Pihatontun päiväkirja

Pihatontun päiväkirjassa havainnoinnin kohteena on kallioinen esikaupunkipiha kuivahkon kangasmetsikön kupeessa Etelä-Suomessa. Havukasvivaltaisella pihalla sijaitsee myös kompakti hyötytarha kääpiöomenapuineen, marjapensaineen ja yrtteineen. Pihatonttu nauttii pihalla oleilusta, istutuskokeiluista ja kasvun seuraamisesta. Haaveena on oppia lisää villivihanneksista ja kompostoinnista. Pihatontun unelmapuutarha on luonnonläheinen. Päiväkirja kuvaa tyypillisen innokasta kotipuutarhuria, jolla on lähtökohtaisesti enemmän intoa kuin tietotaitoa.

Risusavotta

Risukasa

Oksasilppurille olisi nyt tarvetta

Viikonlopun lämmin, kesäinen sää innoitti viettämään koko päivän ulkona, ja ajankuluksi pihalla riittää aina puuhaa. Tällä kertaa työlistalla oli harvennushakkuuta, karsimista ja risusavottaa. Koska kasvavat puut valtaavat yhä enemmän tilaa pienehköstä pihastamme, ja koska haluan nauttia ilta-auringon viimeisistäkin säteistä etupihalla sekä avaramman taivaan näkemisestä takapihalle avautuvista ikkunoista, homma oli sillä selvä. Näin siitäkin huolimatta, että hieman ristiriitaiselta tuntuu kajota teräasein sopusuhtaisiin, kauniisti kasvaneisiin puihin.

Ensin olivat vuorossa 5–6 metriset männyn alut, joiden alaoksiston kimppuun kävin sahan kanssa. Osa oksista oli joka tapauksessa kuivia ja neulasiaan varisuttavia. Lisäksi yksi männyistä, tiiviisti toisen kyljessä kasvanut runko päätettiin poistaa kokonaan.

Mannyn-oksia Serbiankuusi_katkaistu
Tuija_ennen

Tuijia ennen leikkausta

Tuija_jalkeen

Takimmainen tuija leikattuna

Muutama noin 15-metrinen serbiankuusi sekä noin 6-metrinen tuija on myös venähtänyt turhan pitkäksi. Näiden suhteen päädyin kokeiluun, jossa molemmista lajeista typistettiin vain yhtä yksilöä. Haluan katsoa ensin rauhassa, kuinka puiden lopulta käy. Teoriassa näiden puiden lyhentäminen pitäisi onnistua, sillä leikataanhan kuusi- ja tuija-aitojakin. Aidanleikkuussa näitä tosin leikataan huomattavasti vähemmän kerrallaan.

Visuaalisella silmällä katsottuna on todettava, ettei latvan katkaiseminen todellakaan puuta kaunista. Toivon hartaasti, että luonto ajan kanssa korjaa vauriot. Aika näyttää, joten yritän malttaa odottaa seuraavien typistysten kanssa ainakin ensi kesään.

Tämä episodi olkoon opetuksena siitä, kuinka tärkeää on ennen puiden, pensaiden ja minkä tahansa kasvien valintaa ja istuttamista selvittää kyseisen lajin lopullinen koko. Näin päästään parhaaseen lopputulokseen – ja huomattavasti vähemmällä vaivalla.

Viherpeukaloiden verkkosivuilta www.viherpeukalot.fi löytyy tuotekohtaisista hoito-ohjeista kyseisen kasvin tärkeimmät tiedot kuten korkeus, kasvupaikka, vyöhyke, talvenkestävyys, kasvualusta ja istutusväli. Ohjeita kannattaa lukea. Puutarhanhoito on nimittäin mitä hienoin yhdistelmä tietoa ja tunnetta.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 1 Kommentti

Sadonkorjaajan kasvispannu

 

Kasviksia_kulhossaKasvispannu

Pääraaka-aineet:

  • Sipuli + valkosipuli
  • Kesäkurpitsa
  • Tomaatti
  • Chili (maun mukainen määrä)
  • Riisi (mausteena kurkuma ja/tai curry)

Maukua ja mausteita:

  • Yrttejä (esim. minttu, oregano, rosmariini)
  • Pippuri
  • Suola
  • Sweetchilikastike ja/tai siirappi

Sopii myös:

  • Fetajuusto

Paista kasvikset paistinpannulla tai wokkipannulla pienessä määrässä öljyä. Lisää mausteet ja kypsäksi keitetty riisi. Paista seosta vielä hetki riisin kanssa. Pinnalle voi lopuksi lisätä fetajuustoa paloina ja antaa niiden hieman sulaa paistoksen joukkoon.

Huom! Maku on sitä herkullisempi, mitä useampi kasviksista on itse kasvatettu.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Niin kaunista

kimppu

Kohtasin pyörälenkillä aivan ihanan näyn: kukkakedon täynnä erilaisia kukkia. Mahtoikohan kyseessä olla hieno ele kaupungilta, sillä samalla paikalla on joskus aiemmin ollut kaupungin kylvämiä kukkia, joita on saanut vapaasti käydä poimimassa. Keräsin joka tapauksessa pellon laidalta pienen kimpun, jotta sain ikuistettua ne kuvaan.

kukkaniittyJPG

Kaunista kaikissa väreissä

Kauneimmillaan ja pisimpään kedon kukat ihastuttavat kuitenkin juuri kasvupaikallaan, jossa mahdollisimman moni pääsee ihastelemaan niitä. Samalla tavalla kauniista pihoista ja puutarhoista saavat nauttia myös lähialueen asukkaat ja ohikulkijat. Itsekin ihastelen ohi kulkiessani naapuruston syysleimuja, syyshortensioita, kultapiiskuja ja pensashanhikkeja, vaikka omalla pihalla ei nyt kuki mikään.

Parhaimmillaan hieno piha saa ihastelujen ohessa innostettua keskinäiseen ajatusten vaihtoon, jos itse puutarhurikin sattuu olemaan paikalla. Puutarhanhoito yhdistää, ja siitä on helppo ammentaa jutunaiheita. Varsinkaan puutarhapalstoilla ja uusilla ryhmäpuutarha-alueilla ei kuuleman mukaan tarvitse olla kysymyksineen koskaan yksin, ja aloittelijakin saa neuvot ja vinkit ihan naapurista.

Jos omassa lähipiirissä ei satu olemaan innokkaita puutarhaharrastajia, voin vinkata, että Viherpeukaloiden Facebook-sivu www.facebook.com/viherpeukalot on hyvä paikka jakaa kokemuksia ja kysyä neuvoa.

Yöt ovat tulleet jo sen verran viileiksi, että nostin tomaatit ja chilipaprikat sisälle loppukypsytykseen. Paluu osittain takaisin lattiakasvimaalle siis. Kunhan viimeinenkin sato on korjattu, siirrän tomaatin varret kompostiin. Chilipaprikat vien lopuksi autotalliin, sillä ajattelin kokeilla, säilyisivätkö ne hengissä talven yli.

pihamänty_kasvaa

Männyn vuosikasvuja

Ohessa olevassa kuvassa näkyy, kuinka paljon pihamänty kasvoi alkukesän aikana. Meillä niitä on aika monta, ja koska kasvua ei voi pysäyttää, on lähiaikoina edessä tavallista järeämpää puutarhanhoitoa. Pian on sahalla töitä…

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Täyttä kesää vielä

Tomaatit_lahi

Kyllä vain itse kasvatetut tomaatit maistuvat paljon paremmilta kuin kaupasta ostetut. Sen huomaa vasta itse maistettuaan. On mahtavaa käydä joka päivä kurkistamassa, paljonko uusia tomaatteja on kypsynyt. Tomaatin kasvatus avoterassilla onnistuu näemmä mainiosti, ja vieläpä terassin varjoisammalla puolella, johon aurinko ei montaa tuntia päivässä osu. Kasvien päälle viritetty muovi auttaa varmasti paljon. Joka kerta kun käyn kurkistan muovin alle, sieltä pölähtää kasvihuonemainen tuoksu ja lämpö. Oikeissa kasvihuoneissa ja lasitetuilla parvekkeilla tomaatteja ja muita vihanneksia on saanut korjata jo kauan, mutta todistetusti kasvatuksen makuun pääsee myös ilman kasvihuonetta. Meillä makoisat herkut maistuvat kaikille, karvaisellekin perheenjäsenelle.

