Marian hyötytarhassa

Marian hyötytarhassa kokeillaan, kokataan ja kuvataan. Viherpeukaloiden blogin vieraskynäilija on innokas kotipuutarhuri, joka haluaa ruokkia perheensä luomusti ja opettaa lapsilleen kasvun ihmeitä. Rakkaan harrastuksen äärellä ollaan pilke silmäkulmassa ja opitaan usein kantapään kautta. Maria kirjoittaa arjen iloista myös Kanelia ja kardemummaa –blogiin.

Ahkeraliisat omenapuun kaverina

Meillä on puutarhassa persoonallinen omenapuu kasvihuoneen ja pääterassin välissä. Persoonallinen siksi, että se on aivan kallellaan, lajike ei ole tiedossa ja puu tuottaa (myös huonona omenavuonna) valtavan määrän loppukesästä kypsyviä isoja ja meheviä omenoita. Täydellisiä rouskutteluun sekä leivontaan. Koska puu on keskeisellä paikalla, olen jo useana vuonna istuttanut sen tyvelle ahkeraliisoja. Ahkeraliisat ovat yksivuotisia kesäkukkia ja ilahduttavat kukinnallaan koko kesän.

puutarha_omenapuu_kasvihuone

Yleensä olen istuttanut tähän valkoisia ahkeraliisoja, mutta tänä vuonna heittäydyin ihan villiksi ja sekoitin kahta väriä. Tyylikästä valkoista ja viehkeää  lohenpunaista. Molemmat löysin Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä Valkealasta.

ahkeraliisa_istutus_omenapuun_alle

Puun alle istutetut ahkeraliisat tuovat mukavan väriläiskän muuten vihreänvehreään maisemaan.

puutarha_ahkeraliisa_omenapuu

Kesän aikana nämä levittäytyvät kauniiksi kukkamatoksi peittäen loppukesästä koko puunaluspenkin.

ahkeraliisat

Ahkeraliisat viihtyvät parhaiten puolivarjosta varjoon. Omenapuun lehdistö luo sopivasti varjoa muuten aurinkoiselle tontillemme ja ahkeraliisat kukkivat kauniisti puun alla myös paahteisella kelillä. Ahkeraliisa pitää tasaisesta kosteudesta, eikä siedä totaalista kuivahtamista. Säännöllisesti lannoittamalla kukinta pysyy runsaana.

ahkeraliisa-istutus-omenapuun-alle

Ahkeraliisa sopii penkki-istutusten lisäksi mainiosti myös amppeleihin ja ruukkuihin. Viime kesä osoitti sen sietävän hyvin sadetta ja tuulta, mutta hallasta tämä ei tykkää. Sitä on toivon mukaan tarjolla vasta syksyllä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Ikivihreä alppiruusu

Alppiruusut viettivät meillä viime kesänä välivuotta, mutta tänä vuonna kukinta on taas ollut yltäkylläisen runsasta ja näyttävää. Ikivihreä alppiruusu kukkii touko-kesäkuun vaihteessa. Komea kukinta kestää viileällä kelillä pidempään.

alppiruusu

Alppiruusujen lehdistö on tummanvihreä ja kiiltävän vahapintainen. Värejä löytyy hennoista vaaleista loisteliaan kirkkaisiin ja kaikkea siltä väliltä. Alppiruusuissa on jotakin kiehtovan eksoottista. Ne eivät äkkiseltään tunnut perinteisimmiltä suomalaisilta pihakasveilta, mutta ovat täällä kyllä äärettömän suosittuja. Onhan meillä monta alppiruusupuistoa ja erilaisia asiaan vihkiytyneitä seuroja. Alla oleva komea alppiruusurivistö löytyy Lappeenrannasta.

alppiruusu_rhodo_lappeenranta_marianhyotytarhassa

Pihamme vanhin alppiruusu (eikä kauhean vanha ole sekään) on ’Pohjolan Tytär’, joka on nuppuvaiheessa aniliininpunainen.

alppiruusu_nuppu

Kukka vaalenee avautuessaan ensin hennon violetiksi ja kukinnan edetessä lähes valkoiseksi.

pohjolantytar_alppiruusu_rhodo

Alppiruusut eli rhododendronit eli rhodot viihtyvät parhaiten puolivarjossa ja kosteahkossa maassa. Ne pitävät happamasta kasvualustasta, eli sitä ei tule kalkita. Luontevia seuralaisia alppiruusuille ovat muun muassa erilaiset havukasvit. Juuristo kannattaa peittää esimerkiksi kuorikatteella tai istuttaa rhodon alle maanpeittokasveja. Aurinkoisella kasvupaikalla tulee huolehtia riittävästä kosteudesta sekä kunnollisesta kevätsuojauksesta.

alppiruusu_kasvupaikka

Erilaisista lajikkeista löytyy korkeita, matalia ja leveitä pensaita. Alppiruusut ovat helppohoitoisia ja sopivat useimpiin puutarhoihin. Oikeanlaisella kasvupaikalla ne ilostuttavat upealla kukinnallaan vuodesta toiseen.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Tulppaanit, puutarhan väriläiskät

Kevätpuutarhan ehdottomia kuningattaria ovat tulppaanit. Ne tuovat puutarhan väriä ja näköä. On makuasia, tekeekö tulppaani-istutuksesta puutarhan väriläiskän vai istuttaako penkkiin suuren määrän samanvärisiä tulppaaneja. Vaihtoehtoja kyllä riittää.

Tulppaanit_puutarhanvarilaiskat_marianhyotytarhassa

Itse tykkään leikitellä väreillä ja istutankin yhteen penkkiin aina suuret määrät toisiinsa sointuvia värejä. Tämä penkki on kesähuoneemme päädystä ja kukkii pihassa viimeisenä (ja pisimpään). Penkki on osan päivästä varjossa, jolloin kukinta kestää kauemmin kuin suorassa auringonvalossa.

tulppaanit_puutarhanvarilaiskat_kevatpuutarha

Auringonvaloa, ja paahdetta, on tänä vuonna piisannut! Ja kun vilkuilee sääennustetta, ei tuossa ihan kauhean suuria muutoksia ole luvassa. Tulppaanien kukinta on kestänyt harmillisen vähän aikaa tänä keväänä, juuri paahteesta ja kuivuudesta johtuen. En muista milloin viimeksi olisi satanut. Melkoinen toukokuu.

tulppaanit_puutarhanvarilaiskat_marianhyotytarhassa

Tulppaanit rakastavat omaa tilaa ja perennojen täyttämässä penkissä ne eivät jaksa kukkia vuodesta toiseen. Siksi istutan tulppaaneja lisää joka vuosi. Yritän nyt tallentaa verkkokalvolleni (ja kameraan) kuvat näistä kevätpuutarhan ihanista väriläiskistä. Syksyllä, kun viima jo puree sormenpäitä, sade piiskaa kasvoja ja kotisohva kutsuu puoleensa, kaivan kuvat esiin ja ryhdyn uusiin istutuspuuhiin.

4_Tulppaanit_puutarhanvarilaiskat_kevatpuutarha

Tulppaanien seuraavan vuoden kukintaa voi varmistella leikkaamalla kuihtuneet kukat pois. Silloin kasvi ei turhaan käytä voimia siementen muodostamiseen. Lehdet ja varret sen sijaan saavat lakastua omassa tahdissaan. Lehtien ravinto kulkeutuu sipuliin ja tulppaani saa uutta voimaa kukkiakseen seuraavana vuonna.

Tulppaanit_puutarhanvarilaiskat

Tänä vuonna omenapuut kukoistivat kilpaa tulppaanien kanssa. Tai oikeastaan tuntuu, että ihan kaikki puutarhan alkukesän kasvit pamahtivat loistoonsa samanaikaisesti. Syreenit ovat jo täydessä kukassa, pionit pullistelevat nuppujaan, lumipalloheisi notkuu kukkien painosta.

omenanpuunkukinta_kevatpuutarha_Tulppaanit_puutarhanvarilaiskat_marianhyotytarhassa

Miltähän puutarhassa näyttää kesäkuussa…?

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Ei ikinä ennen! Eli ihmeellinen lumikello.

Olen monena syksynä istuttanut maahan lumikellon sipuleja. Ja yhtä monena keväänä olen joutunut toteamaan, että ne eivät jostakin syystä suostu kukkimaan puutarhassamme. Tiukka savimaa ei kieltämättä ole lumikelloille paras kasvualusta. Muistelin jo luovuttaneeni kokonaan asian suhteen. Kunnes, eräänä toukokuun päivänä, tulppaanien jo kasvattaessa terhakasti lehtiään, huomasin kukkapenkissä jotakin yllättävää. Lumikello! Niin herkkä, kaunis ja hentoinen. Voi ihmetys ja autuus!

Muistin sopukoista mieleeni palautui pieni lumikelloruukku, jonka istutin kesähuoneen penkkiin viime keväänä. Se oli ilahduttaneet alkuvuodesta sisällä ja istutin ne maahan heti, kun maa oli tarpeeksi sula kaivettavaksi.

Ostan aina alkuvuodesta erilaisia narsisseja, helmililjoja, krookuksia ja muita sipulikukkia helpottamaan kevään odotusta. Usein näitä alkaa saada kaupoista jo helmikuussa. Näitä sisälle ostettavia ja myöhemmin jo kukkineita sipuliruukkuja ei missään nimessä kannata heittää pois. Ne voi siirtää puutarhaan heti maan sulettua. Vaihtoehtoisesti kukkien voi antaa nuupahtaa kaikessa rauhassa ja istuttaa niiden sipulit maahan myöhemmin syksyllä muiden kukkasipulien tapaan.

On makuasia, toimiiko heti keväällä vai vasta syksyllä. Tähän aikaan vuodesta maasta nousevat tulppaanit sekä muut alkukesän perennat peittävät nopeasti yksittäisten sipulikukkien kuihtuvat lehdet alleen. Kun lehtien antaa lakastua kukinnan jälkeen, sipuli kerää itseensä voimia ja jaksaa kukkia myös seuraavana vuonna. Yleensä istutan pienet sipulikukkaruukut, kuten kirjopikarililjat ja iirikset heti keväällä.

Suuremmat määrät narsisseja ja helmililjoja kerään ilmavaan koriin ulkovaraston taakse. Ne saavat kuihtua siellä rauhassa ja keräillä voimia sipuleihinsa. Myöhemmin syksyllä on hyvä vielä tarkistaa sipulien kunto. Kiinteät ja ehjät sipulit jaksavat kukkia myös jatkossa ja hyvällä tuurilla kukista pääsee nauttimaan useamman vuoden.

Oman kokemukseni mukaan sinnikkäimpiä ovat helmililjat ja kirjopikarililjat. Ja toivon mukaan nyt myös lumikellot!

Kirjopikarililjat kukkivat puutarhassa juuri nyt kauneimmillaan. Valkoisiakin löytyy, mutta suurin osa meillä kasvavista on viininpunaisia. Kasvihuoneen vieressä oleva mätäs on aikoinaan ollut hentoinen kevätkukkaruukku. Se on kasvurauhan saatuaan lisääntynyt vuosien varrella sivusipuleista ja siemenistä. Kasvi on vähään tyytyväinen ja muodostaa pikku hiljaa laajojakin kasvustoja.

Keväällä kotiin hankituista sipulikasveista on iloa pitkään. Sama koskee tietenkin ulkona olevia ruukkuistutuksia. Omistani ovat näissä helteissä kuihtuneet perunanarsissit, mutta orvokit ja bellikset jatkavat hyväkuntoisina.  Sipulit siis varaston taakse koriin ja tilalle ruukkuun jotakin ihanan kesäistä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Lahjaideoita äitienpäivään

Kukat kuuluvat äitienpäivään kuin jätskikioskit kesäiseen katukuvaan. Suomalaisten äitienpäiväsuosikki on edelleen ruusu, mutta tarjolla on toki paljon muutakin. Kävin Viherpeukaloiden puutarhamyymälässä katsastamassa valikoimaa ja keräsin tähän muutaman idean.

Erilaiset kukka-amppelit ovat taatusti tervetullut lahja. Lajeja ja värejä löytyy dramaattisesta hempeään. Tässä lumihiutale, hauskasti kolmivärisenä mixinä.

Jos haluaa kerätä ylimääräisiä miniä- / lapsipisteitä, kannattaa äitienpäivänä satsata todella näyttävään hortensia-amppeliin. Etualan orvokkiruukku on kuvassa puhtaasti mittasuhdesyistä. Hortensia-amppeli mykistää vaativammankin anopin.

Prinsessalilja ruukussa tuo loistoa koko kesään. Värit hehkuvat etelänmatkoista tutuissa sävyissä.

Kokodama-amppeli on trendikäs lahja ja hauska sisustuselementti. Muutamalla erilaisella kokodama-amppelilla saa jo mielenkiintoisen riippuvan puutarhan vaikkapa parvekkeelle.

Moderniin ilmeeseen sopii myös ruukussa kasvava japaninvaahtera. Se tuo upeaa runsautta ja vehreyttä esimerkiksi terassille. Itse ihastuisin tällaisesta kasvilahjasta ikihyviksi.

Puutarhamyymälästä löydät myös lahjan viimeistelyyn sopivat ruukut. Näissä ruukuissa oli melkoisia karkkivärejä! Tarjolla on toki kaikkea kevyestä ja käytännöllisestä muoviruukusta perinteisiin punasaviruukkuihin.

Aina voi tietenkin kokeilla lahjansaajan huumorintajua ja ostaa puutarhatontun. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nämä ovat niin kamalia että ovat jo ihania. Vuosien pohdinnan tuloksena olen tullut loppupäätelmään, että jokaisella itseään kunnioittavalla puutarhurilla pitäisi olla pihassaan puutarhatonttu. Vaikka sitten jonkin pensaan alla piilossa. Tonttuostoksilla toki ottaa tietoisen riskin. Huonolla tuurilla tonttuun törmään hetikohta äitienpäivän jälkeen paikallisen kirpputorin myyntipöydässä. Varman päälle pelaaja ostaa lahjakortin puutarhamyymälään. Silloin sankari pääsee valitsemaan varmuudella mieluisan lahjan.

Mukavia lahjaostoksia ja ihanaa äitienpäivää!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kevätpuutarhassa juuri nyt

Olisin halunnut luritella tähän alkuun loisteliaan oodin keväälle, mutta mieleeni ei tullut mitään muuta kevätrunoa kuin ”Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli.” Mennään siis sillä.

Puutarhassa alkaa vihdoin vihertää ja luonto on saanut väriä ylleen. Krookukset ovat viihtyneet viileässä säässä ja pysyneet kauniina pitkään. Tänä vuonna jopa jänojussit jättivät herkulliset nuput rauhaan.

Kevätkaihonkukka pääsee yllättämään joka vuosi. Ensin ulkona ei tapahdu yhtään mitään ja hetikohta mustia kukkapenkkejä alkaa täplittää suloiset siniset kukat.

Scillat eli idänsinililjat ovat nauttineet viime päivien auringosta. Kuten myös valkovuokot. Vielä pari viikkoa sitten olin aivan varma, etteivät valkovuokot ehdi äitienpäiväksi. Ja tuolla nuo ensimmäiset jo loistavat!

Kevätpuutarhaa on aina yhtä mahtavaa kierrellä. Osan kasveista tunnistaa jo alkumetreillä, kuten tämän iki-ihanan tarhakylmänkukan. Sen nukkaiset varret ponnistavat ensimmäisten joukossa ja violetit kukat aukeavat jo varhain.

Osaa kasveista taas katsoo hölmistyneenä. Että mitä ihmettä tähänkin on tullut istutettua? En yhtään tiedä millainen tulppaani täällä odottaa, lehdet ainakin herättävät huomiota erilaisuudellaan.

Pihan tulppaaneista kukkaan ehtivät ensimmäisenä lummetulppaani ’Ancilla’ ja kääpiötulppaani ’Tulipa turkestanica’. ’Ancilla’ on siitä hauska tapaus, että sen kukat ovat pilvisinä päivinä supussa, mutta aukeavat auringon paistaessa lähes vaakatasoon.

Tänä vuonna olen ollut erityisen innoissani kirjokevättähdistä. Tosin vaaleanpunaiset yksilöt näyttävät vuosien varrella kadonneen jonnekin. Asia pitää korjata syksyn tullen uusilla sipuli-istutuksilla.

Minusta kevätpuutarhan kauneimmat hetket löytyvät ilta-auringosta. Ensinnäkin, pitkälle iltaan jatkuva valoisuus on suorastaan huumaannuttavaa. Ja kun vielä saa nauttia kasvien lehdillä tanssivista valoista ja varjoista, on fiilis aika lailla täydellinen.

 Perennapenkin reunalta ponnistava posliinihyasinttikin sen tietää:

Kevät on taas täällä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kevätpuuhia: kasvihuoneen pesu

Auringon paistellessa kauniisti kasvihuoneen pesu alkoi nakuttaa takaraivossa. Tosin ennätin puuhaan vasta viikonloppuna, jolloin lämmin kevätaurinko oli jo ehtinyt muuttua täysin arvaamattomaksi keliksi.

Ei auttanut kuin vetää pipo päähän, lämmintä päälle ja ryhtyä ansarin tyhjennyspuuhiin. Joka vuosi ihmettelen, miten paljon tavaraa mahtuu reiluun seitsemään neliöön!

Siivoan kasvihuoneen joka syksy suuremmista roskista ja kasvijätteistä. Mutta syysistutuksista, joulun havutöistä ja muista pihapuuhailuista kertyy silti aina roskia lattialle.

Ensin harjaan kasvihuoneen lattian ja sisänurkat rivakalla otteella.  Sen jälkeen kastelen vanhoista tiilistä ladotun lattian.

Lopuksi jynssään vuoden aikana vihertyneet lattiatiilet harjalla ja miedolla mäntysuopaliuoksella. Käyn huolellisesti läpi myös lattialistat ja sisänurkat.

Kun lattia on huuhdeltu puutarhaletkun avulla, siirryn ikkunoiden pesuun.

Tällä kertaa mustanpuhuvat pilvet päättivät puolestani, että lasien pesu sisäpuolelta riittää tässä kohtaa. Ehdin nippa nappa kantaa tavarat pihalta kasvihuoneeseen ennen kaatosadetta.

Seuraavan aamun tarkastuskäynnillä taivaalta vihmoikin jo räntää. Mutta voi miten mukavalta tuntui astua puhtaaseen kasvihuoneeseen, jossa tavarat olivat järjestyksessä ja vastaan tulvahti mäntysuovan vieno tuoksu.

Ompahan kaikki ainakin valmiina, kun kasvihuonekelit koittavat!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Tästä se lähtee, puutarhamyymälä on auki!

Viherpeukaloiden puutarhamyymälä Valkealassa avautui jälleen talven jäljiltä. Voi tätä kevään riemua! Olihan siellä oltava heti avajaispäivänä. Myymälän sisällä kävi ihana kuhina, kun hyllyt täyttyivät värikkäistä kevätkukista ja rullakkoa toisensa perään purettiin kukkalasteista. Ihan parasta puutarhaterapiaa pitkän talven jäljiltä.

Ja se tuoksu! Voi kun kuvan kautta pystyisi välittämään orvokkipöytien keskeltä vastaan tulleen huumaavan tuulahduksen. Se iski suoraan jonnekin kesähermoon. Auringon lämmittämässä kasvihuoneessa, orvokkien ympäröimänä, leijailin mielessäni jo kauas kesälaitumille.

Tässä vaiheessa kautta myymälästä löytyy tietenkin muun muassa kylmää kestäviä kevätkukkijoita. Värikkäiden orvokkien lisäksi oli erilaisia narsisseja, ruukkutulppaaneja, krookuksia, belliksiä, kirjopikarililoja, neilikoita… Oli myös murattia ja lankaköynnöstä, krysanteemia, liljapuita. Ja entä nämä ruusumantelit sitten, niin sulokkaita!

Viherkasveista ihastuin erityisesti tähän ’Monkey Mask’ peikonlehteen. Se on isokokoista peikonlehteä pienempi ja lehdessä on hauska, jotenkin kangasmaiselta näyttävä struktuuri. Piti ihan hipelöidä, että onko kasvi varmasti aito.

Puutarhamyymälän valikoima täydentyy koko ajan myös ruukuilla ja muilla tärkeillä puutarhatarvikkeilla. On siemeniä, hallaharsoja, pensastukia, lannoitteita, puutarhatyökaluja.

Säätiedotus näyttää nyt varsin lupaavalta. Päivisin on jo ihanan lämmintä ja lumikinokset sulavat silmissä.

Viherpeukaloiden puutarhamyymälä on tällä hetkellä auki joka päivä, maanantaista sunnuntaihin. Löydät tarkat aukioloajat täältä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kalkitus

Lunta ja kosteutta riittää yhä koko maassa. Nyt onkin hyvä aika kalkita puutarhaa.

Kalkita voi toki ihan milloin vain, ympäri vuoden. Itse tykkään tehdä sen näin keväisin, sillä mieli halajaa jo pihatöiden pariin. Lumen päälle levitelty kalkki imeytyy sulamisveden mukana maahan.

Turhaan puutarhaa ei pidä kalkita. Selvitä siis pihasi kalkitsemisen tarve ja määrä. Tähän vaikuttaa puutarhan kasvualusta ja siihen istutetut kasvit. Esimerkiksi happaman maan kasvit, kuten monet havukasvit, hortensiat ja mustikat eivät pidä kalkista. Kalkkipussista löytyy annosteluohjeet, ne kannattaa ihan oikeasti lukea.

Miksi kalkkia sitten tarvitaan? Suomessa maaperä on luonnostaan hapanta ja kalkitus vähentää maan happamuutta. Monien puutarhakasvien on helpompi saada ravinteet käyttöönsä kalkitusta maaperästä. Kalkitus luo hyvät olosuhteet pieneliöstön toiminnalle ja parantaa siten myös maan mururakennetta.

Kalkkia löytyy sekä jauheena että rakeena, usealta eri valmistajalta. Itse tykkään viskellä rakeista kalkkia, sillä se on vähän siistimpää puuhaa varsinkin pikkupuutarhurin avustaessa. Jauheinen kalkki on puolestaan edullisempaa.

Juuri nyt ulkona ulkona roiskuu rapa ja kura, ja kaikki näyttää talven jäljiltä vähän kulahtaneelta. Mutta tämähän tarkoittaa vain kevään tuloa. Siispä oikein hyvää huhtikuun alkua ja puutarhakauden avausta! Tästä se taas lähtee!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Helpot pääsiäiskukat

Keltainen väri kuuluu pääsiäiseen yhtä varmasti kuin mansikat juhannuskakkuun. Varsinkin meillä pohjoisessa keltainen väri liitetään aurinkoon, kevääseen ja uuden elämän alkuun. Puutarhan uinuessa vielä värittömänä (tai pahimmassa tapauksessa lumipeitteen alla!) kevään ja auringon kaipuuta helpotetaan keltaisilla pääsiäiskukilla.

Tulppaanisesonki päättyy pääsiäisen tienoilla. Vielä siis kannattaa nauttia näistä ihanista, värikkäistä ja edullisista leikkokukista. Moni liittää tulppaanin kevään tuloon. Sitä pidetään samaan aikaan sekä iloisen värikkäänä että tyylikkäänä kukkana.

Helppo pääsiäisasetelma syntyy pikkupulloihin tehdyistä keltaisista kukista. Tässä on käytetty keltaisia tulppaaneja sekä onnenpensaan oksia. Mukaan on sujautettu muutama pajunkissa.

Tarjottimelle on kerätty erilaisia pikkupulloja- ja maljakoita. Varta vasten ostettuja ja jatkokäyttöön jalostettuja. Esimerkiksi alakuvan pullossa oli aikasemmin lääkettä korvatulehdukseen. Perusteellinen pesu, etikettien irrotus ja uusi elämä kukkatarjottimella!

Pikkupulloja on kätevä sijoitella pääsiäisen ruoka- tai kahvipöytään, sillä ne eivät estä näköyhteyttä kanssaruokailijaan. Itse tykkään koota pieniä asetelmia tarjottimille, joita voi vielä höystää koristemunilla tai höyhenillä. Helppoa, nopeaa ja kaunista.

Oikein ihanaa pääsiäistä!

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti