Marian hyötytarhassa

Marian hyötytarhassa kokeillaan, kokataan ja kuvataan. Viherpeukaloiden blogin vieraskynäilija on innokas kotipuutarhuri, joka haluaa ruokkia perheensä luomusti ja opettaa lapsilleen kasvun ihmeitä. Rakkaan harrastuksen äärellä ollaan pilke silmäkulmassa ja opitaan usein kantapään kautta. Maria kirjoittaa arjen iloista myös Kanelia ja kardemummaa –blogiin.

Kevätkukkijat

Sää ei ole täällä päin Suomea hellinyt puutarhuria, mutta kevät etenee vauhdilla. Keskityin monta vuotta keittiöpuutarhaan, ja olen vasta viime aikoina suonut huomiota myös perennapenkeille. Ihanan herkät, mutta sinnikkäät valkovuokot yhdessä helposti leviävän kevätkaihonkukan kanssa ovat varma kevään merkki.

DSC_0097-001

Vielä ollaan kaukana siitä, että kukkaloistoa piisaisi puutarhassamme läpi kauden. Kukkapuutarhamme on kevätpainotteinen ja perennapenkkimme ovatkin kauneimmillaan juuri kesän kynnyksellä.

DSC_0070

Rakastan sipulikukkia, niiden istutus on ihanan huoletonta. Tässä vaiheessa kevättä sitä kuitenkin iloitsee ihan kaikenvärisistä ja -kokoisista kukkasista. Ei ole katastrofi, vaikka vaaleanpunaisena ostetut tulppaanit nousisivat penkistä kirkkaan oransseina. Tai jos huolellisesti etukäteen suunniteltu värikartta ei toteutuisikaan. Kaikenlaisia karkulaisia löytyy aina, joko myyrien tai hajamielisen puutarhurin jäljiltä.

DSC_0243

Viileä keli on viivästyttänyt tämänvuotista kevätkukintaa. Mutta kierros puutarhassa osoittaa, että paljon on jo tapahtunut ja mahdottoman paljon on vielä luvassa!

DSC_0131-001

Kirjopikarinliljoista riittää iloa pitkään, nuokkuva kukka on kaunis sekä nuppuisena että kokonaan avautuneena. Ja kun kuuntelee oikein tarkalla korvalla, voi kirjopikarililjapenkin edessä kuulla hauskaa helinää, kun kukat keinuvat tuulen tahtiin.

DSC_0102-001

Yleensä tulppaanikauden aloittaa hento kääpiötulppaani Tulipa turkestanica, tässä nupullaan sinisten helmililjojen kyljessä. Tämä villitulppaaneihin eli kasvitieteellisiin tulppaaneihin kuuluva kaunotar muodostaa monta kukkaa samaan varteen ja jaksaa kukkia pitkään.

DSC_0255

Tänä vuonna kääpiötulppaanin eteen kiirehti kuitenkin oikealla näkyvä lyhytvartinen lummetulppaani Ancilla. Lummetulppaani aukeaa aurinkoisella kelillä lähes vaakatasoon ja muuttuu kukinnan edetessä hauskasti hennon punertavaksi. Tässä lummetulppaanin kavereina aurinkoa kohti kurkottelevat kääpiötulppaanit ja kirjokevättähdet.

DSC_8858

Tarhakylmänkukan nukkaisia nuppuja tekisi mieli varovasti silitellä. Myöhemmin kasvi aukaisee isot violetit kukkansa ja ilahduttaa pitkään, sillä kukinnan jälkeen muodostuvat hopeiset siemenpallot ovat näyttäviä nekin.

DSC_8868

Haaveilen upeasta hyasinttimatosta keskieurooppalaiseen tyyliin, mutta jo muutama veikeä hyasinttipallero ilostuttaa kukkapenkissä. Matalat hyasintit kannattaa istuttaa penkin etureunaan, muuten ne jäävät muiden jalkoihin.

DSC_0114

Iltakierroksella oli iloinen yllätys löytää uudesta kukkapenkistä vaaleanpunaisia helmililjoja, en nimittäin muista istuttaneeni näitä viime syksynä. Helmililja Pink Sunrise on varsin soma kevätkukkija.

DSC_9427

Valitsemalla eri aikaan kukkivia kevät- ja sipulikukkia voi saada viiikoja kestävän kukinnan kevätpuutarhaan. Ensimmäiset alkavat jo kuihtua, kun toiset vasta työntävät kukkavarsiaan ylöspäin.

DSC_0002

Seuraavaksi opettelen, miten saada kukkiva piha koko kesäksi. Mutta sitä ennen nautin näistä mahtavista keväthetkistä ja luonnon upeista sävyistä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 3 Kommentit

Puutarhurin kaarituet

Kohta meilläkin päästään aloittamaan kylvöt kasvimaalla. Suomen suvessa kylvökset kannattaa suojata hallaharsolla. Muistan hyvin, miten viime vuoden kesäkuussa(kin) sateli lunta.

DSC_0031

Tuli lunta tai ei, hallaharsot suojaavat myös tuholaisilta. Esimerkiksi rucola menee suojaamattomana usein kirpan suuhun. Siinäpä sitä sitten katselee reikäistä satoa salaattikulho kainalossa.

DSC_0056

Kasvilavojen kaaret ovat kätevä ja hermoja säästävä kikka kasvuston suojaamiseen. Olen vuosien varrella kokeillut erilaisia virityksiä. Olen törkännyt multaan muoviputkea sekä muun muassa teltan alumiinikaaria, mutta en ole saanut ankkuroitua kaaria riittävän tukevasti. Usein tuuli tai rankkasade onkin kaatanut koko viritelmän ja hallaharso on liiskaantunut märkänä ja raskaana vasten hentoja salaatinalkuja.

DSC_0097

Tukevia kaaria varten tarvitaan kahta eri paksuutta muovista sähköputkea sekä metallista reikänauhaa. Pätkä paksumpaa putkea kiinnitetään reikänauhalla lavan reunaan. Ohut, pitkä kaari työnnetään paksun kaaren sisään.

DSC_0082

On makuasia, laittaako kaarituet kasvulaatikon sisä- vai ulkopuolelle. Sisäpuolella ankkuroinnit eivät näy, mutta saattavat helpommin täyttyä mullalla. Ulkopuolella ne taas ovat koko ajan näkyvissä, mutta ankkuriputket on helpompi pitää puhtaana.

DSC_0095

Vaikka kaaret olisi paikoillaan, ne saa tarvittaessa siirrettyä kätevästi sivuun ottamalla toisen pään pois ”ankkurista”. Ja kun kaaria ei enää tarvita, ne on helppo irrottaa kokonaan. Ankkurointisysteemit ovat meillä paikoillaan kesät talvet, ja hyvin ovat kestäneet.

DSC_0081

Olen laittanut harsojen liepeiden päälle heinäseipäät, näin harsot pysyvät paikoillaan kovassakin tuulessa. Toki tähän voi käyttää myös kivenmurikoita tai vaikkapa telttakoukkuja.

DSC_0099

 Siitä tosin kannattaa muistaa mainita perheen retkeilijälle.

DSC_0271

Joskus puutarhuria on nimittäin manattu melkoisesti, kun yösijan pystytys ei olekaan sujunut niin joutuisasti…

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 7 Kommentit

Mintusta on moneksi

Kasvatin vuosikausia kasvimaallani minttua osaamatta käyttää sitä oikein mihinkään. Sen maku toi mieleeni lapsuuden minttuteet, eikä pelkästään positiivisella tavalla. Tuo vahva, mutta jollakin tapaa pistävä maku maistui itselleni pitkään ainoastaan suklaan muodossa.

DSC_0076

Olin saanut ”mintuntaimen” (ilmeisesti piparminttua) lahjaksi ja sen kummemmin asiaa miettimättä istutin taimen silloiseen kasvimaahani, ruohosipulin ja lipstikan väliin. Paikkavalinta oli vahingossa hyvä, sillä nuo kaikki kolme ovat melkoisen vahvoja kavereita ja elivätkin pitkään sovussa rehottaen.

DSC_0029

Sittemmin olen tutustunut minttujen sielunelämään vähän tarkemmin ja oppinut myös käyttämään niitä. Nykyäänhän on saatavilla monenlaista minttua: on omenaminttua, suklaaminttua, mansikkaminttua. Erikoisuuksia tulee joka vuosi.

DSC_0247_2

Mintut ovat helppohoitoisia ja monivuotisia, ja oman kokemukseni mukaan vähään tyytyväisiä. Ne pitävät aurinkoisesta ja lämpimästä kasvupaikasta, mutta menestyvät myös puolivarjossa.

Mintut ovat hanakoita leviämään ja niiden kasvua joutuu usein rajoittamaan. Itse kasvatan minttuja kasvihuoneen kulmauksen lisäksi ruukuissa. Syksyn tullen siirrän mintut ruukuista perunapenkkiimme talvehtimaan.  Toki koko mintun voi talvehdittaa ruukkuineen päivineen kaivamalla sen talveksi avomaalle.

DSC_0056

Huhtikuussa minttu versoo jo uusia alkuja, jolloin kaivan paakun ylös, jaan sen lapiolla useampaan osaan ja istutan taas ruukkuihin. Minttujen jakaminen on siis varsin helppoa ja ne lisääntyvät pienestäkin juurenpätkästä koko kasvukauden ajan. Eri minttulajikkeet myös risteytyvät helposti keskenään ja lopputuloksena onkin sitten epämääräisiä jälkeläisiä. Mintut kannattaa pitää erillään toisistaan avomaalla ja jättää mintturuukkujenkin väliin etäisyyttä.

DSC_7561

Voimakastuoksuiset mintut toimivat tuholaisten karkotekasveina sekoittaen tuholaisten tuoksusuuntavaiston. Moni osaa jo istuttaa samettikukkia kasvimaalle tuholaisten kiusaksi, mutta myös mintuilla on samainen ominaisuus. Mintut ovat myös hyviä perhoskasveja ja houkuttelevat hyödyllisiä pölyttäjiä.

Hyötytarhassa mintut sopivat hyvin erilaisten kaalien, punajuurten ja tomaattien kumppaniksi. Huono naapuri mintulle on persilja. Hyötytarhan lisäksi on tietenkin vielä kukkapenkeistä tutummat erilaiset värimintut ja mirrinminttu, hyviä pölyttäjämagneetteja nekin.

DSC_0066

No mihin sitten käytän minttuja? Suklaaminttu on ehdoton suosikkini ja sopii moneen: hedelmäsalaatteihin, jäätelöön, suklaamousseen, brownies-taikinaan. Pari lehteä kahvikuppiin ja kuumaa kahvia päälle, niin saat herkullisen tuoksuisen makukahvin. Minttu raikastaa myös jäävedet ja muut kesäjuomat ja sen lehdet sopivat monen leivonnaisen koristeluun. Kuuman kesäpäivän helppo klassikkosalaatti syntyy vesimeloni- ja fetakuutioista sekä hienonnetusta mintusta. Kastikkeeksi riittää loraus oliiviöljyä ja valkoista balsamicoa, päälle rouhaisu mustapippuria sekä sipaisu sormisuolaa.

DSC_0100

Sato on maukkaimmillaan juuri ennen kukintaa ja sanotaan, että kukat tulisi leikata pois. Itse pidän mintun viehkeistä kukinnoista ja annan minttujen rehottaa niitä leikkaamatta. Havittelen vielä kirjavalehtisiä lajikkeita. Nämä ovat kuulemma hillittykasvuisempia. Olisi ihanaa tuoksutella vaikkapa omenaminttua tai ananasminttua!

DSC_0239

Jos haluat tietää lisää mintuista tai yrteistä ylipäätään, käy osallistumassa uunituoreen Sonjan yrttitarha -kirjan arvontaan blogissani Kanelia ja kardemummaa. Pääset sinne tästä. Arvonta jatkuu vappuaattoon, 30.4.2015 klo 24 asti.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 6 Kommentit

Hyötytarha laatikoissa

Nyt kun maa alkaa pikku hiljaa sulaa, pääsee taas puutarhaprojektien kimppuun. Etupihallemme valmistui viime vuonna kesähuone, jonka yhteyteen on tarkoitus perustaa pieni lisäkeittiöpuutarha. Muutama istutuslaatikko, sepeliä kulkuväylille, laatikoihin yrttejä, salaatteja, mangoldia, syötäviä kukkia. Kasvihuoneemme ympärillä oleva hyötytarha on jo kokonaan laatikoissa, joten jatkamme hyväksi havaitulla linjalla.

DSC_0015 19

Pidän laatikkopuutarhan helppoudesta ja selkeydestä. Sekä kylväminen, hyötytarhan hoitaminen että sadonkorjuu on helppoa laatikoista. Maa lämpenee kohopenkissä nopeammin ja kylvöpuuhiin pääsee maan tasossa olevaa kasvimaata aikaisemmin. Myös taistelu rikkaruohoja vastaan on laatikkopuutarhassa huomattavasti helpompaa.

DSC_0058

Meillä laatikkopuutarha on syntynyt pikku hiljaa, ei siis huolellisen etukäteissuunnittelun pohjalta. Siksi miehen nikkaroimat istutuslaatikot ovat eri kokoisia ja niitä putkahtelee milloin minnekin, olemassa olevien penkkien ja terassien kylkeen. Sinne, mistä emäntä vain keksii raivata nurmea pois. Miehelle on yhä mysteeri, miksi nurmea ensin kasvatetaan, hoivataan, ravitaan ja leikataan. Kun se kuitenkin jossakin vaiheessa kaivetaan pois. Mutta pitäähän sitä vähän yllätysmomentteja olla!

DSC_0021-001

Kasvihuoneemme nousi aikoinaan kasvimaan sijoille. Ympärille jääneet kasvimaan rippeet rajattiin laatikkopuutarhaksi.

DSC_0022

Hyvin pian kasvihuoneen vieressä ollut kapea, vaikeasti hoidettava nurmikaistale kaivettiin sekin ylös ja tilalle tehtiin lisää laatikoita.

DSC_0064 21

Pari vuotta myöhemmin pähkäilin takapihalla olevaa ”turhaa” tilaa. Kodinhoitohuoneen terassin yhteydessä oli nurmialue, jolla ei ollut oikein mitään käyttöä. Siellä ei loikoiltu, ei pelattu, ei ihailtu ikkunasta kukkapenkkejä

DSC_0008 20

Joten ei muuta kuin hommiin! Nurmi irrotettiin ihan lapiolla kaivamalla ja koko alueen päälle levitettiin rakennuskangasta. Kankaan päälle aseteltiin miehen nikkaroimat istutuskehikot.

DSC_0067 9

Lopuksi alue viimeisteltiin sepelillä.

DSC_0067 10

Nurmen ja sepelin väliin laitettiin nurminauhaa ja sitä vasten pihalaattoja. Tämä erottaa laatikkopuutarhan siististi nurmialueesta ja nurmikon leikkuu sujuu helpommin myös laatikoiden vierestä.

DSC_0031 15-001

Vähän myöhemmin sain vielä pienen portin sekä kehikon terassin seinään. Tähän on tarkoitus laittaa ritilä ja kasvattaa näkösuojaa tuovaa köynnöstä, mutta pika-apua saa vaijerista ja kevyesti kesätuulessa heiluvasta verhosta.

Vertailuksi kuva heinäkuulta 2009. Kuvassa on nykyisen 14 istutuslaatikon sijaan vasta kaksi laatikkoa eikä kasvihuoneesta tai takapihan laatikkopuutarhasta vielä tietoakaan.

101_0361

Täytyy myöntää, että olen varsin tyytyväinen muutokseen ja nykyiseen hyötytarhaamme. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tämä olisi nyt tässä. Vielä olisi pari otollista nurmialuetta kaivettavaksi…

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 7 Kommentit

Ihana iisoppi

Ryytimaalla on mukava kasvattaa syötävän sadon lisäksi myös jotakin oikein kaunista ja silmäniloa tuottavaa. Vaikkapa erilaisia samettikukkia, kehäkukkia tai yhtä lemppareistani, iisoppia.

DSC_0074

Toki nämä kaikki sopivat tavalla tai toisella keittiön puolelle. Niillä on myös tärkeä tehtävänsä hyötytarhassa. Samettikukat ja kehäkukat houkuttelevat tuholaisia pois hyötykasveista tuoksullaan ja väreillään. Iisoppi puolestaan houkuttelee perhosia ja mehiläisiä.

DSC_0044

Iisoppi on kokemukseni mukaan helppo kasvatettava ja varsin sitkeä kasvi. Tuota kaunista ja herkän näköistä, yrtti- ja rohdoskasvien sukuun kuuluvaa kasvia on kutsuttu myös pohjolan laventeliksi. Enkä kyllä ihmettele miksi! Sitkeydestään huolimatta se tuo muodollaan ja väreillään puutarhaan ihanaa cottage garden -henkeä. Lisäksi iisoppi on monivuotinen.

DSC_0108

Kylvin joitakin vuosia sitten jo pidempään laatikon pohjalla pyörineen iisoppipussin siemenet kasvihuoneen vieressä olevaan laatikkoon. Siinä oli juuri iisopin mentävä kolo.

DSC_0017 14

En oikein tiennyt mitä odottaa, muistin vain lukeneeni iisopin olevan kaunis ja monivuotinen. Ja sitä se tosiaan on! Kukkii pitkään ja kestää hyvin maljakossa. Yrttinä en ole käyttänyt sitä vielä kertaakaan, mutta aion lisätä tuota helppoa ja kaunista kasvia myös muualle puutarhaan.

DSC_0038

Siemenet voi kylvää suorakylvönä, kuten itse tein. Toki esikasvattamalla saa aikaisemman kukinnan. Huomasin vasta ensimmäisen talven jälkeen, että siemenpussissa suositeltiin talvisuojausta. Mutta ainakin meillä 2-kasvuvyöhykkeellä iisoppi pärjäsi loistavasti ihan itsekseen.

DSC_0092

Olen istuttanut kasvihuoneen vieressä olevaan iisoppilaatikkoon tulppaaneja.

DSC_0224

Tulppaanit kukkivat toukokuussa, kun iisoppi vasta kasvattelee varttaan.

DSC_0237

Tulppaanien lopettaessa kukintansa kesäkuussa, isommaksi kasvanut iisoppi peittää kuihtuvat kukkavanat.

DSC_0015

Alunperin käyttämäni siemenpussi oli monivärinen sekoitus (vaaleanpunaisia, sinisiä ja valkoisia kukkia). Nyt, pari vuotta myöhemmin, huomaan valkoisten kukkien hävinneen lähes kokonaan. Sininen ja vaaleanpunainen sen sijaan porskuttavat vahvoina eteenpäin.

DSC_0073

Iisoppi sopii mainiosti sekä ryytimaalle että kukkapenkkiin.  Koska iisopin kasvutapa on pysty ja tuuhea, voi sitä kasvattaa matalana reunuskasvina tai aidanteena.

DSC_0104

Tänä kesänä aion lisätä iisoppia etupihan uuteen kukkapenkkiin sekä kylvötaimista että suorakylvönä siemenistä. Katsotaan mitä nousee ja milloin nousee!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

Tomaattikuumetta

Kun on pitkin talvea syönyt lähes mauttomia kirsikkatomaatteja, alkaa kevään myötä kohota melkoinen tomaattikuume. Kesäauringon kypsyttämät pienet ja isot pallerot, makeina ja mehukkaina, nam!

DSC_0151

Täällä on taas kaivettu siemenpussit esiin ja tehty tomaattikylvöjä. Multiin pääsi Marmandino One, Sungold, Tigerella, Chocolate Cherry, Pink Plum Baby sekä Ace 55 tomaatinsiemeniä. Vielä tekisi mieli kokeilla jotakin keltaista tomaattia, isoa tai pientä. Olisiko teillä vinkata hyväksi havaittua lajiketta?

DSC_5920

Kasvun ihme siemenestä lautaselle jaksaa hämmästyttää joka kerta. Tuntuu ihan uskomattomalta, että pieni, kuiva, lähes huomaamaton siemen voi myöhemmin tuottaa jotakin niin makeaa ja mehevää. Kuten vaikkapa maailman makeimmaksi tomaatiksi tituleerattuja oransseja Sungold-kirsikkatomaatteja. Ne ovat kuin tuoreita karamelleja!

DSC_0022

Mutta ennen kuin sadosta pääsee nauttimaan, siemenistä kasvavia taimia on jaksettava hoivata asiaankuuluvalla tavalla.

Maaliskuun alkupuolella kylvin siemenet kosteaan taimimultaan, noin puolen sentin syvyyteen. Kylvökset peitin rei’itetyllä muovilla (tuorekelmu / pakastepussi / minikasvihuoneen kansi). Koska siemen itää parhaiten lämpimässä, laitoin kylvökset pesuhuoneen lattialle nauttimaan lattialämmityksestä.

DSC_6511

Kun siemenet sitten olivat itäneet, siirsin ne valoon. Ihanteellinen kasvupaikka olisi valoisa ja hieman normaalia huonelämpötilaa viileämpi. Tavallisesta omakotitalosta on kuitenkin hankala löytää passelia paikkaa. Niinpä pienet taimenalut nököttävät nyt työhuoneemme ikkunalla.

DSC_6484

Taimet tulee koulia, eli siirtää kasvamaan isompaa astiaan, kun taimissa on sirkkalehtien lisäksi ensimmäinen oikea lehtipari. Astia voi olla vaikkapa muoviruukku tai maitotölkki. Kun taimi vankistuu ja ruukku alkaa käydä ahtaaksi, taimi tulisi ruukuttaa entistä kasvusyvyyttä syvempään, aina alimpaan lehtipariin asti. Näin tomaatti muodostaa vahvan ja vankan juuriston.

DSC_3549

Tämä onnistuu helposti esimerkiksi juuri maitotölkissä, johon lisään multaa taimen kasvaessa. Hieman hontelot tomaatintaimet kannattaa tukea kepillä jo alkuvaiheessa.

Maltillisen lannoituksen voi aloittaa, kun ensimmäisestä koulinnasta on kulunut muutama viikko. Itse käytän tomaateille tarkoitettua mietoa kastelulannoitetta.

DSC_3614

Toukokuussa alkaa mielestäni se työläin vaihe, taimien karaiseminen eli ulkoiluttaminen. Huoneenlämmössä kasvaneista taimista tulee ainakin meillä honteloita ja ne tahtovat kaatuilla ulkoilun yhteydessä. Jos käytössäsi ei ole kasvihuonetta, valitse mahdollisimman suojaisa ulkoilupaikka, tai muuten saat selvitellä sikin sokin kasassa makoilevia tomaatintaimia. Kokemusta nimittäin on.

DSC_4957

Taimet kuitenkin vankistuvat nopeasti, kunhan pääsevät lopullisesti muuttamaan multiin kasvihuoneeseen. Älä siis turhaan murehdi pitkäksi venähtäneitä alkuja.

DSC_5274

Jos esikasvatus tuntuu liian työläältä, voit ostaa tanakat taimet vaikkapa Viherpeukaloilta. Täydennän usein kasvihuoneen lajivalikoimaani valmiilla taimilla.

DSC_0068

Taimet voi istuttaa kasvihuoneeseen, tai ulos lämpimään ja suojaisaan paikkaan, kun lämpötila on pysyvästi yli kahdeksan astetta. Suomen kesässä kannattaa kuitenkin varata reilusti hallaharsoa viileiden öiden varalle. Olen peitellä taimet yöunille monet kerrat kesäkuussa.

DSC_0113

Sitten vain tarjotaan otolliset kasvuolot ja toivotaan lämpimiä kelejä! Tomaatinkasvatus voi kuulostaa vaateliaalta, mutta oikeasti se ei ole sitä. Tomaatti sopii aloittelijankin käsiin, se on nimittäin melko armelias kasvattajaansa kohtaan.

DSC_0111

Lisää tomaateista myöhemmin, kun on aika siirtää ne kasvihuoneen lämpöön. Nyt palaan pikkutaimien pariin ja jatkan haaveilua pitkästä ja lämpimästä kesästä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 13 Kommentit

Joka nurkka hyötykäyttöön

Kerroin viime postauksessa puutarhamme työpöydistä. Jatketaan samalla nikkarointilinjalla, eli nyt vinkki työkalujen säilytykseen sekä suojaisan seinustan todelliseen hyötykäyttöön. Kuormalavasta ja vanhoista laudoista tehty ruukutuspöytämme sijaitsee varaston päätyseinustalla. Varaston takaseinän ja vasemmalla näkyvän valkoisen raja-aidan väliin jäi kapea ”romuvarasto”, eli sinne oli taipumus työntää kaikenlaista selvitystyötä odottavaa.

DSC_0086

Päätimme ottaa turhan tilan puutarhan hyötykäyttöön ja samalla siistiä nurkkia. Varaston edessä oleva sepelialue oli kaventunut nurmikon kasvaessa päälle. Kun nurkista löytyi kasvihuoneprojektin jäljiltä nurminauhaa, suodatinkangasta, kivituhkaa, tiiliä ja sepeliä, sai alue ryhtiä nopeasti.

Viherpeukalot20

”Puutarhapisteestämme” löytyy myös seinustapuutarha. Tässä kaikki on vielä alkukesälle ominaisesti siistiä: taimet, kasvatuslaatikko, ruukutuspöytä, työkalut.

DSC_0073

Ja tässä sama nurkkaus huomattavasti rehevämpänä heinäkuun lopulla.

DSC_0079

Varaston suojainen ja aurinkoinen seinusta on passeli paikka lisäkasvatustilaksi. Valkoisessa laatikossa, lasikannen suojassa, esikasvatan toukokuussa kesäkurpitsan taimet. Heinäkuun kuvassa laatikossa rehottaa koristekurpitsa, joka saa rauhassa rönsyillä seinäritilää pitkin. Laatikon suojissa siemenestä kasvanut basilika on monena vuonna antanut maukaan ja muhkean sadon.

DSC_0088

Mökkinaapuriltamme saatujen vanhojen perunalaatikoiden sisällä on muoviset laastipaljut, joissa on kätevää kasvattaa vaikkapa maissia tai tomaatteja. Kuormalavojen päälle nostetut vanhat perunalaatikot säästyvät maakosteudelta ja kestävät lahoamatta pidempään.

DSC_0115

Erityisen tyytyväinen olen kuitenkin suurten työkalujen säilytykseen. Ylempään heinäseipääseen on kiinnitetty ruuveja, joihin työkalut on helppo ripustaa. Alempi heinäseiväs estää työkalujen hakkaamisen seinää vasten, vaikka tuulisi kovempaakin. Työkalut ovat helposti saatavilla, ne tulee nykyään palautettua omalle paikalleen, ja lisäksi kätevä säilytyspaikka on kivan näköinen.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 6 Kommentit

Työpöytä puutarhassa

Jos puutarhassasi ei vielä ole ruukutuspöytää, suosittelen lämpimästi sellaisen hankkimista. Puutarhan työpöytä voi olla valmiina ostettu, mökin vajasta uusiokäyttöön pelastettu tai itse rakennettu, vaikkapa kuormalavoista. 

Puutarhassamme on parikin työtasoa, mutta tämä vanhasta kuormalavasta ja kasvihuoneen sokkelin betonivalussa käytetyistä laudoista rakennettu ruukutuspöytä on kaikkein ahkerimmassa käytössä. Ruukutuspaikaksi hyödynsin varaston päätyseinän.

DSC_0067

Mies kokosi rakennelman minulle päätään pyöritellen. Pöydän valmistuttua kapsahdin mieheni kaulaan onnesta mykkyräisenä. Pöydästä tuli täydellinen! Ulkonäkö on kieltämättä hieman ”rouhea”, mutta työskentelykorkeus on juuri passeli ja mullat voi harjata ronskisti maahan.

DSC_0107-002

Pöydän runkona toimii halkaistu kuormalava. Harmaantuneet pöytälevyt ovat kasvihuoneemme sokkelin betonivalun muotteina olleita lautoja. Kuulin vasta jälkikäteen, että muottilautojen käyttäminen oli melkeinpä nerokasta. Betoni näet tukkii puun syyt ja suojaa sitä lahoamiselta. Valussa käytetty lauta on myös kauniin harmahtavaa.

DSC_0019

Meillä on käytössä myös sirompi istutuspöytä, joka vielä alkukeväästä mahtuu kasvihuoneeseen. Sen äärellä kylvän ja koulin pikkuruisia taimia kasvihuoneen lämmössä. Myöhemmin kesällä pöytä joutuu muuttamaan tomaattien tieltä.

DSC_0033

Kirpputorilta ostettu vanha turkoosi keittiökaapisto on työtasojemme kaunokainen. Sisuksiin mahtuu melkoinen määrä ruukkuja ja muita tarvikkeita.

DSC_0028

Istutuspöydällä voi piristää tylsää seinustaa ja samalla luoda itselleen täydelliset työskentelyolosuhteet. Pöytä tarjoaa tärkeää säilytys -ja laskutilaa ja työkalutkin löytyvät helpommin (ainakin itselläni) pöydän yhteydestä.

DSC_0148-001

Yleensä ruukutuspöydilläni on myös yksinäisiä kahvikuppeja. Minulla on paha taipumus sinkoilla hommasta toiseen ja rauhalliseksi tarkoitettu kahvihetki muuttuu pöydän kulmalle unohtuneeksi kylmäksi litkuksi. Moniko puutarhaharrastaja ihan oikeasti saa juotua kahvinsa lämpimänä puutarhatöiden lomassa..?

DSC_0253-001

Istutuspöytää kannattaa hyödyntää ympäri vuoden, ei vain ruukutusvaiheessa. Pöydälle on mukava koota sesongin mukaisia asetelmia.DSC_3696

Pöydän paikkaa voi vaihdella vuodenaikojen mukaan ja sijoittaa sen esimerkiksi etuoven tai kulkuväylien läheisyyteen. Pienellä vaivannäöllä sisääntulosta saa kotoisan ja kutsuvan, ja katse kiinnittyy pölyisten ovenpielien sijaan kauniiseen asetelmaan, kynttilöihin tai kukkasiin.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Keittiötarha ikkunalla

Pitkältä tuntuvat talvikuukaudet ovat hyvää aikaa suunnitella tulevia kylvöksiä. Tässä vaiheessa kautta kaikki on vielä mahdollista ja aikaa tuntuu olevan rajattomasti. Innokkaimmat koulivat jo aarteitaan, itse puuhastelen minikeittiöpuutarhan parissa.

DSC_0068

Minun on heti alkuun tunnustettava, että olen hieman laiskanpuoleinen esikasvattaja. Chilit, rosmariinit ja muut pitkää pinnaa vaativat yksilöt ostan suosiolla valmiina. Onnekseni Viherpeukaloiden puutarhamyymälä sijaitsee aivan kotikulmillani.

DSC_0176

Kun en vielä tässä vaiheessa askartele tähkälaventeli- tai jättiläisverbenakylvösten kanssa, ja tekee kuitenkin mieli työntää sormet multaan, löytyy apu pienestä sisäkeittiöpuutarhasta.

Useimpia yrttejä voi kasvattaa ikkunalla läpi vuoden. Nopeimmin talvikuukausien viherkaipuuta voi lievittää kaupan ruukkuyrteillä, joiden eloa voi pitkittää pitämällä niitä valoisassa paikassa ja huolehtimalla tasaisesta kosteudesta. Vihannestiskillä kannattaa valita mahdollisimman hyväkuntoisia ja tanakoita yrttejä. Elinvoimaisen yksilön juuristo on vaalea.

DSC_1712

Itselläni vihannestiskiltä kannetut yrtit tahtovat nuupahtaa melko nopeasti, joten teen aina alkuvuodesta pienet keittiöviljelykset talvipäiviä ja ruoanlaittoa piristämään. Lisäksi lapsista on huisin hauskaa sumutella miniviljelyksiä suihkupullolla. Ihmettelen vaan, missä pikkuapurit ovat kesäaikaan, kun kasteluapua kasvimaan kanssa todella tarvittaisiin??

DSC_0123

Jos pystyt tarjoamaan kasveille viileän paikan, ne pärjäävät vähemmällä valolla ja kasvavat tanakammiksi. Eli mitä lämpimämpi paikka, sen enemmän valoa tarvitaan. Meillä on ihan tavallisen omakotitalon ihan tavallinen ikkuna, joten alkuvuoden keittiötarhassani kasvaa hieman honteloita yksilöitä. Makua, vehreyttä ja iloa pieni keittiösato kuitenkin tuo, joten olen onnellinen kaikenkokoisista vihreistä herkuista.

DSC_0126

Jokavuotisia keittiökavereitani ovat muun muassa todella maukkaat valkosipuliversot, kirpeänraikas vihanneskrassi, rivakkakasvuinen rucola, koristeelliset herneenversot ja aromikas timjami. Ja jos sipulikorista työntyy vihreää versoa, niin sipulit vaan multiin. Kaikenlaiset uutta elämää puskevat maustekasvit ovat tervetulleita tähän aikaan vuodesta ja ihana lisä ruoanlaittoon.

DSC_0064

Yrteille sopii vähäravinteinen ja hiekansekainen multa. Ruukuiksi käyvät muoviruukut, turveruukut, saviruukut tai vaikkapa mummon emaliastiat. Jos haluat nauttia yrteistä pidempään, on viisasta valita tarpeeksi iso astia. Juuret nimittäin täyttävät pienet ruukut nopeasti. Jos astiassa ei ole pohjareikää, salaojita se esimerkiksi lekasoralla. Näin ylimääräinen kasteluvesi ei jää seisomaan juuristoon ja tukahduta sitä. Muuten yrtit kyllä pääsääntöisesti pitävät tasaisesta kosteudesta, sisäkeittiöpuutarhassa sumuttelu toimii mainiosti.

DSC_0010

Hellällä hoivalla ja kasvustoa latvomalla saadaa satoisat ja reilunkokoiset yrtit. Sinnikkäimmät kaverit pääsevät muuttamaan kasvihuoneeseen suurempiin ruukkuihin ilmojen lämmettyä.

DSC_0089

Tosin ihan vielä ei olla näin pitkällä. Tässä vaiheessa hontelompikin keväänvihreä kasvusto kelpaa vallan mainiosti  tämän kotikokin tarpeisiin!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Marian hyötytarhassa

Keväinen tervehdys keittiöpuutarhan kupeesta!

No eihän tuolla ulkona mikään kevät ole, mutta puutarhaharrastajille helmikuu on jo esikevättä. Innokkaimmat ovat laittaneet siemenet itämään tammikuussa, itse vasta keräilen ideoita tulevaan kasvukauteen. Kun tarpoo lumikinoksissa kasvihuoneen ja keittiötarhan tuntumassa, tuntuu uskomattomalta ajatella, että neljän kuukauden päästä näyttää jo tältä!

DSC_0065-003

Kevään odotus tuntuu joka vuosi tuskaisen pitkältä, ja lopulta kaikki kuitenkin etenee hengästyttävällä vauhdilla.

DSC_0138

Alkukesästä kasvihuone keräilee ihanaa lämpöä, toukokuussa kasvimaalle kylvetyt siemenet alkavat tuottaa satoa ja mahtava vehreys ryöpsähtää päälle. Kaiken sen odottelun jälkeen ei enää meinaa pysyä vauhdissa mukana!

DSC_0145-001

Kirjoitan kevään ja kesän aikana Viherpeukaloiden blogiin Vieraskynäilijänä. Postauksissani valmistaudutaan tulevaan kauteen, fiilistellään, vinkataan, kokeillaan. Keskitytään kotipuutarhan hyötytarhaan.

DSC_0082-001

Keittiöpuutarhamme sijaitsee kakkosvyöhykkeellä, uudehkolla asuinalueella. Paljon on siis vielä tehtävää, mutta täällä edetään harrastelijapuutarhurin innokkuudella ja lapsiperheen ehdoilla. Joskus mennään jouhevasti, välillä taas asioita pitää testata kantapään kautta.

DSC_0003-001

 Kihelmöivää kevään odotusta kaikille!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit
« Edellinen  1 2 3 4 5 6 7 8