Viime kesästä jäi päällimmäiseksi mieleen koleus ja kosteus. Tomaattisato antoi odotuttaa itseään pitkälle syyskuuhun. Sade liiskasi kukkia ja tuntui, että kaikki paikat täyttyivät ränsistyneistä kasveista. Vaan kun katsoo viime kesän kuvia, sieltä löytyy myös ihania aurinkoisia päiviä, maukasta satoa ja kasvattamisen riemua.

Viime kesän voittajia, ja siis melkoisen varmoja kasvatteja, ovat ainakin raparperi ja ruohosipuli. Ne nousevat maan kätköistä uskollisesti vuodesta toiseen. Oli talvi millainen tahansa, kevät myöhässä tai kesä viileä. Niitä eivät kylmyys ja tuulet hetkauta.

Yllättävää kyllä, kesä oli hyvä myös yrteille. Basilikat viihtyivät kasvihuoneen suojissa.

Keittiöpuutarhan laatikot täyttyivät kesän aikana mintusta, timjamista, persiljasta, sitruunamelissasta ja muista aromikkaista ryytimaan antimista. Tosin ne, kuten moni muukin vihannes, vietti lähes koko kesäkuun hallaharson alla.

Viime kesä sopi loistavasti myös keittiöpuutarhan kukkasille. Samettikukat, laventelit, kehäkukat ja kukkimaan päässeet yrtit ilostuttivat pitkälle syksyyn.

Sen sijaan todella yllättävää oli, että hidaskasvuinen ja vähän kylmänarka latva-artisokka ehti sekin tuottaa satoa. Tämän suhteen odotukset olivat todella alhaiset, mutta niin vaan pallero toisensa perään kypsyi ja saimme herkutella itsekasvatetuilla kukinnoilla.

Jos viime kesältä pitää nostaa vain yksi voittaja, olisi se ehdottomasti kaalit (no okei, yksi voittajalaji). Viileä kesä piti kaalien ötökkäkannan kurissa, satoa sai poimia pitkälle syksyyn, kukkakaalit olivat erityisen muhkeita ja kauniita. Niinhän se menee, että yhden epäonni on toisen onni.

Ja sehän tässä puutarhanhoidossa niin kiehtovaa onkin. Ikinä ei tiedä, millainen kesä on edessä. Mikä kasvi nousee satokauden voittajaksi?  Onnistuvatko ”varmat valinnat” myös tänä vuonna? Joka kevät sitä kuitenkin lähtee touhuun täydellä innolla ja suurin odotuksin. Talven jälkeen vain taivas on rajana!