Pihatontun päiväkirja

Pihatontun päiväkirjassa havainnoinnin kohteena on kallioinen esikaupunkipiha kuivahkon kangasmetsikön kupeessa Etelä-Suomessa. Havukasvivaltaisella pihalla sijaitsee myös kompakti hyötytarha kääpiöomenapuineen, marjapensaineen ja yrtteineen. Pihatonttu nauttii pihalla oleilusta, istutuskokeiluista ja kasvun seuraamisesta. Haaveena on oppia lisää villivihanneksista ja kompostoinnista. Pihatontun unelmapuutarha on luonnonläheinen. Päiväkirja kuvaa tyypillisen innokasta kotipuutarhuria, jolla on lähtökohtaisesti enemmän intoa kuin tietotaitoa.

Lattiakasvimaalla tapahtuu

 

herneenverso metsää vasten

Puutarhaviikko on ollut hiljainen. Kevään edistymistä on päässyt seuraamaan edelleen vain ikkunaneduskasvimaalla, joka ruokailuhuoneen lattialla jatkaa laajenemistaan. Istutin lisää herneenversoja. Uutta kasvustoa kannattaa laittaa tulemaan parin viikon välein, sillä versot venähtävät kasvuun päästyään nopeasti pitkiksi, ja maukkaimmillaan ne ovat suhteellisen lyhyinä.

Vehnänorasvalkosipuli seinää vasten

 

herneenverso seinää vasten

Vehnänoraani voivat myös hyvin, joten vihreä pääsiäinen on turvattu. Vielä ehdin lisäämään uusiakin kasvustoja, pääsiäisvierailujen viemisiksi vaikka. Tällä viikolla kylvin myös basilikaa, joka näyttää pääsevän vauhtiin aika hitaasti. Jotain sentään mullan seasta pilkistää. Mielenkiintoista näin ensimmäistä kertaa aloittaa basilikan kasvatus siemenistä, sillä aiemmin olen käyttänyt valmiita taimia.

Hiirenkorvia on jo ikävä, joten napsin koivunoksia maljakkoon. Koivusta on eniten iloa mielestäni juuri hiirenkorvien aikaan. Jos saatavilla on onnenpensaan oksia tai omenapuun leikkauksesta jääneitä oksia, niitä kannattaa myös tuoda kotiin. Useimmiten ne puhkeavat maljakossa täyteen kukkaan. Meidän kääpiöomenapuita ei ole tarvinnut vielä leikata. Viime hetken muistutuksena mainittakoon pihan havujen kevätauringolta suojaaminen – nimimerkillä irlanninkatajansa suojaamatta jättänyt ja menettänyt.

Kevään kasvuaKevään kasvua2

Huonekasvit tuottavat iloa, sillä ne ovat tällä hetkellä hyvissä voimissa. Monessa näkyy uutta kasvua ja ihanan tuoreita uusia lehtiä. Pistokkaat ovat vanha mukava tapa lisätä useita huonekasveja ja jakaa niitä ystäville. Nyt riittää kasvuvoimaa vaikka muille jakaa!

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Vihreää näkyvissä

Kevätesikko2

Viime viikon kasvatuskokeilut on todettu osittain onnistuneiksi: terhakoita pavunvarsia puskee ylös vauhdilla – nyt saa jo leikattua herkullisia versoja salaattia raikastamaan! Auringonkukan kasvatus sen sijaan epäonnistui. Jokunen verso siemenistä jaksoi nousta, mutta suurin osa niistä ”hukkui” tai siemenet olivat lähtökohtaisesti kuorettomina vääränlaisia kasvatustarkoitukseen. On muuten yllättävän vaikeaa löytää kuorellisia auringonkukan siemeniä. Eläinkauppaakin suositeltiin ostopaikaksi, mutta linnuille tarkoitettuja siemeniä ei tietääkseni suositella ihmisille.

Tähän aikaan vuodesta viherpeukalot janoavat nähdä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monessa muodossa vihreää ja saada kokea kasvun ihmeitä. Kasvatettavaksi kelpaa melkein mikä tahansa. Viikon istutustoimena minä työnsin multaan vakosipulinkynsiä, joista näyttää hyvin löytyvän voimaa vihreisiin versoihin asti.

versoja

Tuli myös todettua, että ”parasta ennen” pätee myös siemeniin. Päätin kylvää pääsiäisruohoa pihanurmikkomme paikkauksessa käyttämäni siemenpussin siemenistä. En kuitenkaan löytänyt mistään viime kesän siemenpussia, vaan käteen osui 9 vuotta vanha siemenpussi. Nyt sekin on käytännössä kokeiltu: vanhoista siemenistä yksikään siemen ei itänyt. Uusi pääsiäisruoho on kuitenkin parhaillaan tekeytymässä: laitoin illalla idätystarkoitukseen myytyjä vehnän jyviä yöksi likoamaan. Samoista siemenistä pitäisi syntyä sekä syötäviä ituja että versoja pääsiäisruohoksi. Kylvöhommiin illalla siis.

Kevätesikko tuo tuokoon värikkään tuulahduksen tulevasta, jo ajatuksissa olevasta puutarhan keväästä!

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 1 Kommentti

Aurinkoa ja versojen kasvatusta

Siemen on kaiken alku ja juuri. Kuten kasvimaailmassa yleensä, niin pienistä kasvatuskokeiluista ja havainnoista alkaa myös blogin tarinointi.

Tämän viikon säteilevä kevätaurinko sai aikaan pidättelemättömän puuskan kasvien hoitoon, ja koska pihalla on vielä metrikaupalla lunta, on tässä vaiheessa keskityttävä ikkunalautaviljelyyn ja huonekasveihin. Istutin siis siemeniä.

Hankin kaupasta kuivattuja herneitä ja auringonkukan siemeniä sekä pussillisen multaa. On mainittavan vielä, että tällä kertaa löysin ainoastaan valmiiksi kuorittuja auringonkukan siemeniä – näillä mennään nyt. Pestyistä muovisista liharasioista sain mainiot istutusastiat – niitä kannattaa ottaa talteen jatkossakin. Ennen istutusta liotin herneitä noin vuorokauden vesilasissa, sillä näin kasvua nopeutettua. Varovaisen kastelun jälkeen kasvatusastiat voi alkuvaiheessa peittää kevyesti muovipussilla – liian tiiviin pussin vaaraksi koituu home. Nyt riittää kasteltavaa ja kasvun edistymisen seuraamista joka päivälle. Saa nähdä, kuinka pian rasiakasvimaani tuottaa satoa: maukkaita herneen- ja auringonkukan versoja ruokapöytään.

Versokasvatusta

Nyt on myös huonekasvien katsastuksen aika. Perushuolto ei paljon vaadi. Jo talven pölykerroksen pyyhkiminen lehdiltä ja uusi pintamulta saavat ihmeitä aikaan. Nuupahtanet kasvit kohenevat silmissä. Pintamullan vaihdon jälkeen kevään ensimmäinen lannoitus saa vielä hetken odottaa, sillä lepokauden jälkeen kasvuun herättely ja muutokset täytyy tehdä lempeästi ja kasvin olotilaa tarkkaillen. Viikon iloisin havainto oli kevään ensimmäiseen kukintaansa innostunut viirivehka!

Viirivehka

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti
« Edellinen  1 2 3 4 5 6 7 8