Marian hyötytarhassa

Marian hyötytarhassa kokeillaan, kokataan ja kuvataan. Viherpeukaloiden blogin vieraskynäilija on innokas kotipuutarhuri, joka haluaa ruokkia perheensä luomusti ja opettaa lapsilleen kasvun ihmeitä. Rakkaan harrastuksen äärellä ollaan pilke silmäkulmassa ja opitaan usein kantapään kautta. Maria kirjoittaa arjen iloista myös Kanelia ja kardemummaa –blogiin.

Viikunasatoa odotellessa

Viikuna pääsi taas talvisäilöstä kasvihuoneeseen ja on herännyt uuteen kasvukauteen vauhdilla. Reilussa parissa viikossa se on kasvattanut valtavan kokoiset lehdet kasvihuoneen lämmöstä nauttien.

Talvetan tämän 3 vuotta sitten Viherpeukaloilta ostamani aitoviikunan varastossa, noin 10 asteen lämpötilassa. En tee sille talven aikana mitään. Kevään tullen viikuna pääsee totuttelemaan päivänvaloon kasvihuoneeseen  ja alkaakin aina nopeasti tehdä uutta lehteä. On hauskaa, miten viikunalle ominainen lehtimuoto on nähtävissä jo heti alusta alkaen.

Tänä vuonna huomasin ilokseni myös pieniä vihreitä palleroita. Viikuna tekee hedelmää!

Hedelmien kehittymistä on erityisen mielenkiintoisesta seurata. Ei tästä sadosta nyt vielä hedelmäsalaattia valmisteta, mutta jospa edes viikunanpuolikas jokaiselle perheenjäsenelle.

Aitoviikuna pudottaa lehtensä talveksi, joten se ei vaadi valoisaa talvetuspaikkaa. Oksien paras leikkuuajankohta on keväällä, mutta olen itse joutunut saksimaan viikunaa välillä myös syksyllä, jotta olen saanut se mahtumaan talvisäilöönsä. Näyttää olevan varsin sitkeä kaveri, joka ei vähästä hätkähdä.

Toivottavasti ihanat pallerot ehtivät kypsyä tämän kesän aikana. Viikunan hedelmiä ei kannata irrottaa puusta raakana, sillä ne eivät jälkikypsy huoneenlämmössä kuten vaikkapa tomaatit.

Lämmintä kesää odotellessa siis!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Koristeelliset krassit

Nyt kun keli alkaa vihdoin näyttää siltä kuin toukokuussa kuuluukin, on hyvä hetki kylvää koristeellisia krasseja. Nämä puutarhan yksivuotiset kesäkukat ovat valloittavan ihania ja sopivat monenlaiseen puutarhaan.

Koristekrassia löytyy sekä köynnöstävänä että pensasmaisena. Niitä voi kasvattaa ruukuissa, amppeleissa ja säleiköissä. Erityisen hauska krassi on vaikkapa ison kiven juurella.

Krassia voi esikasvattaa tai kylvää suoraan kasvupaikalle. Koristekrassi viihtyy köyhähkössä maassa, sillä liian ravinteikas kasvualusta saa kasvin tuottamaan lehtiä kukkien sijaan. Itse pidän erityisesti krassin raikkaista ja kauniista lehdistä, joten olen kasvattanut koristekrassia sekä laihassa maassa että lannoitetussa kesäkukkamullassa. Molempi parempi.

Krassi pitää säännöllisestä kastelusta. Se on nopeakasvuinen ja suotuisissa kasvuoloissa koristekrassi kukkii runsaasti.

Nykyään krasseja on saatavilla monen värisinä. Yleisimmin sitä näkee oranssin, keltaisen ja punaisen sävyissä. Mutta krassia löytyy myös herkkänä vaaleakukkaisena tai erikoisen roosan värisiniä, kuten tämä köynnöskrassi ’Purple Emperor’

Krassit kukat ja lehdet ovat syötäviä. Ne koristavat niin kesäistä juhlapöytää, salaatteja kuin juhlaruokiakin.

Krassin siemeniä kannattaa liottaa noin vuorokausi ennen kylvöä. Minulla odottaa juuri vesilasissa isoköynnöskrassi ’Out of Africa’ -siemenet. Tämän lajikkeen lehdistä pitäisi tulla vaaleanvihreitä ja valkojuovikkaita. ’Black Velvet’ lajikkeen kukat ovat puolestaan tummanpuhuvia ja suorastaan samettisen näköisiä. Jään innolla odottamaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Puutarhamyymälässä valikoima parhaimmillaan!

Lauantaina vietettiin Viherpeukaloiden Puutarhamyymälän kesäkauden avajaisia. Keli oli mitä mainioin (aurinkoa, ei lunta) ja väkeä liikenteessä niin, että parkkipaikka pullisteli ääriään myöten. Eikä ihme.

Toukokuun pähkähullun sään keskellä todellakin tarvitsee puutarhaterapiaa. Jos sormet kohmeessa kykkiminen ei innosta, on parasta suunnata kasvihuoneiden lämpöön. Siellä ei käy tuuli, ei tuisku. Mieli yhdistää toukokuun heleään keväänvihreään ja hedelmäpuiden kukintaan. Onneksi niitäkin löytyi, kuten nämä kasvihuoneen lämmöstä nautiskelevat ’Varjomorelli’ kirsikat.

Minä ihastuin näihin v a l t a v a n  kokoisiin hortensia-amppeleleihin.

Vertailun vuoksi kuvassa naisten 38 koon tennarit. Tällainen jättiläinen on saatava! (Vink vink äitienpäivälahjaa mietiskelevälle perheelle…)

Lapset puolestaan liimautuivat lihansyöjäkasvien kylkeen. Tosin nuoremmalle piti vakuutella, että vieressä seisominen on ihan turvallista. Ovat nämä kyllä veikeän näköisiä, nimestään huolimatta!

Puutarhamyymälässä oli myös pöytä täynnä banaaneja. Tämä rivakasti kasvava viherkasvi tuo ripauksen eksotiikkaa kotiin tai puutarhaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Omasta banaaniviljelykokemuksestani voit lukea täältä

Myös hyötypuolen pöydät notkuivat: oli maissia, yrttejä, tomaatteja, chilejä… Sormia syyhyttää ja kasvihuone odottaa jo uusia asukkaita.

Puutarhamyymälän väriloisto saa väkisinkin hyvälle tuulelle. Kesälevisiat, bougainvilleat ja campanulat piristävät päivää ja vievät ajatukset kesähelteisiin.

Puutarhamyymälän ulkotiloja on uudistettu ja nyt myös leikkipaikka on jälleen täällä.

”Gardening is cheaper than therapy and you get tomatoes.”

En nyt siitä halvasta tiedä, mutta ihanaa terapiaa se ainakin on!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Viehkeät violat, eli orvokkiaika on vihdoin täällä!

Ihana orvokkiaika, se on vihdoin täällä! Jospa kovemmat yöpakkaset ja lumisateet olisivat tältä erää käsitelty, vaikka tokihan orvokki kestää myös pientä pakkasta.

Itse en vielä huhtikuun puolella uskaltanut orvokkeja ikkunalle istutella. Ne saivat paistatella päivää kesähuoneen suojissa.

Orvokit ovat siitä ihania, että niitä löytyy ihan kaikissa mahdollisissa väreissä. On hempeästä värikkääseen, vaaleansinisestä mustaan. Ne ovat myös mahdottoman sitkeitä kukkijoita ja sopivat monenlaiseen istutukseen monenlaisen kasvin kaveriksi.

Orvokit toimivat tunnetusti hyvin suuremmissa ryhmissä.

Mutta ne ovat varsin viehkoja myös yksittäin.

Tai yksittäin ryhmässä, kuten tässä ovenpielihyllykössä. Ulko-oven vieressä oleva orvokkihyllykkö ilahduttaa joka kerta kotiin saapujaa. Toki pikkuruukuissa olevat orvokit vaativat tiheämpää kastelua kuin kookkaampi istutus.

Orvokeista kannattaa poistaa kuihtuneet kukat sitä mukaan kun niitä huomaa. Siementen kypsyttäminen vie turhaa kukkivan kasvin energiaa. Auringon porottaessa voi oikein kuulla, miten kypsästä siemenkodasta rapisee siemeniä sinne tänne. Loppukesästä ahkeraa kukkijaa voikin tavata yllättävistä paikoista, kuten kukkaruukkujen vierestä kivikosta.

Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kesäkauden avajaisia vietetään lauantaina 6.5.2017. Ostoslista alkaa olla jo valmiina, orvokit listan ylimmäisenä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Peruna – Etumatkaa esikasvattamalla

Joko olet kokeillut perunan esikasvatusta? Esikasvattamalla perunat voit saada satoa 2-3 viikkoa aikaisemmin. Joten ei muuta kuin hommiin ja juhannuspottuja kasvattamaan!

Perunan esikasvatukseen on olemassa ihan varta vasten suunniteltuja kasvatussettejä. Istutusastiaksi käy yhtä hyvin maito- tai mehutölkki tai vaikka vanha kukkaruukku, kunhan multatilaa on riittävästi.

Täytä istutusastia mullalla noin puoleen väliin ja kastele multa hyvin. Painele siemenperunat tukevasti multaan, idut ylöspäin. Ja muista, että vaikka vihertynyt peruna ei ole kelvollinen syötäväksi, niin siemenperunaksi se sopii loistavasti!

Siirrä esikasvatettavat siemenperunat valoisaan paikkaan, noin 15 asteen lämpötilaan. Esikasvata perunoita 2-4 viikkoa. Kastele tarvittaessa, mutta ei liikaa, jotta peruna ei ala homehtua.

Esikasvatuksen aikana perunoihin kasvaa vahvat naatit ja hyvä juuristo. Itse karaisen näitä esikasvatettavia perunoita ennen istutusta eli totutan niitä ulkoilmaan vähitellen.

Kun maa on kuivunut muokkauskuntoon (yleensä toukokuussa), päästään perunan istutukseen. Muista kuitenkin, että peruna on hallanarka, eli levitä suojaava harso perunoiden päälle kevään ja alkukesän hallaöitä vastaan.

Kaiva perunapenkkiin kuoppa istutettavalle perunalle. Istuta esikasvatetut perunat niin, että vain vihreät lehdet jäävät mullan päälle. Kuvassa takana oleva peruna odottaa siis vielä multalisäystä.

Ja sitten vain juhannuspottuja odottelemaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Puutarhamyymälä on auki!

Viherpeukaloiden puutarhamyymälä Valkealassa aukesi eilen maanantaina. Eräs nimeltä mainitsematon innokas kotipuutarhuri oli merkannut päivän kalenteriin jo hyvissä ajoin. En sentään ollut roikkumassa ovenrivassa ennen työntekijöiden saapumista paikalle. Vaikka sekään tuskin olisi hämmästyttänyt ketään.

Näin Helsingin Kevätmessujen jälkihuumassa puutarhamyymälän avautuminen oli kuin käynti minimessuilla. Paljon samoja kasveja ja ihania tuoksuja. Täydennystä tulee jatkuvasti ja toukokuun alkuun mennessä myymälä lienee täydessä loistossaan.

Oli kauniita ruukkutulppaaneja, niittytunnelmaa kirjopikarililjoista, palloesikoita. Oli monen kokoisia muratteja, pääsiäisenkeltaisia narsisseja, orvokkeja, neilikoita.

Oli ihanan hempeää keväistä heräämistä

ja ihan kaikkea tarpeellista puutarhaan. (Ja jos tarvetta ei ole, äkkiäkös sellaisen keksii!)

Ummistan silmäni loppuviikon säätiedotukselta (lunta, ehei!!) ja teen uuden myymälävierailun tuota pikaa, ostoslistan kera. Saatan jopa jättää tarkkasilmäisen pikkumiehen kotiin, sillä sain aivan aiheellista palautetta naama neilikkaruukussa ollessani. ”Kulta, älä koske mihinkään! -Mutta äiti, miksi sinä saat koskea ihan kaikkeen??” Öhöm.

Puutarhamyymälä on nyt avoinna joka päivä, maanantaista sunnuntaihin. Tarkat aukioloajat ja pääsiäisen poikkeusaikataulun löydät täältä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

Helppo ja nopea pääsiäisistutus

Piha on vielä paljas ja väritön (aina kun ei ole peittynyt räntään). Keltaiset pikkunarsissit ovat kuin pikkuaurinkoja, ne tuovat kevään tulessaan. Tetenarsissit ovat varmasti kevään suosituin ruukkukukka, ne kestävät pientä pakkasta ja ovat äärimmäiset helppohoitoisia. Viileässä kelissä kukat avautuvat hitaasti ja kukinta kestää pitkään.

Helppo on myös tämä kevään ensimmäinen ruukkuistutus. Siihen tarvittiin kirppikseltä ostettu sinkkiämpäri, lekasoraa, multaa, vanha kranssi, pajunkissoja sekä kolme ruukkunarsissia.

Ensin tuunattiin ämpärin suulle sopiva vanha kranssi pajunkissoilla. Pujottelin yksittäisiä pajunoksia sinne tänne. Kun käyttää tarpeeksi lyhyitä oksia, niitä ei edes tarvitse kiinnittää mitenkään erityisesti. Pujottelu pariin kranssinväliin riittää. Heti tuli pääsiäisfiilistä.

Ämpärissä oli talven kanervaistutusten jäljiltä paksu kerros lekasoraa ja vähän multaa. Mitä paremmin pohjatyön eli istutuksen tekee, sen pidempään narsissit keväällä kestävät. Rutikuiva juuripaakku ei jaksa taistella pakkasta vastaan. Narsissi sietää pakkasta paremmin, kun istutusmulta on kasteltu huolellisesti. Vedessä lillumista se ei kuitenkaan siedä, oli pakkasta tai ei.

Narsissin sanotaan kestävän jopa kymmenen astetta pakkasta, jos se on totutettu kylmään vähitellen. Itse nostan kukat sisälle, jos yöpakkaset vielä kovasti uhkaavat. Pikkupakkasten jälkeen narsissit näyttävät usein nuupahtaneilta. Mutta ne toipuvat kyllä nopeasti päivän lämmetessä ja nostavat vartensa taas kohti taivaita.

Kun narsissit ovat antaneet kaikkensa, ne kannattaa istuttaa puutarhaan kukkapenkin multiin, pensaiden alle tai hedelmäpuiden juurelle. Anna lehtien lakastua rauhassa ja saat nauttia keltaisesta kukkaloistosta myös seuraavana keväänä. Ne eivät ole kovin tarkkoja maaperän suhteen, kunhan maa ei ole liian märkää.

Keltaisena hehkuva istutus ovenpielessä toivottaa kevään ja pääsiäisen tervetulleeksi. Kohta myös luonto seuraa perässä. Huhtikuu on vihdoin täällä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Ihanat oxalikset eli kauniit käenkaalit

Kävin viime vuonna Tukholmassa Nordiska Trädgårdar -puutarhamessuilla. Siellä ei voinut olla törmäämättä ihaniin oxaliksiin eli käenkaaleihin. Niitä oli ihan kaikkialla, eri värisinä. Osana isompaa istutusta tai yksittäin ruukuissa.

Messumatkat kuljimme lentäen, joten se rajoitti ikävästi kasvien tuomista. Suomalaiset konkarimessuilijat olivat liikkeellä laivalla ja pakettiautolla, kuola valuen ihailin heidän viherostoksiaan.

Messujen jälkeen suuntasin Viherpeukaloiden puutarhamyymälään. Ja voi että ilo oli ylimmillään, kun löysin messuilta tuttuja kaunokaisia, ihan tästä kotikulmilta!

Käenkaalit ovat helppohoitoisia ja viihtyvät ulkona kesäkukkana ruukkuistutuksissa. Keänkaalit nauttivat valoisasta paikasta, mutta eivät suorasta auringonpaahteesta. Multa saa kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä. Kesällä käenkaaleja kannattaa lannoittaa säännöllisesti.

Itselleni tuottaa päänvaivaa lähinnä kasvin nimi: käenkaali vai onnenapila? Molempia näkee käytettävän.

Käenkaali täyttää ruukun nopeasti kasvullaan. Yllä olevassa kuvassa keväinen ilta-aurinko on saanut tummalehtisen kolmiokäenkaalin hehkumaan kovinkin punaisena.

Käenkaali kestää pitkälle syksyyn, tämä kuva on otettu viime vuoden syys-lokakuun vaihteessa. Talveksi olen siirtänyt käenkaalin viileään varastoon ja unohtanut oman onnensa nojaan. Keväällä nostan kasvin huoneenlämpöön, leikkaan kuihtuneet lehdet pois ja aloitan kastelun. Tässä kohtaa käenkaali olisi hyvä myös istuttaa uuteen multaan. Ei kauaakaan, kun käenkaali alkaa heräillä uuteen kauteen hentojen versoja nostellen.

Koko kevät on nyt yhtä heräämistä: kasvien, puutarhan ja puutarhurin. Ihanaa alkanutta kesäaikaa!

Ps. Jos harkitset matkaa Nordiska Trädgårdiin, käy vilkaisemassa fiilikset ja kuvat viimevuotisilta messuilta Kanelia ja kardemummaa blogistani täältä. Viime keväänä messuilla korostui kaunis esillepano sekä harkittu huolettomuus. Itse tykkäsin messuista kovasti, toivottavasti pääsen matkaan taas ensi vuonna!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Tomaatin kouliminen

Maaliskuussa on aika kylvää tomaatit. Itselläni suurin osa siemenistä on jo päässyt multiin, muutama mukaan tarttunut siemenpussi odottaa vielä työstöä. Kieltäydyn tässä kohtaa ajattelemasta, mihin taimet tulevat mahtumaan. Tänä vuonna kokeilussa on 13 eri lajiketta. Siinäpä sitten ihmettelen touko-kesäkuussa hujoppien kasvattieni kanssa!

Muutaman lajikkeen olen jo ehtinyt koulia, mutta suurin osa kylvöksistä on vielä liian hentoisia tuohon rupeamaan. Kouliminen tarkoittaa siis pienten taimenalkujen siirtämistä tilavampaan kasvatusastiaan. Astia voi olla vaikkapa muoviruukku tai maitotölkki. Näin juuret saavat tilaa kasvaa ja voimistua.

Milloin sitten koulitaan? Kun taimissa on sirkkalehtien lisäksi ensimmäinen oikea lehtipari. Kastele taimet hyvin ennen koulimista. Taimia siirtäessäsi ota kiinni varovasti lehdistä, älä varresta. Hento varsi napsahtaa helposti poikki. Kouli tomaatintaimet aina entistä kasvusyvyyttä syvempään, eli alimpaan lehtipariin asti. Silloin taimi kasvattaa juuria koko varren pituudelta ja kasville muodostuu vahva juuristo.

Koulin taimet taimimultaan maitotölkkeihin ja aloitan taimien lannoittamisen laimealla starttilannoituksella muutama viikko koulimisen jälkeen. Erityisen tärkeää on pitää huolta mullan tasaisesta kosteudesta ja riittävästä valosta. Kun taimet kasvavat isommiksi, lisään multaa jälleen alimpaan lehtipariin saakka.

Tänä vuonna käytössäni on ensi kertaa muutama kasvivalo, joten odotan innolla tuleeko taimista vantterampia. Viimeistään uloskaraisun jälkeen hontelotkin taimet kyllä vankistuvat, joten tässä kohtaa ei kannata liiaksi murehtia huojuvaa kasvustoa.

Ostin hiljattain kirppikseltä vuoden 1950 Luonnontieto-koulukirjan. Siellä kehotetaan ”nuoria luonnon ystäviä” tomaattiviljelmien pariin: ”Tomaatti on vaatelias kasvi, mutta se on myös kaikkein maukkaimpia ja terveellisimpiä vihanneksia. Laita sinäkin pieni tomaattiviljely! Saatpa nähdä, että se maksaa vaivan.”

Kylvöastiaksi ehdotetaan ”naulalaatikkoa” ja koulintavaiheessa kehotetaan valitsemaan ”50 parasta tainta”. Että ei mitään piperrystä edes koululaisilla!

Vanhojen puutarhakirjojen lukeminen on varsin hilpeää puuhaa. Opit ovat suurimmalta osin pysyneet samana, mutta aikakaudelle tyypilliset ilmaukset ja värikäs kielenkäyttö nostavat hymyn väkisinkin suunpieliin. Tämäkin luonnontiedon oppikirja päätyy koko kirjan sisällön summaavaan lauseeseen:

Muista, että vain tyytyväinen ja sovinnollinen ihminen voi olla iloinen ja onnellinen.”

Joten ei muuta kuin tomaatteja kasvattamaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Latva-artisokan lumoissa

Taas on se aika vuodesta, kun meillä kylvetään latva-artisokat. Moni on aloittanut tässä hommassa jo tammikuun puolella, mutta itse aloitan kylvöpuuhat vasta hiihtolomareissujen jälkeen. Vähän myöhäisemmästä kylvöajankohdasta huolimatta latva-artisokat ovat viime vuosina ehtineet tuottaa makoisan sadon kasvulaatikoissa, 2-vyöhykkeellä.

Latva-artisokan kylvövaihe on helppo, mutta kasvi vaatii pitkän esikasvatuksen. Taimi on myös sen verran rapsakka varreltaan ja hento juuristoltaan, että napsahtaa helposti poikki koulintavaiheessa. Siitä huolimatta ihmettelen latva-artisokan kasvattamiseen liittyvää haasteellisen kasvin leimaa. Itselleni ainakin oli yllätys miten helppoa koko homma oli, kun sitä ensi kertaa kokeilin. Ihan turhaan olin pelännyt tätä vaikeana pidettävää kasvia.

Koska olen laiska ja koska latva-artisokan on hieman nirppanokka koulinnan suhteen, kylvän aina siemenen per kylvöpurkki. Näin latva-artisokka saa rauhassa vankistua ennen ensimmäistä koulintaa. Latva-artisokan itämistä voi nopeuttaa liottamalla siemeniä vedessä vuorokauden ennen kylvöä. Tämä pätee kutakuinkin kaikkiin suurikokoisiin siemeniin.

Kylvä latva-artisokan siemenet 1-2 cm syvyyteen kostutettuun taimimultaan. Peitän kylvökset muovikuvulla tai rei’itetyllä muovilla ja nosta itämään lämpimään, esimerkiksi kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle. Kun siemenet ovat itäneet, kylvöastia siirretään valoisaan paikkaan. Itämisaika on vajaa viikko.

Koulin taimet isompiin ruukkuihin, kun ne ovat tehneet sirkkalehtien lisäksi ensimmäiset varsinaiset lehtensä. Myöhemmin keväällä latva-artisokka tarvitsee hellää karaisua eli totuttamista ulkoilmaan. Itse suojaan artisokat hallaharsolla vielä kasvulaatikoissakin, sillä se vaatii paljon lämpöä ja suojaa tuulilta.

’Green Globe’ on ryhdikäs ja komea pystykasvuinen latva-artisokka. Huolehdi, etteivät nuoret taimet jää muiden kasvien jalkoihin. Kasvuun päästyään latva-artisokka tarvitsee paljon tilaa, hyvä istutusetäisyys on vähintään 60 cm.

Olen käyttänyt katteena ruohosilppua, joka sitoo kosteutta, ravitsee ja helpottaa hoitoa. Kasvupaikan olisi hyvä olla suojaisa ja aurinkoinen ja kasvualustan ravinteikas. Ensimmäisenä kokeiluvuonna oli poikkeuksellisen kylmä kesä ja olin aivan varma, ettei latva-artisokka ehdi muodostaa kauniita kukintojaan. Vaan toisin kävi! Kukintoja tuli jokaiseen varteen useampi ja kasvi ilostutti lämpöisenä syksynä pitkään.

Istutin pari taimea kokeilumielessä myös ruukkuihin. Niissä satoa ei ehtinyt tulla. Osasyynä voi tosin olla vähän laiska kastelija, sillä ruukuissa multa kuivahtaa kasvimaata nopeammin. Artisokkaruukut olivat hauska lisä puutarhassa, mutta satoa ajatellen suosittelen multavaa ja lannoitettua maata.

Jos siis haaveilet tästä kasvimaan kuninkaallisesta herkusta, kylvä siemenet heti just nyt ja ehdit vielä kasvattaa komean sadon itsellesi.

Peukut pystyyn suotuisalle artisokka-kesälle!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 3 Kommentit