Tomaatit_koira Karhunvadelma

Oman karhunvadelman vetäessä henkeä saimme rasiallisen niitä tuliaisena. Näitä meilläkin riitti viime kesänä – ja varmasti taas ensi vuonna pitkäksi venähtäneet pensaat notkuvat komeannäköistä mustaa marjaa.

MakeapihlajaAloe vera

Pihan kukkaosastolla on tällä hetkellä hiljaista, mutta puutarhan väriläiskänä toimii punamarjainen makeapihlaja. Marjat näyttävät oikein hienoilta, mutta mikähän lie nakertanut sen lehtiä. Meillä väriä pihaan tuovat pääasiassa puut. Vaikka vielä on kesää, niin tavallaan jo odotan rusokirsikan leiskuvanpunaista syysasua.

Runsaista kukkivista kukista nauttiva puutarhuri saa suunnitella pihansa istutukset huomioiden eri lajien kukinta-ajat. Näin saadaan luotua piha, joka kukki keväästä syksyyn. Syksy onkin erittäin hyvää istutusaikaa, joten nyt kannattaa miettiä, miltä halua pihansa näyttävän ensi kesänä.

Istutin muuten kokeen vuoksi huonekasvina olleen, alun perin Kanarialta ostetun aloe veran ulos. Kasvi oli jo ajat sitten menettänyt muotonsa ja näytti niin rumalta, että harkitsin jo monta kertaa sen heittämistä pois. Nyt se on saanut uutta virtaa ja näyttää upeammalta kuin koskaan. Mahtaakohan se talvehtia ulkona.

RuukutTatit

Ohessa kuvia ruukkuistutuksistani, joissa on lajeina mehitähteä ja hurmesilkkiheinää. Helppohoitoista, ja mielestäni oikein näyttävää. Nämä istutukset siirrän myöhemmin syksyllä maaperään, ja sieltä taas keväällä takaisin ruukkuihin. Puutarhaluonnon kiertokulkua. Heinä on vasta keväällä Viherpeukaloilta ostamaani, ja on päässyt ruukussa näin hyvään vauhtiin. Pistäytyminen lähimetsäänkin kannatti – kuvassa ensimmäiset keräämäni tatit.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 2 Kommentit

Vastapoimittuja makupaloja

Omenia_puussa

Puutarhan satokausi on parhaimmillaan. Kypsät marjat, hedelmät ja vihannekset tuottavat runsaasti iloa paitsi hyödyn ja herkullisuuden näkökulmasta, myös visuaalisuudellaan. Hyötytarha on mielestäni yhtä kaunis näky kuin värikäs kukkamaa. Satoa ei melkein malttaisi korjata pois.

Mustaherukka_pensasMustaherukkaa

Kesakurpitsa_laatikossaKesakurpitsa_tuolilla

Olen siis syönyt satoa silmilläni…mutta jossain vaiheessa sitä oli alettava keräämään myös talteen. Mustaherukat ja pensasmustikat onkin jo meidän pihalta pistelty parempiin suihin. Herukkaa riitti hiukan myös pakkaseen. Raikkaita omenia voi poimia puusta päivittäin, suoraan haukattavaksi. Omenaa riittää vielä pidemmälle syksyyn, vaikka sato onkin tänä vuonna vain yhden, ja vieläpä kääpiörunkoisen, puun varassa. Toinen omenapuistamme kun päätti pitää välivuoden. Kesäkurpitsa näyttää tuottavan ilmojen viilennyttyäkin vielä hiljakseen uutta syötävää. Päälle heitetty lämpöharso varmasti auttaa asiaa.

ChilipaprikatTomaatti

Chilipaprika ja tomaatti kypsyvät ja punertuvat päivä päivältä enemmän. Väriä pitäisi vielä saada pintaan. Avoterassilla ei voi täysin saavuttaa kasvihuonemaisia olosuhteita, mutta päälle viritelty muovipressu auttaa, ja satoa tulee todella mukavasti. Hitaasti mutta varmasti. Chilipaprikat kuvassa ovat Hot banana ylempänä ja Hot Carrot alempana.

Pienen pihan hyötykasvattajana olen tyytyväinen puutarhani tuottamaan satoon, vaikka toki runsaampiakin satovuosia on nähty. Maisteltavaa on ollut juuri sopivasti herkkuhetkiin, eikä kerääminen ja säilöminen ole päässyt uuvuttamaan. Jatkossa olisi varmasti hyödyllistä selvittää oikeat niksit maanparannukseen ja hoitoleikkauksiin. Väärän leikkauksen seuraukset näkyvät nyt ikävä kyllä karhunvadelmien puuttumisena, sillä vain uuteen paikkaan siirtämäni, leikkaamatta jääneet pensaat tuottavat marjaa. Puutarhan loppukesä jatkuu näiden herkkumarjojen kypsymistä odotellessa.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Suuria ihmeitä ja pieniä katastrofeja

Jasmiini

Puutarhurin aika ei tule pitkäksi. Aina riittää tekemistä, ja ruumiillisen laiskotuksen iskiessä putkahtelee eteen jos jonkinlaista ihmeteltävää. Tarkkaavaisille silmille puutarha on täynnä suuria ihmeitä ja pieniä katastrofeja. Salapoliisin valmiuksillekin on käyttöä.

Kasvien istutuksen ja hoidon tekee mielenkiintoiseksi se, ettei amatööripuutarhurina koskaan voi tietää, kuinka hommassa loppujen lopuksi käy. Siemenistä kasvattaminen ja hyötykasvit ovat vaativa laji varsinkin. Itselleni on jäänyt mysteeriksi muun muassa se, miksi en onnistunut basilikan kylvössä, kun muilla se kasvaa ja rehottaa. Valmiina yrttinä istutettu basilika onnistuu minultakin.

Ja sitten tuholaiset: mikä on otus, joka söi kesäkurpitsan ja pureksi reiälliseksi rucolan, lehtisinapin ja mansikan lehdet? Muurahainen, kirppa, kirva? Mitään tuholaisjoukkoa en kykene omin silmin erottamaan. Tuleeko tuholainen maasta vai ilmasta? Minkälaisia ansoja ja syöttejä tarvitaan, suurennuslasia nyt ainakin. Onneksi lehtokotilon maailmanvalloitus ei ole vielä yltänyt alueellemme.

Varmin tapa saada kasvit menestymään on panostaa monivuotisiin kasveihin ja hyvälaatuisiin juuriin. Perennat pettävät harvemmin totaalisesti. Niiden hoidossa on enemmän aikaa myös reagoida eteen tuleviin ongelmiin. Jos kasvi on tullut alun perin istutettua väärään paikkaan, on useimmiten aikaa pelastaa se pahimmalta, sillä hyvät juuret voi aina siirtää. Monessa pihassa kasvit tuntuvatkin olevan vähän väliä liikekannalla.

Puutarhurin kesä jatkuu kukkia, kuten yläkuvan tuoksuvaa jasmiinia ihastellessa ja sadon kypsymistä odotellessa. Ensimmäiset metsämustikat on jo maisteltu. Puutarhan marjat, omenat, tomaatit ja chilipaprikat ovat hyvässä vauhdissa. Yksi kesäkurpitsakin on taas puhjennut kukkaan.

mustikka

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Kukkia, raakileita ja tuholaisia

kesäkurpitsa_kukka

Juhannuksen viettoon lähtiessäni kuvasin komeita kesäkurpitsan kukkia ja peittelin kasvin hellästi harsolla. Palattuani muutaman päivän reissulta kasvimaalla odotti ikävä yllätys: kukat ja lähes kaikki kasvin lehdet olivat kadonneet! Vain yksi pieni lehti on jäljellä. Tästä ei voine syyttää jänistä, sillä verkko ja harso olivat tiiviisti suojana.

Mikä otus on syönyt kesäkurpitsan? Olen asiaa tutkailemalla tullut siihen tulokseen, että syyllinen on jokin pienempi tuholainen, joka on mieltynyt erityisesti tiettyihin kasveihin. Myös mansikan ja rucolan lehdissä on nimittäin nähtävillä pieniä reikiä. Jokin suhteellisen näkymätön tuhohyönteinen sen täytyy olla – kirppako ehkä?

Laitoin kyseiseen kohtaan maassa kompostiseosta, se kun on kuulema kesäkurpitsalle hyväksi. Tämä saattoi olla virhe, joka levitti enemmän tuholaisia kuin ravinteita. Onneksi kesäkurpitsaa on edelleen jäljellä pihan toisilla sivuilla. Tosin yksikään näistä yksilöistä ei vielä kuki.

tomaatti_kukkachilipaprika_nuppu

Terassilla myös tomaatti on aloittanut kukintansa, ja chilipaprikakin on nupulla. Nyt taidetaan tarvita lannoitetta – ostoslistalle siis syötäville kasveille tarkoitettu lannoite.

omena_raakilemustaviinimarjoja_raakile

karhunvadelma_kukkapensasmustikka_raakile

Monivuotisista kasveista omenassa, mustaviinimarjassa ja pensasmustikassa on jo hienot raakileet. Karhunvadelma kukkii, ja jossain kohdin siinäkin taitaa olla marjan raakileita. Kukinnasta päätellen sato jää kuitenkin selkeästi viimevuotista pienemmäksi. Myös toinen kääpiörunkoisista omenapuista pitää tänä kesänä välivuoden, mikä on ehkä ymmärrettävää viimevuotisen ylenpalttisuuden jälkeen.

Nyt hellii lämpö niin kasveja kuin puutarhureja. Alla kuva siitä, miten myös kivikko on puhjennut kukkaan.

Kivikko

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Hallanarat suojaan

juhannusruusu

Suomen suvi pitää pientilallisen valppaana ja varpaillaan. Juuri kun sain kylmänarat kesäkurpitsat, tomaatit ja chilipaprikat ulos, vaihtuivat helteet matalapaineeseen, koleuteen, sateeseen ja tuuleen. Normaaliahan tämä, ja onneksi aurinkokin silloin tällöin pilkistää.

Päätin varmuuden vuoksi suojata kasvit, kieltämättä vähemmän silmää hivelevillä virityksillä. Toivottavasti tarve suojille jää lyhytaikaiseksi. Osa kesäkurpitsan taimistani on jo suojattu korkeahkolla metalliverkolla jänisten varalta. Viime kesänä herkulliset kukat nimittäin päätyivät järjestään parempiin suihin. Tämän metalliverkon päälle viritin nyt lisäksi lämpöharsoa pitämään kylmää loitolla. Osa kesäkurpitsan taimistani on istutettu pihan suojaisemmalle puolelle, jossa jäniksistä ei ole niin suurta vaaraa. Nämä taimet peittelin ohuella muovilla.

kesäkurpitsa_suoja

Minitomaatin ja chilipaprikan taimeni ovat avoimella terassilla ruukuissa, jotka on sijoitettu vanhan minikasvihuoneen hyllyille. Tämän hyllykön päälle sai helposti kietaistua muovin, jota voi tarpeen mukaan raotella ja vaikka poistaa kokonaan. Hätäratkaisusta syntyi näin jonkinmoinen kasvihuoneen korvike. Tarkoituksenmukaisuus on joskus tärkeämpi asia kuin ilo silmälle.

tomaatti_chili_suoja

Viimekertaiseen postaukseen ja yrttien kuivaamiseen liittyen keksin pienen omatekoisen lahjaidean esimerkiksi jouluksi: Herbes de Provence -tyyppinen ”Pihatontun yrttiseos” omalla etiketillä. Jos sato on runsas, näitä voi tehtailla loppukaudesta. Mutta nyt ei enempää joulusta, vaan juhannusruusujen myötä kohti keskikesän juhlaa…

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Ryytimaalta kesä purkkiin

unikko

harakankello–kissankello

Pihatiemme varressa kukkivat sulassa sovussa omilla vakiopaikoillaan kaksi kesän ihastuttavimpiin kuuluvaa sulostuttajaa: unikko ylväänä katseenvangitsija, rinnallaan herkkä harakankello. Puolivilli kaksikko viihtyy vuodesta toiseen toistensa seurassa, ja rennosti omillaan. Soisin unikon kukkivan vain pidempään. Koristeellisia toki ovat nuput ja siemenkodatkin.

Sitten sadonkorjuuasiaan. Ryytimaa ja yrttilaatikko puskevat satoa nyt sellaisella vauhdilla, ettei kaikkea ehdi millään käyttää tuoreena. Satoa kannattaakin säilöä talven varalle vaikka erissä pitkin kesää. Olen todennut, että käytännöllisin säilytysmuoto yrteille on kuivaus. Lasipurkeista niitä on huomattavasti helpompi hyödyntää kuin yrittää löytää pakastimesta juuri oikeaa pussukkaa.

Olen menestyksellä kuivannut uunissa minttua, persiljaa, lipstikkaa, oreganoa ja jopa sitruunamelissaa. Tänä kesänä listalla ovat myös timjami, rosmariini ja ehkä myös basilika. Omia yrttejä tuleekin käytettyä ruuanlaitossa paljon. Ne sopivat tuomaan kesän makua ja aromia melkein mihin tahansa. Erityisen hyviä käyttökohteita ovat tomaattipohjaiset kastikkeet pastalle, uunikasvikset ja keitot. Minttua olen käyttänyt myös sämpylätaikinassa.

Oma reseptini kuivaamiselle on levittää yrttejä uunipellille ja laittaa ne noin 50 asteiseen kiertoilmauuniin niin pitkäksi aikaa, että yrtit ovat täysin kuivia. Kuivausaika riippuu kasvin kosteuspitoisuudesta, mutta yleensä noin tunti riittää. Tavallisella uunilla kuivatessa uunin luukku kannattaa tiettävästi jättää hivenen raolleen, niin kosteus pääsee poistumaan. Rutikuivat yrtit on helppo murustaa käsin hienoksi jauheeksi ja purkittaa jokainen omaan lasipurkkiinsa.

Tämän kesän uusi innostuksen kohteeni ovat villivihanneksista kuivatut viherjauheet, joita kannattaa säilöä erityisesti niiden ravintoarvon vuoksi. Kuivattaviksi sopivat muun muassa nokkonen, vuohenputki, horsma, voikukka… Kuvassa pellillinen nokkosjauhetta. Kuivattaessa nokkosta ei tarvitse edes ryöpätä, sillä polttelu häviää kuivatessa.

nokkonen_kuivattu

Itse tehty pesto on myös mainio tapa hyödyntää tuoreita yrttejä. Klassisen peston pääraaka-aineena on basilika, mutta lisukkeiksi sopivat lähes mitkä tahansa muut yrtit tai jopa villivihannekset. Variaatioita on yhtä monia kuin on makuja ja tekijöitä. Reseptejä löytyy muun muassa netistä.

imukärhivilliviini

Kuvassa imukärhivilliviini, joka sopii hyvin tuomaan vihreyttä ja pehmentämään karuhkoja kivipintoja. Villiviinin punainen syysväri on upea!

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Kesäillan piirakka

RaparperipiirakkaOmenapiirakka

Pellillinen herkkua helposti:

  • 4 munaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 200 g margariinia
  • 2 dl maitoa
  • 6 dl vehnäjauhoa
  • 2 tl leivinjauhetta
  • Päälle raparperia, omenaa tai marjoja (+ sokeria ja kanelia)

Extraa (ei välttämätöntä):

  • 2 dl maitorahkaa
  • 1 muna
  • sokeria maun mukaan
  • vaniljasokeria

Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi, käsin tai koneella. Sen jälkeen muut aineet lisätään vähitellen taikinaan sekoittaen, mutta ei vatkaten. Leivinjauhe lisätään yhdistettynä jauhojen kanssa ja margariini juoksevana. Valmis löysähkö taikina kaadetaan leivinpaperilla päällystetylle reunalliselle uunipellille. Taikinan päälle levitetään tasaisesti omena- tai raparperipaloja tai marjoja. Pinnalle sirotellaan sokeria + omenaan ja raparperiin myös kanelia. Piirakka paistetaan 200 asteessa noin puoli tuntia.

Vielä herkullisempaa piirakasta saa lisäämällä kaiken pinnalle ennen uuniin laittoa vielä hyvin sekoitetun maitorahka-muna-sokeriseoksen. Tämä onnistuu valuttamalla lusikalla seosta läjiin mahdollisimman tasaisesti sinne tänne.

Juuri ennen tarjoilua piirakan pinnalle voi ripotella siivilän läpi tomusokeria. Lisukkeeksi sopii vaniljakastike, jolle löytyy hyvä resepti esimerkiksi:

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/84198/Vaniljakastike/

Kuvissa tähän samaan taikinapohjaan tehty raparperipiirakka ja omenapiirakka.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti