Elävä aidanne – kaunis ja käytännöllinen

Pensaat rajaavat ja suojaavat pihaa luonnollisesti. Kiitolliset ja talvenkestävät pensasaidat tarjoavat pitkäikäisen näkö- ja tuulensuojan puutarhallesi. Lehtipensaiden ilahduttava kukinta ja hehkuva syysväritys tuovat koristearvoa. Sopivaa aitapensasta miettiessä on hyvä ottaa huomioon kasvuolosuhteet ja -vyöhyke sekä käyttötarkoitus. Istutetaanko aita näkösuojaksi vai Lue koko kirjoitus

Puutarhaterveisiä Englannista!

Piipahdimme pikaisesti saarivaltiossa ja yritin ahmia puutarhakohteita sen minkä tiukalta aikataululta ehdin. Oli tavattoman mielenkiintoista pongata tuttuja kasveja ja kasviyhdistelmiä, mutta myös pähkäille ja yrittää tunnistaa itselle uusia ihmeellisyyksiä. Silmiinpistävän yleinen (tai ainakin juuri nyt eniten kukkinut) kasvi oli syyssyrikkä. Tässä Lue koko kirjoitus

Kasvihuonekuulumisia

Kasvihuoneen alkukesä on ollut rauhallinen. Yölämpötilat ovat kovin alhaisia, joten odottelen yhä lämpöaallon tuomaa kasvuspurttia. Jotain sentään ansarin suojissakin tapahtuu. Tomaattien ja yrttien kasvatuksen lisäksi kokeilussa on uusia tuttavuuksia. Kasvihuoneen perällä komeilee persikka 'Bonanza'. Tämä on hillittykasvuinen ja itsepölytteinen lajike, eli Lue koko kirjoitus

Rikkariesat

Kesä kulkee ja ruuhkavuositarhuri on ollut niin kovin hiljaa. Uusi työpaikka. Tarvitseeko oikeastaan muuta sanoa? Vaikka työ on ollut ihanaa, kivaa ja ajatukset ovat pulpuilleet, olen samaan aikaan ollut iltaisin aivan naatti. Ei puhettakaan, että olisin kesäkuun aikana saanut Lue koko kirjoitus

Keittiöpuutarhassa

Kirjoitin heinäkuussa 2015 Kanelia ja kardemummaa -blogissani epäkesästä. Miten koko kesän olin odottanut "kunnon" kesää alkavaksi ja sitten heinäkuun lopussa huomasin kesän hiipineen ohi vähän varkain. Kun nyt vertailen tämän vuoden puutarhakuvia parin vuoden takaisiin, on jotenkin lohdutonta huomata Lue koko kirjoitus

Chiliviljelmien laajennusta ja lämpimien öiden odotusta

No niin ystävät!

Taimia on nyt istuteltu isompiin astioihin, viherpeukkujen chililannoitetta on alettu antaa ohjeen mukaisesti.

Kauan odotettu postilähetys saapui viimein ja löytyipä sieltä kerrassaan ensiluokkaisia tuotteita, ensiluokkaisesti pakkattuna.

Chilinkasvattajan joulu..

Kuvasta löytyy lannoitteet, Apache sekä Starflame taimet ja lisäksi hieman mystisempi chiliamppeli. Bonuksena myös mansikka-amppeli eksynyt kuvaan.

 

Orange habanero ja Naga ottaneet vähän mittaa kun saivat kunnolla juuritilaa. Kukkiakin näkyy jo

Vanupuikolla kannattaa tökkiä auenneita kukkia jotta ne pölyttyvät ja alkavat kehittyä hedelmiksi.

 

 

Itse omista siemenistä idätetyt yksilöt eivät ole vielä ainakaan alkaneet erityisen nopeasti kasvamaan. Kokemuksemme mukaan tuo vaihe tuntuukin uuvuttavan pitkältä kun kasvi kasvattaa juuristoa. Kun pian laitamme taimet isoihin ruukkuihin ja juuret saavat lisää multatilaa ja pääsevät leviämään ympäri ruukkua, alkaa kasvikin kasvaa silmissä!  Prosessin nopeuttamiseksi yksi hyvä vinkki voisi olla aloittaa idätys aiemmin (ja varmaan se keinovalo jälleen kerran).

Odotellaan päivä päivältä edistyksen merkkejä ja pian kyllä lähtee kaverit parvekkeelle nauttimaan raittiista ilmasta! 🙂 Aiempina vuosina olemme laittaneet chilit ulos kun yölämpötila alkaa pysyä yli kymmenessä asteessa.

 

Kirjoittanut Chilijutunjuuri Jätä kommentti

Löysin siemenpusseja. Monta.

Tilanteessa ollaan oltu ennenkin. Löysin läjän siemenpusseja. Se etten ole saanut siemenpusseja tällä kertaa kylvettyä liittyy  jälleen a) hässäkkään elämässä b) julmettuun säätöön elämässä.

Haaah! Kaikkia kukintoja ei edes peurat saaneet syötyä. Sinnikkäimmät kaverit kukkivat ruhjottujen lehtiensä kanssa.

Istutuspuuhiin kannustavaa vihjettä on nosteltu ja kierretty läpi kevään. Meillä on nimittäin keittiössä nököttänyt pieni taimimultapussi tammikuusta asti. Se vain olla köllöttelee siinä eikä kukaan meistä oikeastaan enää kiinnitä siihen edes huomioita, imurin tieltä nostetaan ja siinä se (näkymättömyys on kyllä hämmästyttävää, ottaen huomioon, että keittiömme on komero. Kylläkin pohjoisen pallonpuoliskon tehokkaimmin suunniteltu keittokomero, kuten itse olemme mahtipontisesti asian itsellemme lanseeranneet, mutta komero.)

Mutta nyt löysin siemenet. Itseasiassa jos nyt aivan umpirehellisiä ollaan niin saatoin ehkä löytää talvella toisenkin siemenpussivaraston, jonka kunnon oravana olin haudannut yöpöydän (!!!) laatikkoon odottamaan hyviä istutusilmoja. Ja kun nyt tälle umpirehelliselle linjalle lähdettiin, niin tämä on jo toinen kerta kun löydän yöpöydän laatikosta nyssäkän siemeniä. (MIKÄ minua vaivaa?)

Siemenistä kasvatettuja! Raparperit tosin saavat muuttaa paremmalle paikalle, heti kun ehdimme, toivottavasti eivät ota nokkiinsa kortteerin vaihdosta. Joka tapahtuu kyllä tänä kesänä. Saletisti.

Taimimullan huomiottajättäminen on ollut huomattavan paljon haastavampaa sen jälkeen kun löysin nuo viimeisimmät siemenvarastoni. Pussit oikein huutavat tekemättömiä istutustöitä, kariutuneita kesäkurpitsaunelmia ja vieläkään, vieläkään en saa tehtyä nyt sitten oman maan yrteistä niitä ihania oliiviöljy-yrtti-kuutioita joita kaikki te muut olette jo ensimmäisistä ihanan rapeista sirkkalehdistä alkaen päässeet pakastelemaan tulevan talven varoiksi. Koska jo vain. Talvihan tulee ja silloin omat pakastetut yrttikuutiot on must have ja pop.

Risusavotassa reippaita otteita osakseen saanut omenapuu ei ainakaan heti kuollut. Vähän yrittää kukkaakin. Kuinka huojentavaa.

Jotenkin tästä nyssäkkälöydöstä nyt suivaantuneena päätin vähän koota asiota joita olen tehnyt, mutta vaihtelevalla menestyksellä näköjään sydämeeni säilönyt ja opiksi ottanut, jotenka:

Ruuhkavuositarhurin kantapää vihjeet kollegoille. Jos huomaat tilaavasi optimistisesti kaksikymmentä pussia erilaisia siemeniä sydäntalvella kun räntä piiskaa ikkunoita, mutta ”kevään valo” on jo ”selvästi” aistittavissa, toimi näin:

  1. Kun siemenet on ostettu, istuta ne. Heti. Älä hilloa pusseja yöpöydän laatikossa kahta vuotta. Kokemusasiantuntijana voin kertoa, että kun sitten viimein saat aikaiseksi hommata turvepaakkuja ja somia pieniä istutusruukkuja, ähellät yhden (aurinkoisen) aamupäivän istutuspuuhissa ja raivaat ikkunalaudoille tilaa viherkasvien sekaan, ET halua huomata, että ne siemenet, ne eivät idä. Vaikka mitäpä siitä, työtä se on toki turhakin työ –erityisesti ruuhkavuositarhurin puutarhassa.
  2. Aloita kasvatusurasi sellaisista helpoista ja takuuvarmoista kasveista kuin kesäkurpitsa, peruna ja retiisi. Vältä esim. vesimelonin tai jonkun eksoottisen järjettömän kalliin taimen kanssa tuhraamista. Varmin tapa ruuhkavuositarhurille pahoittaa oma mielensä on epäonnistua raskaasti heti ensimmäisellä rundilla.
  3. Kun olet onnistuneesti istuttanut siemenet ja onnistuneesti niistä saanut kasvatettua terhakoita taimia, muista työnjako! Saman viikonlopun aikana en suosittele harjoittamaan perennapenkkien kitkemistä rikkaruohoista ja uusien taimien istuttamista. Ai miksikö? No siksi, että talouden ruuhkavuositarhurit eivät ehdi neuvotella työntouhussa siitä mitkä rehut olikaan niitä ”minun rakkaudella kasvattamia uusia perennoja, minkä menit tekemään!! Kaivoit pois??” ja mitkä vielä ennestään tunnistamattomia ”parempi kitkeä nyt pois kun eivät ole vielä vallanneet koko kukkapenkkiä” –rikkaruohoja. Aviorauhan nimissä, usko kokemusasiantuntijaa tässä.
  4. Jos jostain syystä saat päähäsi kasvattaa pelargoniat siemenestä asti itse, saat tuotua ne hengissä mökille, vaalittua läpi kesän ja vielä onnistuneesti kiikutettua takaisin kotiin ja taloyhtiön vintille talvehtimaan niin pidä huoli ettei ne halvatun kukat ole juuri siinä kohdassa sitä satojen neliöiden vinttiä, johon SATAA LUNTA jonkun katossa olleen pienen sivurakosen, kummallisen tuulensuunnan ja ihan jonkun special räntätyypin yhdistelmän ansiosta. Tosi tarina. Huoltomiestä nauratti. Minua ei. Lunta oli kerta kaikkiaan vain sillä neliöllä jossa kukkani olivat talvehtimassa. Ja se katto? Aivan, oli muuten remppaajien vaikeuksia keksiä, että mistä se lumi oli oikein tullut ja kuinka korjata näkymätön reikä. Se reikä kun paljasti luonteensa vain ERITYISTILANTEESSA.

No juu. Se siemenistä. Naapurin kanssa muuten tänä viikonloppuna pohdittiin, että voidaan varmaan julistaa kesä alkaneeksi, kun ei enää räntääkään sada. Uusi suomalainen sananlasku menee siis näin: kesä alkaa siitä mihin räntäsade loppuu.

On siis kevät!

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Valo ja Lämpö

Jäiden alta paljastui peilityyni vesi…

 

Tänä vuonna kevät antoi odottaa itseään. Kalenterissa viikot ja kuukaudet vaihtuivat sään pysytellessä epätasaisen kylmänä, aiheuttaen monenlaista lieveilmettä… muun muassa parin kuukauden flunssaputken, jonka aikana talvitakki oli vilun paras kaveri. Villapipo toiseksi paras ja hanskat myös. Kaulaliinakin kiva, sekä nenäliinapakkaus.

Kasvun siemenet multaruukuissa…

 

Nyt siitä voinee kuitenkin puhua menneessä aikamuodossa, joten heippa talvi! Tyydy siihen, että olet hallinnut puolisen vuotta. Painu maillesi, anna kesän tulla!

Annathan.

Pieni nöyryys on kai aina paikallaan säätiloja puhutellessa… Laskeehan äiti maakin vihreän kullan lempeästä sylistään vasta, kun haistaa ilman lämmenneen.

Homo Sapiens, viisas ihminen on myös ymmärtänyt rakentaa alastoman vartensa suojaksi asuinrakennuksen, jossa hän voi pukeutua vaikkapa taljaan, jos pattereista ja tulisijasta leijuva lämpö ei riitä kohmeen torjumiseen.

Siellä hän voi myös idättää siemenistä taimia, jotka voi auringon antaessa istuttaa paljaan taivaan alle..

Pinaatin- ja persiljantaimet kurkottelevat valoa kohti..

 

Nuori kasvintaimi saattaa innostua kasvattamaan itselleen verrattoman iloiset ja vahvat juuret, joilla ammentaa kasvuvoimaa. On papua, persiljaa, liperiä, pinaattia ja rucolaa, jotka toivon mukaan lähtevät hyvään kasvuun, kun niitä jaksaa hoitaa. Härkäpapu saattaa tarvita tuekseen myöhemmin vielä pidemmän piiskan 🙂

Pavunvarsi ja keppi ovat löytäneet toisensa…

 

Elämän kaunis alkukehto 🙂

 

Kirjoittanut Flora Fiona Jätä kommentti

Viikunasatoa odotellessa

Viikuna pääsi taas talvisäilöstä kasvihuoneeseen ja on herännyt uuteen kasvukauteen vauhdilla. Reilussa parissa viikossa se on kasvattanut valtavan kokoiset lehdet kasvihuoneen lämmöstä nauttien.

Talvetan tämän 3 vuotta sitten Viherpeukaloilta ostamani aitoviikunan varastossa, noin 10 asteen lämpötilassa. En tee sille talven aikana mitään. Kevään tullen viikuna pääsee totuttelemaan päivänvaloon kasvihuoneeseen  ja alkaakin aina nopeasti tehdä uutta lehteä. On hauskaa, miten viikunalle ominainen lehtimuoto on nähtävissä jo heti alusta alkaen.

Tänä vuonna huomasin ilokseni myös pieniä vihreitä palleroita. Viikuna tekee hedelmää!

Hedelmien kehittymistä on erityisen mielenkiintoisesta seurata. Ei tästä sadosta nyt vielä hedelmäsalaattia valmisteta, mutta jospa edes viikunanpuolikas jokaiselle perheenjäsenelle.

Aitoviikuna pudottaa lehtensä talveksi, joten se ei vaadi valoisaa talvetuspaikkaa. Oksien paras leikkuuajankohta on keväällä, mutta olen itse joutunut saksimaan viikunaa välillä myös syksyllä, jotta olen saanut se mahtumaan talvisäilöönsä. Näyttää olevan varsin sitkeä kaveri, joka ei vähästä hätkähdä.

Toivottavasti ihanat pallerot ehtivät kypsyä tämän kesän aikana. Viikunan hedelmiä ei kannata irrottaa puusta raakana, sillä ne eivät jälkikypsy huoneenlämmössä kuten vaikkapa tomaatit.

Lämmintä kesää odotellessa siis!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Koristeelliset krassit

Nyt kun keli alkaa vihdoin näyttää siltä kuin toukokuussa kuuluukin, on hyvä hetki kylvää koristeellisia krasseja. Nämä puutarhan yksivuotiset kesäkukat ovat valloittavan ihania ja sopivat monenlaiseen puutarhaan.

Koristekrassia löytyy sekä köynnöstävänä että pensasmaisena. Niitä voi kasvattaa ruukuissa, amppeleissa ja säleiköissä. Erityisen hauska krassi on vaikkapa ison kiven juurella.

Krassia voi esikasvattaa tai kylvää suoraan kasvupaikalle. Koristekrassi viihtyy köyhähkössä maassa, sillä liian ravinteikas kasvualusta saa kasvin tuottamaan lehtiä kukkien sijaan. Itse pidän erityisesti krassin raikkaista ja kauniista lehdistä, joten olen kasvattanut koristekrassia sekä laihassa maassa että lannoitetussa kesäkukkamullassa. Molempi parempi.

Krassi pitää säännöllisestä kastelusta. Se on nopeakasvuinen ja suotuisissa kasvuoloissa koristekrassi kukkii runsaasti.

Nykyään krasseja on saatavilla monen värisinä. Yleisimmin sitä näkee oranssin, keltaisen ja punaisen sävyissä. Mutta krassia löytyy myös herkkänä vaaleakukkaisena tai erikoisen roosan värisiniä, kuten tämä köynnöskrassi ’Purple Emperor’

Krassit kukat ja lehdet ovat syötäviä. Ne koristavat niin kesäistä juhlapöytää, salaatteja kuin juhlaruokiakin.

Krassin siemeniä kannattaa liottaa noin vuorokausi ennen kylvöä. Minulla odottaa juuri vesilasissa isoköynnöskrassi ’Out of Africa’ -siemenet. Tämän lajikkeen lehdistä pitäisi tulla vaaleanvihreitä ja valkojuovikkaita. ’Black Velvet’ lajikkeen kukat ovat puolestaan tummanpuhuvia ja suorastaan samettisen näköisiä. Jään innolla odottamaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Itse kasvatetut tomaatit maistuvat makeimmalle!

Tomaatteja on hauskaa ja helppoa kasvattaa itse. Niitä voi istuttaa monipuolisesti erilaisiin paikkoihin ja ne ovat varmasatoisia viileämpinäkin kesinä. Aurinkoisen lämpimällä paikalla viihtyvät tomaatit tuottavat satoa pitkälle syksyyn. Mikäs sen mukavampaa kuin poimia itsekasvatettuja, terveellisiä tomaatteja koko kesän!

Tomaateista löytyy sopivia lajikkeita kasvihuoneeseen, parvekkeelle ja terassille sekä aurinkoisille seinustoille. Pitkäversoiset ja erittäin satoisat amppelitomaatit ovat parhaimmillaan juuri amppeleissa, makeat ja matalat parveketomaatit sopivat kaikenlaisiin ruukkuihin ja parvekelaatikoihin. Korkeammat pensastomaatit ovat tiiviskasvuisia ja monikäyttöisiä. Tomaattilannoitteet takaavat runsaan ja herkullisen sadon ja ne sopivat myös muille vihanneksille.

Näistä tomaateista tykkäävät myös perheen pienimmät 🙂

Kirjoittanut Viherpeukalot Jätä kommentti

Puutarhamyymälässä valikoima parhaimmillaan!

Lauantaina vietettiin Viherpeukaloiden Puutarhamyymälän kesäkauden avajaisia. Keli oli mitä mainioin (aurinkoa, ei lunta) ja väkeä liikenteessä niin, että parkkipaikka pullisteli ääriään myöten. Eikä ihme.

Toukokuun pähkähullun sään keskellä todellakin tarvitsee puutarhaterapiaa. Jos sormet kohmeessa kykkiminen ei innosta, on parasta suunnata kasvihuoneiden lämpöön. Siellä ei käy tuuli, ei tuisku. Mieli yhdistää toukokuun heleään keväänvihreään ja hedelmäpuiden kukintaan. Onneksi niitäkin löytyi, kuten nämä kasvihuoneen lämmöstä nautiskelevat ’Varjomorelli’ kirsikat.

Minä ihastuin näihin v a l t a v a n  kokoisiin hortensia-amppeleleihin.

Vertailun vuoksi kuvassa naisten 38 koon tennarit. Tällainen jättiläinen on saatava! (Vink vink äitienpäivälahjaa mietiskelevälle perheelle…)

Lapset puolestaan liimautuivat lihansyöjäkasvien kylkeen. Tosin nuoremmalle piti vakuutella, että vieressä seisominen on ihan turvallista. Ovat nämä kyllä veikeän näköisiä, nimestään huolimatta!

Puutarhamyymälässä oli myös pöytä täynnä banaaneja. Tämä rivakasti kasvava viherkasvi tuo ripauksen eksotiikkaa kotiin tai puutarhaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Omasta banaaniviljelykokemuksestani voit lukea täältä

Myös hyötypuolen pöydät notkuivat: oli maissia, yrttejä, tomaatteja, chilejä… Sormia syyhyttää ja kasvihuone odottaa jo uusia asukkaita.

Puutarhamyymälän väriloisto saa väkisinkin hyvälle tuulelle. Kesälevisiat, bougainvilleat ja campanulat piristävät päivää ja vievät ajatukset kesähelteisiin.

Puutarhamyymälän ulkotiloja on uudistettu ja nyt myös leikkipaikka on jälleen täällä.

”Gardening is cheaper than therapy and you get tomatoes.”

En nyt siitä halvasta tiedä, mutta ihanaa terapiaa se ainakin on!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Sana sammaleesta

Pieni puro ja sammalta, aurinkoa ja varjoa. Tässä pienessä puutarhassa Iton kaupungissa sijainneessa ryokanissa kaikki rakentui puron ympärille. Ei tokikaan erityisen originelli idea japanilaiselle puutarhalle, mutta tämä(kin) puutarha kuvasti mielestäni hyvin sitä, miten pieneen tilaan saadaan luotua hyvin harmoninen ja vaihtelevan näköinen puutarha. Ajattelin tätä kyseistä puutarhaa esitellä vielä toisen blogauksen verran vähän myöhemmin.

Koska omassa puutarhassa on tällä hetkellä niinkin kauniita asioita kuvattavana kuin peurojen syömät tulppaanit, niin otetaanpa päivitys Japanin matkan innoittamana. Teemana sammal. Vielä muutama vuosi sitten minua häiritsi kovasti oman pihamme ruohikon sammaloituminen. Nykyään lähinnä häiritsee se, etten jaksa keksiä keinoja siihen, miten saisimme sammaloitumisen näyttämään suunnitellummalta. Älkää nyt tokikaan kuvitelko, että olisimme jotenkin systemaattisesti tehneet sammaloitumiselle jotain, ei kyllä se on se aktiivinen tekemättäjättäminen ollut tässä kohtaa avain onnistuneeseen sammaleen lisääntymiseen, muttamutta haluaisin nimenomaan, että tuo sammaloituminen olisi jotenkin ”japanilaisen huoliteltua” sammaloitumista. Japanilaisten puutarhojen sammaleet nimittäin ovat aina upeita. Reheviä, tuuheita, roskattomia, sanalla sanoen, huoliteltujen näköisiä.

Eikö olekin kaunista?

Olen huolestuttavan paljon käyttänyt aivokapasiteettiani viime aikoina siihen, että mietin tätä ongelmaa: särmä sammal. Ai-van. Olen samaa mieltä. Sammalta taitaa olla lähinnä korvieni välissä. Mutta särmä sammal on upean näköistä, eikä vähimmässäkään määrin näytä unohduksen aikaansaannokselta.

Olen lueskellut, vaikka en todellakaan mikään puutarhaguru tai trendinenä näissä asioissa ole, että myös täällä kotimaassamme on viime vuosina alettu ymmärtää sammaleen päälle. Ainakin tuntuu, että aika monesta eri paikasta alkaa jo löytää ohjeita esim. piimä & sammalseoksen tekemiseen, jolla omaankin puutarhaan voi loihtia nopeahkosti hyvät sammaleet (en ole vielä kokeillut, suunnittellut toki olen jo monesti, kuten kuvaan kuuluu…) Olemmeko mekin hiljalleen oppimassa siihen, että esimerkiksi puutarhan ja metsän raja onkin hitaasti liukuva, eikä tarkkarajainen? Ja että tuota ”rajojen häivytystä” tehdessä esimerkiksi sammal onkin aivan upea materiaali.

Oksalla ylimmällä.

Itse havahduin isolti tähän vuosi sitten keväällä kun teimme äitienpäivän aikaan matkan Kiotoon ja tutustuimme, kuten Kiotossa kerta kaikkiaan kuuluu tehdä, temppeleihin ja niiden aivan upeisiin puutarhoihin. Erityisesti hopeisen temppelin puutarha teki minuun todella syvän vaikutuksen. Puutarha muuttui hiljalleen vuoren rinnettä pitkin kiivetessään yhä vain metsämäisemmäksi ja sulautui näin ympäröivään luontoon sellaisella viehättävällä tavalla, että vieläkin meinaan herkistyä. Alla olevassa kuvassa näkyy temppelin ”alapihalla” ollut lampi, vierestä löytyi myös muita japanilaispuutarhoille tyypillisiä elementtejä, mutta minusta tämän puutarhan hienous piilikin siinä miten kauniisti siirryttiin kukkaistutuksista ja lammesta kohti metsämaisemaa. Jälleen kerran kuvat ovat vain kömpelöitä yrityksiä taltioida jotain mikä oli silmille karkkia.

Sammalherätys on siis Kioton peruja. Tietysti näitä temppeleiden puutarhoja hoidetaan äärettömän pieteetillä otteella, että siinä mielessä en ihmettele, että meidän puutarhan sammalesitys on ”hiukan” vaatimattomampi kuin tämä esikuvansa… Onpahan mitä tavoitella…

Ja mikäs se oli se tilanne olikaan vappuna siellä omassa puutarhassa? Niiiin. Jos nyt hakemalla haetaan hyviä puolia, niin ainakin ne peurojen järsimät tulppaaniennysät peittyivät kyllä hyvin tämän valkoisen tavaran alle…

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Viehkeät violat, eli orvokkiaika on vihdoin täällä!

Ihana orvokkiaika, se on vihdoin täällä! Jospa kovemmat yöpakkaset ja lumisateet olisivat tältä erää käsitelty, vaikka tokihan orvokki kestää myös pientä pakkasta.

Itse en vielä huhtikuun puolella uskaltanut orvokkeja ikkunalle istutella. Ne saivat paistatella päivää kesähuoneen suojissa.

Orvokit ovat siitä ihania, että niitä löytyy ihan kaikissa mahdollisissa väreissä. On hempeästä värikkääseen, vaaleansinisestä mustaan. Ne ovat myös mahdottoman sitkeitä kukkijoita ja sopivat monenlaiseen istutukseen monenlaisen kasvin kaveriksi.

Orvokit toimivat tunnetusti hyvin suuremmissa ryhmissä.

Mutta ne ovat varsin viehkoja myös yksittäin.

Tai yksittäin ryhmässä, kuten tässä ovenpielihyllykössä. Ulko-oven vieressä oleva orvokkihyllykkö ilahduttaa joka kerta kotiin saapujaa. Toki pikkuruukuissa olevat orvokit vaativat tiheämpää kastelua kuin kookkaampi istutus.

Orvokeista kannattaa poistaa kuihtuneet kukat sitä mukaan kun niitä huomaa. Siementen kypsyttäminen vie turhaa kukkivan kasvin energiaa. Auringon porottaessa voi oikein kuulla, miten kypsästä siemenkodasta rapisee siemeniä sinne tänne. Loppukesästä ahkeraa kukkijaa voikin tavata yllättävistä paikoista, kuten kukkaruukkujen vierestä kivikosta.

Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kesäkauden avajaisia vietetään lauantaina 6.5.2017. Ostoslista alkaa olla jo valmiina, orvokit listan ylimmäisenä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kevätmessut ja uusia taimia

Parin viikon takaisilta Helsingin messukeskuksessa pidetyiltä kevätmessuilta tarttui mukaan pari uutta chilin taimea. Iloksemme hallista löytyi myös Suomen Chiliyhdistyksen  myyntipiste. Heillä oli myynnissä erilaisia chilikastikkeita, taimia ja siemeniä.  Jostakin syystä tulisimpien chililajikkeiden taimet innostivat eniten ja lopulta messuilta kotiutui Naga Morich ja Orange Habanero.

Taimitarjontaa

 

Uudet tulokkaat Naga ja Habanero, taustalla Piriz ja Jalapa tekevät vahvaa nousua (tulispa nopeemmin).

Naga Morich:

Yksi maailman tulisimmista chililajikkeista, joka on helppo kasvatettava. Kypsä hedelmä on punainen, suippo ja kurttuinen. Tulisuudesta huolimatta maku on kuitenkin hedelmäinen. Lajike on lähtöisin Bangladeshista.

Orange Habanero:

Karibian alueelta kotoisin oleva Havanna paprikaksikin kutsuttu erittäin tulinen chililajike. Hedelmä kypsyy oranssiksi, pyöreähköksi, suippopäiseksi ja pinnaltaan lommoiseksi. Maku on trooppisen hedelmäinen ja polttava.

 

Muuten chilinkasvattajan kevät etenee valon lisääntymistä ihaillen, parveketta siivoillen ja ruukkuja pesten.

Pian taimet siirretään isompiin astioihin, me käytetään 30 senttisiä Pauliina altakasteluruukkuja. Ensi kertaan!

Kirjoittanut Chilijutunjuuri Jätä kommentti