Ei ikinä ennen! Eli ihmeellinen lumikello.

Olen monena syksynä istuttanut maahan lumikellon sipuleja. Ja yhtä monena keväänä olen joutunut toteamaan, että ne eivät jostakin syystä suostu kukkimaan puutarhassamme. Tiukka savimaa ei kieltämättä ole lumikelloille paras kasvualusta. Muistelin jo luovuttaneeni kokonaan asian suhteen. Kunnes, eräänä toukokuun Lue koko kirjoitus

Lahjaideoita äitienpäivään

Kukat kuuluvat äitienpäivään kuin jätskikioskit kesäiseen katukuvaan. Suomalaisten äitienpäiväsuosikki on edelleen ruusu, mutta tarjolla on toki paljon muutakin. Kävin Viherpeukaloiden puutarhamyymälässä katsastamassa valikoimaa ja keräsin tähän muutaman idean. Erilaiset kukka-amppelit ovat taatusti tervetullut lahja. Lajeja ja värejä löytyy dramaattisesta hempeään. Lue koko kirjoitus

Kevätpuutarhassa juuri nyt

Olisin halunnut luritella tähän alkuun loisteliaan oodin keväälle, mutta mieleeni ei tullut mitään muuta kevätrunoa kuin "Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli." Mennään siis sillä. Puutarhassa alkaa vihdoin vihertää ja luonto on saanut väriä ylleen. Krookukset ovat viihtyneet viileässä Lue koko kirjoitus

Talvetuskokeilun tuloksia

Tervehdys kaikki! Päätimme syksyllä kokeilla ensimmäistä kertaa, onnistuisimmeko säilyttämään chilikasvejamme talven yli. Talvetuksen pitäisi parantaa satoa ja aikaistaa sen kypsymistä valtavasti. Ennen talvilevolle laittamista karsimme kasveista lähes kaiken vihreän pois, jättäen jäljelle vain pelkät rangat. Chilit viettivät parisen kuukautta viileässä rappukäytävässä Lue koko kirjoitus

Ihmeelliset ilmakasvit

Joko teillä on supertrendikkäitä ilmakasveja? Tillandsiat eli ilmakasvit ovat siitä erikoisia, että ne eivät tarvitse multaa kasvaakseen. Ilmakasvit elävät luonnossa puiden ja pensaiden oksilla päällyskasveina ja saavat kaiken tarvitsemansa ilmasta.

Sympaattiset ja helppohoitoiset tillandsiat ovat myös lasten mieleen. Vähään tyytyväinen kasvi pärjää nuoremmankin viherpeukalon hoivissa. Meidän perheessä niille on annettu nimet ja ilmakasveille toivotetaan hyvää yötä kuin mille tahansa lemmikille tai pehmolelulle.

Ilmakasvit ovat vihersisustajan unelma, sillä ne voi sijoittaa melkeinpä mihin tahansa. Hyllyn päälle sellaisenaan, lasiastiaan, ripustaa peiliin. Niistä voi tehdä kauniita asetelmia tai rakentaa minipuutarhoja lasikuvun alle. Ilmakasveilla saa helposti vehreyttä ja veikeitä yksityiskohtia kotiin.

Ilmakasvit viihtyvät valosta varjoon, mutta eivät pidä suorasta auringonpaahteesta. Kasvi pärjää vähällä vedellä, riittää kun sen upottaa hetkeksi veteen noin kerran viikossa. Uppokastelun jälkeen kasvi on hyvä kuivattaa alassuin, jotta lehtien väliin ei jää vettä seisomaan. Liiallinen kosteus voi johtaa koko kasvin mätänemiseen. Ilmakasvin kylpyveteen kannattaa sekoittaa hieman lannoitetta ja merileväuutetta kerran kuukaudessa. Hyvin mieto lannoitus riittää.

Kiehtovat ja tyylikkäät ilmakasvit sopivat monenlaiseen makuun. Ilmakasveista on saatavilla viime vuonna ilmestynyt kattava opus ”Living with Air Plants”, joka nimestään huolimatta sisältää selkeät hoito-ohjeet myös suomeksi. Lisäksi kirja esittelee yleisimmät ilmakasvit ja antaa ideoita ja vinkkejä ilmakasveilla sisustamiseen.

Kirja yhdessä ilmakasvin kanssa on mainio lahjaidea vaikkapa omaan kotiin muuttavalle. Erikoiset ilmakasvit ilahduttavat ikään ja sukupuoleen katsomatta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Positiivinen ongelma, eli villisti kasvava viikuna

Minulla on aikoinaan Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hankittu aitoviikuna, joka viettää talvensa pimeässä varastossa, noin + 10 asteen lämpötilassa. Kesät kasvi kasvaa kasvihuoneessa tai terassilla, vähän kelistä riippuen.

Kevään lämmön myötä viikuna on yleensä päässyt totuttelemaan päivänvaloon ja heräilemään uuteen kasvukauteen kaikessa rauhassa kasvihuoneen suojissa.

Tänä vuonna jouduin tuomaan viikunan varastosta huoneenlämpöön tilanpuutteen vuoksi jo helmikuussa. Talveksi lehtensä tiputtava viikuna näytti tietysti aika reppanalta.

Mutta kokemuksesta tiedän, että se alkaa nopeasti kasvattaa lehtiä. Viikunalle ominainen veikeä lehtimuoto paljastuu jo heti alkumetreillä.

Nyt viikuna on ollut huoneenlämmössä kuukauden päivät ja alkaa vallata tilaa vähän turhankin innokkaasti. Kasvi oli jo siirrettävä pois tv:n läheisyydestä, sillä isot lehdet sensuroivat ohjelmia tehokkaasti. Alan kaivata kasvihuonekelejä, jotta rehevä kasvi pääsisi muuttamaan ”ulkotiloihin”.

Mitähän teen tälle jatkossa, jos kasvi kasvaa yhtä innokkaasti? Se ei enää kauaa mahdu viettämään talviaan varastossa (saatikka sisällä!).

Onko kukaan uskaltanut istuttaa aitoviikunaa maahan, tai onnistunut talvettamaan ruukussa olevaa viikunaa kasvihuoneessa tai lasitetulla terassilla? Vinkkejä villisti kasvavasta viikunasta otetaan ilolla vastaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Persikkasatoa omasta pihasta?

Yksi viime kesän erikoisempia kokeiluja puutarhassamme oli persikkapuun kasvatus. Ostin Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hillittykasvuisen ’Bonanza’-persikan, jonka istutin reilunkokoiseen ruukkuun.

Persikka ’Bonanza’ on tuotetietojen mukaan itsepölytteinen lajike, eli se tuottaa hedelmiä ilman toista lajikettakin.

Persikka viihtyy valoisalla, lämpimällä ja tuulensuojaisalla paikalla. Meillä se vietti kesän kasvihuoneen perällä, vähän viidakkomaisissa  olosuhteissa. Se olisi passeli pikkupuu myös terassille tai parvekkeelle.

Persikka viihtyi loistavasti tomaattien ja yrttien kaverina, vähän kosteissa olosuhteissa. Se kasvatti kesän aikana koristeellisen ja rehevän lehdistön, mutta kaunista kukintaa (tai sadonkorjuuta) en vielä päässyt näkemään.

Istutin persikan tyvelle valkoista ja punaista kuukausimansikkaa. Se muodosti hauskan parin persikan suippojen lehtien kanssa.

Persikka viihtyi kasvihuoneen suojissa pitkälle lokakuuhun. Sen jälkeen kannoin ruukun varastoon talvehtimaan pois pakkasen tieltä. Nyt näyttää siltä, että persikka on selvinnyt pimeästä kaudesta elossa, vaikka onkin ollut koko talven varastossa täysin oman onnensa nojassa.

En tiedä tulenko koskaan näkemään herkkää vaaleanpunaista kukintaa tai maistamaan mehukkaita hedelmiä. Mutta ruukussa kasvava persikka on kaunis pikkupuu ja ehdottomasti kokeilun väärti!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Viime kesän voittajat

Viime kesästä jäi päällimmäiseksi mieleen koleus ja kosteus. Tomaattisato antoi odotuttaa itseään pitkälle syyskuuhun. Sade liiskasi kukkia ja tuntui, että kaikki paikat täyttyivät ränsistyneistä kasveista. Vaan kun katsoo viime kesän kuvia, sieltä löytyy myös ihania aurinkoisia päiviä, maukasta satoa ja kasvattamisen riemua.

Viime kesän voittajia, ja siis melkoisen varmoja kasvatteja, ovat ainakin raparperi ja ruohosipuli. Ne nousevat maan kätköistä uskollisesti vuodesta toiseen. Oli talvi millainen tahansa, kevät myöhässä tai kesä viileä. Niitä eivät kylmyys ja tuulet hetkauta.

Yllättävää kyllä, kesä oli hyvä myös yrteille. Basilikat viihtyivät kasvihuoneen suojissa.

Keittiöpuutarhan laatikot täyttyivät kesän aikana mintusta, timjamista, persiljasta, sitruunamelissasta ja muista aromikkaista ryytimaan antimista. Tosin ne, kuten moni muukin vihannes, vietti lähes koko kesäkuun hallaharson alla.

Viime kesä sopi loistavasti myös keittiöpuutarhan kukkasille. Samettikukat, laventelit, kehäkukat ja kukkimaan päässeet yrtit ilostuttivat pitkälle syksyyn.

Sen sijaan todella yllättävää oli, että hidaskasvuinen ja vähän kylmänarka latva-artisokka ehti sekin tuottaa satoa. Tämän suhteen odotukset olivat todella alhaiset, mutta niin vaan pallero toisensa perään kypsyi ja saimme herkutella itsekasvatetuilla kukinnoilla.

Jos viime kesältä pitää nostaa vain yksi voittaja, olisi se ehdottomasti kaalit (no okei, yksi voittajalaji). Viileä kesä piti kaalien ötökkäkannan kurissa, satoa sai poimia pitkälle syksyyn, kukkakaalit olivat erityisen muhkeita ja kauniita. Niinhän se menee, että yhden epäonni on toisen onni.

Ja sehän tässä puutarhanhoidossa niin kiehtovaa onkin. Ikinä ei tiedä, millainen kesä on edessä. Mikä kasvi nousee satokauden voittajaksi?  Onnistuvatko ”varmat valinnat” myös tänä vuonna? Joka kevät sitä kuitenkin lähtee touhuun täydellä innolla ja suurin odotuksin. Talven jälkeen vain taivas on rajana!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Odotellen

Pakkasen paukkuessa parinkympin tuntumassa on vaikea uskoa, että kohta tarjolla on taas jotakin ihan muuta. Tuntuu kummalta, että keli voi vaihdella näin radikaalisti yhä tammikuussa. Kinosten keskeltä vesisateeseen, paukkupakkasista plussaan.

Kasvihuone uinuu pihan perällä. Käyn säännöllisesti tarkistamassa, että lasit ovat ehjät ja ovi aukeaa. Muistan nimittäin vieläkin, miten eräänä talvena säilytin havujen varjostuskankaita kasvihuoneessa ja ovi oli jäätynyt kiinni kauttaaltaan. Ei auttanut kuin lähteä juuttikangaskaupoille. Kevätahava, eli talvisen tuulen ja auringon yhteisvaikutus, olisi muuten saattanut koitua nuorten havupuiden kohtaloksi.

Kasvihuoneen edustan yrttiruukut ovat hautautuneet lumeen. Sisäpuolella nimitikut odottavat uutta kautta ja tärkeää tehtäväänsä.

Ruukutuspöytä on juuri siinä asussa, mihin se syystöiden yhteydessä jäi. Olin aikaisessa pestä kasvarin perusteellisesti, mutta alati jatkuneessa kosteassa kelissä luovuin koko puuhasta. Hyvin ehtii keväällä. Ja silloin intoakin on taas ihan eri tavalla!

Tomaatinkasvatuksessa käyttämäni vanhat perunalaatikot ovat pinossa terassin takanurkkauksessa. Keväällä tarkistan laatikoiden kunnon, putsaan ne vielä kertaalleen ja kannan ansariin. Tomaatit tulevat näihin laastipaljuissa, eli yleensä perunalaatikot pysyvät hyväkuntoisina ja melko puhtainakin.

Sieltä täältä sojottavat iisopit muistuttavat, että ansarin vieressä on kesäisin vehreä ryytimaa.

Nyt on otettava kaikki ilo irti talvimaisemasta. Luminen puutarha huokuu ihanaa rauhaa. Sekä kasvit että puutarhuri odottavat kevään tuloa. Päivien pitenemisen huomaa jo ihan selvästi ja valkoisenaan hohtava hanki on heijastanut kaivattua lisävaloa. Vielä tammikuussa sitä malttaa antaa kaiken mennä omalla painollaan, mutta kohta tekee jo mieli avittaa kevään tuloa.

Kutkuttavaa odotusta ja piteneviä päiviä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Chilinkasvattajan talvi

Hei taas kaikki lukijat. Toivottavasti syksy ja alkutalvi ovat menneet mukavasti, eikä viherpeukkuilijoilla ole käynyt aika liian pitkäksi. Oma chilisatomme valmistui loppuun lokakuun aikana siirrettyämme kasvit sisätiloihin. Habaneroa ja nagaakin tuli valtavat määrät, piriziä olisimme toivoneet hieman runsaammin. Pienempi ruukku tietysti vaikutti sadon määrään, joten ensivuodeksi hankimme lisää isoja ruukkuja.

Sadonkorjuuta

Sadon korjattuamme leikkasimme talvehtimista varten kasveista melkein kaiken vihreän pois. Jätimme oksiin haarakohtia, mistä kasvi alkaa keväällä tuottaa uutta kasvustoa. Myöhemmin saimme tietää että juuripaakkuakin tulisi pienentää huomattavasti ja siirtää pienempään astiaan talven ajaksi. Juuripaakun ja karsitun kasvin pitäisi olla suhteessa samankokoiset. Jos juuret ovat liian suuret, kasvi pystyy ottamaan vettä enemmän kuin kykenee haihduttamaan vähäisillä lehdillään ja pahimmillaan saattaa jopa kuolla.

Chilejä talvehtimassa omakotitalon kellarikäytävässä noin 10 asteessa

Pääsimme käyttämään herkullista satoamme myös joululahjojen valmistukseen. Keitimme kahta erilaista chilikastiketta, pullotimme hienoihin vanhan ajan lasipulloihin ja pakkasimme lahjaksi ystäville ja perheelle.

Erittäin tulista chilikastiketta ja sweet chiliä

Palataan seuraavan kerran keväämmällä, kun alamme suunnittelemaan kesän kasvatusprojekteja.

Kirjoittanut Chilijutunjuuri Jätä kommentti

Joulukukkailoa

Kukat ovat aika lailla varma kylävieminen, ja näin joulun aikaan löytyy valtavasti kauniita asetelmia. Itse rakastan yli kaiken hyasintin tuoksua. Ylväs amaryllis taas on aina yhtä upea. Tänä vuonna olen kuitenkin erityisen tykästynyt jouluisiin viherkasviasetelmiin.

Kyllähän se vaan niin on, että moni joulukukka alkaa vähän tökkiä tammikuun puolella. Erilaisista huonekasviasetelmista riittää iloa myös joulun jälkeen.

Ensin voi irrotella jouluiset koristeet ja nauhat, sitten vaihtoon saattaa lähteä ruukku. Kun istuttaa kaikki kasvit uudestaan omiin astioihinsa, niin kotiin saa jo pienen viherpisteen. Tilavaan ruukkuun ja tuoreeseen multaan päästyään asetelman kasvit ponkaisevat vauhdilla kasvuun.

Viherpeukaloiden valikoimasta löytyy asetelmia jokaiseen tyyliin. On perinteistä joulunpunaista, huurrettua valkoista ja tyylikkään vihertävää.

Kun tilaat joulukukka-asetelmat 19.12. tiistaiaamuun klo 10 mennessä, ehdit saamaan ne kaunistamaan kotia tai toimitettuna lahjansaajalle jouluksi. Löydät kaikki Viherpeukaloiden jouluiset kukka-asetelmat täältä.

Kukkien lisäksi myös erilaiset havukasvit kuuluvat olennaisena osana jouluun. Kaunis, pyramidimainen kartiovalkokuusi sopii niin ulko-oven pieleen, parvekkeelle kuin pieneksi joulupuuksi sisätiloihin. Sisätiloissa kartiovalkokuusi vaatii säännöllisen kastelun, sillä se ei siedä kuivumista.

Kartiovalkokuusen löydät tästä linkistä.

Marian hyötytarha toivottelee teille oikein ihanaa joulun odotusta ja mukavaa loppuvuotta.

Tavataan taas tammikuussa!

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Viime päivät ovat olleet täynnä Suomen syntymäpäiväjuhlintaa niin kouluissa, kerhoissa, työpaikoilla kuin erilaisissa yhteisöissäkin. Konsertit, tanssiaiset, valtakunnnaliset kahvitteluhetket, yhteislaulut, seppeleenlaskut ja teematapahtumat arvokkaista iloisiin ovat saaneet koko kansan liikkeelle. On ollut huikeaa nähdä, miten innostuneisuus on tarttunut vauvasta vaariin, keskellä pimeintä vuodenaikaa.

Myös meillä on juhlittu ja juhlitaan satavuotiasta Suomea. Kotona kesähuone sai merkkipäivän kunniaksi asiaankuuluvan juhla-asun.

Mökin metsästä haettu kuusi koristeltiin perinteisellä lippunauhalla ja muutamalla aidolla kuusenkynttilällä. Seinällä olevat simppelit eukalyptus-kranssit tuoksuvat ihanan raikkaalle.

Ikkunalaudalla ilostuttavat punamarjaiset ilexian oksat, jotka tuovat samalla mukanaan ripauksen joulua.

Joulun tulon myötä kesähuone saa ikkunoilleen myös perinteiset kyntteliköt, jotka loistavat lämpöä pimeisiin iltoihin. Kuusenhavuista tehty tähti on jokavuotinen perinne.

Suomen juhlavuoden teema on yksinkertainen ja ytimekäs Yhdessä. Se on monessa kohtaa tänä vuonna muuttunut pelkästä kauniista ja lämpöisestä sanasta konkreettiseksi tekemiseksi. Toivotaan, että teema jatkuu innostuksena yhteiseen tekemiseen ainakin seuraavat sata vuotta!

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja paljon onnea satavuotiaalle Suomelle!

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten.

Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät tähän mainiosti.

Sidoin käärepaperit kasvin ympärille rouhealla narulla. Itseltäni löytyy aina useampi rulla juuttinarua, sillä käytän sitä sekä puutarhassa, askarteluun että paketointiin. Todellinen monitoimituote siis.

Lopuksi kiinnitin naruihin pienillä tervehdyksillä varustetut manilakortit. Näitä yksinkertaisen kauniita kortteja löytyy askartelu- ja kirjakaupoista.

Juhlan aikana mehikasvit toimivat juhlapöydän koristeina. Vihreä-ruskea väritys sopi juhlan teemaan ja kasvikoristeet olivat riittävän matalia istumapöytään käytettäviksi. Vieraiden lähtiessa jokainen sai valita mieleisensä kasvin mukaan.

Nimen korttiin lisäämällä nämä olisivat toimineet myös mainioina paikkakortteina, jos kyseessä olisi ollut plaseerattu juhla.

Nyt kun  joulun juhla- ja kyläilykausi lähestyy, on taas aika muistaa kerhotätejä, opettajia, naapuria. Pienet kasvilahjat ovat mukava ja edullinen tapa kiittää kuluneesta vuodesta. Hyasintit ovat tietenkin ikiklassikko, mutta erilaiset trendikkäät mehikasvit sopivat myös monen tuoksuherkän lahjansaajan ikkunalaudalle.

Plussana vielä helppohoitoisuus, mehikasvit ovat todellisia laiskan kastelijan ystäviä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään tyytyväisiä, mutta sisätiloissa lankaköynnökset ovat vaativia primadonnia, jotka tiputtavat helposti lehtensä?

Terhakka isomaksaruoho oli sekin kuin syyskuussa.

Kauempaa tarkasteltuna toki näkyi jäänteitä lumesta. Olimme syyslomaviikon reissussa enkä tiedä, kuinka paksu lumivaippa tänne ehti sillä aikaa sataa, sillä palasimme keskelle vesiloskaa. Kasvulaatikon etureunassa näkyvä sitruunatimjami on muuten yksi sitkeimmistä keittiöpuutarhan kasveista. Se talvehtii ainakin itselläni tavallista timjamia huomattavasti paremmin. Yrttiä voi kaivella käyttöön vaikka lumen alta ja keväällä se tokenee melko aikaisin.

Lehtikaalit eivät kavahda lunta ja pakkasta. Päinvastoin, pieni pakkasen puraisu vain parantaa lehtikaalin makua. Mustakaali ’Black Magic’ on ollut tämän vuoden uusia tuttavuuksia. Kaunis ja koristeellinen, ja muistuttaa hauskasti palmun latvusta

Syyslomalle suunnatessamme puutarhassa oli aurinkoinen ja lämmin lokakuinen päivä. Elättelin vielä toiveita latva-artisokkien kypsymisestä. Vaan nyt nämä pääsivät suoraan kompostiin, latva-artisokka nimittäin ottaa heti nokkiinsa hallasta, lumikerroksesta puhumattakaan!

Onneksi porkkanat ja punajuuret ovat sitkeämpää tekoa. Marraskuun alun kunniaksi nostin loputkin sadosta, ihan kelpo yksilöitä sieltä vielä löytyi. Tarkoitus oli kyllä tehdä kaikki syystyöt ajallaan, mutta ne kiireet, ne kiireet…

Salaatti- ja kesäkurpitsalaatikot sentään pääsivät lepoon hyvissä ajoin ja uinuvat jo kohmeisen pinnan alla. Säleikköilliviini oli reissun aikana pudottanut värikkään syysasunsa, joten seuraavaksi sitten haravan varteen.

Syreenit ja luumupuu viheriöivät näin komeasti marraskuun ensimmäisenä päivänä. Vaan eiköhän tuo heti perässä tullut kipakka pakkanen saa lehdet tippumaan. Toivottavasti leutoja päiviä tulee vielä, jotta paksuimman lehtimassan ehtii haravoida pois. Kohmeista nurmea on tympeää tökkiä, mutta liian paksu lehtikerros ei sekään ole nurmen talvehtimiselle hyväksi.

Kaunis marraskuun aloitus meni perennapenkkejä siistiessä. Kaikkea en sentään kompostiin rahdannut, esimerkiksi varjoliljan veistokselliset siemenkodat ovat mitä kauneimpia talventörröttäjiä.

On se kumma, miten lumi ja pakkanen pääsevät joka vuosi yllättämään. Tässä kohtaa kuuluu tietenkin sanoa, että ensi vuonna teen kyllä kaiken valmiiksi hyvissä ajoin..!

Oikein mukavaa marraskuuta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti