Paluumuuttajan puutarhassa

Paluumuuttaja yrittää ja erehtyy 15 kaupunkilaisvuoden jälkeen hyötypuutarhan ja kukkien hoidossa. Mahdollisuuksia on lähes rajattomasti, sillä työmaana on 60 vuotta vanha puutarha omena- ja kirsikkapuineen, marjapensaineen ja ruusuineen. Kasvimaa ja parvekeviljely ovat suunnitelmissa ja verannan käyttöä kasvihuoneena ainakin kokeillaan. Puutarha on paluumuuttajan isovanhempien perustama, joten sitä pyritään kohtelemaan arvokkaasti ja alkuperäistä (ainakin jollain tasolla) kunnioittaen. Paluumuuttaja ihailee suurkaupunkien puistoja sekä Alppien viini-, omena- ja aprikoositarhoja. Toivottavasti jotain näiden tunnelmasta onnistutaan imitoimaan omaan puutarhaan.

Taimikon hoitoa

Sateisena viikonloppuna ulkotyöt eivät oikein maistuneet, mutta sää oli loistava taimien koulimiseen. Oikeastaan siirsin isompiin ruukkuihin vain maaliskuun alussa kylvetyt paprikat ja chilit, jotka itivät aivan odotusten mukaan. En tiedä onko taimilla ollut liian kuuma vai kostea, vai mistä kiikastaa, mutta jotenkin ne vaikuttavat viimevuotisia vaatimattomammilta.

IMG_2024

Olen muuten siinä(kin) mielessä onnellisessa asemassa, että meille on talon myötä tullut merkittävä saviruukkukokoelma. Viime keväänä ostin pari isompaa ruukkua chileille, mutta muuten olen pärjännyt hyvin Mummon vuosien mittaan säästämillä ruukuilla.

IMG_2016

Vanhat saviruukut <3

Vastoin kaikkia odotuksia myös parin viikon kylmäkäsittelyn jääkaapissa nauttineet laventelit ovat itäneet ihan kivasti. Ei näistä vielä laventelinsinistä peltoa saa, mutta jo noissa pienissä aluissa on vieno laventelin tuoksu.

IMG_2017

Toisessa vaiheessa (muistaakseni) huhtikuun alkupuolella kylvetyt lehtikaalit ovat itäneet myös hyvin. Varman päälle pelaava harrastelija on tänäkin vuonna kylvänyt siemenet ”kaikki tai ei mitään” -periaatteella ja siksipä jäätelörasiassa kilpaileekin valosta ja vedestä koko siemenpussillinen lehtikaaleja. Osan siemenistä olisi varmaan voinut säästää ensi vuoteen, mutta näillä mennään. Nyt osa taimista joutunee suoraan kompostiin.

IMG_2020

Hauskan herttamaisia nämä lehtikaalin sirkkalehdet.

 

Sama suurkaupunkimainen tiheys on luonteenomaista myös siperianunikkokylvökselleni. Ei mitään käsitystä, miten saan tuosta mitään elävänä irti, mutta onneksi asia ei ole vielä ajankohtainen.

IMG_2019

Siperianunikko poikineen.

Viime viikolla pääsin myös käymään Viherpeukaloiden puutarhamyymälässä, jossa olisin viihtynyt vaikka koko illan. Kevään ihanat orvokit, hortensiat ja neilikat siellä jo kuiskivat haluavansa juuri meille. Tuissaan kasvavat kärhöt ja rungolliset rosmariinit puhuttelivat myös. Koska kaikkea ei voi saada, valitsin kevään ensimmäisiksi kukiksi erivärisiä orvokkeja ulos sisäänkäyntiä koristamaan ja verannalle pinkkejä neilikoita ja murattia niiden kaveriksi.

Myös tuo kori on Viherpeukaloilta.

Myös tuo kori on Viherpeukaloilta.

Neilikoiden vieno tuoksu sulostuttaa nyt koko pienen verannan.

IMG_2018

IMG_2014

Suosittelen!

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Orapihlaja – uhka vai mahdollisuus?

Meillä pihan ja suureen maailmaan vievän tien välissä on perinteinen orapihlaja-aita. Alue, jolla asumme on pääosiltaan rakennettu heti sotien jälkeen, joten orapihlaja rajaa montaa muutakin pihapiiriä. Olemme lapiomiehen kanssa pohdiskelleet suhtautumistamme aitaan ja itse orapihlajaan. Onko orapihlaja uhka vai mahdollisuus?

Pirulliset piikit repivät kaiken, joka käy lähelläkään aitaa. Aidan leikkausyritykset ovat tuhoon tuomittuja, ellei pukeudu haarniskaan. Mikäli leikkuujätteessä on mukana kovettuneita piikkejä, sen voi luokitella ongelmajätteeksi, sillä esimerkiksi hakettimeen työnnettäessä vammoja tulee varmasti. Ja haketin ei muuten tee niille piikeille mitään.

Mikä tahansa aita vaatii hoitoa. Orapihlajaa pitää leikata säännöllisesti ja meillä se tarkoittaa ainakin kahta leikkuukertaa vuodessa. Jokunen vuosi sitten tehty alas leikkaaminen toteutettiin hieman liian ylhäältä, joten aidan alaosa jäi harvaksi. Täällä vuohenputken taivaassa aidan alustaakin pitää siis kitkeä säännöllisesti. Toisaalta, mitään muuta hoitoa aita ei vaadi.

Ehkä orapihlajaa pidetään myös vanhanaikaisena. Ainakin uusilla omakotialueilla aitakasviksi valitaan usein jotain muuta. Mutta mikä on hienompi raja tontille, kuin siististi leikattu orapihlaja-aita?

aidanleikkuu2Kuva täältä.

Orapihlaja on myös aivan käsittämättömän kestävä. Talvisin aita taipuu lumen ja aura-auton käsittelyssä, mutta kukoistaa entiseen malliin kesän tullen. Orapihlaja kesää kuivuuden, huonon kasvualustan, tuholaiset ja taudit, eikä sitä tarvitse varjella kevättalven auringolta. Orapihlaja kestää voimakasta leikkaamista, joten taitava puutarhuri voi muotoilla sitä mielensä mukaan. Engelin puisto Etelä-Helsingissä on hieno muiltakin osiltaan, mutta myös orapihlaja-aidat ovat mykistäviä.

engelinaukio2Kuva täältä.

Mikäli orapihlajaa ei leikkaa voimakkaasti, se kukkii todella kauniisti valkoisin kukin. Meillä ei kukista päästä nauttimaan, mutta olen miettinyt pitäisikö aidan eteläpään parin pensaan antaa kasvaa rungollisiksi puiksi ja myöhemmin myös kukkia.

DIGITAL CAMERAKuva täältä.

Meillä toteutetaan pientä portin seudun kohennusta tänä keväänä ja siihen liittyen jouduimme hieman siirtämään pienen pätkän aitaa. Parin pensaan siirtäminen viimeistään sinetöi sen, että meillä orapihlaja aita on ja pysyy. Siitä pidetään niin hyvää huolta kuin suinkin ja nautitaan sen perinteisestä kauneudesta. Parinkaan pensaan siirtäminen ei nimittäin ollut ihan vähäpätöinen projekti. Siirrettävässä kohdassa orapihlajan seassa kasvaa myös lumimarjaa ja molemmilla on ihan kunnioitettavat juuret.

IMG_2008Orapihlaja alla, lumimarja yllä. Juuret on molemmilla.

Orapihlaja näyttää vielä tähän aikaa harmaalta risukolta, mutta onneksi kevään ensimmäiset kukkijat tuovat jo väriä puutarhaan.

IMG_2009

IMG_2010

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Ruskean sävyjä ja viivähdys vihreää

Onnistuin varastamaan itselleni pari aamuista tuntia pihalla pienen pienien kevään merkkien metsästykseen. Varsinainen tehtävä oli omenapuiden maltillinen leikkaaminen ennen kuin se on auttamatta liian myöhäistä. Eivät silmut täällä toki ole vielä avautumassa, mutta kivasti ne jo pullistelevat. Poistin lähinnä kuivia oksia sekä sellaisia, jotka roikkuvat maahan asti. Kiristelin hampaitani pitkin talvea lasten ihastellessa pihan poikki kulkevia jänön jälkiä. Ne pirulaiset nimittäin loikkivat herkuttelemassa näillä meidän omenapuiden matalalla roikkuvilla oksilla. Nyt sain poistaa reilusti oksia, joista kaikki silmut olivat jo pistelty parempiin suihin.

IMG_1987

Ruokapöytä ja vessa kätevästi samassa – meidän omenatarhassa.

Pihan päävärejä ovat edelleen likainen valkoinen sekä ruskean ja harmaan monet sävyt. Oikein tarkkaan kun tiirailee löytää lämpimimmistä paikoista silti jo lupauksen keväästä.

IMG_1986

Omenapuutarhassa skillat (olisiko idänsinililja kuitenkin kivempi nimitys?) ovat jo rohkeasti nousseet pintaan. Joukossa taisi olla jokunen krookuskin. Olisi ihanaa, jos skillat vielä leviäisivät ja värittäisivät koko omenapuutarhan keväisin sinisellään. Ehkä asiaa voisi itsekin edistää. Ehkä, jos syksyllä vielä jaksaa muistaa tämän malttamattoman kevään odotuksen.

IMG_1996

Kevätvuohenjuuren lehtien alut vaikuttavat jotenkin varmoilta ja määrätietoisilta. Toivottavasti vaan ette enää palellu.

IMG_1992

IMG_1991

Joku rohkea pionin alkukin pilkistää pinkkinä viimevuotisten varsien juurella. Näiden siivoamisessa saa taas olla varovainen, etteivät arat alut saa kolhuja.

IMG_1995

Istutimme viime keväänä jyrkkään ja jokseenkin paahteiseen rinteeseen kokeiluksi jokusen lamoherukan toivoen, että ne jaksaisivat kasvaa epämääräisten vuorenkilpien (ja vuohenputkien) seassa ja peittää vielä osittain paljaan rinteen. Lopullinen tavoite on päästä tässä kohtaa eroon sekä vuorenkilvistä että vuohenputkista. Herukat oikovat jo silmujaan, joten toivoa on. Täytynee kuitenkin tänä kesänä hankkia pari tainta lisää, jotta koko rinne vielä joku syksy hehkuu lamoherukan hienossa syysvärissä.

IMG_1993

Tuulessa pitkin pihaa pyörivät syyshortensian kuivuneet kukinnot ovat jotenkin romanttisia. Auringossa ruskeaksi kuivunut kukinto näytti hetken aikaa lähes kultaiselta.

IMG_1990

Linnuillekin löytyisi vielä vähän siemeniä.

IMG_1994

Sisältä löytyy ihan oikeaa väriäkin, sillä koko tammikuun kukkinut kiinanruusu on taas innostunut. Aamulla auennut kukka hehkuu punaistaan ja nuppuja on ainakin kolme lisää. Tätä seuraillessa jaksaa odottaa niitä ihan oikeita puutarhan kevättöitä.

IMG_1997

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Hyvää pääsiäistä!

Tällaiselle askartelijalle pääsiäinen antaa hyvän syyn tehdä jotain pientä. Meillä aloitettiin askartelut tietenkin virpomisvitsoilla, joita tehtiin kahta mallia: esikoisen ennakkoluulottomia nykytaidevitsoja sekä minun kuopukselle tekemiä hyvin perinteisiä höyhenin ja paperikoristein koristeltuja vitsoja. Viikko sitten kylvimme lasten kanssa myös rairuohot.

IMG_1980

IMG_1975

IMG_1974

IMG_1978

En ole koskaan aiemmin puhaltanut munia koristeltavaksi, mutta tänä vuonna päätin kokeilla. Ja kyllä kannatti! Veitsen kärjellä vaan reiät munan molempiin päihin, keltuainen munan sisällä rikki esim. puisella grillivartaalla, napakka puhallus ja voilà! Leimojen peseminen munista taisi olla työläin vaihe. Annoin tyhjennettyjen munien kuivua yön yli ennen koristelua, sillä munan sisään kuivuva valkuainen tekee kuorista kuulemma kestävämpiä. En siis leimoja lukuun ottamatta pessyt munia sen kummemmin.

IMG_1976

IMG_1977

Lapset maalasivat munia vesiväreillä, acryylimaalilla ja vahaväreillä. Itse tyydyin mustaan tussiin ja leimasimiin. Kahdestakymmenestä munasta vain yksi meni rikki ja sekin lensi lattialle minun käsistäni. 7- ja 3-vuotiaat hoitivat tonttinsa tyylipuhtaasti tässäkin asiassa.

IMG_1979

IMG_1982

IMG_1972

Hyvää ja rauhallista pääsiäisen aikaa kaikille!

IMG_1973

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Unelmien cottage garden -perennapenkki

Asuimme muutaman vuoden Moskovassa, jossa perheen suosikki ulkoilupuisto oli Tsaritsinon laaja museoalue. Siellä metsäiset kävelytiet on rajattu tiilistä ladotuilla ojanteilla, joita mukaillen meillä on rajattu tontin pohjoisrajan epämääräinen istutusalue nurmikosta. Tulevana kesänä tämä tiiliojanteella rajattu istutusalue on tarkoitus jalostaa cottage garden -tyylistä innoituksen saaneeksi runsaaksi perennapenkiksi.

Tulevan perennapenkin alue on tontin pohjoisrajalla itä-länsi suuntaan ja kooltaan noin 1,5 x 11 metriä. Epämääräinen alue syntyi tontin rajalle, kun pari vuotta sitten salaojitusten uusimisen yhteydessä pihan kaato korjattiin johtamaan talosta poispäin. Tontin rajalle syntyi pieni rinne ja tiiliojanne ladottiin matalimpaan kohtaan. Kukkapenkin perustamisessa haasteena tulee olemaan maa, jota joudumme kaivamaan valtavasti pois ja korvaamaan kunnon mullalla. Lapiomies ei vielä tunne projektin yksityiskohtia, joten älkää kertoko. Talo varjostaa osaa alueesta, mutta ei mitään kohtaa koko päivää joten toivon, että ”puolivarjoinen” on oikea kuvaus kasvupaikasta.

En aio noudattaa mitään valmista kasvilistaa, vaan pyrkiä runsaaseen ja värikkääseen lopputulokseen käyttäen kasveja, jotka itseäni kiinnostavat. Penkkiä on varmasti täydennettävä tulevina vuosina, joten jos näyttää siltä, että jotkin kasvit eivät toimi yhdessä, niitä siirrellään ja korvataan uusilla.

dorsetperennials co ukKuva täältä.

Penkkiin tulee ainakin jättipoimulehteä ja loistokurjenpolvea jotenkin lomittain ainakin kahteen kohtaan. Lisää sinistä haluaisin laventelista (rakastan!), mutta voi olla että päädyn kuitenkin loistosalviaan tai mirrinminttuun. Viime kesänä istutin penkkiin yhden pikkujasmikkeen, joka tietenkin jää paikoilleen. Ennestään penkissä on myös jokunen valkoinen syysleimu, joita tarvinnee vähän lisää. Valkoinen päivänkakkara siellä täällä olisi kiva lisä värikkääseen penkkiin, mutta taidan kuitenkin valita matalampia prinsessankakkaroita penkin etuosaan.

blog theenduringgardener comKuva täältä.

Penkissä kasvaa jo mummon ajoilta ihan tavallinen pinkki piharuusu, jonka aisoissa pitämiseksi joutuu työskentelemään yhtä määrätietoisesti kuin vuohenputkea vastaan. Ruusu saa kuitenkin toistaiseksi jäädä tontilleen. Lisää pinkkiä penkkiin tulee pinkkisilmäisistä, vaaleanpunaisista ’Miss Pepper’ syysleimuista, kaunopunahatuista ja cottage garden -penkkiin itseoikeutetusti kuuluvista ritarinkannuksista. Korkeista kasveista haluan mukaan myös kellosormustinkukkia.

daviddomoney comKuva täältä.

Keltaista penkkiin tuo siellä jo ennestään keväisin kukkiva kevätvuohenjuuri sekä tietenkin jättipoimulehti, joka kukkii heinä-elokuussa. Oranssista en niin välitä, mutta penkkiin taitaa kuitenkin tulla jokunen tiikerililja, sillä vanhan talon piha jotenkin vaatii niitä. Punaiset unikot miellyttävät myös kovin, joten penkkiin tulee varmasti jokunen idänunikko ja niiden kaveriksi kylvän ruiskukkia. Jotakin vihreää ja lehtevää penkkiin on varmaankin lisättävä, mutta en ole vielä miettinyt mitä.

meadow-540880_1280

Takaosastaan penkki rajoittuu vanhaan matalaan kivimuuriin, joka toivottavasti toimii loistavana taustana kukkiville perennoille. Voi olla, että penkki on liian kapea kunnon kerroksellisuuden aikaan saamiseksi, mutta pituussuunnassa vaihtelu onnistuu varmasti. Voi myös olla, että suunnitelmassa on liikaa kasveja, mutta nämä minä haluaisin.

Kerron kesän mittaan miten tämä cottage garden -penkkiprojekti etenee.

* Linkit johtavat kasvien kuvauksiin Viherpeukaloiden sivuilla, jossa näihin ihanuuksiin voi tutustua tarkemmin.

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Väriä kevääseen

Viikko alkoi harmaana ja masentavan talvisena. Pihassa on edelleen reilusti vanhaakin lunta, joten uuden lumen tulo tuntuu kurjuuden maksimoinnilta. Vai onko kuitenkin niin, että uusi lumi on vanhan surma, kuten sanonta kuuluu? Toivottavasti.

Meillä juhlittiin kuopuksen 3-vuotissynttäreitä tässä äskettäin ja koti koristeltiin juhlaan viirinauhoin ja ilmapalloin. Juhlaan tarvitaan tietysti myös kukkia, joten kävimme sankarin kanssa hakemassa värikkään neilikkakimpun kahvipöydän koristeeksi. Kukkakaupan viherhuone innosti naperon ihmettelemään: ”Onko täällä sammakko?” Ja sitten sitä sammakkoa etsittiin porukalla.

IMG_1955

Neilikoita helmiikuussa Pietarissa.

Neilikoita helmikuussa Pietarissa.

Pidän neilikoista aivan erityisesti. Minua miellyttää niiden herkkyys ja toisaalta moni-ilmeisyys sekä se, että ne säilyvät maljakossa kauniina todella pitkään. Riemunkirjava neilikkakimppu toisti iloisesti ilmapallojen värejä vielä pitkään juhlan jälkeenkin.

Kyllä leikkokukat viel 6-0 voiton ilmapalloista.

Kyllä leikkokukat vievät voiton ilmapalloista.

P1100307

Kukkakaupasta löytyi myös iki-ihania helmililjoja tavanomaisten tête-à-tête narsissien kaveriksi. Kylmällä verannalla narsissit puhkesivat tosin kunnolla kukkaan vasta vietettyään yhden yön sisällä pakkasta paossa. Auringossa keltaiset narskut suorastaan hohtavat. Niissä on kyllä jo ihan kevään tuntua.

IMG_1964

IMG_1965

IMG_1966

Loppuviikolla naapurit kaadattivat suuren tammen aivan tonttiemme rajalta ja olen nyt totutellut uuteen avarampaan näkymään keittiön ikkunasta. Suuren puun kaataminen oli epäilyttänyt naapureita, joten he olivat tutkiskelleet asiaa tarkkaan ennen kaatopäätöstä. Lopullinen sinetti oli ollut Kalevalan tarina maailman alkuajasta, jolloin suuri tammi peitti kuun ja auringon. Lopulta puulle löytyi kaataja, taivaanvalot vapautuivat ja maailma tuli valmiiksi. Tammen kaataminen siis paljastaa taivaan ja puun taikavoimat vapautuvat ihmisten iloksi. Latvan taittaja saa iäisen taian, oksan taittaja iäksi onnen ja lehvän leikkaaja saa ikuisen lemmen. Lehviä ei puussa tietysti ollut, mutta täytyy muuten onnitella iäisen taian ja onnen omaavaa metsuria.

Taianomaista kevään odotusta!

 

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Iso_tammi

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa 1 Kommentti

Ensimmäiset kylvöt — chili ja paprika

Päivien valostuessa ja räystäiden tiputellessa vettä ovat ajatukset karkailleet väkisin kevääseen ja tulevaan kesään, joka on meille kolmas täällä vanhassa mummolassa. Kateellisena katselin kuvia Lounais-Suomesta, jossa lunta on enää varjopaikoilla ja maakin näytti hyvää vauhtia kuivuvalta. Meillä on pihassa kauttaaltaan varmasti 30 cm lunta ja paikoitellen paljon enemmän. Toki hanki on painunut, mutta silti. Talvi täällä kaakossa II-vyöhykkeellä on edelleen. Ja kiitos suojasäiden, maisema verhoutuu visusti harmaan eri sävyihin.

IMG_1936

Kevät on kuitenkin vääjäämättä tulossa ja pääsin vihdoin kylvämään ensimmäiset siemenet. Viimekesän tapaan kylvin ensimmäisenä ’Hungarian Hot Wax’ chiliä ja ’Putzagold’ paprikaa. Molemmat sopivat mainiosti meillä verannalla kasvatettavaksi ja tuottivat sadon, jota saattoi napsia pitkin kesää.

IMG_1937

IMG_1940

Tomaatit jätän tänä vuonna suosiolla taimina ostettavaksi, ja kokeilut voi tehdä joku taitavampi puutarhuri. Näitä epäonnistuneita kokeiluja meillä edusti viimekesänä munakoiso ja edellisenä vesimeloni.

Toisaalta multaan päätyi myös laventelin siemeniä, joiden menestyksestä en lähde lyömään vetoa. Toiveikkaana kuitenkin sijoitin laventelipotit jääkaappiin kylmäkäsittelyyn. Saas nähdä miten käy.

IMG_1942

IMG_1943

Tänä vuonna aion keskittyä vahvasti puutarha-ahdistuksen torjuntaan. Tuulia Aho kuvaa tätä minulle tutuksi tullutta tilaa Puutarhan aika -kirjassaan osuvasti: ”Se iskee äkkiä kesken keväthuuman. Tai viimeistään heinäkuussa. Puutarha-ahdistus, joka voi hoitamattomana johtaa lamaannukseen ja puutarhan täydelliseen laiminlyöntiin — mikä puolestaan lisää ahdistusta.” Pyrkimys on siis edetä varovaisesti sekä hyötytarhassa että kukkapenkkien laittamisessa, jotta intoa riittää läpi kasvukauden. Haaveita ja suunnitelmia on tosin niin paljon, että riskit ovat jälleen suuret.

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Ihanaa aurinkoa ja uhkarohkeita istutuksia

Eipä ollut helppoa palata toimistoon pääsiäisen ainutlaatuisen ihanien ulkoiluilmojen jatkuessa. Toisaalta voimat eivät olisi enää riittäneet monen päivän lapiointiin tai kottikärryilyyn. Paluumuuttajan puutarhassa saatiin kuitenkin pyhien aikana enemmän aikaan kuin osattiin suunnitella. Eikä tuntunut edes työleiriltä!

Ensin vähän pääsiäistunnelmaa verannalta, jossa voi jo nauttia myöhäisen aamukahvin paleltumatta.

Virpomisvitsat ovat pääasiassa viimevuotisia. Säilyvät ihan hyvin, kun niille ei anna vettä.

Virpomisvitsat ovat pääasiassa viimevuotisia. Säilyvät ihan hyvin, kun niille ei anna vettä.

Ihanat narsissit juuri ennen pääsiäistä. Pyhinä kastelija oli niin muissa maailmoissa, että nämä kuivuivat käytännössä pystyyn.

Ihanat narsissit juuri ennen pääsiäistä. Pyhinä kastelija oli niin muissa maailmoissa, että nämä kuivuivat käytännössä pystyyn.

 

Olen suunnitellut keittiöpuutarhaa jo puolitoista vuotta ja tänä kesänä päästään jotenkin enemmän kiinni aiheeseen. Viime kesänä hyötykasvipuoli hoitui yhdellä vanhaan ovenkarmiin tehdyllä kohopenkillä, johon kylvin aivan liian tiiviisti kesäkurpitsaa, papuja, herneitä, salaatteja ja kukkia. Samaan penkkiin sain mahtumaan vielä pari tomaattiakin. Nyt keittiöpuutarhaa on laajennettu kuuden lavakauluksen verran ja ”eteläpäähän” jää vielä tilaa raparpereille, pavuille ja ehkäpä parille mansikalle.

Erilaisia suunnitelmia penkkien sijoittelusta ja kasvien sijoittelusta penkkeihin olen tehnyt tammikuusta lähtien ja nyt, kun lavakaulukset ovat oikeasti paikoillaan, ei järjestys luonnollisestikaan noudata mitään suunnitelmaa. Tällä jaolla kiertoviljelyn suunnitteluun tarvitaan korkeampaa matematiikkaa. No, se ei haittaa menoa tänä kesänä toisin kuin tämä kumppanuuskasviasia. Kasvien järjestystäkin olen siis jo luonnostellut, mutta kun penkit ovat toisin, on suunnitelmat uusittava.  Miten tämä voi olla näin monimutkaista? Ja ihanaa!

Lapio on puhunut ja keittiöpuutarhaan on saatu järjestys.

Lapio on puhunut ja keittiöpuutarhaan on saatu järjestys.

 

Kitkettävää tässä puutarhassa on sen verran, että penkkien välit laatoitettiin vanhoilla betonilaatoilla, joille ei alkuperäisillä paikoillaan ole käyttöä. Laattoja on vielä lisää, joten penkkien päädytkin saanevat päällysteen.

Piinaviikon ällöttävin löytö oli munakoison taimiruukkuihin ilmestyneet sienet. Googlailin asiaa, mutta en pystynyt tekemään ihan varmaa lajintunnistusta. Sekalaisissa lähteissä kuitenkin vakuuteltiin, että tuulettaminen, mullan kuivahtaminen ja ehkä uusi kerros multaa korjaisivat tilanteen.

Pyytämättä ja yllätyksenä.

Pyytämättä ja yllätyksenä.

 

Turveruukut, joissa taimia olen kasvatellut, ovat tosiaan olleet aika tiiviisti kylvölaatikoissa, joten ei ihme, jos hometta ja sieniä ruukkuihin ilmestyy. Nyt niistä toivottavasti päästään eroon, sillä suurin osa taimista pääsi auringossa suurempiin ruukkuihin. Tai patojahan nuo pääsääntöisesti ovat, mutta lisää tilaa ja multaa siis kasvaville taimille.

Ihan ite kasvatettuja.

Ihan ite kasvatettuja.

 

Nyt ongelmaksi taitaa muodostua näiden patojen, kattiloiden ja ämpäreiden sijoittelu. Mitään ei voi vielä jättää ulos ja verannallakin saattaa kylminä öinä olla liian kylmää. Pieniin ruukkuihin päätyneet taimet pääsivät vielä sisään, mutta muut saavat olla verannalla. Paleltumisen uhallakin. Laitan vaikka kynttilöitä palamaan, jos meinaa mennä liian kylmäksi. Tuikkuja saan varmaan viritellä myös näille tomaateille, joiden istuttamista ulos en voinut vastustaa.

’Money maker’ lasin alla lämmittelemässä.

’Money maker’ lasin alla lämmittelemässä.

 

Viikonlopun aikana tapahtui myös muualla puutarhassa.  Lapset saivat vihdoin hiekkaa hiekkalaatikkoon (kiinnostus kasvoi eksponentiaalisesti) ja loputkin kevättalvella kaadetut puut saatiin pätkittyä ja halottua. Vuohenputki- ja nokkossatoa saa jo kohta alkaa keräämään, mutta onneksi pihassa kasvaa jo jotain kaunistakin.

Idänsinililja

Krookukset

Tämähän siis on

 

 

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Kevään korvalla

Maaliskuu on tällaisen haaveilevan puutarhakokeilijan parasta aikaa. Lehdet täyttyvät puutarhaideoista, tulppaanit, narsissit, krookukset ja muut kevään kukat ilmestyvät kauppoihin ja valo lisääntyy joka päivä. Puutarhassa ei vielä tarvitse tehdä mitään, mutta kevät on selvästi tulossa. Vettä tippuvat räystäät, lintujen laulu ja märän maan tuoksu virittävät puutarhahaaveiluun lisää kierroksia. Tulevan kesän työlista kasvaa kasvamistaan ja kaikki tuntuu vielä mahdolliselta.

Ensimmäiset kylvöt kasvimaata varten tein helmikuun lopulla. Nyt ikkunalla on jo tomaatin, munakoison, chilin ja paprikan pikkutaimia. Näistä tomaatteja kasvatin viime kesänäkin, mutta muut ovat tulevan kesän uutuuksia. Esikasvatettavaksi aion vielä kylvää ainakin kurkkua sekä kerä-, lehti- ja ruusukaalia. Saa nähdä miten näiden kanssa käy. Viime kesänä into kasvimaan hoitoon lopahti jossain juhannuksen tienoilla ja sato oli oikeastaan enemmän iloinen yllätys, kuin hellän hoitamisen tulos. Maaliskuisissa haaveissa ensi kesän kasvimaa kuitenkin näyttää kauniilta ja rehevältä ja tuottaa valtavan sadon, joka täyttää kellarin syksyllä. Pisimmän esikasvatusajan saavat chilit, paprikat ja munakoisot tosin eivät ole päätymässä kasvimaalle, vaan verannalle, joka on meillä kasvihuoneeseen verrattava kasvupaikka. Tomaatit päätynevät kasvamaan talon eteläseinustalle vanhoihin sinkkisaaveihin.

Munakoisot

Munakoisot lähdössä koulintaan

Pelargoniat, jotka aiemmin kukkivat kellarissa venyttävät nyt versojaan yläkerran rappusilla. Ehkä niitä ei olisi pitänyt leikata syksyllä ihan niin lyhyiksi kuin mitä tuli leikattua. En jotenkin usko, että noista kasvaa kesäksi tasaisen tuuheita ahkerasti kukkivia pelargonioita, sillä versot tosiaan venyvät ja venyvät, mutta mitään uutta haaraa ei näy. Tarvitsisivat varmaan vähän lisää valoa, mutta, mutta, saavat nyt selvitä siinä missä ovat. Pelargoniat rappusilla muuten näyttävät jotenkin romanttisilta, vai mitä?

Pelargoniat rappusilla

Pelargoniat venyttelevät kohti aurinkoa

Kirsikan kukat ne vasta romanttisia ovatkin ja hyötämällä niistä on jo mahdollista nauttia. Meillä on viime viikkojen aikana kaadettu vanha, rungoltaan aivan laho omenapuu, turhan korkeaksi kasvanut kirsikka, tulevaa kasvimaata varjostanut luumupuu ja neljä koivua. Saha on siis soinut ja kirveellä on edelleen töitä useampanakin päivänä ennen kuin kaikki metsänrajaan raahattu puutavara on halottu ja pinottu. Ja oksia on aivan järkyttävä määrä. Kirsikan oksista on kuitenkin iloa takan reunuksella, jossa ne kukkivat parhaillaan ja lumoavat herkällä kauneudellaan.

Kirsikka 2

Kirsikka 3

Kirsikka 1

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Mullat vaihtoon

Jostain syystä innostus puutarhan ja kasvimaan hoitoon ei ole kohdallani yltänyt viherkasveihin asti, ainakaan vielä. Sisältä talosta löytyy toissa jouluinen jouluasetelma, jossa on joulukaktus ja sen kaverina muratti sekä isoäidiltä saatu pieni kultaköynnös. Kasvittomuus johtuu osin siitä, että ulkomaille muuttaessamme vähät edellisen Suomen kodin kasvit annettiin pois. Suurehko traakkipuu itse asiassa jätettiin lopulta asunnon seuraaville omistajille, sillä sitä ei saatu mahtumaan viimeiseen muuttokuormaan. Enpä ole kaipaillut.

kuva 2Enkeli taivaan lausui näin: Miks mullat vaihdat säikähtäin?

Jouluasetelma jaksoi läpi viime vuoden rusetteineen, enkeleineen ja kanelitankoineen, mutta jotenkin sen sesonki tuntuu menneen ohi. Kultaköynnöksen ruukku taas oli käymässä pieneksi. Viikko sitten otin sitten varaslähdön multahommiin ja vaihdoin viherkasveille uudet mullat. Meille on talon mukana tullut varsin paljon kaikenlaista tarvekalua ja kukkaruukkujakin löytyy reilusti. Näille viherkasveille valitsin hauskan muotoiset mustat Arabian ruukut, joihin kuuluvat aluslautaset tosin ovat kadonneet. Täytyy keksiä jotain korvaavaa tilalle jossain vaiheessa.

kuva 3Aarteita mummon varastoista

Mullan vaihto kahdelle tai, jos tarkkoja ollaan, kolmelle kasville ei tosiaankaan ole iso urakka. Lievän luopumisen tuskan kanssa kuitenkin jouduin kamppailemaan etenkin enkelin kanssa. Uuteen ruukkuun se ei päässyt mukaan, mutta tallessa se silti on. Ehkä sille löytyy uusi laululava vielä jostain. Kultaköynnöskin aiheuttaa omanlaistaan ristiriitaa. Kasvi on pistokas isoäitini olohuonetta vuosia kiertäneestä kultaköynnöksestä ja sellaisena tietysti kiva jatkumo. Ongelma on siinä, etten oikeastaan pidä koko kasvista. Köynnös on vielä niin pieni, ettei se varsinaisesti ärsytä, mutta jotain suunnitelmia sen varalle on ehkä tehtävä. Luulen, että siitä tulisi mieluisa, jos sen tukee kasvamaan jotenkin hallitusti ylöspäin, tai vaihtoehtoisesti laittaisi sen amppeliin ja pitäisi versot suhteellisen lyhyinä. No, oli miten oli, paremmalta nämä kasvit näyttävät uusissa ruukuissaan ja taitavat olla hyvillään myös vahvemmasta mullasta.

kuva 1Vihertää

Muratista puolestaan pidän paljon. Olen niitä aina silloin tällöin hankkinut ja tätä joulukaktuksen kaverina kasvavaa lukuun ottamatta aina myös tappanut. Vika on varmaan ollut kastelussa. Koska muratin kanssa on mennyt hyvin jouluasetelmassa, pidin sen joulukaktuksen kaverina uudessakin ruukussa. Toisaalta ihan yhtä pätevä syy näiden yhdessä pitämiseen on se, että muratti on niin naurettavan pieni ja hentoinen, ettei sitä yksinään kehtaisi laittaa edes snapsilasin kokoiseen ruukkuun.  Jos ensi kesänä saan aikaiseksi siirtää joulukaktuksen ulos, saa muratti mennä mukana.

Kiitokseksi vaivannäöstä odotan joulukaktukselta kukkia.

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti