Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

Pihasuunnittelua osa 1 – haaveilu, visio ja inspiraatio

Talvikuukausina pihan ollessa lumen tai loskan alla ei voi oikein konkreettisesti tehdä paljon pihan hyväksi. Ajan voi kuitenkin käyttää hyödyllisesti ennakointiin. Haaveilu, inspiraation hakeminen ja suunnittelu voivat helpottaa tulevaa kevättä ja kesää. Apuna voi käyttää visuaalisia inspiraation lähteitä.

Yksi suurta suosiota kasvattava ilmainen palvelu on Pinterest. Se on ilmoitustaulutyyppinen sosiaalinen linkkien ja kuvien jakopalvelu. Palvelu on helppo opetella ja käyttää. Puutarhasuunnittelu ja –ideointi ei ole ainoa johon tätä palvelua voi käyttää. Kerään omille tauluilleni myös muun muassa sisustus- ja ruoka-aiheisia kuvia, joista saan inspiraatiota. Olen myös alkanut käyttää tätä visuaalista työkalua silloin kun alan suunnittelemaan isompia projekteja, kuten seuraavan kirjani kirjoittamista. Visio syntyy hyvin nopeasti ja se tarkentuu kun ajatukset näkee yhtenä kokonaisena kuvakollaasina.

pinterest_2

Jos sinua kiinnostaa, voit käydä kurkkaamassa tästä linkistä koko ideatauluni puutarhaan liittyen: http://www.pinterest.com/heidirothpin/salainen-puutarhani/

Voit myös helposti tehdä itse omasi. Myös Viherpeukaloilla on oma Pinterest -sivusto! Muutenkin kuvapankin kerääminen on nykyään hyvin helppoa. Puhelimen kamera kulkee monella mukana ja sillä on helppo ottaa kuvia aina kun kohdalle osuu idea, joka sopii omaan puutarhaan. Puutarhan ja pihan suunnittelemiseen voi myös käydä hakemassa inspiraatiota mm. näyttelypihoilta ja messuilta.

Oman kuvakollaasini perusteella voisi sanoa, että tämä puutarha huokuu purppuran sävyjä ja kauniita kukkia. Ruusut ovat ikisuosikkejani ja myös kallat eli huonevehkat ovat mielestäni tyylikkäitä puutarhan koristajia.

pinterest_1

Pinterestin kautta löysin muun muassa ihanat laukat (Allium). Jättilaukalle voisi siis jo nyt kesän aikana katsoa sopivan paikan, jotta sen voisi istuttaa myöhemmin syksyllä maahan. Pitkä aika odottaa kun en tajunnut jo viime syksynä tämän ihanuuden olemassa oloa.

pinterest_3

Ideoin myös lisäksi kivetyksiä ja pergoloita. Puutarhan suunnittelua voisi hyvällä syyllä verratakin palapelin kokoamiseen. Yksityiskohdista rakentuu kokonaisuus. Kokonaisuuteen on myös hyvä jättää yllätyksille tilaa. Ne voivat olla vaikka luonnonkukkia, joita tästäkin paletista löytyy.

pinterest_4

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Talvipihojen kauneudesta

Paljon puhutaan hetkissä elämisestä. Se on kuitenkin vaikeampaa kuin kuvittelisi. Mielellään alkaisi jo ajattelemaan kevättä ja kesää, mutta kyllä talvessakin on oma kauneutensa. Aivan kuten me kaikki olemme uniikilla tavallamme kauniita, niin on talvinen pihakin. Sieltä voi löytää toinen toistaan ihmeellisimpiä luontoäidin luomuksia. Jääkiteiden ja -hiutaleiden muodot hurmaavat ainakin minut mystisellä olemuksellaan.

talvinen_ikkuna
Kun kesäisestä pihasta huokuu elinvoima ja nopea kasvu, niin talvinen piha edustaa minulle pysähtymistä, lepäämistä ja hitautta. Tosin jos pakkanen kovin narskuu nurkissa, mieluumin tarkastelen talvista maisemaa lämpimistä sisätiloista. Talven keskellä eläviä eläimiä on myös mukava muistaa. Linnuille voi esimerkiksi tarjota kauraa, auringonkukansiemeniä, murskattua maapähkinää tai valmiita talipalloja. Linnunpöntön tai lintulaudan läheisyydessä olisi myös hyvä olla hienojakoista hiekkaa, jota linnut tarvitsevat ruoan jauhaantumisen edistämiseksi.

talvikuva
Talvisesta pihasta paljastuu myös helposti pihan ääriviivat ja korkeuserot. Näiden avulla on helppo tehdä pihasuunnitelmia kesäksi. Kuvitella sielunsa silmin miltä näyttäisi esimerkiksi korkea kukkapenkki tai missä olisi ikivihreille havuille oma paikkansa.

sininenhetki

Talvisesta pihasta voi myös kuoriutua lasten leikkeihin jännittäviä paikkoja. Meidän maakellari on ollut jo monena talvena käyttökelpoinen laskumäki, joka on tarjoillut monet ilonkiljahdukset.

Myös metsäretket talviseen maisemaan ovat helposti meidän suomalaisten ulottuvilla. Ei ole ihme, että turistit ylistävät luontoamme. Tein oman ”elämysretkeni” paksun tykkylumen peittämään ja kevään ensi säteiden valjastamaan metsään, jossa kävin hiihtämässä metsäsuksilla. Tämän upean kokemuksen jälkeen mieli oli tyyni kuin peilikirkas järvi ja olo kaikinpuolin mahtava. Talvemme helmiä.

talvinen_metsä

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Mullat vaihtoon

Jostain syystä innostus puutarhan ja kasvimaan hoitoon ei ole kohdallani yltänyt viherkasveihin asti, ainakaan vielä. Sisältä talosta löytyy toissa jouluinen jouluasetelma, jossa on joulukaktus ja sen kaverina muratti sekä isoäidiltä saatu pieni kultaköynnös. Kasvittomuus johtuu osin siitä, että ulkomaille muuttaessamme vähät edellisen Suomen kodin kasvit annettiin pois. Suurehko traakkipuu itse asiassa jätettiin lopulta asunnon seuraaville omistajille, sillä sitä ei saatu mahtumaan viimeiseen muuttokuormaan. Enpä ole kaipaillut.

kuva 2Enkeli taivaan lausui näin: Miks mullat vaihdat säikähtäin?

Jouluasetelma jaksoi läpi viime vuoden rusetteineen, enkeleineen ja kanelitankoineen, mutta jotenkin sen sesonki tuntuu menneen ohi. Kultaköynnöksen ruukku taas oli käymässä pieneksi. Viikko sitten otin sitten varaslähdön multahommiin ja vaihdoin viherkasveille uudet mullat. Meille on talon mukana tullut varsin paljon kaikenlaista tarvekalua ja kukkaruukkujakin löytyy reilusti. Näille viherkasveille valitsin hauskan muotoiset mustat Arabian ruukut, joihin kuuluvat aluslautaset tosin ovat kadonneet. Täytyy keksiä jotain korvaavaa tilalle jossain vaiheessa.

kuva 3Aarteita mummon varastoista

Mullan vaihto kahdelle tai, jos tarkkoja ollaan, kolmelle kasville ei tosiaankaan ole iso urakka. Lievän luopumisen tuskan kanssa kuitenkin jouduin kamppailemaan etenkin enkelin kanssa. Uuteen ruukkuun se ei päässyt mukaan, mutta tallessa se silti on. Ehkä sille löytyy uusi laululava vielä jostain. Kultaköynnöskin aiheuttaa omanlaistaan ristiriitaa. Kasvi on pistokas isoäitini olohuonetta vuosia kiertäneestä kultaköynnöksestä ja sellaisena tietysti kiva jatkumo. Ongelma on siinä, etten oikeastaan pidä koko kasvista. Köynnös on vielä niin pieni, ettei se varsinaisesti ärsytä, mutta jotain suunnitelmia sen varalle on ehkä tehtävä. Luulen, että siitä tulisi mieluisa, jos sen tukee kasvamaan jotenkin hallitusti ylöspäin, tai vaihtoehtoisesti laittaisi sen amppeliin ja pitäisi versot suhteellisen lyhyinä. No, oli miten oli, paremmalta nämä kasvit näyttävät uusissa ruukuissaan ja taitavat olla hyvillään myös vahvemmasta mullasta.

