Marian hyötytarhassa

Marian hyötytarhassa kokeillaan, kokataan ja kuvataan. Viherpeukaloiden blogin vieraskynäilija on innokas kotipuutarhuri, joka haluaa ruokkia perheensä luomusti ja opettaa lapsilleen kasvun ihmeitä. Rakkaan harrastuksen äärellä ollaan pilke silmäkulmassa ja opitaan usein kantapään kautta. Maria kirjoittaa arjen iloista myös Kanelia ja kardemummaa –blogiin.

Yhä ahkerasti kukkivat ahkeraliisat

Oli kesä sitten vetinen, hikinen tai kuiva, ahkeraliisat kukkivat ahkerasti aina kesän alusta loppuun asti. Istutin näitä helppohoitoisia kesäkukkia omenapuun alle, niin kuin olen tehnyt jo monena vuonna. Aikaisempi postaus aiheesta löytyy täältä. Alla olevassa kuvassa on tilanne istutuspäivänä, toukokuun lopussa. Vähän reppana näky, mutta ei hätää!

Tasan kolme viikkoa myöhemmin kesäkuussa ahkeraliisat olivat jo levittäytyneet iloisesti. Tässä kohtaa kuivuus ja paahde vaivasivat melko pahasti puutarhaa, sen huomaa kuvasta vieressä olevan nurmikon ruskettumisena. Mutta omenapuun lehdistö tarjosi täydellistä varjoa kukille. Ahkeraliisat viihtyvätkin parhaiten puolivarjosta varjoon. Ne pitävät myös tasaisesta kosteudesta, mutta sitä ei tänä kesänä ollut tarjolla. Kastelin kukkia harvakseltaan ja saattoivat nuo päästä nuupahtamaankin useamman kerran… En tietenkään kannusta laiskaan kasteluun, mutta hienosti kukat piristyivät joka kerta vettä saatuaan. Ja tuuheutuivat entisestään.

ahkeraliisa-omenapuun-alla

Heinäkuussa kukkien välit olivat jo melkein kasvaneet umpeen. Aikaisempina vuosina tähän on levittäytynyt valkoinen kukkamatto, mutta tänä kesänä valkoisen kaverina oli veikeää lohenpunaista. Näistä tuli yhdessä ihana pari!

Nyt elokuussa omenapuun alustan peittää kaunis, tasainen ja tuuhea kasvusto. Näkyä on mahtava ihailla, sillä moni muu kesäkukka on kuivan kesän ja laiskan kastelijan jäljiltä henkihievereissään.

ahkeraliisa-omenapuu

Ahkeraliisat kestävät yleensä kauniina pitkälle syksyyn. Jatkossa istutan ehdottomasti tällaisen värikkäämmän kombon. Tiedä vaikka ensi vuonna sekoittaisin kolmea väriä, kun on nyt ihan hurjaksi heittäydytty!

ahkeraliisa

Upea kesä lämmönrakastajalle ja upea kesä ahkeraliisoille. Toivotaan vielä leutoa alkusyksyä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Viiniköynnös tuo iloa myös ruukussa

Minulla on pari syksyä vanha viiniköynnös, jonka sain ilmaiseksi puutarhamyymälästä sen sulkiessa oviaan talven tullen. Olen pitkään haaveillut omasta viiniköynnöksestä, mutta tontilta ei ole tahtonut löytyä sopivaa kohtaa sen kasvattamiseen. Kasvihuoneessa köynnös ei pääsisi maakosketukseen ja muualta en ole löytänyt tarpeeksi aurinkoista, lämmintä ja tuulensuojaista paikkaa. Hätäpäissäni iskin ruukun talvetukseen perunamaalle.

viiniköynnös-parveke

Rusakot kävivät tietenkin parturoimassa taimen, vaan sieltä se ponnisti kevään tullen uuteen kasvuun. Ensimmäisen kesän köynnös vietti ruukussa terassin suojissa ja ilahdutti siellä kauniilla kasvutavallaan. Talveksi istutin sen jälleen perunapenkkiin, tällä kertaa verkolla suojattuna. Se ei estänyt rusakoita. Keväällä parturoitu taimi pääsi jälleen isompaan ruukkuun, nyt varaston lämpimälle seinustalle.

vitis-nordica

Eikä aikaakaan, kun viiniköynnökseen alkoi ilmestyä minikokoisia rypäleitä. Pieni ja nuori taimi ruukussa ja monta tertun alkua. En ollut uskoa silmiäni!

viiniköynnös

Myyntiruukussa olleen lapun mukaan tämä olisi vitis ’Nordica’, jonka rypäleet ovat sinisiä. Vaan missä vaiheessa tuon värin pitäisi muuttua? Vai onkohan laput menneet sekaisin? Oli lajike mikä tahansa, niin sitkeä kaveri tämä ainakin on!

viiniköynnös-ruukussa

Nyt viiniköynnös siis kasvaa ruukussa, varaston päädyssä olevassa ”seinustapuutarhassa”. Maakosketusta ei ole tarjolla sielläkään, joten toiveikkaana kyselen, olisiko kenelläkään teistä tarjota vinkkejä viiniköynnöksen ruukkukasvatukseen? Minkä kokoinen ruukku, miten suojata talvella? Vielä tätä on helppo siirrellä ja kanniskella perunapenkkiin talvehtimaan, mutta kun kokoa tulee lisää, olisi tietenkin kiva ankkuroida köynnös yhteen paikkaan.

viiniköynnös-sato

Nyt pari vuotta vanhaan köynnökseen on tulossa kahdeksan (!) rypäleterttua. Näitä pitäisi kuulemma karsia, jotta ehtivät kypsyttää sadon. Mutta kyllä tuo koville ottaa, millään en hennoisi poistaa yhtäkään rypälettä, tertuista puhumattakaan. Aion pitkittää kasvukautta lasitetulla terassilla ja sitten tarvittaessa vaikka sisätiloissa. Ruukkua pystyy vielä toistaiseksi siirtelemään suht helposti.

viiniköynnös-rypäle

Kuulisin ilomielin kokemuksia viiniköynnöksen kasvattamisesta ruukussa. Oletteko onnistuneet ja millä kommervenkeillä?

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 1 Kommentti

Kurkistus kaalimaalle

Kävin pitkästä aikaa kurkkimassa kaalimaalle. Poistin harsot kaalipenkin päältä vasta pari viikkoa sitten ja nyt kaalit ovat saaneet olla takapihan kasvulaatikossa lähinnä itsekseen ja satunnaisen kastelun varassa. Vettä kun ei taivaalta tule vieläkään.

kurkistus kaalimaalle

Kaalipenkki näyttää onneksi komealta. Lehdet ovat ehjiä ja terhakoita. Joka vuosi ihmettelen kukkakaalien valtaisaa lehtimassaa. Ja olen aivan varma, että saan valkoisten kaalien sijaan pelkästään komeakasvuiset lehdet. Mutta siellä se taas tervehti, ensimmäinen kukkakaali. Niin kaunis ja täydellinen!

kukkakaali kypsyy

Kotipihan kukkakaalisato alkaa siis kypsyä. Ja yleensähän nämä kypsyvät aika lailla kaikki samaan aikaan. Kukkakaalien ainoa huono puoli on niiden heikko säilyvyys, sillä kypsyttyään ne alkavat nahistua nopeasti. Tosin meidän puutarhassa näitä kasvaa hyvin maltillisesti, joten varsinaisiin kukkakaalitalkoisiin ei tarvitse ryhtyä. Kukkakaali tarvitsee paljon tilaa ja laatikkopuutarhassa on mukava kasvatella muutakin. Pari kerää sitä ja vähän tuota ja sitten vielä tätä…

harso kaalipenkissä

Olen keskittänyt kaikki kaalit samaan penkkiin, jolloin niiden suojeleminen tuholaisilta on helpompaa. Taimien ulosistutuksen jälkeen peitän kaalipenkin visusti harsolla ja pidän sitä noin heinäkuun puoleen väliin asti. Tässä ajassa kaaleista ehtii kasvaa vahvoja ja tuholaiset eivät puputa koko satoa poskiinsa.

ruusukaali lehdet

Kukkakaalin kaverina penkissä kasvaa tutut vihreä lehtikaali sekä suippolehtinen ’Black Magic’ mustalehtikaali. Uutena kokeiluna on ruusukaali ’Masterline’. Ruusukaalista pitäisi kypsyä pikkuisia palleroita lehtihankoihin. Odottelenkin näitä suurella mielenkiinnolla. Ruusukaali kehittyy hitaasti, joten sadonkorjuu osuu vasta syksyyn.

ruusukaali

Kävi niin tai näin, niin lehtikaalia ainakin taas riittää. Ja mikä parasta, satoa voi korjata pitkälle syksyyn, jopa talvella. Lehtikaali sietää hyvin kylmää (myös lunta ja pakkasta). Tein viimeiset lehtikaalisipsit kasvimaan viime sadosta tammikuussa(!). Kyllähän se kieltämättä vähän oudolta tuntui, heilua saksien ja kulhon kanssa kasvimaalla, toppavaatteissa.

Satorikasta loppukesää!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Yrttilaatikko – räjähdys keittiöpuutarhassa

Kerroin aikaisemmin (täällä) kauniista sinkkisestä yrttilaatikosta, jonka istutin alkukesästä. Koska rakastan yrttejä ja meillä kuluu niitä kesäkeittiössä  p a l j o n, keittiöpuutarhasta löytyy myös toinen, suurempi yrttilaatikko. Joka on nyt heittäytynyt vallan villiksi!

laatikkopuutarha

Kesähuoneen vieressä on neljän viljelylaatikon laatikkopuutarha. Tänä vuonna täytin yhden laatikoista pelkästään yrteillä. Usein nämä kasvavat minulle ruukuissa kasvihuoneen ympärillä tai siellä täällä keittiöpuutarhassa.

Yrttilaatikko

Olin aluksi hieman huolissani yrttilaatikon paikasta, sillä sinne paistaa ainoastaan ilta-aurinko. Monet yrtithän rakastavat aurinkoa ja lämpöä. Nooh, tänä kesänä molempia on todellakin riittänyt ja vähän varjoisampi paikka on ollut enemmän kuin tervetullut. Syvässä multatilassa, vähän varjossa, sopivasta kastelusta nauttien yrtit ovat valloittaneet koko kulmauksen ja pursuvat laatikon reunojen yli joka suuntaan.

Salvia

Talvetan monivuotiset, ruukuissa kesän kasvaneet yrtit nostamalla ne perunapenkkiin. Kuten tämän yläkuvan useamman vuoden ikäisen salvian. Tänä vuonna tämäkin pyrähti ihan uudenlaiseen kasvuun laatikossa ja on jo valtava pehko.

Yrttilaatikko

Salvian vieressä kasvaa valkosipulilta maistuva ruohosipuli eli kiinalainen ruohosipuli. Kulmassa on vielä melko hentoinen mansikkaminttu. Korkea yrtti on puolestaan rakuuna, joka venahtaa lisää pituutta joka päivä.

Yrttilaatikko

Siemenestä laitetut sileälehtinen persilja, korianteri ja muut hentoiset alut näyttävät jäävän mohinto- ja suklaamintun jalkoihin. Pitääkin käydä karsimassa niitä vaikka smoothien joukkoon, niin tilaa riittää kaikille.

Kehäkukka-keittiöpuutarha

Vihreän yrttimassan lisäksi laatikkopuutarhassa on myös väriä. Kehäkukat ja samettikukat tuovat keittiöpuutarhaan paitsi iloisen ilmeen, niin tarjoavat myös oivan lisän kesäruokiin. Niiden kukat ovat syötäviä (kuten myös yrttien kukat) ja koristavat kauniisti leivonnaisia, kesäjuomia ja salaatteja.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Hurmaavat pelargonit

Pelargonit ovat varmasti suosituimpia kesäkukkia. Eikä ihme. Nykyään erilaisia lajikkeita löytyy jo helposti eikä ole pakko tyytyä siihen perinteiseen punaiseen ”mummokukkaan.”Ostin toukokuussa Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hurmaavia pelargoneja, joissa ihastuin sekä hempeään väriin että kukan muotoon.

pelargoni

Pelargonit viihtyvät valossa ja lämmössä. Ne kestävät paremmin kuivuutta kuin märkää. Omani pääsivät toukokuussa kasvihuoneeseen suojaan sateilta, joita ei tosin sitten koskaan tullutkaan. Jotta kukinnan saa jatkumaan mahdollisimman pitkään ja runsaana, pelargonia tulisi muistaa myös lannoittaa. Poista kellastuvat lehdet ja kuihtuvat kukinnot, niin kasvi pysyy kauniina.

pelargonit

Tulppaanipelargonit muodostavat tiiviitä, nuppumaisia kukintoja. Kuin pieniä tulppaanikimppuja. Tässä tulppaanipelargoni ’Emma’.

tulppaanipelargoni

Ruusunnuppupelargoni ’Apple Blossom’ on herkullinen väriyhdistelmä vaaleanpunaista, valkoista ja omenanvihreää. Sen kukinto on tiivis ja pallomainen.

ruusunnuppupelargoni

Paras paikka talvettaa pelargonit olisi viileä ja valoisa tila, noin 5-10 asteen lämpötila. Mitä pimeämpi tila, sen alhaisempi lämpötilan tulisi olla. Sen tulee kuitenkin pysyä plussan puolella.

perlagonit-kesahuone

Mutta vielä ei mietitä talvettamista, vaan nautitaan heinäkuun helteistä ja kukkaloistosta!

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Suloiset jasmikkeet koristavat puutarhaa

Jasmikkeet ovat vanhoja koristepensaita Suomessa. Yleisin niistä,  pihajasmike (Philadelphus coronarius), on tiettävästi saapunut näille main jo 1700-luvulla. Se oli perinteinen puistojen ja puutarhojen koristepensas.  Oma ”Kodin puutarha” -kirjani vuodelta 1933 tietää kertoa, että ”metsäjasmiini (joka siis nykyisin tunnetaan nimellä pihajasmike) on sukunsa yleisin edustaja maassamme kestävyytensä, verraten suurien ja tuoksuvien kukkiensa vuoksi. Pensas tulee ainakin parin metrin korkuiseksi eikä leviä juuriversoista, mutta monistuu helposti pistokkaista ja siemenistä.”

jasmikkeet

Pihajasmike kukkii jasmikkeista ensimmäisenä, usein jo kesäkuun loppupuolella. Sillä on yksinkertaiset, valkoiset kukat ja se kukkii erittäin runsaasti. Kukissa on voimakas ja ihanan makeanhuumaava tuoksu. Se korostuu kesäillassa ja tuntuu täyttävän koko puutarhan. Osa jasmikelajikkeista puolestaan tuoksuu hyvin miedosti.

jasmike-kukka

Jasmikkeita löytyy pienikukkaisista isompiin ja yksinkertaisista kerrottuihin. Pihajasmikkeen lisäksi löytyy tähtijasmiketta, kamelia-, pikku- ja hovijasmiketta. Muun muassa. Jasmikkeet ovat kauniita koristepensaita yksinään, mutta ne sopivat myös ryhmiin tai aidanteeksi.

jasmike-kukinta

Jasmikkeet viihtyvät auringosta puolivarjoon. Ne pitävät runsasravinteisesta ja kalkkipitoisesta maasta. Kalkituksen lisäksi jasmike hyötyy kevät- ja syyslannoituksesta. Typetön syyslannoitus auttaa pensaan talvehtimista.

jasmike

Jasmiketta nuorennetaan harventamalla vanhimpia versoja. Versot kannattaa harventaa vasta kukinnan päätyttyä, sillä jasmikkeet kukkivat edellisvuoden versoilla. Harvennuksen yhteydessä poistetaan vain vanhimpia oksia läheltä maanpintaa. Vanhoja ja huonokuntoisia oksia harventamalla kasvi pysyy ilmavana ja saa valoa.

jasmike-koristepensas

Jasmikkeen astiataimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan. Helppohoitoiset koristepensaat sopivat monenlaiseen tyyliin ja puutarhaan. Meillä ne sijaitsevat  lähellä kulkuväyliä, jotta upeasta tuoksusta saa nauttia aina ohikulkiessaan.

 

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Keittiöpuutarhassa juuri nyt

Kasvimaalla on vihdoin alkanut näyttää siltä kuin tässä kohtaa kesää kuuluukin. Salaatit, rukolat, retiisit ja yrtit antavat nyt yltäkylläisesti satoa. Keittiöpuutarhassa on siis kaikki hyvin. Vai onko sittenkään?

Keittiöpuutarhassa

Lähempi tarkastelu paljastaa melkoisia aukkopaikkoja. Äärimmäisen kuiva ja kuuma alkukesä on kurittanut kasvimaan kasvatteja isolla kädellä. Edes kaikki uusintakylvöt eivät ole tuottaneet toivottua tulosta, eli se on kohta taas suunnattava kasvimaalle siemenpussi kädessä.

Keittiopuutarhassa

Kasvukauden kuivuus on ollut toistuva keskustelunaihe puutarhaihmisten parissa. Mistä vettä, mitkä kasvit ovat kärsineet, mitkä porskuttaneet totutusti eteenpäin? Ei sellaista tapaamista olekaan, etteikö olisi päivitelty viime ja tätä kesää. Ääripäitä molemmat.

Keittiopuutarhassa_kehakukka

Kaalimaalla harson alla näyttää hyvältä. Tämän vuoden uusia kokeiluja on ruusukaali, odotan jo suurella mielenkiinnolla pieniä palleroita! Harso on pitänyt tuholaiset loitolla, otan sen yleensä pois heinäkuun puolen välin kieppeillä.

kaalimaa

Avomaankurkuilla ei sen sijaan mene ihan yhtä hyvin. Kuivuus ja kovat tuulet riepottelivat taimia ja kurkuntaimista on enää jäljellä neljä. Toivottavasti näistä saataisiin viime vuotista parempi sato.

avomaankurkku-taimi

Tomaatit ovat nauttineet kasvihuoneen lämmöstä ja tasaisesta kosteudesta. Tässä keskisuuria hedelmiä tuottava ’Shirley’ on jo hyvässä vauhdissa.

tomaatti_shirley

Viimeiset kesäkukat odottelevat vielä istutusta kasvihuoneessa. Sekä muutama hidas kesäkurpitsa, joita hentomielinen puutarhuri ei ole malttanut laittaa kompostiin. Ehkäpä istutan nämä ruukkuihin ja testaan, ehtivätkö ne tehdä satoa. Jos ei muuta, niin saapa ainakin vehreyttä terassille!

kasvihuone

Kesäkelit heittelevät taas laidasta laitaan, mutta toivotaan sopivassa suhteessa vettä ja lämpöä. Oikein hyvää alkavaa heinäkuuta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Maistuva minipuutarha – yrttilaatikko

Yrttilaatikko on mainio pienen tilan puutarhaan tai vaikka isommankin kasvimaan kaveriksi. Yrttejä voi istuttaa pitkin kesää ja valita laatikkoon juuri omaan kesäkokkailuun sopivimmat.

yrttilaatikko_sinkkinen

Löysin Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hauskan jalallisen sinkkilaatikon. Salaojitin reilunkokoisen laatikon paksuhkolla kerroksella lekasoraa. Päälle asettelin palan suodatinkangasta, jotta lekasora ja multa eivät sekoitu keskenään. Näin lekasoraa voi halutessaan käyttää myöhemmin uudestaan.

yrttilaatikko_salaojitus_lekasora_suodatinkangas

Istutin laatikkoon ’Medina’ chilin, kirjavalehtistä sitruunatimjamia, meksikoniison, sitruunalippian eli sitruunaverbenan ja intianminttua. Medina on keskivahva chili ja tekee kauniit, pitkänmalliset punaiset hedelmät. Sitruunatimjami on kukkiessaan loistava perhoskasvi. Meksikoniiso on itselleni uusi tuttavuus. Sen lehdet maistuvat anikselta ja kukista pitäisi tulla violetit ja tuoksuvat.

yrttilaatikko

Sitruunaverbenan lehdet maistuvat sitruunalta ja koko kasvissa on ihanan raikas tuoksu. Lehdillä maustaa kesän janojuomat ja makuvedet. Intianminttua voi käyttää mintun tavoin, vaikka se ei ole minttu laisinkaan. Se kasvattaa kesän aikana pitkät rönsyt ja se sopii kauniisti myös kesäkukkaistutuksiin.

yrttilaatikko_intianminttu

Peittelin vastaistutetun yrttilaatikon pinnan kuorikatteella, jotta se pitäisi paremmin kosteutta. Vaan ei aikaakaan, kun laatikko alkoi jo täyttyä rehevistä yrteistä. Katsotaan, miten nämä tulevat mahtumaan laatikkoon loppukesästä…

yrttilaatikko_intianminttu_sitruunatimjami_sitruunalippia

Yrttilaatikko sopii niin terassille, parvekkeelle, kesäkeittiön kylkeen kuin kesämökillekin. Sen voi tehdä vaikka sinkkiämpäriin, jolloin miniryytimaata on helppo kuljettaa mukanaan. Se on myös maukas lahjaidea kesävierailuille.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 3 Kommentit

Ahkeraliisat omenapuun kaverina

Meillä on puutarhassa persoonallinen omenapuu kasvihuoneen ja pääterassin välissä. Persoonallinen siksi, että se on aivan kallellaan, lajike ei ole tiedossa ja puu tuottaa (myös huonona omenavuonna) valtavan määrän loppukesästä kypsyviä isoja ja meheviä omenoita. Täydellisiä rouskutteluun sekä leivontaan. Koska puu on keskeisellä paikalla, olen jo useana vuonna istuttanut sen tyvelle ahkeraliisoja. Ahkeraliisat ovat yksivuotisia kesäkukkia ja ilahduttavat kukinnallaan koko kesän.

puutarha_omenapuu_kasvihuone

Yleensä olen istuttanut tähän valkoisia ahkeraliisoja, mutta tänä vuonna heittäydyin ihan villiksi ja sekoitin kahta väriä. Tyylikästä valkoista ja viehkeää  lohenpunaista. Molemmat löysin Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä Valkealasta.

ahkeraliisa_istutus_omenapuun_alle

Puun alle istutetut ahkeraliisat tuovat mukavan väriläiskän muuten vihreänvehreään maisemaan.

puutarha_ahkeraliisa_omenapuu

Kesän aikana nämä levittäytyvät kauniiksi kukkamatoksi peittäen loppukesästä koko puunaluspenkin.

ahkeraliisat

Ahkeraliisat viihtyvät parhaiten puolivarjosta varjoon. Omenapuun lehdistö luo sopivasti varjoa muuten aurinkoiselle tontillemme ja ahkeraliisat kukkivat kauniisti puun alla myös paahteisella kelillä. Ahkeraliisa pitää tasaisesta kosteudesta, eikä siedä totaalista kuivahtamista. Säännöllisesti lannoittamalla kukinta pysyy runsaana.

ahkeraliisa-istutus-omenapuun-alle

Ahkeraliisa sopii penkki-istutusten lisäksi mainiosti myös amppeleihin ja ruukkuihin. Viime kesä osoitti sen sietävän hyvin sadetta ja tuulta, mutta hallasta tämä ei tykkää. Sitä on toivon mukaan tarjolla vasta syksyllä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Ikivihreä alppiruusu

Alppiruusut viettivät meillä viime kesänä välivuotta, mutta tänä vuonna kukinta on taas ollut yltäkylläisen runsasta ja näyttävää. Ikivihreä alppiruusu kukkii touko-kesäkuun vaihteessa. Komea kukinta kestää viileällä kelillä pidempään.

alppiruusu

Alppiruusujen lehdistö on tummanvihreä ja kiiltävän vahapintainen. Värejä löytyy hennoista vaaleista loisteliaan kirkkaisiin ja kaikkea siltä väliltä. Alppiruusuissa on jotakin kiehtovan eksoottista. Ne eivät äkkiseltään tunnut perinteisimmiltä suomalaisilta pihakasveilta, mutta ovat täällä kyllä äärettömän suosittuja. Onhan meillä monta alppiruusupuistoa ja erilaisia asiaan vihkiytyneitä seuroja. Alla oleva komea alppiruusurivistö löytyy Lappeenrannasta.

alppiruusu_rhodo_lappeenranta_marianhyotytarhassa

Pihamme vanhin alppiruusu (eikä kauhean vanha ole sekään) on ’Pohjolan Tytär’, joka on nuppuvaiheessa aniliininpunainen.

alppiruusu_nuppu

Kukka vaalenee avautuessaan ensin hennon violetiksi ja kukinnan edetessä lähes valkoiseksi.

pohjolantytar_alppiruusu_rhodo

Alppiruusut eli rhododendronit eli rhodot viihtyvät parhaiten puolivarjossa ja kosteahkossa maassa. Ne pitävät happamasta kasvualustasta, eli sitä ei tule kalkita. Luontevia seuralaisia alppiruusuille ovat muun muassa erilaiset havukasvit. Juuristo kannattaa peittää esimerkiksi kuorikatteella tai istuttaa rhodon alle maanpeittokasveja. Aurinkoisella kasvupaikalla tulee huolehtia riittävästä kosteudesta sekä kunnollisesta kevätsuojauksesta.

alppiruusu_kasvupaikka

Erilaisista lajikkeista löytyy korkeita, matalia ja leveitä pensaita. Alppiruusut ovat helppohoitoisia ja sopivat useimpiin puutarhoihin. Oikeanlaisella kasvupaikalla ne ilostuttavat upealla kukinnallaan vuodesta toiseen.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti