Pihatontun päiväkirja

Pihatontun päiväkirjassa havainnoinnin kohteena on kallioinen esikaupunkipiha kuivahkon kangasmetsikön kupeessa Etelä-Suomessa. Havukasvivaltaisella pihalla sijaitsee myös kompakti hyötytarha kääpiöomenapuineen, marjapensaineen ja yrtteineen. Pihatonttu nauttii pihalla oleilusta, istutuskokeiluista ja kasvun seuraamisesta. Haaveena on oppia lisää villivihanneksista ja kompostoinnista. Pihatontun unelmapuutarha on luonnonläheinen. Päiväkirja kuvaa tyypillisen innokasta kotipuutarhuria, jolla on lähtökohtaisesti enemmän intoa kuin tietotaitoa.

Voiko alkukesään kyllästyä?

lilja

Mahtaako sireenin ja kielon tuoksusta voida saada yliannostuksen? Alkaako linnunlaulu ja liverrys pidemmän päälle ärsyttämään? Tuntuvatko sisätiloista kaduille, poluille, puistoihin ja pihoille siirtyneet kanssaihmiset liiankin hyväntuulisilta? Vaikuttavatko ulkoleikeistä kantautuvat lasten riemunkiljahdukset teeskentelyltä? Voiko luonnon ja puutarhojen yltäkylläiseen kauneuteen turtua?

sireeni

Kyllästymisen riskistä huolimatta olisin itse valmis vaihtamaan neljä vuodenaikaa tähän yhteen.

Piha elää kukoistustaan. Kotipuutarhurina mieluisa tehtäväni on nyt vain olla ja ihmetellä kasvien kasvua ja ihanuutta. Lokoisa pihaoleskelu on mielipuuhiani, sillä pihan ei mielestäni tarvitse todellakaan olla tiptop. Puutarha muuttuu ja muotoutuu jatkuvasti, ja kasveille on annettava pieniä vapauksia löytää oma, optimaalinen paikkansa ja tapansa kasvaa.

Pientä puuhaa kaivatessani aktiviteetteja on silti mukavasti käden ulottuvilla: on kastelua, kitkemistä, ruohonleikkuusta syntyneen silpun levitystä katteeksi kasvien juurille, kasvupakkojen keksimistä uusille taimille, muun muassa kesäkurpitsalle, vinoon kasvaneen kääpiöomenapuun tukemista, nopeakasvuisen karhunvadelman oksien sitomista, yölämpötilan tarkkailua siltä varalta, että kesäkurpitsa sekä terassilla ruukuissa kasvavat tomaatti ja chilipaprika tarvitsevat yöksi ylleen lämpöharsoa, pihakompostin möyhimistä…

Iloisena yllätyksenä totesin vastikään, että syksyllä istuttamani viiniköynnös on epäilyksistä huolimatta sittenkin lähtenyt kasvuun. Kuvittelin sen nimittäin menehtyneen liian myöhäisestä istutusajankohdasta johtuen. Istutusviikolla satoi ensilumi ja alkoivat pakkaset. Nyt köynnös on ylhäältä eloton, mutta se puskee tyvestä uutta kasvua. Ensimmäinen rypälesato olisi Viherpeukaloiden kuvaston mukaan tiedossa kasvin ollessa 3–4-vuotias. Viinitilallisia siis ollaan.

viiniköynnöspensasmustikka_kukkii

kuunliljatkuunlilja_yksi

pihlaja_kukkiipihlajapuu

yrttilaatiko_yrtitkasvimaalla

Kuvissa viiniköynnös, kukkiva pensasmustikka, kuunlilja, kukkiva makeapihlaja, yrttilaatikko yrtteineen ja ruukkusalaatteineen – keskellä myös kolme itse kasvattamaani kesäkurpitsan tainta – sekä kasvimaa.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Ensimmäistä sadonkorjuuta

kirsikka_taivas

Olen alkanut kulkea silmät auki ja keräilymentaliteetilla – hortoilla. Luonto on nimittäin suuri kasvimaa, joka tarjoaa parastaan juuri nyt, kun oman pihan sato on vielä alkuvaiheessa. Monivuotiset yritit ja raparperi ovat toki valmiita käyttöön, mutta muista syötävistä kasveista näkyy vasta heiveröinen lupaus tulevasta. Salaatti on noin parisenttistä ja taimina hankitut pensastomaatti, chilipaprika ja kesäkurpitsa odottavat takuuvarmaa lämpöä edelleen sisätiloissa.

raparperi_pilkottu

Horta eli villivihannekset ovat juuri nyt parhaimmillaan. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa hankkia lisätietoa kursseilta, kirjoista ja netistä. Uutta tämä on minullekin, mutta olen ehtinyt jo hyvin päästä vuohenputken, horsman ja voikukan makuun. Tunnetuin villivihanneksemme nokkonen on tuttu jo vanhastaan. Pieni varoituksen sana tässä vaiheessa: kaikki syötäväksi kerättävät kasvit on osattava todella tunnistaa.

Käsittelin uuden, puunvärisen yrttilaatikon paremmin pihaan sointuvaksi sivelemällä ulkopuolelle ruskeaa puuöljyä. Taimina hankitut yrtit odottavat jo kuumeisesti pääsyä yrttilaatikkoon. Pistäydyin toissaviikolla Viherpeukaloiden valtavassa puutarhamyymälässä, josta mukaan tarttui timjamin ja oreganon taimet sekä näyttävät rosmariini- ja laventelipuskat. Nyt saatiin tuulahdus Etelä-Eurooppaa omalle pihalle. Laventeli sointuu muuten yllättävän hyvin parhaillaan kukkivaan vuorenkilpeen.

laventelirosmariini

vuorenkilpivpmyymala

Jännä juttu muuten, kuinka erilaiselta taimena ostettu kesäkurpitsa ja itse siemenistä kylvetty kesäkurpitsa tässä vaiheessa näyttävät. Saas nähdä, kuinka niille ulkona käy.

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Työn touhuja ja silmäniloja

kirsikka

Nyt tapahtuu, ja kovalla tohinalla, etten sanoisi jopa kohinalla. Pihalla kasvaa niin, että sen melkein kuulee. Ensimmäisiä kasveja on viimeinkin päässyt istuttamaan, ja ueita projekteja on työn alla.

Rusokirsikan kukinta on nupuillaan. Kolme upeaa puuta tulevat tekemään pihastamme hetkeksi japanilaisen puiston. Kuva ohessa on viime keväältä. Hedelmäpuiden kukinta jos mikä korostaa hetkessä elämisen tärkeyttä, sillä ihanuus on ohi muutamassa päivässä.

hanskatyrttilaatikko

Hankin uuden yrttilaatikon tulevia kesäkokkailuja ajatellen. Laatikko tulee tänä kesänä sijoittumaan mahdollisimman lähelle keittiötä ja terassia, niin että yrttejä on helppo napsia käyttöön. Kylvin myös ensimmäiset salaatin siemenet omaan laatikkoonsa. Viikon huipennuksena Viherpeukaloiden tilaus saapui, jee!

viherpeukalottomaatti–chili

 

Chilipaprika ja tomaatti saavat vielä alkuun kasvaa sisätiloissa, lämpimämpiä öita odotellen. Meillä ei nimittäin ole kasvihuonetta, mutta olen varautunut keksimään kasveille tarpeen tullen jotain suojaa ulos siirron jälkeen, hallaharsoa vaikka.

Kirsikkapensaan taimi näyttää vasta istutettuna vielä varsin vaatimattomalta piiskalta, joten se vaati seurakseen pari tukikeppiä. Tästä kirsikasta odotetaan myös satoa, vaikkei sitä heti uskoisi. Elefanttiheinä ja hurmesilkkiheinä etsivät osin vielä paikkaansa. Yhden heinistä istutin kokeeksi ruukkuun mehikasvin seuraksi.

kesäkurpitsa

Siemenestä istuttamani kesäkurpitsa on lattiakasvimaalla hyvässä kasvussa. Vielä pitää malttaa odottaa, ihan vielä se ei pääse ulos. Taimet täytyy tällä kertaa myös suojata jänöiltä, jotka viime kesänä popsivat järjestään jokaisen esiin putkahtaneen kesäkurpitsan kukan.

Touhujen keskellä on välillä hyvä myös olla vain ja nauttia kaikesta kauneudesta, kevään lämmöstä ja huumaavista tuoksuista. Loppukuvina silmäniloa puutarhasta, jossa ideana näyttää olevan väriterpia.

tulppaanisininen

kukkanarsissihyvä

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Maasta ne pienet ponnistaa

Jos on kevät oikukas, niin on myös kasvien alkutaival huteraa ja perin epävarmaa. Kevään kasvatuskokeilujen myötä on todettava, että minusta ei taida olla taimikasvattajaksi. Siemenen saattaminen kasvuun on haasteellisempi tehtävä kuin arvaisi.

Tärkeitä ratkaisujen ja epäonnistumisen paikkoja on paljon: siementen laatu, mullan laatu, mullan tiiviys, kylvöastian koko, siemenkylvön tiheys, kylvö mullan päälle vai mullalla peitettyä, kylvön peitto muovilla, kastelun määrä, valon/pimeyden tarve, lämpötila, koulinta, uudelleenistutus, lannoitus, ulkoilmaan karaisu. Saldona olen kevään aikana saanut enemmän oppia kuin satoa, tärkeää toki sekin.

Jätän tästedes kylvötyöt ja koulimiset suosiolla osaavampiin käsiin ja keskityn puolivalmisteisiin eli juurakoihin, mukuloihin ja sipuleihin. Näillä on kenen tahansa helppo onnistua.

Puutarhassa sentään tapahtuu parhaillaan ja paljon. Vielä rujon ja hoitamattoman näköisestä kasvimaasta ponnistaa jo ruohosipulia, sitruunamelissaa ja persiljaa. Myös liljat ja tulppaanit ovat voimissaan. Kuvissa näkyvät vakoiset rakeet ovat lannoitetta, joka on hyvä levittää kevätkosteaan maahan.

ruohosipulipersilja

 

sitruunamelissaliljoja

Maailman helppohoitoisin ruukkuistutus on muuten mehikasvi, jota siirrän suoraan maasta ruukkuihin. Hoidoksi riittää kastelu silloin tällöin, eikä sekään ole loppujen lopuksi niin kovin tarkkaa.

mehikasvi_ruukussa

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Iloiset jäähyväiset talvelle

Se kävi nopeasti. Kaikkien aikojen pisimmästä talvesta on enää muisto vain. Vaikea uskoa, että kaksi viikkoa sitten hiihdin hyväkuntoisilla laduilla ja olin varma, että lunta on pihalla vielä juhannuksena.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensi alkuun kuvaterveisiä toissa viikon puutarhamessuilta: kukkia täydessä loistossaan, väriterapiaa, siemeniä joka lähtöön, kasoittain hauskan näköisiä mukuloita ja juurakoita. Tästä se lähtee.

raparperitalviox

 

timjamimuratti

vuorenkilpihavu

Pihalla tapahtuu isoja asioita. Raparperi on hurjassa vauhdissa, ja viimeisten lumien alta paljastuu monenmoista. Ihmeellisiä muuten nuo ikivihreät. Pikkutalvio ei ole raskaasta lumikuormasta ja aurasta hätkähtänyt. Syksyllä ruukusta maahan siirtämäni timjami vaikuttaa olevan voimissaan. Ammoisesta jouluasetelmasta kotoisin oleva muratti kurottautuu muuria vasten. Vuorenkilpi oikoo raukeana lehtiään. Matalat havut odottavat vielä täyttä paljastumistaan…

krassi

Siemenkylvöksistäni köynnöskrassit ovat jo noin parikymmentä senttiä pitkiä, joten tukikeppejä tarvitaan jo. Basilika on vaatimattoman oloista edelleen, mutta timjamista ei näy jälkeäkään. Onneksi kasvimalle siirretty, ystävältä saatu timjamin alku kesti kuin kesti kovan talven. Haluaisin lempiyrttejäni pihalla kuitenkin moneen paikkaan, kasvimaan lisäksi ainakin myös uuteen istutuslaatikkoon, joka sijoitetaan kätevästi mahdollisimman lähelle keittiötä.

Vaikka maa on vielä jäinen, pääse pihalla jo haravaa heiluttamaan, mukavaa. On aika siirtyä asteittain lattiakasvimaalta puutarhaan!

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Risuja ruusujen sijaan

Onnenpensas–oksaOmenan_oksa

Ei tullut kukkia maljakkoon tuomistani onnenpensaan oksista, kuten ennen. Oksiin avautuikin pelkät lehdet. Näin voi näemmä onnenpensas joskus yllättää. Mahtoiko syynä olla se, että kyseiset oksat olivat liian nuoria? Ja mistähän tämän olisi voinut todeta oksia pensaasta taitellessa? Oppia ikä kaikki, ja yllätyksiä. Käkkäräiset omenapuun oksat ovat myös reilun viikon ajan odotelleet maljakossa puhkeamistaan k u k k a a n.

LehtikaktusPerunanarsissi

 

Kukkii

Samaan aikaan toisaalla, tosi viherpeukaloilla, koti kukkii jo täyttä, kuten kuvista näkyy. Moni lehtikaktuksen omistaja saa parhaillaan nauttia upeasta kukinnasta. Viehättävä perunanarsissi tarjoaa kauniin kukinnan lisäksi myös hyvää tuoksua.

Smoothie

Viimeisetkin pääsiäisruohot on nyt syöty, tai oikeammin juotu. Käytin ravitsevat vehnänoraat terveelliseen ja hyvään smoothieen. Ei maistunut ruoholta. Kuvan juoman resepti on helppo: vehnänorasmehua, banaania, mustikoita ja hiukan marjajugurttia. Vehnänorasmehun tein pyöräyttämällä sauvasekoittimella vehnänoraita pienessä vesimäärässä ja siivilöimällä lopuksi ruohot pois. Ruohoja ei lukemani mukaan kannata syödä, ainakaan isoja määriä. Ihan oikeaoppinen tapa olisi myös ollut käyttää mehun tekoon puristinta.

Kylvin tällä viikolla lisää basilikaa. Edellinen kylvös on voimissaan, muttei vielä kovin vahvassa kasvussa. Osa hennoista taimista kuihtui jostain syystä pois. Olisiko kylvöajankohta ollut liian varhainen tai multa huonolaatuista. Laitoin viikolla myös timjamin ja köynnöskrassin siemenet multaan.

Sitruspuu

Istuttamastani mangon siemenestä ei näy merkkiäkään mullan pinnalla. Se siitä kokeilusta tällä kertaa siis. Joka tapauksessa hedelmien siemenet ovat kiehtovia kasvatettavia ja kivoja kokeiluja. Olen kokeillut useampaa lajia. Parhaiten on menestynyt sitrushedelmän siemenestä kasvatettu kasvi, joka on ollut ilonamme jo yli 15 vuotta. En edes muista, onko kyseinen kasvi appelsiini, sitruuna, mandariini vai greippi. 130 cm mittainen ”appelsiinipuu” on kuitenkin kodin kasveistamme se, jolla on eniten tunnearvoa ja josta huolehditaan suurimmalla hartaudella.

Viime kevättalvi oli appelsiinipuulle kriisin paikka. Kasvi nimittäin tiputteli lähes kaikki lehtensä ja kasvatti varteensa terävät piikit. Joka päivä lattialla oli kasapäin pudonneita lehtiä. Puu näytti surkealta. Vasta kesä raikkaassa ulkoilmassa sai aikaan ihmeen: puu elpyi, kasvoi hurjasti, teki uusia versoja ja alkoi kukoistaa! Ei se tällä hetkelläkään näytä kuitenkaan viherkasvien kuningattarelta. Tarinan pointti onkin se, että rakkaimmat kasvit eivät välttämättä olekaan ne kauneimmat.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Läpi lumen ja jään

Pääsiäisreissuilla pääsin ihasteleman ihania, lumen ja jään keskeltäkin ponnistelevia sipulikukkien alkuja. Herkkä lumikello on elementissään puskiessaan hennolla varrellaan lumeen reiän. Krookusten ja narsissien pienistä aluistakin näkee heti, että täältä tullaan ja kovaa. Ihmeellinen on kasvun voima. Näin varhain keväällä sitä jaksaa ihmetellä vielä enemmän kuin silloin, kun kaikki ympärillä on vihreää.

LäpilumenjajäänLumikello

 

Sipulikukkien_alkuSipulikukkienalku2

 

Omalla pihalla sipulikukkia ei kuitenkaan näy. Joko en ole onnistunut istutuksessa, tai sitten syynä saattaa olla se, että koira on kaivanut sipulit ylös maasta. Toistaiseksi on tyytyminen siis leikkotulppaaneihin, jotka nekin tuovat kotiin annoksen väriä ja energiaa.

Tulppaanit

Tällä viikolla tein huonekasveille kevätlannoituksen, ensimmäistä kertaa pintamullan vaihdon jälkeen. Päädyin suhteellisen pieneen lannoitemäärään, hieman vähemmän kuin pakkauksessa luki. Edellisestä lannoituksesta on jo muutama vuosi. Olen ollut laiska lannoittaja. Huonekasvieni perushoitoon on jo pitkään kuulunut se, että ne viettävät kesät ulkona. Tämä toimenpide on saanut monet nuupahtaneetkin kasvit kukoistamaan ja jaksamaan taas pitkät, pimeät kuukaudet sisällä. Lannoite antakoon nyt uutta puhtia tähän kevääseen.

Olen tällä viikolla hankkinut siemeniä ja tehnyt listan tilattavista puutarhakasveista. Siemenien kylvön aloittelen jo viikonlopun ja ensi viikon aikana. Nyt vain purkkeja ja ruukkuja esiin kaivamaan.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Mullan tuoksua ja kärpästen surinaa…

munat

Yritän kuvitella keväisen maan ja mullan tuoksua sieraimissani… ja edistän kevättä mielessäni. Tästä eteenpäin lumi alkaa huveta vauhdilla.

Puutarhatyöt ovat hartaasti odotettu ilonaihe, joka antaa elämyksiä kaikille aisteille. On päivänselvää, että hyvin hoidettu ympäristö tuottaa visuaalista nautintoa. Lisäksi mullan möyhiminen omilla käsillä tuntuu hyvältä, jopa terapeuttiselta. Puutarhat ovat myös täynnä ihania, lähes huumaavia tuoksuja. Ulkona olijan korviin kantautuu monenlaista, useimmiten miellyttävää siritystä, surinaa ja sirkutusta. Kaiken huippuna itse kasvatetut kasvikset, marjat ja hedelmät maistuvat parhailta.

Puuhailu pihalla ja kasvien parissa on harrastus, joka lisää ympäristön kauneutta ja sitä kautta koko lähipiirin hyvinvointia. Se on myös trendikäs ja ekologinen ajanviete, josta ei paljon jätettä synny. Mahdolliset epäonnistuneet kokeilut ja virhehankinnat maatuvat ja muuttuvat mullaksi. Ihan pian se taas alkaa!

ruukkusalaattimultaa_matolla

 

Tämän viikon istutuskokeiluni on taas syötävää. Aloittelin nimittäin jokakeväisen ruukkusalaatin jatkokasvattelun, tavallista aikaisemmin tällä kertaa. Keväällä ja kesällä juurellisena ostetun salaatin jämä kannatta nimittäin aina mieluummin työntää multaan kuin roskiin. Yleensä kasvit kannattaa istuttaa mahdollisimman isoihin ruukkuihin. Itse en kuitenkaan päässyt vielä ruukkuvarastolleni, jonka sisäänkäynti on paksun hangen alla. Sivuhuomiona: vehnänoraat maistuvat edelleen koiralle, jonka jäljiltä yksi kasvustoista löytyi matolta. Pääsin myös itse venhänoraan makuun, smoothien muodossa.

viidakkomaista_tunnelmaa

Nyt kannattaa kiinnittää huomiota huonekasvien aurinkoaltistukseen. Suoralle paahteelle arat kasvit on hyvä siirtää etelä- ja länsi-ikkunoiden luota suojaisempaan paikkaan. Vaikka kasvit nauttivatkin valosta, ei suora auringonpaahde ikkunan läpi tee niille hyvää. Kohtuus kaikessa. Itse siirrän kaikki huonekasvit kesäksi ulos varjopaikkaan, mutta tästä lisää myöhemmin. Oikean paikan valinta on tässäkin kaiken a ja o.

Pääsiäisen vapaahetkinä on aikaa suunnata ajatukset toden teolla istutusaikaan ja käynnistää kevättöiden suunnittelu. Mitä kaikkea uutta istutettavaa ja kokeiltavaa löytyykään. Kasvihankinnat tilaukseen siis. Suunnittelukin on niin mukavaa…

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Kevätpäiväntasauksen tällä puolen

hiirenkorvia ja oraansyöjäbasilika

Kevätpäiväntasaus ohitettu, eli kevät etenee ainakin kalenterissa. Valoa riittää, vaikka lämmön kanssa onkin ihan toisin. Pienet hiirenkorvat ovat puhjenneet maljakon koivunoksiin, basilikakylvös vihertää ja herneenversoja riittää.

Vehnänoraat lattialla maistuvat ainakin koiralle. Ne ovatkin todellista terveysruokaa. Pitäisi vain keksiä, kuinka ruohon makuisen vehnänoraan saa valmistettua maistuvaan muotoon. Smoothiet lienevät suosituimpia käyttötapoja, pitääpä kokeilla! Vehnänjyvistä idätetyt idut sen sijaan maistuvat ihan vaikka sellaisenaan. Parhaimmillaan ne ovat kuitenkin salaatin joukossa, ihan kuten herneenversotkin.

ituja

Nyt on hyvä ajankohta lisätä ja elvyttää vanhoja huonekasveja. Rupsahtaneen kasvin elvyttäminen elävien kirjoihin on hauskaa puuhaa, eikä siinä oikeastaan menetä mitään, vaikkei onnistuisikaan. Itse onnistuin viime keväänä jatkamaan ruman, liian pitkäksi ja honteloksi venähtäneen palmun elämän kahtena tuoreen näköisenä kasvina. Katkaisin palmun varren, ja jonkin ajan kuluttua ruukkuun jäänyt tyvi teki uuden hienon latvan. Lyhennetty varsiosa taas päätyi uuteen ruukkuun tehtyään vesilasissa uudet juuret. Helppoa!

Muistutukseksi myös, että pääsiäisen ja kevään ruukkukukat, esikot ja narsissit, voi kevään tullen istuttaa ulos jatkamaan kasvuaan. Myös jouluasetelmista löytyy usein istutettavaa. Omalla pihalla on jo vuosia viihtynyt alun perin jouluasetelmasta siirretty muratti.

Viikon eksoottisena kokeiluna istutin ruukkuun mangon siemenen, mistä en oikeastaan paljoa odota, saas nähdä… Palmusunnuntaina ainakin on tiedossa väriä katunäkymiin ja kotioville asti. Virpojia odotellessa viikonloppuun!

 

Virpojat

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Työn touhua ja silmäniloja

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti