Terhi

Kun alaa vaihtaneella hortonomilla onkin yhtäkkiä aikaa häärätä omassakin puutarhassa ihmettelemässä kasvun ihmeitä. Puutarhaa on vuosien saatossa tullut täydennettyä niiden normituijien ja -angervojen lisäksi kaikilla hieman erikoisemmmillakin kasveilla. Lisäksi lähellä sydäntä on grow your own-ajattelu ja hortoilu.

Mansikkapenkin uudelleenistutus ja suut makiaksi parilla ohjeella

Pihastamme löytyy noin 13 metrin mittainen aidanpätkä, jonka juurelle on istutettu samalta matkalta mansikoita. Mukavan ergonomisen poiminta-asennon takaa vielä muutamalla muurikivellä nostettu penkki. Mansikkapuskien ollessa parhaimmassa kasvussaan rönsyt riippuivat nätisti muurikiveltä ja sen lisäksi, että mansikat tuottavat satoa, ovat ne myös nätin näköisiä.

Viime kesänä funtsin jo vakavissani, että pitäisi leikata mansikoista rönsyjä ja pistää koko penkki uusiksi, kun jo viime kesänä sato ei ollut enää huippuluokkaa. Se kuitenkin jäi ja kun tänä kesänä mansikat eivät oikein jaksaneet enää lähteä kunnolla kasvuun, niin ei auttanut muu, kuin ottaa nokka kohti puutarhamyymälää ja laittaa uudet taimet kasvamaan.

IMG_4675

Aikaisemmat mansikat olivat 90 % lajiketta Polka, joskin penkkiin mukaan oli eksynyt sinne istuttamiani eri lajikkeita amppelimansikoita ja ananasmansikoita. Nyt uudistaessani penkkiä revin vanhat kasvustot lähes kokonaan pois, kitkin rikkaruohot huolellisesti, lisäsin mukaan uutta multaa ja vähän lannoitetta. Osan olemassa olevista kasvustoista jätin paikalleen, jotka eivät olleet niitä vanhimpia, vaan varmaankin viime vuoden rönsyistä juurtuneita.

IMG_4677

Penkkiin istutin puolet lajiketta Polka, joka on ainakin oma ehdoton suosikkini mansikkalajikkeista ja toinen puoli onkin ihan uusi tuttavuus minulle. Ennakkoluulottomasti penkkiin on nyt istutettu lajiketta Kulkuri. Lajikkeen pitäisi olla kestävä, hieman myöhäisempi, kuin Polkan, marjan voimakkaan makuinen.

IMG_2073

Itse tykkään syödä mansikoita tuoreina ja vaikka tuosta omasta pihastani satoaikana tuleekin mansikkaa aivan tarpeeksi omiin tarpeisiin, eli heti syötäviksi, leivontaan ja säilöntään, voisi mansikkakausi kuitenkin olla mielestäni paljon pidempi. Vaikka läpi vuoden 😉

Ja näppärästi tästä päästiin aasinsiltana leivontaan, joka on yksi rakkaista harrastuksistani. Ei ole kesää, etteikö keittiössä syntyisi ainakin yksi mansikkakakku ja -piirakka. Vaikka oma leivonta nykyään painottuukin enemmän hieman terveellisemmälle puolelle mm. raakaleivonnaisiin, ovat nämä kaksi alla olevaa leivonnaista silti omalla top10-listallani. Ensimmäinen sen helppouden vuoksi ja toinen sen vuoksi, että maut vain kohtaavat niin hyvin yhteen; suklaata, vaniljaa ja marjoja.

IMG_6924

MANSIKKA-OMENAPIIRAS

Pohja
100 g kylmää voita
1½ rkl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
½ dl  kylmää vettä

Täyte
n. 1½ dl omenahilloa
mansikoita paloiteltuina

Muruseos
50 g kylmää voita
½ dl sokeria
1½ dl  vehnäjauhoja
2 rkl kookoshiutaleita
½ dl kaurahiutaleita

Laita uuni 200 asteeseen. Nypi  pohjan kuivat aineet keskenään murumaiseksi seokseksi ja lisää vesi. Painele  pohja voidellun piirakkavuoan  pohjalle ja reunoille.
Levitä omenahillo pohjalle ja mansikat paloina  päälle.
Yhdistä muruseoksen aineet keskenään ja ripottele se  mansikkapalojen päälle.
Paista uunin alatasolla 20-30 min. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

IMG_0410

VANILJAKAKKU TUOREILLA MARJOILLA

Pohja
125 g sokeria
4 munaa
100 g suklaata
100 g jauhoja
vajaa tl leivinjauhetta
25 g tummaa kaakaojauhetta

Vaniljamousse
150 g sokeria
6 munanvalkuaista
1 vaniljatangon siemenet
8 liivatetta
5 dl kermaa
2,5 dl vispautuvaa vaniljakastiketta

Pohja: Vaahdota sokeri ja munat. Sulata suklaa ja lisää vaahtoon. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaakao keskenään ja lisää vaahtoon siivilän läpi. Laita irtokakkuvuoan pohjalle leivinpaperi ja kaada seos vuokaan. Irtokakkuvuoka saa olla suhteellisen iso. Itse käytin halkaisijaltaan 24 cm vuokaa. Paista 200 asteessa n. 10-15 min. Pohja saa jäädä aavistuksen pehmeäksi.

Vaniljamousse: Vatkaa valkuaiset, sokeri ja vanilja kovaksi vaahdoksi. Vatkaa kermat ja vaniljavispi eri astiassa. Liota liivatteet ja sulata pienessä määrässä (max 1 rkl) kiehautettua vettä. Ota valkuaisvaahdosta osa eri astiaan ja sekoita liivate siihen. Lisää loput valkuaisvaahdosta. Yhdistä valkuaisvaahto ja kermavaahto toisiinsa. Kaada mousse jäähtyneen pohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli. Koristele marjoilla. Nauti.

IMG_6164

 

Kirjoittanut Terhi Jätä kommentti

Puutarhan kevät starttaa pinkein kukin

Jo talvella koiralle pihalla palloa heitellessäni katse osui yhden pensaan lukuisiin karvapalleroihin. Hyvänen aika, nehän voisivat olla pajunkissoja, jos tuo pensas nyt olisi paju. Mutta kun ei ollut. Koko kevättalven kävin säännöllisesti tarkistamassa, ovatko nuo pallerot vielä kiinni pensaassa ja odotin, koska mahtaa ensimmäinen kukka aueta. Jossain vaiheessa kuitenkin vähän niinkuin unohdin koko kasvin, kunnes vappuaattona katse osui taas pensaaseen. Ja siellähän niitä kukkia nyt sitten oli.

 KUVA1

Siinä kohtaa ei harmittanut yhtään, että ei tullut yhtään vappupalloa puhallettua tai serpentiinejä kotiin laiteltua. Innosta puhkuen raahasin myös muun perheen tätä pientä kasvunihmettä katsomaan. Vaikka kukat herättivät ihastusta myös muissakin perheenjäsenissä, jotenkin minusta tuntui, että tämä kukkahehkuttelu taitaa olla kuitenkin pääsääntöisesti tässä perheessä vain minun juttuni. Heh. Mies katselee huvittuneena päätään pyöritellen omaa möyrimistäni kameran kanssa, kun yritän milloin selällään tai mahallaan löytää mahdollisimman hyviä kuvakulmia kasvien kuvaamiseen.

Olen vuosien saatossa keräillyt omaan puutarhaani kasvin sieltä ja toisen täältä ja erityisesti nämä vähän erikoisemmat pensaat ovat se minun juttuni. Oma pihani on suhteellisen edullinen kasvupaikka aremmillekin kasveille. Asumme vyöhykkeellä II, mutta uskoisin mikroilmaston olevan monessa kohtaa puutarhaani hyvinkin paljon ”trooppisempi”. Suurin osa istutuksista on loivassa rinteessä suojaisella paikalla joko metsän vieressä tai etelän puolella.

KUVA2

Magnolioitakin minun pihastani löytyy viisin kappalein. Tosin tämä nyt kukkiva (Magnolia x loebneri ’Leonard Messel’) on näistä suurin ja ollut aina innokkain kukkimaan. Tulevina vuosina odottelen myös muista pihani magnolioista (Japaninmagnolia (M. kobus), Tähtimagnolia (M. stellata ’Royal Star’), Pensasmagnolia (M. sieboldii), Magnolia ’Susan’ (M. liliiflora) ja josko nekin innostuisivat edes pari kukkaa ilokseni tekemään.

Jotenkin tämä näinkin herkän näköisen kukan kukkiminen näin aikaisin keväällä jaksaa hämmästyttää joka vuosi. Melkein tekisi mieli mennä sanomaan, että malta nyt vähän, kun täällä on vielä niin kylmäkin ja nämä meidän keväät kun tulevat niin keikkuen, että varmasti sataa vielä luntakin. Mutta ei. Joka vuosi ne kilpailevat jouluruusujen kanssa, kumpi kukkii ensimmäisenä. Tänä vuonna taisi tulla aika tasapeli.

KUVA3

Magnoliat olen tarkoituksella istuttanut suojaisiin paikkoihin. Kolme magnolioista asuu syvämultaisessa maassa aivan metsän reunassa, jossa metsän puusto on suojana. Yksi on istutettu etelänpuoleiselle kasvupaikalle erilaisten havujen ja hortensioiden joukkoon. Tämä nyt kukkiva ’Leonard Messel’ taas on löytänyt paikkansa terassin vierestä pihan länsipuolelta. Eli omien empiiristen kokeilujen perusteella voisin suositella magnolian kasvupaikaksi suojaisaa, mutta kuitenkin valoisaa, hieman hapanta, kuohkeaa maata. Ainakaan omat yksilöni eivät ole ottaneet nokkiinsa siitä, että ihan lähinaapurissa kasvaa muitakin kasveja, kuten havuja, hortensioita, euroopansorvaripensas, syriköitä, erilaisia koristeheiniä ja sinihibiskus. Sen kummempaa leikkaamista magnoliat eivät tarvitse. Talvi palelluttaa joskus oksan sieltä tai täältä, jotka leikkelen pois pensaita rumentamasta.

 KUVA4

 Itse en ole kokenut, että magnoliat vaatisivat kovinkaan erikoista huolenpitoa. Riski siihen, että kasvupaikka ei olekaan pensaalle otollinen, on tietysti olemassa, mutta kokeilemallahan sekin selviää.

 Kevään ihmeiden kummastelu puutarhassani jatkuu ja mikäs se mahtaa olla tuo alla oleva kiekura?

 KUVA5

Kirjoittanut Terhi 2 Kommentit