Yhä ahkerasti kukkivat ahkeraliisat

Oli kesä sitten vetinen, hikinen tai kuiva, ahkeraliisat kukkivat ahkerasti aina kesän alusta loppuun asti. Istutin näitä helppohoitoisia kesäkukkia omenapuun alle, niin kuin olen tehnyt jo monena vuonna. Aikaisempi postaus aiheesta löytyy täältä. Alla olevassa kuvassa on tilanne istutuspäivänä, toukokuun lopussa. Vähän reppana näky, mutta ei hätää!

Tasan kolme viikkoa myöhemmin kesäkuussa ahkeraliisat olivat jo levittäytyneet iloisesti. Tässä kohtaa kuivuus ja paahde vaivasivat melko pahasti puutarhaa, sen huomaa kuvasta vieressä olevan nurmikon ruskettumisena. Mutta omenapuun lehdistö tarjosi täydellistä varjoa kukille. Ahkeraliisat viihtyvätkin parhaiten puolivarjosta varjoon. Ne pitävät myös tasaisesta kosteudesta, mutta sitä ei tänä kesänä ollut tarjolla. Kastelin kukkia harvakseltaan ja saattoivat nuo päästä nuupahtamaankin useamman kerran… En tietenkään kannusta laiskaan kasteluun, mutta hienosti kukat piristyivät joka kerta vettä saatuaan. Ja tuuheutuivat entisestään.

Heinäkuussa kukkien välit olivat jo melkein kasvaneet umpeen. Aikaisempina vuosina tähän on levittäytynyt valkoinen kukkamatto, mutta tänä kesänä valkoisen kaverina oli veikeää lohenpunaista. Näistä tuli yhdessä ihana pari!

Nyt elokuussa omenapuun alustan peittää kaunis, tasainen ja tuuhea kasvusto. Näkyä on mahtava ihailla, sillä moni muu kesäkukka on kuivan kesän ja laiskan kastelijan jäljiltä henkihievereissään.

Ahkeraliisat kestävät yleensä kauniina pitkälle syksyyn. Jatkossa istutan ehdottomasti tällaisen värikkäämmän kombon. Tiedä vaikka ensi vuonna sekoittaisin kolmea väriä, kun on nyt ihan hurjaksi heittäydytty!

Upea kesä lämmönrakastajalle ja upea kesä ahkeraliisoille. Toivotaan vielä leutoa alkusyksyä!

16.8.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

16.8.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Viiniköynnös tuo iloa myös ruukussa

Minulla on pari syksyä vanha viiniköynnös, jonka sain ilmaiseksi puutarhamyymälästä sen sulkiessa oviaan talven tullen. Olen pitkään haaveillut omasta viiniköynnöksestä, mutta tontilta ei ole tahtonut löytyä sopivaa kohtaa sen kasvattamiseen. Kasvihuoneessa köynnös ei pääsisi maakosketukseen ja muualta en ole löytänyt tarpeeksi aurinkoista, lämmintä ja tuulensuojaista paikkaa. Hätäpäissäni iskin ruukun talvetukseen perunamaalle.

Rusakot kävivät tietenkin parturoimassa taimen, vaan sieltä se ponnisti kevään tullen uuteen kasvuun. Ensimmäisen kesän köynnös vietti ruukussa terassin suojissa ja ilahdutti siellä kauniilla kasvutavallaan. Talveksi istutin sen jälleen perunapenkkiin, tällä kertaa verkolla suojattuna. Se ei estänyt rusakoita. Keväällä parturoitu taimi pääsi jälleen isompaan ruukkuun, nyt varaston lämpimälle seinustalle.

Eikä aikaakaan, kun viiniköynnökseen alkoi ilmestyä minikokoisia rypäleitä. Pieni ja nuori taimi ruukussa ja monta tertun alkua. En ollut uskoa silmiäni!

Myyntiruukussa olleen lapun mukaan tämä olisi vitis ’Nordica’, jonka rypäleet ovat sinisiä. Vaan missä vaiheessa tuon värin pitäisi muuttua? Vai onkohan laput menneet sekaisin? Oli lajike mikä tahansa, niin sitkeä kaveri tämä ainakin on!

Nyt viiniköynnös siis kasvaa ruukussa, varaston päädyssä olevassa ”seinustapuutarhassa”. Maakosketusta ei ole tarjolla sielläkään, joten toiveikkaana kyselen, olisiko kenelläkään teistä tarjota vinkkejä viiniköynnöksen ruukkukasvatukseen? Minkä kokoinen ruukku, miten suojata talvella? Vielä tätä on helppo siirrellä ja kanniskella perunapenkkiin talvehtimaan, mutta kun kokoa tulee lisää, olisi tietenkin kiva ankkuroida köynnös yhteen paikkaan.

Nyt pari vuotta vanhaan köynnökseen on tulossa kahdeksan (!) rypäleterttua. Näitä pitäisi kuulemma karsia, jotta ehtivät kypsyttää sadon. Mutta kyllä tuo koville ottaa, millään en hennoisi poistaa yhtäkään rypälettä, tertuista puhumattakaan. Aion pitkittää kasvukautta lasitetulla terassilla ja sitten tarvittaessa vaikka sisätiloissa. Ruukkua pystyy vielä toistaiseksi siirtelemään suht helposti.

Kuulisin ilomielin kokemuksia viiniköynnöksen kasvattamisesta ruukussa. Oletteko onnistuneet ja millä kommervenkeillä?

8.8.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 1 Kommentti

8.8.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Kurkistus kaalimaalle

Kävin pitkästä aikaa kurkkimassa kaalimaalle. Poistin harsot kaalipenkin päältä vasta pari viikkoa sitten ja nyt kaalit ovat saaneet olla takapihan kasvulaatikossa lähinnä itsekseen ja satunnaisen kastelun varassa. Vettä kun ei taivaalta tule vieläkään.

Kaalipenkki näyttää onneksi komealta. Lehdet ovat ehjiä ja terhakoita. Joka vuosi ihmettelen kukkakaalien valtaisaa lehtimassaa. Ja olen aivan varma, että saan valkoisten kaalien sijaan pelkästään komeakasvuiset lehdet. Mutta siellä se taas tervehti, ensimmäinen kukkakaali. Niin kaunis ja täydellinen!

Kotipihan kukkakaalisato alkaa siis kypsyä. Ja yleensähän nämä kypsyvät aika lailla kaikki samaan aikaan. Kukkakaalien ainoa huono puoli on niiden heikko säilyvyys, sillä kypsyttyään ne alkavat nahistua nopeasti. Tosin meidän puutarhassa näitä kasvaa hyvin maltillisesti, joten varsinaisiin kukkakaalitalkoisiin ei tarvitse ryhtyä. Kukkakaali tarvitsee paljon tilaa ja laatikkopuutarhassa on mukava kasvatella muutakin. Pari kerää sitä ja vähän tuota ja sitten vielä tätä…

Olen keskittänyt kaikki kaalit samaan penkkiin, jolloin niiden suojeleminen tuholaisilta on helpompaa. Taimien ulosistutuksen jälkeen peitän kaalipenkin visusti harsolla ja pidän sitä noin heinäkuun puoleen väliin asti. Tässä ajassa kaaleista ehtii kasvaa vahvoja ja tuholaiset eivät puputa koko satoa poskiinsa.

Kukkakaalin kaverina penkissä kasvaa tutut vihreä lehtikaali sekä suippolehtinen ’Black Magic’ mustalehtikaali. Uutena kokeiluna on ruusukaali ’Masterline’. Ruusukaalista pitäisi kypsyä pikkuisia palleroita lehtihankoihin. Odottelenkin näitä suurella mielenkiinnolla. Ruusukaali kehittyy hitaasti, joten sadonkorjuu osuu vasta syksyyn.

Kävi niin tai näin, niin lehtikaalia ainakin taas riittää. Ja mikä parasta, satoa voi korjata pitkälle syksyyn, jopa talvella. Lehtikaali sietää hyvin kylmää (myös lunta ja pakkasta). Tein viimeiset lehtikaalisipsit kasvimaan viime sadosta tammikuussa(!). Kyllähän se kieltämättä vähän oudolta tuntui, heilua saksien ja kulhon kanssa kasvimaalla, toppavaatteissa.

Satorikasta loppukesää!

30.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

30.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Yrttilaatikko – räjähdys keittiöpuutarhassa

Kerroin aikaisemmin (täällä) kauniista sinkkisestä yrttilaatikosta, jonka istutin alkukesästä. Koska rakastan yrttejä ja meillä kuluu niitä kesäkeittiössä p a l j o n, keittiöpuutarhasta löytyy myös toinen, suurempi yrttilaatikko. Joka on nyt heittäytynyt vallan villiksi!

Kesähuoneen vieressä on neljän viljelylaatikon laatikkopuutarha. Tänä vuonna täytin yhden laatikoista pelkästään yrteillä. Usein nämä kasvavat minulle ruukuissa kasvihuoneen ympärillä tai siellä täällä keittiöpuutarhassa.

Olin aluksi hieman huolissani yrttilaatikon paikasta, sillä sinne paistaa ainoastaan ilta-aurinko. Monet yrtithän rakastavat aurinkoa ja lämpöä. Nooh, tänä kesänä molempia on todellakin riittänyt ja vähän varjoisampi paikka on ollut enemmän kuin tervetullut. Syvässä multatilassa, vähän varjossa, sopivasta kastelusta nauttien yrtit ovat valloittaneet koko kulmauksen ja pursuvat laatikon reunojen yli joka suuntaan.

Talvetan monivuotiset, ruukuissa kesän kasvaneet yrtit nostamalla ne perunapenkkiin. Kuten tämän yläkuvan useamman vuoden ikäisen salvian. Tänä vuonna tämäkin pyrähti ihan uudenlaiseen kasvuun laatikossa ja on jo valtava pehko.

Salvian vieressä kasvaa valkosipulilta maistuva ruohosipuli eli kiinalainen ruohosipuli. Kulmassa on vielä melko hentoinen mansikkaminttu. Korkea yrtti on puolestaan rakuuna, joka venahtaa lisää pituutta joka päivä.

Siemenestä laitetut sileälehtinen persilja, korianteri ja muut hentoiset alut näyttävät jäävän mohinto- ja suklaamintun jalkoihin. Pitääkin käydä karsimassa niitä vaikka smoothien joukkoon, niin tilaa riittää kaikille.

Vihreän yrttimassan lisäksi laatikkopuutarhassa on myös väriä. Kehäkukat ja samettikukat tuovat keittiöpuutarhaan paitsi iloisen ilmeen, niin tarjoavat myös oivan lisän kesäruokiin. Niiden kukat ovat syötäviä (kuten myös yrttien kukat) ja koristavat kauniisti leivonnaisia, kesäjuomia ja salaatteja.

21.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

21.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Hurmaavat pelargonit

Pelargonit ovat varmasti suosituimpia kesäkukkia. Eikä ihme. Nykyään erilaisia lajikkeita löytyy jo helposti eikä ole pakko tyytyä siihen perinteiseen punaiseen ”mummokukkaan.”Ostin toukokuussa Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hurmaavia pelargoneja, joissa ihastuin sekä hempeään väriin että kukan muotoon.

Pelargonit viihtyvät valossa ja lämmössä. Ne kestävät paremmin kuivuutta kuin märkää. Omani pääsivät toukokuussa kasvihuoneeseen suojaan sateilta, joita ei tosin sitten koskaan tullutkaan. Jotta kukinnan saa jatkumaan mahdollisimman pitkään ja runsaana, pelargonia tulisi muistaa myös lannoittaa. Poista kellastuvat lehdet ja kuihtuvat kukinnot, niin kasvi pysyy kauniina.

Tulppaanipelargonit muodostavat tiiviitä, nuppumaisia kukintoja. Kuin pieniä tulppaanikimppuja. Tässä tulppaanipelargoni ’Emma’.

Ruusunnuppupelargoni ’Apple Blossom’ on herkullinen väriyhdistelmä vaaleanpunaista, valkoista ja omenanvihreää. Sen kukinto on tiivis ja pallomainen.

Paras paikka talvettaa pelargonit olisi viileä ja valoisa tila, noin 5-10 asteen lämpötila. Mitä pimeämpi tila, sen alhaisempi lämpötilan tulisi olla. Sen tulee kuitenkin pysyä plussan puolella.

Mutta vielä ei mietitä talvettamista, vaan nautitaan heinäkuun helteistä ja kukkaloistosta!

13.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

13.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Suloiset jasmikkeet koristavat puutarhaa

Jasmikkeet ovat vanhoja koristepensaita Suomessa. Yleisin niistä, pihajasmike (Philadelphus coronarius), on tiettävästi saapunut näille main jo 1700-luvulla. Se oli perinteinen puistojen ja puutarhojen koristepensas. Oma ”Kodin puutarha” -kirjani vuodelta 1933 tietää kertoa, että ”metsäjasmiini (joka siis nykyisin tunnetaan nimellä pihajasmike) on sukunsa yleisin edustaja maassamme kestävyytensä, verraten suurien ja tuoksuvien kukkiensa vuoksi. Pensas tulee ainakin parin metrin korkuiseksi eikä leviä juuriversoista, mutta monistuu helposti pistokkaista ja siemenistä.”

Pihajasmike kukkii jasmikkeista ensimmäisenä, usein jo kesäkuun loppupuolella. Sillä on yksinkertaiset, valkoiset kukat ja se kukkii erittäin runsaasti. Kukissa on voimakas ja ihanan makeanhuumaava tuoksu. Se korostuu kesäillassa ja tuntuu täyttävän koko puutarhan. Osa jasmikelajikkeista puolestaan tuoksuu hyvin miedosti.

Jasmikkeita löytyy pienikukkaisista isompiin ja yksinkertaisista kerrottuihin. Pihajasmikkeen lisäksi löytyy tähtijasmiketta, kamelia-, pikku- ja hovijasmiketta. Muun muassa. Jasmikkeet ovat kauniita koristepensaita yksinään, mutta ne sopivat myös ryhmiin tai aidanteeksi.

Jasmikkeet viihtyvät auringosta puolivarjoon. Ne pitävät runsasravinteisesta ja kalkkipitoisesta maasta. Kalkituksen lisäksi jasmike hyötyy kevät- ja syyslannoituksesta. Typetön syyslannoitus auttaa pensaan talvehtimista.

Jasmiketta nuorennetaan harventamalla vanhimpia versoja. Versot kannattaa harventaa vasta kukinnan päätyttyä, sillä jasmikkeet kukkivat edellisvuoden versoilla. Harvennuksen yhteydessä poistetaan vain vanhimpia oksia läheltä maanpintaa. Vanhoja ja huonokuntoisia oksia harventamalla kasvi pysyy ilmavana ja saa valoa.

Jasmikkeen astiataimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan. Helppohoitoiset koristepensaat sopivat monenlaiseen tyyliin ja puutarhaan. Meillä ne sijaitsevat lähellä kulkuväyliä, jotta upeasta tuoksusta saa nauttia aina ohikulkiessaan.

6.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

6.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Keittiöpuutarhassa juuri nyt

Kasvimaalla on vihdoin alkanut näyttää siltä kuin tässä kohtaa kesää kuuluukin. Salaatit, rukolat, retiisit ja yrtit antavat nyt yltäkylläisesti satoa. Keittiöpuutarhassa on siis kaikki hyvin. Vai onko sittenkään?

Lähempi tarkastelu paljastaa melkoisia aukkopaikkoja. Äärimmäisen kuiva ja kuuma alkukesä on kurittanut kasvimaan kasvatteja isolla kädellä. Edes kaikki uusintakylvöt eivät ole tuottaneet toivottua tulosta, eli se on kohta taas suunnattava kasvimaalle siemenpussi kädessä.

Kasvukauden kuivuus on ollut toistuva keskustelunaihe puutarhaihmisten parissa. Mistä vettä, mitkä kasvit ovat kärsineet, mitkä porskuttaneet totutusti eteenpäin? Ei sellaista tapaamista olekaan, etteikö olisi päivitelty viime ja tätä kesää. Ääripäitä molemmat.

Kaalimaalla harson alla näyttää hyvältä. Tämän vuoden uusia kokeiluja on ruusukaali, odotan jo suurella mielenkiinnolla pieniä palleroita! Harso on pitänyt tuholaiset loitolla, otan sen yleensä pois heinäkuun puolen välin kieppeillä.

Avomaankurkuilla ei sen sijaan mene ihan yhtä hyvin. Kuivuus ja kovat tuulet riepottelivat taimia ja kurkuntaimista on enää jäljellä neljä. Toivottavasti näistä saataisiin viime vuotista parempi sato.

Tomaatit ovat nauttineet kasvihuoneen lämmöstä ja tasaisesta kosteudesta. Tässä keskisuuria hedelmiä tuottava ’Shirley’ on jo hyvässä vauhdissa.

Viimeiset kesäkukat odottelevat vielä istutusta kasvihuoneessa. Sekä muutama hidas kesäkurpitsa, joita hentomielinen puutarhuri ei ole malttanut laittaa kompostiin. Ehkäpä istutan nämä ruukkuihin ja testaan, ehtivätkö ne tehdä satoa. Jos ei muuta, niin saapa ainakin vehreyttä terassille!

Kesäkelit heittelevät taas laidasta laitaan, mutta toivotaan sopivassa suhteessa vettä ja lämpöä. Oikein hyvää alkavaa heinäkuuta!

29.6.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

29.6.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Maistuva minipuutarha – yrttilaatikko

Yrttilaatikko on mainio pienen tilan puutarhaan tai vaikka isommankin kasvimaan kaveriksi. Yrttejä voi istuttaa pitkin kesää ja valita laatikkoon juuri omaan kesäkokkailuun sopivimmat.

Löysin Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hauskan jalallisen sinkkilaatikon. Salaojitin reilunkokoisen laatikon paksuhkolla kerroksella lekasoraa. Päälle asettelin palan suodatinkangasta, jotta lekasora ja multa eivät sekoitu keskenään. Näin lekasoraa voi halutessaan käyttää myöhemmin uudestaan.

Istutin laatikkoon ’Medina’ chilin, kirjavalehtistä sitruunatimjamia, meksikoniison, sitruunalippian eli sitruunaverbenan ja intianminttua. Medina on keskivahva chili ja tekee kauniit, pitkänmalliset punaiset hedelmät. Sitruunatimjami on kukkiessaan loistava perhoskasvi. Meksikoniiso on itselleni uusi tuttavuus. Sen lehdet maistuvat anikselta ja kukista pitäisi tulla violetit ja tuoksuvat.

Sitruunaverbenan lehdet maistuvat sitruunalta ja koko kasvissa on ihanan raikas tuoksu. Lehdillä maustaa kesän janojuomat ja makuvedet. Intianminttua voi käyttää mintun tavoin, vaikka se ei ole minttu laisinkaan. Se kasvattaa kesän aikana pitkät rönsyt ja se sopii kauniisti myös kesäkukkaistutuksiin.

Peittelin vastaistutetun yrttilaatikon pinnan kuorikatteella, jotta se pitäisi paremmin kosteutta. Vaan ei aikaakaan, kun laatikko alkoi jo täyttyä rehevistä yrteistä. Katsotaan, miten nämä tulevat mahtumaan laatikkoon loppukesästä…

Yrttilaatikko sopii niin terassille, parvekkeelle, kesäkeittiön kylkeen kuin kesämökillekin. Sen voi tehdä vaikka sinkkiämpäriin, jolloin miniryytimaata on helppo kuljettaa mukanaan. Se on myös maukas lahjaidea kesävierailuille.

24.6.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 3 Kommentit

24.6.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Ahkeraliisat omenapuun kaverina

Meillä on puutarhassa persoonallinen omenapuu kasvihuoneen ja pääterassin välissä. Persoonallinen siksi, että se on aivan kallellaan, lajike ei ole tiedossa ja puu tuottaa (myös huonona omenavuonna) valtavan määrän loppukesästä kypsyviä isoja ja meheviä omenoita. Täydellisiä rouskutteluun sekä leivontaan. Koska puu on keskeisellä paikalla, olen jo useana vuonna istuttanut sen tyvelle ahkeraliisoja. Ahkeraliisat ovat yksivuotisia kesäkukkia ja ilahduttavat kukinnallaan koko kesän.

Yleensä olen istuttanut tähän valkoisia ahkeraliisoja, mutta tänä vuonna heittäydyin ihan villiksi ja sekoitin kahta väriä. Tyylikästä valkoista ja viehkeää lohenpunaista. Molemmat löysin Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä Valkealasta.

Puun alle istutetut ahkeraliisat tuovat mukavan väriläiskän muuten vihreänvehreään maisemaan.

Kesän aikana nämä levittäytyvät kauniiksi kukkamatoksi peittäen loppukesästä koko puunaluspenkin.

Ahkeraliisat viihtyvät parhaiten puolivarjosta varjoon. Omenapuun lehdistö luo sopivasti varjoa muuten aurinkoiselle tontillemme ja ahkeraliisat kukkivat kauniisti puun alla myös paahteisella kelillä. Ahkeraliisa pitää tasaisesta kosteudesta, eikä siedä totaalista kuivahtamista. Säännöllisesti lannoittamalla kukinta pysyy runsaana.

Ahkeraliisa sopii penkki-istutusten lisäksi mainiosti myös amppeleihin ja ruukkuihin. Viime kesä osoitti sen sietävän hyvin sadetta ja tuulta, mutta hallasta tämä ei tykkää. Sitä on toivon mukaan tarjolla vasta syksyllä!

18.6.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

18.6.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Ikivihreä alppiruusu

Alppiruusut viettivät meillä viime kesänä välivuotta, mutta tänä vuonna kukinta on taas ollut yltäkylläisen runsasta ja näyttävää. Ikivihreä alppiruusu kukkii touko-kesäkuun vaihteessa. Komea kukinta kestää viileällä kelillä pidempään.

Alppiruusujen lehdistö on tummanvihreä ja kiiltävän vahapintainen. Värejä löytyy hennoista vaaleista loisteliaan kirkkaisiin ja kaikkea siltä väliltä. Alppiruusuissa on jotakin kiehtovan eksoottista. Ne eivät äkkiseltään tunnut perinteisimmiltä suomalaisilta pihakasveilta, mutta ovat täällä kyllä äärettömän suosittuja. Onhan meillä monta alppiruusupuistoa ja erilaisia asiaan vihkiytyneitä seuroja. Alla oleva komea alppiruusurivistö löytyy Lappeenrannasta.

Pihamme vanhin alppiruusu (eikä kauhean vanha ole sekään) on ’Pohjolan Tytär’, joka on nuppuvaiheessa aniliininpunainen.

Kukka vaalenee avautuessaan ensin hennon violetiksi ja kukinnan edetessä lähes valkoiseksi.

Alppiruusut eli rhododendronit eli rhodot viihtyvät parhaiten puolivarjossa ja kosteahkossa maassa. Ne pitävät happamasta kasvualustasta, eli sitä ei tule kalkita. Luontevia seuralaisia alppiruusuille ovat muun muassa erilaiset havukasvit. Juuristo kannattaa peittää esimerkiksi kuorikatteella tai istuttaa rhodon alle maanpeittokasveja. Aurinkoisella kasvupaikalla tulee huolehtia riittävästä kosteudesta sekä kunnollisesta kevätsuojauksesta.

Erilaisista lajikkeista löytyy korkeita, matalia ja leveitä pensaita. Alppiruusut ovat helppohoitoisia ja sopivat useimpiin puutarhoihin. Oikeanlaisella kasvupaikalla ne ilostuttavat upealla kukinnallaan vuodesta toiseen.

10.6.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

10.6.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Seuraava »