kuva 1Vihertää

Muratista puolestaan pidän paljon. Olen niitä aina silloin tällöin hankkinut ja tätä joulukaktuksen kaverina kasvavaa lukuun ottamatta aina myös tappanut. Vika on varmaan ollut kastelussa. Koska muratin kanssa on mennyt hyvin jouluasetelmassa, pidin sen joulukaktuksen kaverina uudessakin ruukussa. Toisaalta ihan yhtä pätevä syy näiden yhdessä pitämiseen on se, että muratti on niin naurettavan pieni ja hentoinen, ettei sitä yksinään kehtaisi laittaa edes snapsilasin kokoiseen ruukkuun.  Jos ensi kesänä saan aikaiseksi siirtää joulukaktuksen ulos, saa muratti mennä mukana.

Kiitokseksi vaivannäöstä odotan joulukaktukselta kukkia.

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Talven pölyt ja chili-tomaattikeitto

Kukka_ikkunalla

Hauskan näköinen viherkasvi työhuoneen ikkunalla

Helmikuun valo tuo uutta energiaa ja saa aikaan ihmeitä. Kun kevään enteet vielä piileskelevät piilossa maan alla ja oksien silmuissa, on aika antaa kunnon hoitokuuri kodin viherkasveille ja pyyhkiä talven pölyt pois. Puutarhakausi pyörähti käyntiin ruukkupuutarhassa.

Ensi töikseni pyyhin pölyt kaikilta viherkasvien lehdiltä. Parhaiten se onnistuu mielestäni siten, että ensin kasvit sumutellaan sumutinpullolla, ja sen jälkeen pyyhitään lehtien molemmat pinnat. Samalla kannattaa leikata pois kuivat ja huonokuntoiset lehdet ja lisätä ruukkujen pinnalle hiukan uutta multaa. Vanhaa pintamultaa voi toki ensin poistaa, mutta itse lisäsin tällä kertaa vain uutta. Nyt on myös aika aloittaa kevätlannoitus, joko puikkoina tai kasteluveden seassa. Kasvien ulkonäkö kohenee silmin nähden. Uutta kasvua on omissa kasveissa näkyvillä jo niin monessa kohtaa, että viidakoksikohan tämä koti pikku hiljaa muuttuu.

Talven aiheuttamasta sisäisestä pölykerroksesta pääsee eroon syömällä energisoivaa, värikästä ja sopivasti tulista ruokaa. Sellaista on esimerkiksi yksi suosikkikeitoistani, chili-tomaattikeitto.

Chilipaprikat_kuivat

Viime kesän omaa satoa

Tomaattikeitto_idut

Chili-tomaattikeittoannokseen voi ripotella ituja päälle

Hiihtoloman helppo chili-tomaattikeitto

  • Sipulilohkoja ja valkosipulia kuullotetaan oliiviöljyssä
  • Tomaattimurskaa lisätään kattilaan muutama purkillinen, esim. kolme
  • Lisätään hiukan vettä, jolla huuhdellaan samalla tölkit tyhjiksi
  • Haluttaessa voi lisätä tuoretta tomaattia tai aurinkokuivattua tomaattia
  • Kasvisliemikuutio/kuutioita
  • Omasta viime kesän sadosta kuivattua chilipaprikaa maun mukaan, huom. lisää vähän kerrallaan ja maistele!
  • Hunajaa tai sokeria
  • Mustapippuria rouhittuna
  • Paprika-sipuli-sulatejuustoa maun mukaan vaikka puoli rasiallista – huom. juusto lisätään ihan lopuksi, soseuttamisen jälkeen!
  • Oman sadon yrttejä, esim. alkuvaiheessa lipstikka ja rosmariini ja lopuksi basilika, minttu, persilja, oregano ja timjami

Keittoa keitetään niin pitkään kuin syöjät malttavat odottaa. Periaatteessa keitto on valmista jo puolessa tunnissa, mutta siitä tulee pidemmällä keittoajalla vielä parempaa ja täyteläisempää. Kattilan voi antaa porista liedellä pienellä lämmöllä jopa 2–3 tuntia välillä sekoitellen. Lopuksi keitto soseutetaan sauvasekoittajalla tasaiseksi ja lisätään sulatejuusto.

Värit tekevät hyvää sisäisesti ja ulkoisesti, joten värikästä ruokaa kannattaa suosia. Omaa chilipaprikasatoani on vielä vähän jäljellä, joten nyt sitä kannattaa hyödyntää. Viherpeukaloiden chilipaprikoista oranssinvärinen Hot Carrot on tulinen ja punainen Hot Banana keskivahva. Näiden lisäksi keittiössämme roikkuu naruun solmittuna vielä näitä kotimaisia tulisempi chilituliainen saksanmaalta. Varsinkin sen kanssa on päässyt opettelemaan maltillisuuden ja maistelun merkitystä.

Sopivasti tulinen chili-tomaattikeitto sopii muuten mainiosti kevättalven ulkoilureissujen evääksi, sillä ruokatermarissa se on helppo kuljettaa. Ulkona nautittuna keitto maistuu aivan taivaalliselta.

Halloumi_vuohenputki

Superfood-pikaruokaa: paistettua halloumijuustoa vuohenputkella ja voikukalla, jotka pakastimesta

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Suolataikina-askartelua

Suojasäällä maisema on taas harmaa ja usvainen. Sisällä suloista talvitunnelmaa voi kuitenkin luoda takkatulilla, lampaantaljoilla, vilteillä, villasukilla ja mistä nyt kukakin pitää. Meillä lumen kimallusta ja jään välkettä on tuotu sisälle keittiöön. Sokeripäällysteiset sydämet ja tähdet on tehty itse suolataikinasta.

Suolataikinasta koristeiden leipominen on helppoa ja tarvittavat materiaalit löytyvät ruokakaapista. Varsin tärkeitä tekijöitä silloin kun inspiraatio iskee ja tekemään on päästävä heti. Suolataikinalla, sydämenmuotoisella piparkakkumuotilla, akryylimaalilla ja silkkinauhalla saa aikaan vaikka yllätyksiä ystävänpäiväksi.

kuva-11 kuva-31

Suolataikina

3 dl vehnäjauhoja

1 dl suolaa

1,5 dl vettä

(elintarvikeväriä)

Seikoita jauhot ja suola keskenään. Lisää vesi vähitellen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Jätä taikina tekeytymään pariksi tunniksi. Leivo taikinasta haluamasi kuviot ja paista 100 ⁰C uunissa, kunnes kuviot ovat täysin kuivia. Mitä paksumpia kuviot ovat, sitä pidempi paistoaika. Nämä omani taisivat olla uunissa yön yli.

Kuvioihin voi painaa leimasimella tekstejä tai koristekuvioita ennen paistamista. Samoin, mikäli haluat koristeet roikkumaan, kannattaa reikä painaa esim. pillillä ennen paistamista. Taikinaa voi värjätä elintarvikeväreillä, mutta itse en ole saanut tarpeeksi intensiivisiä värejä elintarvikeväreillä. Omani olen siis maalannut “kypsinä” akryylimaalilla. Kiteinen pinta on tehty painamalla juuri maalattu pinta sokeriin. Sama onnistuu tietysti myös liimaa käyttämällä.

Kokemuksesta voin varoittaa, että kosteutta nämä suolataikinakoristeet eivät kestä. Verannalla kynttiläkruunun koristeina roikkuvat pelkät juuttinarulenkit, särkyneet sydämet löytyvät lattialta.

kuva 4Sydämellistä sydäntalvea!

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Pelargonia kukkii kellarissa

Mummolassa asumiseen tuntuu kuuluvan jonkinasteinen perinteiden vaaliminen. Yksi vaalittava perinne ovat pelargoniat, joita kukki viime kesänä sekä verannalla että ulkorappusilla, valkoisena ja punaisena. Olen kyllä aiemminkin pitänyt pelargonioista kaupunkikodin parvekelaatikoissa, mutta silloin lajivalintaa ohjasi naapurin rouvan vakuuttelut, ettei siinä paahteessa mikään muu kestäisi. Eikä muuten kestänytkään, kokeilin kyllä. Pelargoniat sen sijaan kukkivat runsaasti aina koko kesän, vaikka hoito oli huolimatonta. Nyt täällä paluumuuttajan paratiisissa on sekä parveke että veranta suoraan etelään ja pelargoniahan se on, jonka tänne kuuluu. Haaveissa on isot ruukut ja moniväriset, runsaat pelargonian kukinnot, sirot metallikalusteet, pitsiliina ja paljon joutilasta aikaa. Jos saan nämä ensimmäisen kesän pelargoniat talvehtimaan ja jatkan samaan malliin, voi olla, että reilun 30 vuoden päästä kukinnot on runsaat ja aikaa on.

Ensimmäisen kesän pelargoniat ovat talvehtimassa kellarikerroksessa kodinhoitohuoneessa, jossa on ehkä vähän liian lämmintä ja pimeää, mutta hyvin tuntuvat pärjäävän. Lokakuun jälkeen vettä ovat saaneet pari kertaa ja muuten ei mitään. Ja sitten tulivat kukat! En tiedä kuuluuko asiaan, mutta hauskaltahan tuo keskellä talvea näyttää.

Kuvausta varten ruukku oli toki siirrettävä kellarista valoon

Kuvausta varten ruukku oli toki siirrettävä kellarista valoon

Pelargonium

Paluumuuttajan puutarhasta ei syksyn aikana juuri kuulunut, vaikka oikeastaan pihan tekemiseen päästiin vasta elokuussa. Kerrottavaa olisi siis ehkä ollut, mutta taisi olla paluumuuttajalla jonkinlaista turnausväsymystä kattoremontin, talon maalauksen ja salaojaputkien uusimisen jäljiltä. Vähän tuota puutarhaakin toki saatiin kohennettua, mutta ilme ei juuri ole muuttunut. Tämä vuosi kuitenkin alkoi uudenvuoden päivän haravoinnilla, joka johti ajatukset suoraan ensi kesään ja puutarhaunelmiin. Yhden kesän kokemuksella yritän olla odotusten suhteen hieman maltillisempi – ainakin vielä näin helmikuun alussa.

PS. On muuten aivan mielettömiä kuvia Viherpeukaloiden kuvakisassa. Ihania puutarhoja teillä!

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Rakastan, pakastan yrttejä – hyötypuutarhan aineksia pakastimesta

Monena kesänä olen miettinyt, miten säilöisin yrtit. Olen kuivattanut niitä, mutta mielestäni parhaimman ja tuoreimman maun niistä saa kun pakastaa ne. Olen hyväksi havainnut pienet muovipussit, joihin säilön yrttejäni. Miten kätevä onkaan napata esimerkiksi aamupalamunakkaaseen tuoretta persiljaa suoraan pakastepussista sen verran kun tarvitsee ja sulkea se odottamaan seuraavaa käyttöä varten.

Viime kesänä sain paljon jättibasilikaa ja sen isot lehdet ovat helppoja säilöä myös pakastamalla, puhumattakaan niiden näyttävyydestä ruoka-annoksissa pakastamisen jälkeenkin kun ne säilyttävät tekstuurinsa ja ovat hyvin tuoreen näköisiä.

Säilön myös pinaattia pakastamalla sen. Jos pinaatin haluaa pienempään tilaan, sen voi myös murskata helposti pussia puristelemalla heti kun se on kovettunut kylmässä. Tietenkin pitää olla jonkin verran pakastintilaa käytettävissä jos haluaa käyttää tätä säilöntämenetelmää. Sanoisin, että tämä on hyvä lisä kuivattujen yrttien joukkoon. Monipuolisuus on hyvä jos on useampia käyttötarkoituksia.

Piparminttu

Piparminttuni kasvaa kesällä kasvihuoneeni edessä, oviaukon molemmin puolin. Siihen on rakennettu kaksi puulevyillä aidattua aluetta (n. metri kertaa puoli metriä) ja multaa laitettu reilusti (ainakin 25-30 cm). Tämän hyöty-yrtin kasvatus lähti siitä, kun pienet piparmintun taimet istutettiin maahan. Heti ensimmäisenä kesänä ne lähtivät kasvamaan valtavasti. Välillä leikkaan pitkiä piparmintun varsia (kasvavat 50-60 cm pitkiksi) ihan saksilla pois, mutta se ei niiden kasvua haittaa, päinvastoin taitavat innostua siitä vielä enemmän. Olen myös antanut monelle ystävälleni mukaan piparmintun pistokkaita kotiin viemiseksi, pistokkaista saa kasvatettua myös kätevästi suuren piparminttupenkin. Joskus myös pakastan niitä kokonaisena, niin kuin tässä alla olevassa kuvassa. Tätini teki myös piparmintuistani tislaamalla uutetta viime kesänä. Uute on erinomainen esimerkiksi leivontaan.

Piparminttu rauhoittaa sekä vatsan, että mielen. Piparminttu onkin tunnettu rohdoskasvina. Piparmintusta tehtyä teetäkin suosittelen lämpimästi.

Lempijuomani on kuitenkin kylmä piparminttuvesi. Piparmintun lehdet voi laittaa suoraan raikkaaseen veteen tai joskus myös käytän hiilihapollista vettä vaihtelun vuoksi. Niistä irtoaa melkein heti raikas minttuinen maku juomaan. Haluan nauttia tätä ihanaa makua myös talvella, joten tein piparminttujääpaloja. Muutama piparmintun lehti muottiin, vettä päälle ja pakastimeen. Tätä jääpala ideaahan voi käyttää hyvin myös esimerkiksi marjoihin ja hedelmiinkin. Käteviä vai mitä?

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Ihanan inspiroiva virtuaalikesä

Viherpeukalot_kuvakisa-2014

Nyt tiedän, mistä ammentaa inspiraatiota puutarhanhoitoon ja lievitystä kesän kaipuuseen, ja missä lepuuttaa mielenvirkistyksen vuoksi silmiään vaikka hetken keskellä työpäivää. Sadat toinen toistaan upeammat puutarhakuvat ovat todiste siitä, kuinka huikaisevan kauniita väriloistossaan hehkuvat kukat ovat aidoissa kasvuympäristöissään suomalaisilla pihoilla ja parvekkeilla. Viherpeukaloiden järjestämä Facebook-kuvakisa on osoittanut sen, että monilla puutarhaharrastajilla pysyy kädessä kuokan lisäksi myös kamera. Itse istutettu ja kasvatettu on usein myös itse valokuvattu. Kuvakisa Viherpeukaloiden Facebookissa tarjoaa nyt runsain mitoin esimakua kesästä. Tykkäämällä, kommentoimalla ja jakamalla voi itse Facebookin käyttäjänä tehostaa sitä, että saa omaan uutisvirtaansa tietoa Viherpeukaloiden kuulumisista ja kampanjoista jatkossa.

Viherpeukaloiden kuvakisa on käynnissä vielä tammikuun loppuun saakka, ja voittoina on jaossa kylpyläloma ja puutarhalahjakortteja.

Kuvankaappaus-2014-1-16-kello-16.30.05

Kuvakisan kuviin liittyviä kommentteja on myös hauska lukea. Moni ihastelee kukkien kauneutta tyyliin ”Kukat vaan on niin ihania” ja toivoo, että: ”Olisipa pian kesä”. Eräässä kommentissa todetaan: ”Onneksi en ole ainoa, joka kykkii puutarhassa myös kameran kanssa, vaikka mies huomautti, ettei kukkia tarvitsisi noin paljon kuvata.” Digikameroille kiitos! Eihän sitä tietysti millään malta olla kuvaamatta, kun kukkien kasvaessa ja kehittyessä puutarhassa näyttää joka päivä uudelta. Puutarhurin silmä näkee kaikki kehitysvaiheet, ja totta kai ne pitää tallentaa.

palmuvehka_kasvaa

Virtuaalisen puutarhanhoidon ohessa myös kodin kukkaruukuissa on ollut viime aikoina seurattavaa. Tavallisesti viherkasvit rupsahtavat silmin nähden talven aikana. Monilla lehdet riippuvat ja niitä kuivuu ja putoilee lattialle. Tänä talvena jotain on kuitenkin toisin. Varsinkin palmuvehka kasvaa kuin sadussa Jaakon herneenverso. Kasvi on ollut samassa altakasteluruukussa noin neljä vuotta. Uutena hoitomuotona olen tänä talvena sumutinpullolla suihkutellut huonekasveja viikoittain. Se tuntuu olevan tepsivä hoito, sillä uusia lehtiä on kasvamassa myös kahteen palmuun. Kevätlannoituksen ajattelin aloittaa vasta ensi kuussa.

IMG_pakastemarjoja

Mansikoita ja mustikoita pakastimesta.

IMG_pakasteomenoita

Toissakesäisiä omenalohkoja pakastimesta.

IMG_viherjauhe IMG_viherjauhe2
IMG_tehopirtelö

Superfoodia

Keittiön puolella aloitin vastikään projektin: pakastimen antimet tehokäyttöön. Oikeastaan havahduin – ensimmäisten pakkasten innoittamana – pakastimen sulatuksen yhteydessä siihen, että nyt on korkea syödä pois mustikat, mansikat, viinimarjat, omenasoseet ja sienet. Hortaakin, eli villivihanneksia ryöpätyssä muodossa löytyy pakastimesta. Olen ottanut tavaksi tehdä lähes päivittäin tehopirtelöä, jossa on marjoja, banaania, jugurttia, maitoa ja ripaus viherjauhetta eli kuivattua villivihannessilppua. Kuivattu villivihannes sopii pirtelön ja smoothien joukkoon – teelusikallinen sekaan, eikä sen maku erotu joukosta. Pakastetuista villivihanneksista taas voi tehdä muhennoksia, kastikkeita ja piiraita. Terveellistä ja maistuvaa kaikissa eri muodoissa!

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Juureksia joulupöytään

img_0288

Juureksia joulupöytään, sanoi mummo kun lapsenlapset tulivat joulua viettämään!

Niinpä ajattelinkin ottaa esille omassa maassa kasvatetut juurekset. Punajuuri kuuluu ehdottomasti suosikkijuureksiini sen terveellisyyden ja maun takia. Viime kesänä laitoin paljon punajuuria kasvamaan ja onnekseni ne kasvoivatkin oikein hyvin. Toinen juures, jota laitoin viime kesänä ensimmäistä kertaa kasvamaan oli lanttu. Sitä kannatti jättää varastoon näin jouluksi, että joulupöytään saa tehtyä omatekoisen lanttulaatikon.

Juureksia joulupöytään

Päätin kokeilla syksyllä maasta nostettuja punajuuria kahdella eri tapaa. Ensimmäiseksi jo monen vuoden suosikkini jos teiltä puuttuu vielä jotain joulupöydän menusta.

Punajuuri-vuohenjuustopaistos. Tämä resepti ei ole vaikeudella pilattu ja silti lopputulos on erittäin herkullinen.

Punajuuret pestään, kuoritaan ja paloitellaan paistoastiaan. Lisään lorautetaan reilusti öljyä sekä hyppysellinen suolaa ja mustapippuria. Paistos uuniin 200 asteeseen ja puolen tunnin jälkeen punajuurten päälle voi lisätä paksuja vuohenjuustoviipaleita. Kun vuohenjuusto on saanut väriä pintaan noin kymmenisen minuuttia on paistos valmis nautittavaksi. Jos haluaa niin tumma balsamicosiirappi käy tämän paistoksen kanssa tarjoiluun oikein hyvin.

Juureksia joulupöytään

Toinen yksinkertainen tapa tarjota rakkaudella kasvattamansa juurekset on suolapedillä paistaminen. Juurekset pestään, mutta niitä ei tarvitse kuoria. Paistovuokaan kaadetaan reilusti merisuolarakeita, juurekset asetellaan suolan päälle ja sitten vain uuniin paistumaan pariin sataan asteeseen kunnes juurekset ovat pehmeitä. Valmiista punajuurista lähtee kuoret todella helposti pois ja uunissa ollessaan ne ovat imeneet hiukkasen suolaisuutta merisuolasta, joten niissä on hyvin pehmeä aromi.

Juureksia joulupöytään

Pieni sisustusvinkki vielä perään. Ruokailun jälkeen jätin osaksi punertavan merisuolan jäähtymään paistoastiaan ja sekoittelin sitä välillä. Kun huomasin, että merisuolarakeet alkoivat saada hienon väritykset, jätinkin suolan kuivumaan astiaan pariksi päivää. Näin sain valmista lilan väristä sisustusraetta, jota pystyy käyttämään esimerkiksi lasiastioissa ja sen sekaan voi upottaa koristeeksi vaikka kynttilöitä!
Kaunista ja maukasta punajuurista!
Hyvää Joulua!

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Joulun taikaa

Joulun taikaaJos joulukuisessa pimeydessä eivät omat kasvatushommat otakaan onnistuakseen, kotiin saa uutta vehreyttä ihanilla joulukukilla ja jouluisilla asetelmilla. Tarjolla on nykyään hyvä valikoima allergisillekin sopivia, vain miedosti tuoksuvia asetelmia. Tunnelman luomisessa auttavat myös kynttilät. Elävässä tulessa on jotakin niin maagista ja vangitsevaa, ja parasta vielä, kun kynttilän sisällä tuikkii oikeanlainen viesti: lupaus tulevasta kesästä.

Joulun taikaa

Niin, auringonkukan versot eivät sitten lähteneet kasvamaan. Olisihan se pitänyt nimestäkin päätellä, että aurinko on niille elinehto. Minulla kun ei vielä ole sitä valon lähteen sisältävää trendikästä sisäpuutarhaa. Koiralle tarkoitetun vehnän sain kuitenkin siemenistä oraalle. Ruohoa on kuulemma hyvä pitää talvisaikaan lattialla koiran saatavilla. Koira tietää itse, milloin sitä tarvitsee vatsan ja suoliston itsehoitoon, jos tarvitsee. Myös kissat pitävät ruohosta.

Jotkin huonekasveistani ihme kyllä jaksavat tälläkin hetkellä kukkia ja kasvaa. Taitaa olle joulun taikaa ilmassa. Viirivehkasta sain oikean kestojoulukukan – se kukkii nimittäin kahdella komealla kukalla, ja nämä kukat kestävät kauniina useiden viikkojen ajan. Palmuvehka on myös aivan huomaamatta päässyt kasvattamaan kolme uuttaa lehden alkua keskelle kasvustoaan. Nämä tuoreen vihreät tulokkaat huomasin vasta eilen. Vähään tyytyväisiä kasveja molemmat, sillä niillä ei ole tilaa edes ikkunan edustalla vaan peräti 4­–5 metrin päässä lähimmästä ikkunasta.

Joulun aika on muistamisten ja lahjojen antamisen aikaa. Hyvä vaihtoehto tavaralle ovat aineettomien lahjojen lisäksi syötävät, juotavat ja kasvatettavat lahjat. Yhä useampi arvostaa sitä, että lahjasta jää loppujen lopuksi jäljelle vain maatuvaa jätettä. Elävä kasvi tarjoaa silti suuren annoksen niin kauneutta kuin kasvattamisen iloa. Kasvin hoitamisessa ja sen kasvun seuraamisessa on mielekästä puuhaa pitkäksi aikaa, puhumattakaan hyötykasvin tarjoamasta mahdollisesta tulevasta sadosta.

Viime hetken lahjavinkiksi tarjoankin itse tehtyä lahjakorttia, joka sisältää lupauksen hankkia mieluisa istutettava kasvi Viherpeukaloilta, jolloin kasvi postitetaan lahjan saajalle parhaaseen istutusaikaan keväällä. Lisäksi lahjaan voi sisällyttää lupauksen olla apuna istutustyössä ja tarvittaessa hoidossa.

Kaksin aina kaunihimpi, päätti viirivehka.

Kaksin aina kaunihimpi, päätti viirivehka.

Joulun taikaa

Uusia pieniä palmuvehkan lehtiä kasvamassa isompien suojissa.

Joulun taikaa

Sillä jolla kasvaa havupuu tai -pensas pihalla, on joulu ainainen. Ei muuta kuin valoköynnös oksille, eikä sekään ole ihan välttämätöntä.

Joulun taikaa

Nämä saksanpähkinät on kerätty pihapuusta eteläisessä Saksassa. Saimme ne tuliaiseksi kasvattajilta itseltään.

Hyvää joulumieltä ja joulun taikaa kaikille lukijoille! Joulussa on sekin mukava puoli, että ihan kohta sen jälkeen alkaa virallisesti k-e-v-ä-t-k-a-u-s-i 🙂

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti