja käynnistää kevättöiden suunnittelu. Mitä kaikkea uutta istutettavaa ja kokeiltavaa löytyykään. Kasvihankinnat tilaukseen siis. Suunnittelukin on niin mukavaa…

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Kevätpäiväntasauksen tällä puolen

hiirenkorvia ja oraansyöjäbasilika

Kevätpäiväntasaus ohitettu, eli kevät etenee ainakin kalenterissa. Valoa riittää, vaikka lämmön kanssa onkin ihan toisin. Pienet hiirenkorvat ovat puhjenneet maljakon koivunoksiin, basilikakylvös vihertää ja herneenversoja riittää.

Vehnänoraat lattialla maistuvat ainakin koiralle. Ne ovatkin todellista terveysruokaa. Pitäisi vain keksiä, kuinka ruohon makuisen vehnänoraan saa valmistettua maistuvaan muotoon. Smoothiet lienevät suosituimpia käyttötapoja, pitääpä kokeilla! Vehnänjyvistä idätetyt idut sen sijaan maistuvat ihan vaikka sellaisenaan. Parhaimmillaan ne ovat kuitenkin salaatin joukossa, ihan kuten herneenversotkin.

ituja

Nyt on hyvä ajankohta lisätä ja elvyttää vanhoja huonekasveja. Rupsahtaneen kasvin elvyttäminen elävien kirjoihin on hauskaa puuhaa, eikä siinä oikeastaan menetä mitään, vaikkei onnistuisikaan. Itse onnistuin viime keväänä jatkamaan ruman, liian pitkäksi ja honteloksi venähtäneen palmun elämän kahtena tuoreen näköisenä kasvina. Katkaisin palmun varren, ja jonkin ajan kuluttua ruukkuun jäänyt tyvi teki uuden hienon latvan. Lyhennetty varsiosa taas päätyi uuteen ruukkuun tehtyään vesilasissa uudet juuret. Helppoa!

Muistutukseksi myös, että pääsiäisen ja kevään ruukkukukat, esikot ja narsissit, voi kevään tullen istuttaa ulos jatkamaan kasvuaan. Myös jouluasetelmista löytyy usein istutettavaa. Omalla pihalla on jo vuosia viihtynyt alun perin jouluasetelmasta siirretty muratti.

Viikon eksoottisena kokeiluna istutin ruukkuun mangon siemenen, mistä en oikeastaan paljoa odota, saas nähdä… Palmusunnuntaina ainakin on tiedossa väriä katunäkymiin ja kotioville asti. Virpojia odotellessa viikonloppuun!

 

Virpojat

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Työn touhua ja silmäniloja

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Kaataako kokonaan, vai yrittäisikö vielä?

Omenatarhan satoa 2012Voi taivas. Sitä ei paljon pilkahtele pihan omenapuiden alla. Ikää puilla on lähes 60 vuotta ja viimeiset 10 vuotta on mennyt olemattoman vähäisellä hoidolla. Oksaa siis on, ja paljon. Korkeuttakin on niin, että sadonkorjuuseen tarvitsisi nosturiauton. Omenavuoden sattuessa puut tuottavat satoa koko suvun hilloihin, mutta omenarupi ja muumiotauti vaivaavat. On selvää, että jotain pitää tehdä.

Talven aikana puiden leikkaamisesta on luettu ja puhuttu ihan loputtomiin. Riippuu lähteestä, millaiset ohjeet vanhojen puiden leikkaamisesta annetaan. Erityisesti leikkausajankohdasta on erilaisia näkemyksiä. Yleisimmän ohjeen mukaan vanhatkin puut tulisi leikata nyt kevättalvella, ennen kasvukauden alkua. Kireät pakkaset saattavat kuitenkin vahingoittaa leikattuja puita, joten liian aikaisinkaan ei hommaan tulisi tarttua. Toisaalla vanhat, pienennettävät puut neuvotaan leikkaamaan elokuun alkupuolella, jolloin välttää vesiversojen kasvamisen. Innokas paluumuuttaja haluaisi jo tarttua toimeen, mutta olisiko kuitenkin vielä odotettava? Toisaalta puiden ollessa lehdessä ei tuossa viidakossa erota oksaa puilta, joten poistettavien oksien valitseminen saattaisi olla hankalaa.

Poistettavien oksien valinta askarruttaa muutenkin sekä se, miten paljon kerralla voi leikata. Pystyyn ja puun sisäosia kohti kasvavat oksat pitäisi poistaa, mutta kaikkia ei varmasti voi poistaa kerralla. Jossain sanottiin, että isoja oksia voisi poistaa 2-3 per leikkauskerta ja pienempiä niin paljon kuin kokee tarpeelliseksi, lisäksi tietysti pitäisi poistaa sairaat, kuivat ja haavoittuneet oksat. Noviisin on jokseenkin vaikea arvioida mitä nämä ohjeet käytännössä tarkoittavat. Luulen kuitenkin, että meillä sahataan kunnes homma alkaa tympiä.

Sitten on vielä pienen pieni haaste. Jos ei ihan tarkkaan muista, mitkä puista pukkasivat viime kesänä omenaa ja mitkä kirsikkaa, niin ei kai haittaa, jos pari kirsikkaa saa omenoille tarkoitetun käsittelyn?

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Lattiakasvimaalla tapahtuu

 

herneenverso metsää vasten

Puutarhaviikko on ollut hiljainen. Kevään edistymistä on päässyt seuraamaan edelleen vain ikkunaneduskasvimaalla, joka ruokailuhuoneen lattialla jatkaa laajenemistaan. Istutin lisää herneenversoja. Uutta kasvustoa kannattaa laittaa tulemaan parin viikon välein, sillä versot venähtävät kasvuun päästyään nopeasti pitkiksi, ja maukkaimmillaan ne ovat suhteellisen lyhyinä.

Vehnänorasvalkosipuli seinää vasten

 

herneenverso seinää vasten

Vehnänoraani voivat myös hyvin, joten vihreä pääsiäinen on turvattu. Vielä ehdin lisäämään uusiakin kasvustoja, pääsiäisvierailujen viemisiksi vaikka. Tällä viikolla kylvin myös basilikaa, joka näyttää pääsevän vauhtiin aika hitaasti. Jotain sentään mullan seasta pilkistää. Mielenkiintoista näin ensimmäistä kertaa aloittaa basilikan kasvatus siemenistä, sillä aiemmin olen käyttänyt valmiita taimia.

Hiirenkorvia on jo ikävä, joten napsin koivunoksia maljakkoon. Koivusta on eniten iloa mielestäni juuri hiirenkorvien aikaan. Jos saatavilla on onnenpensaan oksia tai omenapuun leikkauksesta jääneitä oksia, niitä kannattaa myös tuoda kotiin. Useimmiten ne puhkeavat maljakossa täyteen kukkaan. Meidän kääpiöomenapuita ei ole tarvinnut vielä leikata. Viime hetken muistutuksena mainittakoon pihan havujen kevätauringolta suojaaminen – nimimerkillä irlanninkatajansa suojaamatta jättänyt ja menettänyt.

Kevään kasvuaKevään kasvua2

Huonekasvit tuottavat iloa, sillä ne ovat tällä hetkellä hyvissä voimissa. Monessa näkyy uutta kasvua ja ihanan tuoreita uusia lehtiä. Pistokkaat ovat vanha mukava tapa lisätä useita huonekasveja ja jakaa niitä ystäville. Nyt riittää kasvuvoimaa vaikka muille jakaa!

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Vihreää näkyvissä

Kevätesikko2

Viime viikon kasvatuskokeilut on todettu osittain onnistuneiksi: terhakoita pavunvarsia puskee ylös vauhdilla – nyt saa jo leikattua herkullisia versoja salaattia raikastamaan! Auringonkukan kasvatus sen sijaan epäonnistui. Jokunen verso siemenistä jaksoi nousta, mutta suurin osa niistä ”hukkui” tai siemenet olivat lähtökohtaisesti kuorettomina vääränlaisia kasvatustarkoitukseen. On muuten yllättävän vaikeaa löytää kuorellisia auringonkukan siemeniä. Eläinkauppaakin suositeltiin ostopaikaksi, mutta linnuille tarkoitettuja siemeniä ei tietääkseni suositella ihmisille.

Tähän aikaan vuodesta viherpeukalot janoavat nähdä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monessa muodossa vihreää ja saada kokea kasvun ihmeitä. Kasvatettavaksi kelpaa melkein mikä tahansa. Viikon istutustoimena minä työnsin multaan vakosipulinkynsiä, joista näyttää hyvin löytyvän voimaa vihreisiin versoihin asti.

versoja

Tuli myös todettua, että ”parasta ennen” pätee myös siemeniin. Päätin kylvää pääsiäisruohoa pihanurmikkomme paikkauksessa käyttämäni siemenpussin siemenistä. En kuitenkaan löytänyt mistään viime kesän siemenpussia, vaan käteen osui 9 vuotta vanha siemenpussi. Nyt sekin on käytännössä kokeiltu: vanhoista siemenistä yksikään siemen ei itänyt. Uusi pääsiäisruoho on kuitenkin parhaillaan tekeytymässä: laitoin illalla idätystarkoitukseen myytyjä vehnän jyviä yöksi likoamaan. Samoista siemenistä pitäisi syntyä sekä syötäviä ituja että versoja pääsiäisruohoksi. Kylvöhommiin illalla siis.

Kevätesikko tuo tuokoon värikkään tuulahduksen tulevasta, jo ajatuksissa olevasta puutarhan keväästä!

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 1 Kommentti