Marian hyötytarhassa

Marian hyötytarhassa kokeillaan, kokataan ja kuvataan. Viherpeukaloiden blogin vieraskynäilija on innokas kotipuutarhuri, joka haluaa ruokkia perheensä luomusti ja opettaa lapsilleen kasvun ihmeitä. Rakkaan harrastuksen äärellä ollaan pilke silmäkulmassa ja opitaan usein kantapään kautta. Maria kirjoittaa arjen iloista myös Kanelia ja kardemummaa –blogiin.

Keittiöpuutarhassa

Kirjoitin heinäkuussa 2015 Kanelia ja kardemummaa -blogissani epäkesästä. Miten koko kesän olin odottanut ”kunnon” kesää alkavaksi ja sitten heinäkuun lopussa huomasin kesän hiipineen ohi vähän varkain. Kun nyt vertailen tämän vuoden puutarhakuvia parin vuoden takaisiin, on jotenkin lohdutonta huomata sadon olevan vielä tuotakin ”epäkesää” jäljessä. Auringon osuessa kohdalle on siis otettava ihan kaikki ilo irti, sekä puutarhurin että kasvisten.

Kesähuoneen viljelylaatikot lepäilivät hallaharson alla juhannukseen asti, aika lailla omissa oloissaan.

Juhannuksen tienoilla huomasin harsojen pullottavan lupaavasti ja kurkkaus harsotunneliin osoitti tilan käyvän ahtaaksi. Pitkänhuiskea koreanminttu nousi jo kaarien yläpuolelle.

Koreanminttu onkin hauska kasvi. Se on samalla sekä mintun että aniksen makuinen, koristeellinen ja pystykasvuinen. Tämä yksilö talvehti kasvimaalla nyt toista talvea.

Vihdoin myös keittiöpuutarha syötävät kukkaset ovat alkaneet kukkia, pitkän odottelun jälkeen. Yläkuvassa reunan yli kurkottelee kääpiösamettikukka ’Golden Gem’ ja alakuvassa itsestään siementänyt tarhakehäkukka.

Nyt laitan kaikki sormet ja varpaat ristiin, jotta sää vihdoin lämpenisi ja keittiöpuutarhan kasvu pääsisi kunnolla vauhtiin. Maissit, tomaatit, latva-artisokat ja muut lämpöä vaativat kasvit ovat vielä kovin alkutekijöissään.

Aurinkoista heinäkuun alkua siis toivotellen ja toivoen!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Helpot ja kauniit tarha-alppikärhöt

Reheväkasvuisilla ja vaivattomilla tarha-alppikärhöillä on helppo luoda puutarhaan näyttävyyttä ja kerroksellisuutta. Meillä hyötytarhan portinpielessä kasvaa säleikkövilliviinin kaverina sekä tarha-alppikärhö ’Pink Flamingo’ että tarha-alppikärhö ’Albina Plena’.

Säleikkövilliviini lähtee hitaasti käyntiin keväisin, tänä vuonna ihan poikkeuksellisen rauhalliseen tahtiin. Alkukesästä kukkivat tarha-alppikärhöt saavat silloin loistaa kaikessa rauhassa.

’Pink Flamingon’ kukat ovat kellomaiset ja hennon vaaleanpunaiset. Kukissa on kaunis valkoinen keskusta. Köynnös kurkottelee kohti kasvihuonetta heinäseivästä pitkin. Minulla on ollut haaveissa kasvarin ovenpieliä ja etuosaa kauniisti varjostava viherseinä. En tosin tiedä miten tuo tulee käytännössä onnistumaan vai ohjaanko kasvun jossakin kohtaa toisaalle?

Pergolanseinämässä kiipeilevä valkoinen ’Albina Plena’ on kaunis kerrottukukkainen lajike. Sen kellomaiset kukat nuokkuvat viehkosti alaspäin.

Tarha-alppikärhöt viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla. Kasvi sopii esimerkiksi näkösuojaksi säleikköön, kasvamaan puunrunkoa vasten tai vaikka maanpeitekasviksi. Tarha-alppikärhöt ovat kestäviä ja helppohoitoisia, itse en ole suojannut näitä talvisin mitenkään.

Kukkimisen jälkeen köynnöstä koristavat hauskat hahtuvapallot eli hopeahohtoiset siemenkodat.

Usein tarha-alppikärhöt innostuvat kukkimaan uudestaan vielä syksyllä, tosin alkukesään verrattuna huomattavasti vaatimattomammin. Tässä kuvassa kukat pilkistävät vihreän lehtimassan keskeltä elo-syyskuun vaihteessa.

Tarha-alppikärhöt ovat ihanan helppoja ja vaivattomia kukkivia köynnöksiä! Hoito-ohjeita tarha-alppikärhöille löytyy muun muassa täältä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 6 Kommentit

Oikotie onneen

Kun on koko kevään puuhastellut tomaatintaimien ja muiden esikasvatettavien vihannesten parissa, tuntuu melkein huijaamiselta ostaa valmis ja tanakka taimi. Parhaimmillaan sadonkorjuusta pääsee nauttimaan saman tien.

Erilaiset ”pick-&-joy” -kasvit ovat yleistyneet puutarhamyymälöissä ja helpottavat etäiseltä tuntuvaa sadonkorjuun odottelua. Erityisesti näin kylmänä kesänä, kun kaikki (myös puutarhuri) laahaa kovasti jäljessä. On ihanaa päästä nauttimaan sadonkorjuun ilosta ja samalla saa näköä ja väriä kasvihuoneeseen, parvekkeelle tai terassille.

Olen aikaisemmin kokeillut munakoison kasvatusta siemenestä, mutta koleana kesänä satoa tuli niukasti ja homma oli muutenkin hieman turhauttavaa. Viime kesänä valmiina ostettu kasvi tarjosi satoa tasaiseen tahtiin ja oli hieno lisä terassille. Joten tänäkin vuonna edettiin hyväksi havaitulla kaavalla.

Munakoison muoto vaihtelee pallomaisesta pitkulaiseen lajikkeen mukaan. Tällaiset pienihedelmäiset lajikkeet sopivat ruukkukasvatukseen ja pienen tilan keittiöpuutarhaan. Munakoiso nautiskelee lämpimästä ja suojaisesta kasvupaikasta. Se pitää myös ravinteista ja kasvia olisin hyvä lannoittaa aina kastelun yhteydessä.

Munakoison lehdet ovat hauskan nukkaiset ja harmaanvihertävät, kukat yleensä violetit. Kukkien pölyttymistä voi varmistaa täristämällä kasvia hellästi. Alimpia lehtiä voi poistaa, jotta kasvusto pysyy ilmavana ja sato kypsyy tasaisesti. Itse hedelmä on kauniin kiiltäväpintainen.

Olen hieman huono käyttämään munakoisoa monipuolisesti. Munakoison mieto maku pääsee oikeuksiinsa vasta kypsennettäessä hedelmälihaa. Yleisin tapa lienee paistaa tai grillata suolalla ”itketetyt” munakoisoviipaleet oliiviöljytilkassa.

Kaunis kasvi on mainio lisä keittiöpuutarhaan ja sopii tällaisessa muodossa loistavasti kärsimättömälle köökkipuutarhurille. Oman yksilöni löysin Viherpeukaloiden Puutarhamyymälästä, jossa oli myynnissä myös ”puolivalmiita” paprika- ja napostelukurkkuruukkuja.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Inhokista ihastukseksi – verenpisara

Jos vanhemmiten alkaa vaivata ikänäkö, niin onko olemassa myös ikäkukkia? Tiedättekö, niitä joista on aikaisemmin vannonut, että tätä ei ainakaan tule omaan pihaan. Eikä ainakaan tämän värisenä! Ja sitten iän karttuessa inhokit laimenevat ja muuttuvat parhaassa tapauksessa uusiksi suosikeiksi. Itselleni on käynyt näin verenpisaran kohdalla. ”Ei ikinä!” onkin nyt uusin ihastus.

En tiedä miksi olen pitänyt verenpisaraa vähän tylsän tätimäisenä kukkana. Tästä eksoottisesta kaunottaresta on nimittäin tylsyys kaukana! Kukkahan on oikeasti varsin näyttävä, eikä todellakaan mikään seinäruusu vaan kaiken huomion keskipiste.

Tämän verenpisaran kukat ovat mahtavan kokoiset ja nuppuvaihekin kaunis. Minulle tulee nupuista mieleen kiinalaiset paperilyhdyt.

Verenpisara viihtyy puolivarjosta varjoon. Poista kuihtuneet kukat säännöllisesti, jotta saat nauttia kukinnasta ilman taukoja. Kastelun suhteen verenpisara on vähän kranttu: multa ei saa olla liian märkää eikä toisaalta päästä kokonaan kuivumaan. Löydät hoito-ohjeita verenpisaralle täältä.

Nuokkuvakukkaisella verenpisaralla on rento kasvutapa. Istutin sen korkeaan ruukkuun terassille, jossa kaartuvat versot pääsevät oikeuksiinsa tummaa ruukkua vasten. Kaverina ruukussa on kaunis sirokesäkynttilä. Sen hento olemus ja vaaleanpunaiset pystyt kukinnot keventävät runsasta verenpisaraistutusta.

Lisäksi laitoin ruukkuun sulkahirssin, joka pystykasvuisena tuo lisää elävyyttä istutukseen. Erilaiset koristeheinät ovat nyt kovin suosittuja ja niiden tarjonta on jo lisääntynyt mukavasti.

Minä nautiskelen uudesta suosikistani verenpisarasta. Ja lupaan etten sano enää koskaan ”ei koskaan”. Tällä listalla on ollut muun muassa punakukkainen palavarakkaus. Katsotaan, milloin se hiipii puutarhaamme…

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 6 Kommentit

Arovuokot – alkukesän sulostuttajat

Nyt kun sekä valkovuokkojen että hämyvuokkojen kukinta alkaa hiipua, vuorossa on arovuokkojen loistoa.

Arovuokko on helppohoitoinen alkukesän perenna, joka leviää nopeasti ja muodostaa ihania valkoisia kukkapilviä. Usein tämä kaunokainen innostuu vielä uuteen kukintaan syksyn tullen.

Arovuokko sopii monenlaiseen paikkaan ja monen erilaisen kasvin kaveriksi. Se viihtyy oikeastaan missä tahansa auringosta varjoon. Yllä arovuokko kukkii perennapenkissä, alakuvassa se on levittäytynyt mongolianvaahteran alle.

Istuttamalla arovuokkoa erilaisiin kasvupaikkoihin eri puolille puutarhaa kukinnasta saa nauttia mahdollisimman pitkään. Se soveltuu sekä perennaryhmiin, maanpeittokasviksi että reunakasviksi.

Arovuokot hehkuvat erityisen kauniisti iltapuutarhassa.

Arovuokon somasti nukkaiset nuput ovat tavattoman herkkiä ja kauniita. Ne nuokkuvat vienosti ennen avautumista täyteen loistoonsa. Kukinnan eri vaiheet ovat varsin kauniit ja lehdistö pysyy vihreänä pitkään.

Helppo ja kestävä perenna, tällaisista minä pidän!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Viikunasatoa odotellessa

Viikuna pääsi taas talvisäilöstä kasvihuoneeseen ja on herännyt uuteen kasvukauteen vauhdilla. Reilussa parissa viikossa se on kasvattanut valtavan kokoiset lehdet kasvihuoneen lämmöstä nauttien.

Talvetan tämän 3 vuotta sitten Viherpeukaloilta ostamani aitoviikunan varastossa, noin 10 asteen lämpötilassa. En tee sille talven aikana mitään. Kevään tullen viikuna pääsee totuttelemaan päivänvaloon kasvihuoneeseen  ja alkaakin aina nopeasti tehdä uutta lehteä. On hauskaa, miten viikunalle ominainen lehtimuoto on nähtävissä jo heti alusta alkaen.

Tänä vuonna huomasin ilokseni myös pieniä vihreitä palleroita. Viikuna tekee hedelmää!

Hedelmien kehittymistä on erityisen mielenkiintoisesta seurata. Ei tästä sadosta nyt vielä hedelmäsalaattia valmisteta, mutta jospa edes viikunanpuolikas jokaiselle perheenjäsenelle.

Aitoviikuna pudottaa lehtensä talveksi, joten se ei vaadi valoisaa talvetuspaikkaa. Oksien paras leikkuuajankohta on keväällä, mutta olen itse joutunut saksimaan viikunaa välillä myös syksyllä, jotta olen saanut se mahtumaan talvisäilöönsä. Näyttää olevan varsin sitkeä kaveri, joka ei vähästä hätkähdä.

Toivottavasti ihanat pallerot ehtivät kypsyä tämän kesän aikana. Viikunan hedelmiä ei kannata irrottaa puusta raakana, sillä ne eivät jälkikypsy huoneenlämmössä kuten vaikkapa tomaatit.

Lämmintä kesää odotellessa siis!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Koristeelliset krassit

Nyt kun keli alkaa vihdoin näyttää siltä kuin toukokuussa kuuluukin, on hyvä hetki kylvää koristeellisia krasseja. Nämä puutarhan yksivuotiset kesäkukat ovat valloittavan ihania ja sopivat monenlaiseen puutarhaan.

Koristekrassia löytyy sekä köynnöstävänä että pensasmaisena. Niitä voi kasvattaa ruukuissa, amppeleissa ja säleiköissä. Erityisen hauska krassi on vaikkapa ison kiven juurella.

Krassia voi esikasvattaa tai kylvää suoraan kasvupaikalle. Koristekrassi viihtyy köyhähkössä maassa, sillä liian ravinteikas kasvualusta saa kasvin tuottamaan lehtiä kukkien sijaan. Itse pidän erityisesti krassin raikkaista ja kauniista lehdistä, joten olen kasvattanut koristekrassia sekä laihassa maassa että lannoitetussa kesäkukkamullassa. Molempi parempi.

Krassi pitää säännöllisestä kastelusta. Se on nopeakasvuinen ja suotuisissa kasvuoloissa koristekrassi kukkii runsaasti.

Nykyään krasseja on saatavilla monen värisinä. Yleisimmin sitä näkee oranssin, keltaisen ja punaisen sävyissä. Mutta krassia löytyy myös herkkänä vaaleakukkaisena tai erikoisen roosan värisiniä, kuten tämä köynnöskrassi ’Purple Emperor’

Krassit kukat ja lehdet ovat syötäviä. Ne koristavat niin kesäistä juhlapöytää, salaatteja kuin juhlaruokiakin.

Krassin siemeniä kannattaa liottaa noin vuorokausi ennen kylvöä. Minulla odottaa juuri vesilasissa isoköynnöskrassi ’Out of Africa’ -siemenet. Tämän lajikkeen lehdistä pitäisi tulla vaaleanvihreitä ja valkojuovikkaita. ’Black Velvet’ lajikkeen kukat ovat puolestaan tummanpuhuvia ja suorastaan samettisen näköisiä. Jään innolla odottamaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Puutarhamyymälässä valikoima parhaimmillaan!

Lauantaina vietettiin Viherpeukaloiden Puutarhamyymälän kesäkauden avajaisia. Keli oli mitä mainioin (aurinkoa, ei lunta) ja väkeä liikenteessä niin, että parkkipaikka pullisteli ääriään myöten. Eikä ihme.

Toukokuun pähkähullun sään keskellä todellakin tarvitsee puutarhaterapiaa. Jos sormet kohmeessa kykkiminen ei innosta, on parasta suunnata kasvihuoneiden lämpöön. Siellä ei käy tuuli, ei tuisku. Mieli yhdistää toukokuun heleään keväänvihreään ja hedelmäpuiden kukintaan. Onneksi niitäkin löytyi, kuten nämä kasvihuoneen lämmöstä nautiskelevat ’Varjomorelli’ kirsikat.

Minä ihastuin näihin v a l t a v a n  kokoisiin hortensia-amppeleleihin.

Vertailun vuoksi kuvassa naisten 38 koon tennarit. Tällainen jättiläinen on saatava! (Vink vink äitienpäivälahjaa mietiskelevälle perheelle…)

Lapset puolestaan liimautuivat lihansyöjäkasvien kylkeen. Tosin nuoremmalle piti vakuutella, että vieressä seisominen on ihan turvallista. Ovat nämä kyllä veikeän näköisiä, nimestään huolimatta!

Puutarhamyymälässä oli myös pöytä täynnä banaaneja. Tämä rivakasti kasvava viherkasvi tuo ripauksen eksotiikkaa kotiin tai puutarhaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Omasta banaaniviljelykokemuksestani voit lukea täältä

Myös hyötypuolen pöydät notkuivat: oli maissia, yrttejä, tomaatteja, chilejä… Sormia syyhyttää ja kasvihuone odottaa jo uusia asukkaita.

Puutarhamyymälän väriloisto saa väkisinkin hyvälle tuulelle. Kesälevisiat, bougainvilleat ja campanulat piristävät päivää ja vievät ajatukset kesähelteisiin.

Puutarhamyymälän ulkotiloja on uudistettu ja nyt myös leikkipaikka on jälleen täällä.

”Gardening is cheaper than therapy and you get tomatoes.”

En nyt siitä halvasta tiedä, mutta ihanaa terapiaa se ainakin on!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Viehkeät violat, eli orvokkiaika on vihdoin täällä!

Ihana orvokkiaika, se on vihdoin täällä! Jospa kovemmat yöpakkaset ja lumisateet olisivat tältä erää käsitelty, vaikka tokihan orvokki kestää myös pientä pakkasta.

Itse en vielä huhtikuun puolella uskaltanut orvokkeja ikkunalle istutella. Ne saivat paistatella päivää kesähuoneen suojissa.

Orvokit ovat siitä ihania, että niitä löytyy ihan kaikissa mahdollisissa väreissä. On hempeästä värikkääseen, vaaleansinisestä mustaan. Ne ovat myös mahdottoman sitkeitä kukkijoita ja sopivat monenlaiseen istutukseen monenlaisen kasvin kaveriksi.

Orvokit toimivat tunnetusti hyvin suuremmissa ryhmissä.

Mutta ne ovat varsin viehkoja myös yksittäin.

Tai yksittäin ryhmässä, kuten tässä ovenpielihyllykössä. Ulko-oven vieressä oleva orvokkihyllykkö ilahduttaa joka kerta kotiin saapujaa. Toki pikkuruukuissa olevat orvokit vaativat tiheämpää kastelua kuin kookkaampi istutus.

Orvokeista kannattaa poistaa kuihtuneet kukat sitä mukaan kun niitä huomaa. Siementen kypsyttäminen vie turhaa kukkivan kasvin energiaa. Auringon porottaessa voi oikein kuulla, miten kypsästä siemenkodasta rapisee siemeniä sinne tänne. Loppukesästä ahkeraa kukkijaa voikin tavata yllättävistä paikoista, kuten kukkaruukkujen vierestä kivikosta.

Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kesäkauden avajaisia vietetään lauantaina 6.5.2017. Ostoslista alkaa olla jo valmiina, orvokit listan ylimmäisenä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Peruna – Etumatkaa esikasvattamalla

Joko olet kokeillut perunan esikasvatusta? Esikasvattamalla perunat voit saada satoa 2-3 viikkoa aikaisemmin. Joten ei muuta kuin hommiin ja juhannuspottuja kasvattamaan!

Perunan esikasvatukseen on olemassa ihan varta vasten suunniteltuja kasvatussettejä. Istutusastiaksi käy yhtä hyvin maito- tai mehutölkki tai vaikka vanha kukkaruukku, kunhan multatilaa on riittävästi.

Täytä istutusastia mullalla noin puoleen väliin ja kastele multa hyvin. Painele siemenperunat tukevasti multaan, idut ylöspäin. Ja muista, että vaikka vihertynyt peruna ei ole kelvollinen syötäväksi, niin siemenperunaksi se sopii loistavasti!

Siirrä esikasvatettavat siemenperunat valoisaan paikkaan, noin 15 asteen lämpötilaan. Esikasvata perunoita 2-4 viikkoa. Kastele tarvittaessa, mutta ei liikaa, jotta peruna ei ala homehtua.

Esikasvatuksen aikana perunoihin kasvaa vahvat naatit ja hyvä juuristo. Itse karaisen näitä esikasvatettavia perunoita ennen istutusta eli totutan niitä ulkoilmaan vähitellen.

Kun maa on kuivunut muokkauskuntoon (yleensä toukokuussa), päästään perunan istutukseen. Muista kuitenkin, että peruna on hallanarka, eli levitä suojaava harso perunoiden päälle kevään ja alkukesän hallaöitä vastaan.

Kaiva perunapenkkiin kuoppa istutettavalle perunalle. Istuta esikasvatetut perunat niin, että vain vihreät lehdet jäävät mullan päälle. Kuvassa takana oleva peruna odottaa siis vielä multalisäystä.

Ja sitten vain juhannuspottuja odottelemaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti