Marian hyötytarhassa

Marian hyötytarhassa kokeillaan, kokataan ja kuvataan. Viherpeukaloiden blogin vieraskynäilija on innokas kotipuutarhuri, joka haluaa ruokkia perheensä luomusti ja opettaa lapsilleen kasvun ihmeitä. Rakkaan harrastuksen äärellä ollaan pilke silmäkulmassa ja opitaan usein kantapään kautta. Maria kirjoittaa arjen iloista myös Kanelia ja kardemummaa –blogiin.

Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten.

Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät tähän mainiosti.

Sidoin käärepaperit kasvin ympärille rouhealla narulla. Itseltäni löytyy aina useampi rulla juuttinarua, sillä käytän sitä sekä puutarhassa, askarteluun että paketointiin. Todellinen monitoimituote siis.

Lopuksi kiinnitin naruihin pienillä tervehdyksillä varustetut manilakortit. Näitä yksinkertaisen kauniita kortteja löytyy askartelu- ja kirjakaupoista.

Juhlan aikana mehikasvit toimivat juhlapöydän koristeina. Vihreä-ruskea väritys sopi juhlan teemaan ja kasvikoristeet olivat riittävän matalia istumapöytään käytettäviksi. Vieraiden lähtiessa jokainen sai valita mieleisensä kasvin mukaan.

Nimen korttiin lisäämällä nämä olisivat toimineet myös mainioina paikkakortteina, jos kyseessä olisi ollut plaseerattu juhla.

Nyt kun  joulun juhla- ja kyläilykausi lähestyy, on taas aika muistaa kerhotätejä, opettajia, naapuria. Pienet kasvilahjat ovat mukava ja edullinen tapa kiittää kuluneesta vuodesta. Hyasintit ovat tietenkin ikiklassikko, mutta erilaiset trendikkäät mehikasvit sopivat myös monen tuoksuherkän lahjansaajan ikkunalaudalle.

Plussana vielä helppohoitoisuus, mehikasvit ovat todellisia laiskan kastelijan ystäviä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään tyytyväisiä, mutta sisätiloissa lankaköynnökset ovat vaativia primadonnia, jotka tiputtavat helposti lehtensä?

Terhakka isomaksaruoho oli sekin kuin syyskuussa.

Kauempaa tarkasteltuna toki näkyi jäänteitä lumesta. Olimme syyslomaviikon reissussa enkä tiedä, kuinka paksu lumivaippa tänne ehti sillä aikaa sataa, sillä palasimme keskelle vesiloskaa. Kasvulaatikon etureunassa näkyvä sitruunatimjami on muuten yksi sitkeimmistä keittiöpuutarhan kasveista. Se talvehtii ainakin itselläni tavallista timjamia huomattavasti paremmin. Yrttiä voi kaivella käyttöön vaikka lumen alta ja keväällä se tokenee melko aikaisin.

Lehtikaalit eivät kavahda lunta ja pakkasta. Päinvastoin, pieni pakkasen puraisu vain parantaa lehtikaalin makua. Mustakaali ’Black Magic’ on ollut tämän vuoden uusia tuttavuuksia. Kaunis ja koristeellinen, ja muistuttaa hauskasti palmun latvusta

Syyslomalle suunnatessamme puutarhassa oli aurinkoinen ja lämmin lokakuinen päivä. Elättelin vielä toiveita latva-artisokkien kypsymisestä. Vaan nyt nämä pääsivät suoraan kompostiin, latva-artisokka nimittäin ottaa heti nokkiinsa hallasta, lumikerroksesta puhumattakaan!

Onneksi porkkanat ja punajuuret ovat sitkeämpää tekoa. Marraskuun alun kunniaksi nostin loputkin sadosta, ihan kelpo yksilöitä sieltä vielä löytyi. Tarkoitus oli kyllä tehdä kaikki syystyöt ajallaan, mutta ne kiireet, ne kiireet…

Salaatti- ja kesäkurpitsalaatikot sentään pääsivät lepoon hyvissä ajoin ja uinuvat jo kohmeisen pinnan alla. Säleikköilliviini oli reissun aikana pudottanut värikkään syysasunsa, joten seuraavaksi sitten haravan varteen.

Syreenit ja luumupuu viheriöivät näin komeasti marraskuun ensimmäisenä päivänä. Vaan eiköhän tuo heti perässä tullut kipakka pakkanen saa lehdet tippumaan. Toivottavasti leutoja päiviä tulee vielä, jotta paksuimman lehtimassan ehtii haravoida pois. Kohmeista nurmea on tympeää tökkiä, mutta liian paksu lehtikerros ei sekään ole nurmen talvehtimiselle hyväksi.

Kaunis marraskuun aloitus meni perennapenkkejä siistiessä. Kaikkea en sentään kompostiin rahdannut, esimerkiksi varjoliljan veistokselliset siemenkodat ovat mitä kauneimpia talventörröttäjiä.

On se kumma, miten lumi ja pakkanen pääsevät joka vuosi yllättämään. Tässä kohtaa kuuluu tietenkin sanoa, että ensi vuonna teen kyllä kaiken valmiiksi hyvissä ajoin..!

Oikein mukavaa marraskuuta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla.

Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta kaivelen sipuleita maahan viimeisenä mahdollisena hetkenä. Joskus kohmeista maata lapiolla pehmentäen, joskus lumipeitteen alle. Joka vuosi sipulit ovat kuitenkin kukkineet.

En varsinaisesti suosittele istuttamista lumisateessa. Näpit tahtovat jäätyä ja varusteena on usein otsalamppu. Tänä vuonna asettelin sipulit nätisti esille, jotta muistaisin myös istuttaa ne hyvissä ajoin. Usein siirrän puuhaa kun tiedän, ettei aika riitä koko satsin maahan upottamiseen. Nyt olen yrittänyt tehdä hommaa erissä, sipuliastia kerrallaan.

Periaatteessa kukkasipuleita voi istuttaa niin kauan kuin maa on sulana, mutta yleisohjeena sanottakoon, että mitä pienempi sipuli, sen aikaisemmin se tulisi istuttaa. Ja mitä paremmin sipulit ehtivät juurtua, sen varmemmin ne lähtevät kasvuun keväällä.

Eri aikaan kukkivia, eri korkuisia, eri mallisia ja erivärisiä sipulikukkia on lukematon määrä. Tarkkasilmäinen miettii värisävyt, kasvukorkeudet ja kukinta-ajat ennen istuttamista, boheemimpi puutarhuri heittää sipulit rennosti penkkiin ja istuttaa ne sinne minne sipuli laskeutuu.

Sipulin oikea istutussyvyys on kolme kertaa sipulin koko. Eli isommat sipulit syvemmälle ja pienemmät lähemmäs mullan pintaa. Jos maa on kovin kuiva, muista kastella istutusta. Tänä vuonna tuo huoli näyttää tosin olevan turha.

Normitalvena löydän vielä pari alennusmyynneistä ostettua ja varaston perälle unohtunutta sipulipussia tammikuussa. Silloin olen istuttanut sipulit ruukkuun ja nostanut ruukun lämpimään varastoon. Hukkaan eivät nekään ostokset ole siis menneet. Eikös se Audrey Hepburnilta lainattu sanonta kuulu: ”To plant a garden is to believe in tomorrow”. Sama koskee tietenkin kukkasipuleita. Kevättä kohti siis!

Ps. Viherpeukaloiden puutarhamyymälä Valkealassa on auki 20.10.2017 asti ja verkkokaupassa on juuri meneillään Villit Viikot Vielä siis ehtii sipuliostoksille!

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Syksyn väripilkut – syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla.

Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä lyhytikäisinä, vähän ehkä tylsinä, jotenkin kuivakukkamaisina. Toisin sanoen niin 80-lukulaisina. Vaan nytpä joudun taas pyörtämään ajatukseni. Onhan tämä nyt ihan tavattoman kaunis! Lisäksi syysasterin sanotaan kestävän jopa pientä pakkasta. Siitä minulla ei vielä ole kokemusta, kiitos kapeakatseisuuteni. Mutta tuokin selvinnee tämän syksyn aikana.

Syysasterista, niin kuin muistakin syyskukista kannattaa nyppiä lakastuneet kukat pois. Syyskosteassa kelissä riittää maltillinen kastelu. Asterit eivät saa kuivahtaa, mutta eivät myöskään lillua vedessä. Asterit viihtyvät parhaiten valoisassa tai puolivarjoisassa paikassa.

Meidän pihassamme ruska on tänä vuonna kovin maltillinen. Syysasterit tuovat täyteläistä väriä ja iloa muuten melko tasaväriseen maisemaan. Ne ovat kauniita ihan omana ryhmänään, mutta sopivat hyvin syysistutuksiin esimerkiksi koristekaalin, hopealehden- tai langan tai vaikka callunoiden kaveriksi.

Syysasterit pysyvät kauniina pidempään, jos pidät istutusta katoksen alla esimerkiksi terassilla tai parvekkeella. Avotaivaan alla syksyn rankkasateet niskassaan mikä tahansa kasvi ottaa nokkiinsa.

Laiskana tein syksyisen pikaistutuksen: sopivan mallinen kori, ruukut koriin ja ruukkujen muovireunat piiloon tuollaisella koristesisalilla. Nopeaa ja nättiä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää yhä sekä kasvihuoneessa että viljelylaatikoissa.

Pensasmustikka ’North Blue’ on tarjonnut tänä vuonna poikkeuksellisen muhkeita marjoja. Satoa saadaan pitkään, sillä mustikat kypsyvät erissä.

Karhunvadelma ’Sonja’ teki tänä vuonna ensimmäisen sadon. Marjat ovat tavattoman kauniita ja käyvät täydellisesti leivonnaisten koristeluun. Niistä tekee myös makoisat marjapiirakat, smoothiesit ja hillot. Karhunvadelma olisi kuulemma mainio marja myös liköörin valmistukseen.

Perunasato on nyt nostettu ja kausi näyttää olleen perunoille suosiollinen. Tässä laatikossa on oma suosikkini, monikäyttöinen vaalea ’Lady Balfour’ sekä hauska violetti ’Shetland Black’. Sen vaaleaa maltoa kiertää violetti raita. Lisäksi perunapenkissä kasvoi tänä vuonna maukasta  ’Puikulaa’ ja uutta ’Jussi’-varhaisperunaa.

Tomaateista odotin eniten tämän ’Olivade’-lajikkeen kypsymistä. Olin nimittäin katsonut siemenpussin tiedot vähän hutaisten ja kuvan perusteella luulin ensin kasvattavani sellaisia pikkuisia luumutomaatteja. Mutta näistä kehkytyikin isoja ja ruokaisia, ja kaksi taimea ovat antaneet hyvän sadon. Muutama vihreä tomaatti odottelee vielä kypsymistä kasvihuoneessa.

Varaston seinustalla kypsyvä violetti ’Indigo Rose’ ja vihreämaltoinen ’Green Zebra’ muodostavat hauskan väriparin.

Alla olevan syysomenan lajike on valitettavasti tuntematon, muuten suosittelisin tätä omenaleivonnaisfaneille. Omenat ovat suuria ja juuri oikealla tavalla kirpsakoita. Lisäksi maku jalostuu kypsennyksen myötä täydelliseksi. Mukaan ripaus kanelia, niin ollaan jo omenataivaassa!

Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia myös latva-artisokka on ehtinyt tehdä satoa. Nämä ovat ehdottomasti puutarhan komistuksia. Kesäisellä Englannin reissulla kiinnitin huomiota, että näitä kasvatettiin hyvin usein kartanopuutarhojen perennapenkeissä. Latva-artisokat tuovatkin näyttävyyttä ja korkeutta mihin tahansa istutukseen.

Täällä sadonkorjuu on siis vielä kesken, toiveena on lempeitä syyssäitä pitkälle lokakuuhun.

Satorikasta syksyä siis!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Syyskukkia

Syksy tekee tuloaan ja puutarha alkaa pikku hiljaa valmistautua talvilevolle. Onneksi kukkailoa riittää yhä. Jos pihasta ei löydy pitkälle syksyyn kukkivia myöhäiskesän perennoja, voi kukkaisaa tunnelmaa jatkaa erilaisilla syysistutuksilla.

Nuupahtaneita kesäkukkaistutuksia on helppo päivittää muutamalla syyskasvilla. Vaihda ränsistyneet kesäkukat koristekaaleihin, kukonharjaan, syklaameihin,  pallokrysanteemiin tai vaikka callunoihin. Omissa kesäkukkaruukuissani jatkoaikaa saivat erilaiset koristeheinät, keijunkukat, muratit, hopeaputous ja lankaköynnökset.

Myös osa yrteistä kestää yllättävän pitkään, kuten rosmariini ja hopeanharmaa curry-yrtti. Varsinaisesti curry-yrtti onkin koristekasvi ja vähään tyytyväinen. Se selviää hyvin myös kaatosateessa avotaivaan alla, se tuli todistettua tänä kesänä.

Pallokrysanteemien värikirjo on mukavan monipuolinen, sävyjä löytyy varmasti jokaiseen makuun. Ja vaikka nämä kookkaat syyskukat on näyttäviä jo kaukaa katsottuna, kannattaa kukintaa tarkastella myös ihan läheltä. Yksittäiset pienet kukat ovat ihan huikean kauniita!

Pallokrysanteemit sopivat sekä romanttiseen tyyliin että pelkistettyyn moderniin linjaan. Rottinkinen kori tai suoraviivainen suojaruukku muuttavat kasvin ilmettä ja viimeistelevät ulkoasun.

Jos syksyinen ruukkuistutus sijaitsee katoksen suojassa, iloa riittää hyvinkin pitkään. Kukat jatkavat loistoaan, kunhan niitä muistaa hoitaa. Lannoita säännöllisesti, kastele tarpeen mukaan ja poista kuihtuvia kukkia ja lehtiä sellaisia huomatessasi.

Sitten vain istumaan mukavasti aitiopaikalle ja nauttimaan syksyn väreistä ja tunnelmasta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Syysihanuuksia

Joku asiaan vihkiytymätön voisi kuvitella puutarhakauden olevan kohti ohi. Mutta ehei, syksy tarjoaa vielä vaikka mitä ihanuuksia. Ei tarvitse kuin poiketa puutarhamyymälään ja huomaa sesongin pyörivän yhä täysillä.

Hyllyt notkuvat syksyiseen mielentilaan ja puutarhaan sopivia kasveja. Syyskuu on mitä mainioin aika istutuspuuhiin, sillä syksyn kosteus auttaa kasveja juurtumaan. Kohta on myös aika miettiä keväistä kukkaloistoa ja kaivella kukkasipuleita maahan. Hiljalleen nuupahtavat kesäkukkaistutukset piristyvät syyskasveilla uuteen loistoon.

Tarjolla on jotakin joka makuun. Seesteisen harmonista tai syksyistä väriloistoa.

Kukonharjat leiskuvat, koristeelliset pensastädykkeet eli hebet kaunistavat minkä tahansa ruukkuistutuksen ja syysasterit tarjoavat hempeitä sävyjä.

Skimmia pysyy kauniina pitkälle syksyyn ja erilaiset keijunkukat leiskuvat ruskan sävyissä.

Tähän pallomereen minäkin haluaisin sukeltaa! Pallokrysanteemit pitävät tasaisesta kosteudesta, mutta menestyvät parhaiten vesisateelta suojassa parvekkeella tai terassilla. Lannoittamalla pallokrysanteemia kesäkukkalannoitteella iloa riittää pitkään.

Aina ihanat mehitähdet sopivat yhtä lailla ruukkuun kuin kukkapenkkiin. Näissä on jotakin tavattoman suloista.

Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä löytyy myös sisäkasveja, kuten herkkiä herttalyhtyjä ja veikeitä ilmakasveja.

Ulkona on vielä tarjolla puita, pensaita ja perennoja. Itse iskin silmäni tähän näyttävään punaperuukkipensaaseen. Huikean värinen vai mitä!

Ja eihän sitä tietenkin tyhjin käsin päässyt poistumaan tällä(kään) kertaa. Pensastädyke, keijunkukkia, kuparisara, ruukkuja, ihan vaan jotain pientä tarttui mukaan…

Värikästä syksyn aloitusta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Viherseinä

Viherseinät ovat juuri nyt kovin suosittuja. Tiedättehän, niitä hotelleissa ja toimistotiloissa näkyviä sisustuselementtejä, jossa seinään (tai muuhun pystysuoraan pintaan) on asennettu runsaasti kasveja. Meille syntyi tänä kesänä viherseinä puutarhaan vähän vahingossa, tosin tämä ei kyllä ole kovinkaan kompakti tai käytännöllinen.

Olen kertonut muun muassa täällä, miten olen valjastanut talomme joka kulman hyötyviljelykäyttöön. Niin myös varaston takaseinän, joka normaalikesänä on ihanan lämpöisä ja suojainen. Tila varaston ja raja-aidan välissä on kapea, mutta se on riittänyt mainiosti esimerkiksi runkotomaateille ja maissiruukuille.

Tomaatteja siellä on viljelty tänäkin kesänä, mutta nyt koristekurpitsa näyttää valtaavan koko tilan. Esikasvatin valkoisessa viljelylaatikossa erilaisia kurpitsoja ja vanhoista koristekurpitsan siemenistä iti vain yksi, sekin kituliaasti. Jätin sen kasvamaan laatikkoon lähinnä säälistä.

Koska kelit ovat olleet viileät, taivaalta on tullut kasteluvettä ja elokuun kiireet ovat vieneet mukanaan, en ole vähään aikaan käynyt varaston takana. Hämmästys olikin melkoinen, kun vastassa oli villiintynyt viherseinä.

Koristekurpitsa ja malabarinpinaatti risteilevät seinälle kiinnitetyssä raudoitusverkossa sulassa sovussa. Tosin molemmat ovat levittäytyneet myös kulman taakse, kohti kattoa, työkaluihin, tomaatteihin…

Sadonkorjuukori täyttyy varmasti kohta kurpitsoista ihan itsekseen ja vesiämpäri tyhjenee köynnösten kurkotellessa sitä kohti. Liikkuminen kapeassa tilassa alkaa olla vähän haastavaa, mutta onhan tällaista kasvua kerrassaan upeaa seurata kylmän kesän jälkeen.

Oikein hyvää syyskuun aloitusta ja toivon mukaan runsasta sadonkorjuuta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kostean kesän yllättäjät

Tuntuu, että koko kesä on ollut kylmää ja kosteaa. Vaikka eihän se tietenkään niin ole. Mielikuvan huomaa vääräksi viimeistään siinä vaiheessa, kun selailee kesän aikana otettuja kuvia. Onhan siellä toki paljon sadepäiviä ja kumppareita, mutta myös aurinkoisia aamuja, kuulaita iltoja ja ennen kaikkea kauniita kesäkukkia.

Kesän yllättäjiin kuuluvat muun muassa ahkeraliisat. Oletin niiden liiskaantuvan limaiseksi mössöksi taivasalla sadekesää viettäessään. Vaan lähes priimalta nuo yhä näyttävät, kunhan välillä muistaa siistiä kesäkukkaistutuksia huonoksi menneitä kukkia pois nyppimällä.

Myöskään verenpisara ei ole ollut kelistä moksiskaan. Tämä puolivarjosta varjoon viihtyvä kesäkukka on selvästi nauttinut kuluneesta kesästä. Ei ole ainakaan suora paahde kiusannut.

Verenpisaran kaverina kasvava sirokesäkynttilä on sekin kasvanut huiskeaksi kaunottareksi. Ilmavan kasvutapansa ansiosta se on kestänyt tuulet ja tuiverrukset niiden mukana myötäillen. Sirokesäkynttilä, jota myös gauraksi tai herrasväenkauraksi kutsutaan jää nyt kesäkukka-vakkarilistalle, niin mukava tuttavuus tämä siro ja keveä kesäkukka on ollut.

Sähäkän värinen tarhaverbena on ollut hauska lisä muuten niin hempeään kesäkukkakavalkadiin. Tarhaverbenat ovat helppohoitoisia ja kestävät jopa hetkellistä kuivuutta. Se tuli todistettua kesälomareissun aikana, joka osui sille kesän toiselle aurinkoiselle viikolle.

Tarhaverbenaa löytyy monen värisenä ja siinä on mukavan mausteinen tuoksu.

Talon etuterassin ilta-auringossa hehkuu sekalainen kokoelma kesäkukkia. Koska luonto on pääsäätöisesti pitänyt huolen kastelusta, kesäkukkien lannoittaminen kastelulannoitteella on jäänyt vähäiseksi. Sen huomaa huomattavasti hillitympänä kasvuna.

Vieläkö kesäkukat porskuttavat teillä täysillä, vai onko kukat jo vaihtuneet syyskrysanteemeihin?

Siinäpä sitä värikirjoa sitten piisaakin, vähän jo sormia syyhyttää päästä syysistutusten pariin!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Jotain sentään tapahtuu!

Kyllä on odottavan aika tuntunut pitkältä! Keittiöpuutarhan sato on kypsynyt ennätyshitaasti. Viime päivien ihana lämpö ja aurinko on kuitenkin saanut kaiken ottamaan isoja harppauksia.

Voi sitä riemua, kun pääsimme maistelemaan ensimmäisiä oman sadon tomaatteja. ’Sungold’-kirsikkatomaatit olivat juuri niin makeita ja herkullisia kuin muistinkin. Ei näistä vielä säilykkeitä tarvitse tehtailla, mutta maistiaisia sentään saa jo joka päivä.

Tähän aikaan satokaudesta olen yleensä jaellut kesäkurpitsoja naapureille ja kadunmiehille ihan kyllästymiseen asti. Vaan tänä vuonna ei ole tarvinnut. Meillä grillattiin ensimmäiset ’Latino’-kesäkurpitsat vasta viime viikonloppuna. Kukkia ja pieniä alkuja on kyllä lupaavasti, kunhan kelit vain pysyisivät hyvinä.

Mustaherukat sen sijaan yllättivät positiivisesti todella runsaalla sadolla. Niitä on herkuteltu tuoreeltaan ja leivonnaisissa, hillottu ja pakastettu. Rungollisen punaherukan marjat puolestaan katosivat rastaiden suuhun ennen kuin ehdin keräyskulhoa hakea. Jospa ensi vuonna muistaisin viritellä verkot tai linnunpelättimen hyvissä ajoin.

Avomaankurkku ’Profi’ on vasta pääsemässä vauhtiin. Tästäkin on ehditty popsia vain muutama herkullisen rapea kurkku. ’Profi’ on yleensä ollut varsin satoisa lajike, joten toiveet ovat nyt korkealla.

Tämän kesä on suosinut kuvan mangoldia sekä lehtikaaleja. Ne ovat olleet ötökkävapaita ja suorastaan kukoistaneet viileässä ja kosteassa säässä.

Yhtä onnekkaita eivät puolestaan ole olleet latva-artisokat ja maissit. Kesään nähden hyvän alun jälkeen tuli Kiira ja katkaisi lähes kaikki kasvustot. Nyt yritän selvitellä, voiko maissia jälkikypsentää kuten vihreitä tomaatteja sisätiloissa vai oliko sato nyt tässä, katkenneissa tähkäpäissä?

Keittiöpuutarha tarjoaa siis yhä jännitysnäytelmää: miten käy kukkakaalien, maistuuko maissi, ehtivätkö kaikki tomaatit punastella? Nyt peukut pystyyn lämpimän syksyn puolesta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 1 Kommentti