Olen monena syksynä istuttanut maahan lumikellon sipuleja. Ja yhtä monena keväänä olen joutunut toteamaan, että ne eivät jostakin syystä suostu kukkimaan puutarhassamme. Tiukka savimaa ei kieltämättä ole lumikelloille paras kasvualusta. Muistelin jo luovuttaneeni kokonaan asian suhteen. Kunnes, eräänä toukokuun päivänä, tulppaanien jo kasvattaessa terhakasti lehtiään, huomasin kukkapenkissä jotakin yllättävää. Lumikello! Niin herkkä, kaunis ja hentoinen. Voi ihmetys ja autuus!

Muistin sopukoista mieleeni palautui pieni lumikelloruukku, jonka istutin kesähuoneen penkkiin viime keväänä. Se oli ilahduttaneet alkuvuodesta sisällä ja istutin ne maahan heti, kun maa oli tarpeeksi sula kaivettavaksi.

Ostan aina alkuvuodesta erilaisia narsisseja, helmililjoja, krookuksia ja muita sipulikukkia helpottamaan kevään odotusta. Usein näitä alkaa saada kaupoista jo helmikuussa. Näitä sisälle ostettavia ja myöhemmin jo kukkineita sipuliruukkuja ei missään nimessä kannata heittää pois. Ne voi siirtää puutarhaan heti maan sulettua. Vaihtoehtoisesti kukkien voi antaa nuupahtaa kaikessa rauhassa ja istuttaa niiden sipulit maahan myöhemmin syksyllä muiden kukkasipulien tapaan.

On makuasia, toimiiko heti keväällä vai vasta syksyllä. Tähän aikaan vuodesta maasta nousevat tulppaanit sekä muut alkukesän perennat peittävät nopeasti yksittäisten sipulikukkien kuihtuvat lehdet alleen. Kun lehtien antaa lakastua kukinnan jälkeen, sipuli kerää itseensä voimia ja jaksaa kukkia myös seuraavana vuonna. Yleensä istutan pienet sipulikukkaruukut, kuten kirjopikarililjat ja iirikset heti keväällä.

Suuremmat määrät narsisseja ja helmililjoja kerään ilmavaan koriin ulkovaraston taakse. Ne saavat kuihtua siellä rauhassa ja keräillä voimia sipuleihinsa. Myöhemmin syksyllä on hyvä vielä tarkistaa sipulien kunto. Kiinteät ja ehjät sipulit jaksavat kukkia myös jatkossa ja hyvällä tuurilla kukista pääsee nauttimaan useamman vuoden.

Oman kokemukseni mukaan sinnikkäimpiä ovat helmililjat ja kirjopikarililjat. Ja toivon mukaan nyt myös lumikellot!

Kirjopikarililjat kukkivat puutarhassa juuri nyt kauneimmillaan. Valkoisiakin löytyy, mutta suurin osa meillä kasvavista on viininpunaisia. Kasvihuoneen vieressä oleva mätäs on aikoinaan ollut hentoinen kevätkukkaruukku. Se on kasvurauhan saatuaan lisääntynyt vuosien varrella sivusipuleista ja siemenistä. Kasvi on vähään tyytyväinen ja muodostaa pikku hiljaa laajojakin kasvustoja.

Keväällä kotiin hankituista sipulikasveista on iloa pitkään. Sama koskee tietenkin ulkona olevia ruukkuistutuksia. Omistani ovat näissä helteissä kuihtuneet perunanarsissit, mutta orvokit ja bellikset jatkavat hyväkuntoisina.  Sipulit siis varaston taakse koriin ja tilalle ruukkuun jotakin ihanan kesäistä.