Marian hyötytarhassa

Marian hyötytarhassa kokeillaan, kokataan ja kuvataan. Viherpeukaloiden blogin vieraskynäilija on innokas kotipuutarhuri, joka haluaa ruokkia perheensä luomusti ja opettaa lapsilleen kasvun ihmeitä. Rakkaan harrastuksen äärellä ollaan pilke silmäkulmassa ja opitaan usein kantapään kautta. Maria kirjoittaa arjen iloista myös Kanelia ja kardemummaa –blogiin.

Peruna – Etumatkaa esikasvattamalla

Joko olet kokeillut perunan esikasvatusta? Esikasvattamalla perunat voit saada satoa 2-3 viikkoa aikaisemmin. Joten ei muuta kuin hommiin ja juhannuspottuja kasvattamaan!

Perunan esikasvatukseen on olemassa ihan varta vasten suunniteltuja kasvatussettejä. Istutusastiaksi käy yhtä hyvin maito- tai mehutölkki tai vaikka vanha kukkaruukku, kunhan multatilaa on riittävästi.

Täytä istutusastia mullalla noin puoleen väliin ja kastele multa hyvin. Painele siemenperunat tukevasti multaan, idut ylöspäin. Ja muista, että vaikka vihertynyt peruna ei ole kelvollinen syötäväksi, niin siemenperunaksi se sopii loistavasti!

Siirrä esikasvatettavat siemenperunat valoisaan paikkaan, noin 15 asteen lämpötilaan. Esikasvata perunoita 2-4 viikkoa. Kastele tarvittaessa, mutta ei liikaa, jotta peruna ei ala homehtua.

Esikasvatuksen aikana perunoihin kasvaa vahvat naatit ja hyvä juuristo. Itse karaisen näitä esikasvatettavia perunoita ennen istutusta eli totutan niitä ulkoilmaan vähitellen.

Kun maa on kuivunut muokkauskuntoon (yleensä toukokuussa), päästään perunan istutukseen. Muista kuitenkin, että peruna on hallanarka, eli levitä suojaava harso perunoiden päälle kevään ja alkukesän hallaöitä vastaan.

Kaiva perunapenkkiin kuoppa istutettavalle perunalle. Istuta esikasvatetut perunat niin, että vain vihreät lehdet jäävät mullan päälle. Kuvassa takana oleva peruna odottaa siis vielä multalisäystä.

Ja sitten vain juhannuspottuja odottelemaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Puutarhamyymälä on auki!

Viherpeukaloiden puutarhamyymälä Valkealassa aukesi eilen maanantaina. Eräs nimeltä mainitsematon innokas kotipuutarhuri oli merkannut päivän kalenteriin jo hyvissä ajoin. En sentään ollut roikkumassa ovenrivassa ennen työntekijöiden saapumista paikalle. Vaikka sekään tuskin olisi hämmästyttänyt ketään.

Näin Helsingin Kevätmessujen jälkihuumassa puutarhamyymälän avautuminen oli kuin käynti minimessuilla. Paljon samoja kasveja ja ihania tuoksuja. Täydennystä tulee jatkuvasti ja toukokuun alkuun mennessä myymälä lienee täydessä loistossaan.

Oli kauniita ruukkutulppaaneja, niittytunnelmaa kirjopikarililjoista, palloesikoita. Oli monen kokoisia muratteja, pääsiäisenkeltaisia narsisseja, orvokkeja, neilikoita.

Oli ihanan hempeää keväistä heräämistä

ja ihan kaikkea tarpeellista puutarhaan. (Ja jos tarvetta ei ole, äkkiäkös sellaisen keksii!)

Ummistan silmäni loppuviikon säätiedotukselta (lunta, ehei!!) ja teen uuden myymälävierailun tuota pikaa, ostoslistan kera. Saatan jopa jättää tarkkasilmäisen pikkumiehen kotiin, sillä sain aivan aiheellista palautetta naama neilikkaruukussa ollessani. ”Kulta, älä koske mihinkään! -Mutta äiti, miksi sinä saat koskea ihan kaikkeen??” Öhöm.

Puutarhamyymälä on nyt avoinna joka päivä, maanantaista sunnuntaihin. Tarkat aukioloajat ja pääsiäisen poikkeusaikataulun löydät täältä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

Helppo ja nopea pääsiäisistutus

Piha on vielä paljas ja väritön (aina kun ei ole peittynyt räntään). Keltaiset pikkunarsissit ovat kuin pikkuaurinkoja, ne tuovat kevään tulessaan. Tetenarsissit ovat varmasti kevään suosituin ruukkukukka, ne kestävät pientä pakkasta ja ovat äärimmäiset helppohoitoisia. Viileässä kelissä kukat avautuvat hitaasti ja kukinta kestää pitkään.

Helppo on myös tämä kevään ensimmäinen ruukkuistutus. Siihen tarvittiin kirppikseltä ostettu sinkkiämpäri, lekasoraa, multaa, vanha kranssi, pajunkissoja sekä kolme ruukkunarsissia.

Ensin tuunattiin ämpärin suulle sopiva vanha kranssi pajunkissoilla. Pujottelin yksittäisiä pajunoksia sinne tänne. Kun käyttää tarpeeksi lyhyitä oksia, niitä ei edes tarvitse kiinnittää mitenkään erityisesti. Pujottelu pariin kranssinväliin riittää. Heti tuli pääsiäisfiilistä.

Ämpärissä oli talven kanervaistutusten jäljiltä paksu kerros lekasoraa ja vähän multaa. Mitä paremmin pohjatyön eli istutuksen tekee, sen pidempään narsissit keväällä kestävät. Rutikuiva juuripaakku ei jaksa taistella pakkasta vastaan. Narsissi sietää pakkasta paremmin, kun istutusmulta on kasteltu huolellisesti. Vedessä lillumista se ei kuitenkaan siedä, oli pakkasta tai ei.

Narsissin sanotaan kestävän jopa kymmenen astetta pakkasta, jos se on totutettu kylmään vähitellen. Itse nostan kukat sisälle, jos yöpakkaset vielä kovasti uhkaavat. Pikkupakkasten jälkeen narsissit näyttävät usein nuupahtaneilta. Mutta ne toipuvat kyllä nopeasti päivän lämmetessä ja nostavat vartensa taas kohti taivaita.

Kun narsissit ovat antaneet kaikkensa, ne kannattaa istuttaa puutarhaan kukkapenkin multiin, pensaiden alle tai hedelmäpuiden juurelle. Anna lehtien lakastua rauhassa ja saat nauttia keltaisesta kukkaloistosta myös seuraavana keväänä. Ne eivät ole kovin tarkkoja maaperän suhteen, kunhan maa ei ole liian märkää.

Keltaisena hehkuva istutus ovenpielessä toivottaa kevään ja pääsiäisen tervetulleeksi. Kohta myös luonto seuraa perässä. Huhtikuu on vihdoin täällä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Ihanat oxalikset eli kauniit käenkaalit

Kävin viime vuonna Tukholmassa Nordiska Trädgårdar -puutarhamessuilla. Siellä ei voinut olla törmäämättä ihaniin oxaliksiin eli käenkaaleihin. Niitä oli ihan kaikkialla, eri värisinä. Osana isompaa istutusta tai yksittäin ruukuissa.

Messumatkat kuljimme lentäen, joten se rajoitti ikävästi kasvien tuomista. Suomalaiset konkarimessuilijat olivat liikkeellä laivalla ja pakettiautolla, kuola valuen ihailin heidän viherostoksiaan.

Messujen jälkeen suuntasin Viherpeukaloiden puutarhamyymälään. Ja voi että ilo oli ylimmillään, kun löysin messuilta tuttuja kaunokaisia, ihan tästä kotikulmilta!

Käenkaalit ovat helppohoitoisia ja viihtyvät ulkona kesäkukkana ruukkuistutuksissa. Keänkaalit nauttivat valoisasta paikasta, mutta eivät suorasta auringonpaahteesta. Multa saa kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä. Kesällä käenkaaleja kannattaa lannoittaa säännöllisesti.

Itselleni tuottaa päänvaivaa lähinnä kasvin nimi: käenkaali vai onnenapila? Molempia näkee käytettävän.

Käenkaali täyttää ruukun nopeasti kasvullaan. Yllä olevassa kuvassa keväinen ilta-aurinko on saanut tummalehtisen kolmiokäenkaalin hehkumaan kovinkin punaisena.

Käenkaali kestää pitkälle syksyyn, tämä kuva on otettu viime vuoden syys-lokakuun vaihteessa. Talveksi olen siirtänyt käenkaalin viileään varastoon ja unohtanut oman onnensa nojaan. Keväällä nostan kasvin huoneenlämpöön, leikkaan kuihtuneet lehdet pois ja aloitan kastelun. Tässä kohtaa käenkaali olisi hyvä myös istuttaa uuteen multaan. Ei kauaakaan, kun käenkaali alkaa heräillä uuteen kauteen hentojen versoja nostellen.

Koko kevät on nyt yhtä heräämistä: kasvien, puutarhan ja puutarhurin. Ihanaa alkanutta kesäaikaa!

Ps. Jos harkitset matkaa Nordiska Trädgårdiin, käy vilkaisemassa fiilikset ja kuvat viimevuotisilta messuilta Kanelia ja kardemummaa blogistani täältä. Viime keväänä messuilla korostui kaunis esillepano sekä harkittu huolettomuus. Itse tykkäsin messuista kovasti, toivottavasti pääsen matkaan taas ensi vuonna!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Tomaatin kouliminen

Maaliskuussa on aika kylvää tomaatit. Itselläni suurin osa siemenistä on jo päässyt multiin, muutama mukaan tarttunut siemenpussi odottaa vielä työstöä. Kieltäydyn tässä kohtaa ajattelemasta, mihin taimet tulevat mahtumaan. Tänä vuonna kokeilussa on 13 eri lajiketta. Siinäpä sitten ihmettelen touko-kesäkuussa hujoppien kasvattieni kanssa!

Muutaman lajikkeen olen jo ehtinyt koulia, mutta suurin osa kylvöksistä on vielä liian hentoisia tuohon rupeamaan. Kouliminen tarkoittaa siis pienten taimenalkujen siirtämistä tilavampaan kasvatusastiaan. Astia voi olla vaikkapa muoviruukku tai maitotölkki. Näin juuret saavat tilaa kasvaa ja voimistua.

Milloin sitten koulitaan? Kun taimissa on sirkkalehtien lisäksi ensimmäinen oikea lehtipari. Kastele taimet hyvin ennen koulimista. Taimia siirtäessäsi ota kiinni varovasti lehdistä, älä varresta. Hento varsi napsahtaa helposti poikki. Kouli tomaatintaimet aina entistä kasvusyvyyttä syvempään, eli alimpaan lehtipariin asti. Silloin taimi kasvattaa juuria koko varren pituudelta ja kasville muodostuu vahva juuristo.

Koulin taimet taimimultaan maitotölkkeihin ja aloitan taimien lannoittamisen laimealla starttilannoituksella muutama viikko koulimisen jälkeen. Erityisen tärkeää on pitää huolta mullan tasaisesta kosteudesta ja riittävästä valosta. Kun taimet kasvavat isommiksi, lisään multaa jälleen alimpaan lehtipariin saakka.

Tänä vuonna käytössäni on ensi kertaa muutama kasvivalo, joten odotan innolla tuleeko taimista vantterampia. Viimeistään uloskaraisun jälkeen hontelotkin taimet kyllä vankistuvat, joten tässä kohtaa ei kannata liiaksi murehtia huojuvaa kasvustoa.

Ostin hiljattain kirppikseltä vuoden 1950 Luonnontieto-koulukirjan. Siellä kehotetaan ”nuoria luonnon ystäviä” tomaattiviljelmien pariin: ”Tomaatti on vaatelias kasvi, mutta se on myös kaikkein maukkaimpia ja terveellisimpiä vihanneksia. Laita sinäkin pieni tomaattiviljely! Saatpa nähdä, että se maksaa vaivan.”

Kylvöastiaksi ehdotetaan ”naulalaatikkoa” ja koulintavaiheessa kehotetaan valitsemaan ”50 parasta tainta”. Että ei mitään piperrystä edes koululaisilla!

Vanhojen puutarhakirjojen lukeminen on varsin hilpeää puuhaa. Opit ovat suurimmalta osin pysyneet samana, mutta aikakaudelle tyypilliset ilmaukset ja värikäs kielenkäyttö nostavat hymyn väkisinkin suunpieliin. Tämäkin luonnontiedon oppikirja päätyy koko kirjan sisällön summaavaan lauseeseen:

Muista, että vain tyytyväinen ja sovinnollinen ihminen voi olla iloinen ja onnellinen.”

Joten ei muuta kuin tomaatteja kasvattamaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Latva-artisokan lumoissa

Taas on se aika vuodesta, kun meillä kylvetään latva-artisokat. Moni on aloittanut tässä hommassa jo tammikuun puolella, mutta itse aloitan kylvöpuuhat vasta hiihtolomareissujen jälkeen. Vähän myöhäisemmästä kylvöajankohdasta huolimatta latva-artisokat ovat viime vuosina ehtineet tuottaa makoisan sadon kasvulaatikoissa, 2-vyöhykkeellä.

Latva-artisokan kylvövaihe on helppo, mutta kasvi vaatii pitkän esikasvatuksen. Taimi on myös sen verran rapsakka varreltaan ja hento juuristoltaan, että napsahtaa helposti poikki koulintavaiheessa. Siitä huolimatta ihmettelen latva-artisokan kasvattamiseen liittyvää haasteellisen kasvin leimaa. Itselleni ainakin oli yllätys miten helppoa koko homma oli, kun sitä ensi kertaa kokeilin. Ihan turhaan olin pelännyt tätä vaikeana pidettävää kasvia.

Koska olen laiska ja koska latva-artisokan on hieman nirppanokka koulinnan suhteen, kylvän aina siemenen per kylvöpurkki. Näin latva-artisokka saa rauhassa vankistua ennen ensimmäistä koulintaa. Latva-artisokan itämistä voi nopeuttaa liottamalla siemeniä vedessä vuorokauden ennen kylvöä. Tämä pätee kutakuinkin kaikkiin suurikokoisiin siemeniin.

Kylvä latva-artisokan siemenet 1-2 cm syvyyteen kostutettuun taimimultaan. Peitän kylvökset muovikuvulla tai rei’itetyllä muovilla ja nosta itämään lämpimään, esimerkiksi kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle. Kun siemenet ovat itäneet, kylvöastia siirretään valoisaan paikkaan. Itämisaika on vajaa viikko.

Koulin taimet isompiin ruukkuihin, kun ne ovat tehneet sirkkalehtien lisäksi ensimmäiset varsinaiset lehtensä. Myöhemmin keväällä latva-artisokka tarvitsee hellää karaisua eli totuttamista ulkoilmaan. Itse suojaan artisokat hallaharsolla vielä kasvulaatikoissakin, sillä se vaatii paljon lämpöä ja suojaa tuulilta.

’Green Globe’ on ryhdikäs ja komea pystykasvuinen latva-artisokka. Huolehdi, etteivät nuoret taimet jää muiden kasvien jalkoihin. Kasvuun päästyään latva-artisokka tarvitsee paljon tilaa, hyvä istutusetäisyys on vähintään 60 cm.

Olen käyttänyt katteena ruohosilppua, joka sitoo kosteutta, ravitsee ja helpottaa hoitoa. Kasvupaikan olisi hyvä olla suojaisa ja aurinkoinen ja kasvualustan ravinteikas. Ensimmäisenä kokeiluvuonna oli poikkeuksellisen kylmä kesä ja olin aivan varma, ettei latva-artisokka ehdi muodostaa kauniita kukintojaan. Vaan toisin kävi! Kukintoja tuli jokaiseen varteen useampi ja kasvi ilostutti lämpöisenä syksynä pitkään.

Istutin pari taimea kokeilumielessä myös ruukkuihin. Niissä satoa ei ehtinyt tulla. Osasyynä voi tosin olla vähän laiska kastelija, sillä ruukuissa multa kuivahtaa kasvimaata nopeammin. Artisokkaruukut olivat hauska lisä puutarhassa, mutta satoa ajatellen suosittelen multavaa ja lannoitettua maata.

Jos siis haaveilet tästä kasvimaan kuninkaallisesta herkusta, kylvä siemenet heti just nyt ja ehdit vielä kasvattaa komean sadon itsellesi.

Peukut pystyyn suotuisalle artisokka-kesälle!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 3 Kommentit

Kohti kylvöjä

Hiihtoloman kunniaksi saatiin kunnon kerros lunta. Lasten mielestä tämä on tietenkin aivan mahtavaa, mutta itselläni katseet ovat jo tiukasti kohti kylvöjä. Helmi-maaliskuun vaihde on oikein hyvä hetki istahtaa alas ja pohtia, mitä tulevalta kasvukaudelta haluaa. Onko aikeissa kylvää pidemmän esikasvatuksen vaativia kasveja, kuten chiliä tai latva-artisokkaa, vai täyttyykö kasvimaa tänä vuonna suorakylvöistä?

Itse suosin kasvimaalla suorakylvettäviä lajeja, sillä keväisin ikkunan edustat täyttyvät meillä tomaatintaimista. Hyötytarhasta löytyy ikisuosikkeja, mutta joka vuosi kokeilen myös jotakin uutta. Osa näistä jää repertuaariin, osa haudataan yhden kerran kokeiluiksi kaikessa hiljaisuudessa.

Yksi varsin veikeä kokeilu on ollut ’Harlequin mix’ porkkanat. Sekoitus sisältää neljää eriväristä lajiketta; violettia, keltaista, oranssia ja valkoista. Suosikkini oli tämä kaunis violetti porkkana, joka kyllä valitettavasti menettää upean värinsä kypsennyksen aikana. Eli nämä kaunokaiset kannattaa rouskutella tuoreeltaan.

Lehtikaalit tuovat kasvimaalle näyttävyyttä ja runsautta. Tänä kesänä kokeiluun lähtee koristeellinen ’Black Magic’ -lajike. Sen lehdet ovat pitkät ja suipot ja kasvavat kuin palmun latvus. Lehtikaalit hyötyvät lyhyestä esikasvatuksesta. Tärkeintä on suojata kaalintaimet kasvimaalla heti istutuksen jälkeen esimerkiksi hallaharsolla, jotta kaalikasvien monet tuholaiset eivät popsi nuoria taimia poskeensa. Pidä harsoa kasvuston päällä heinäkuulle asti.

Lehtisalaatit ovat ihanan helppoja ja nopeakasvuisia ja satoa voi napsia läpi kesän. Kuvassa oikealla oleva lehtisalaatti ’Australischer Gele’ on maukas ja takuuvarma kasvatettava. Sen voi suorakylvää aikaisin, heti kun maa on muokattavissa. Koska salaatinlehdet ovat parhaimmillaan nuorina ja rapeina, kannattaa uusintakylvöjä tehdä pitkin kesää.

Tomaateista ehdoton suosikkini on juovikas ’Tigerella’. Se on hauskannäköinen jo vihertävänä, kypsyessään tomaatti saa kullankeltaisia raitoja punaiseen kylkeensä.

’Tigerella’ on aikainen lajike, eli se ehtii tehdä satoa myös suojaisalla ja lämpimällä seinustalla. Tämä kuva on viime vuoden elokuulta, varaston takaseinältä.

Jos kasvattaa tomaattia, on melkeinpä pakko kasvattaa myös basilikaa, niin klassinen makupari ne ovat! Itse kylvän basilikat yleensä suoraan kasvihuoneeseen ruukkuihin, josta sitten siirrän niitä tarpeen mukaan sekä tomaatin kasvukumppaneiksi että erikokoisiin istutuspusseihin- ja ruukkuihin. Jos haluat ottaa varman päälle, esikasvata lämpöä rakastava basilika sisällä. Kunhan basilikaa muistaa latvoa ahkerasti, saa tuuhean kasvuston ja maukkaan sadon.

Viherpeukaloilla on juuri nyt siemenlajitelma tarjouksessa: setti sisältää maustebasilikan, timjamin, rosmariinin ja baby leaf -salaattisekoituksen. 4 pussia siemeniä yhteensä 7,95€. Löydät tarjouksen täältä.

Uskomattomaltahan se tuntuu, mutta enää pari kuukautta ja pääsemme nauttimaan lämmittävästä auringosta. Kohta hyötypuutarha pullistee salaatteja ja juureksia, ja kasvihuone täyttyy kohti kattoa kurkottelevasta vihreästä seinämästä. Ihanaa, että tämä kaikki on taas edessäpäin!

Ps. Jos kylvöt jo kutkuttavat, käy osallistumassa hauskojen esikasvatussettien arvontaan Kanelia ja kardemummaa -blogissani. Pääset arvontaan tästä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kevät mielessä

Helmikuun aurinkoisina päivinä ajatukset karkaavat jo väkisin kevätkukkiin. Vaikka ulkona paukkuisi napakka pakkanen. Kevään tullen tulppaaneista ensimmäisinä ilostuttavat suloiset kasvitieteelliset tulppaanit eli villitulppaanit. Perennapenkeistäni löytyy keltaista melko harvakseltaan. Mutta kevääseen keltainen kyllä kuuluu! Vai mitä sanotte tästä ihanuudesta, kuvan ’Tulipa tarda’ -parvitulppaanista?

Kasvitieteelliset eli villitulppaanit ovat aikaisin kukkivia matalia kaunottaria. Ne ovat jalostettuja tulppaaneja kestävämpiä ja kasvupaikkavaatimusten suhteen huomattavasti vaatimattomampia.

Ihanteellinen istutuspaikka on hyvin vettä läpäisevä ja aurinkoinen. Käsittääkseni nämä sopisivat hyvin esimerkiksi kuivahkoon tai kivikkoiseen rinteeseen. Meidän tasaisella savimaalla villitulppaanit viihtyvät erityisen hyvin aurinkoisen singelipolun reunustalla.

Kukinta-aika villitulppaaneilla on huhti-toukokuussa, lajikkeesta ja paikasta riippuen. Omassa puutarhassa tulppaanikauden aloittaa yleensä kääpiötulppaani ’Tulipa turkestanica’.

Tämä kaunotar muodostaa monta kukkaa samaan varteen ja jaksaa kukkia pitkään, keväisistä rajuista säävaihteluista huolimatta.

Välillä ensimmäiseksi kiilaa lyhytvartinen lummetulppaani ’Ancilla’.

Lummetulppaani aukeaa aurinkoisella säällä lähes vaakatasoon ja muuttuu kukinnan edetessä hauskasti hennon punertavaksi. Voisin vaikka vannoa, että olen istuttanut myös suloista vaaleanpunaista Kreetantulppaania, vaan nyt et löytänytkään siitä yhtään kuvaa. Ja istutusmuistiinpanotkin ovat enemmän siellä mappi Ö:n osastossa…

Tässä lummetulppaani ’Ancillan’ kavereina aurinkoa kohti kurkottelevat kääpiötulppaani ’Tulipa turkestanica’ ja kirjokevättähdet. Kuvasta näkyy hyvin lajikkeiden kokoero.

Mieluisan kasvupaikan löydettyään villitulppaanit leviävät ja muodostavat vuosien kuluessa näyttäviä kasvustoja. Toisaalta taas välillä nämä herttaiset kaunottaret ovat hävinneet joko kokonaan tai ilmaantuneet tauon jälkeen. Kohta voikin taas alkaa jännittää, miltä puutarhassa tänä keväänä näyttää!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Talvipuutarhassa

Puutarha näyttää juuri nyt uinuvan talviunta. Loppuvuoden sadepäivät tarjosivat vielä mahdollisuuden kesken jääneiden syystöiden viimeistelyyn. Mutta tammikuinen talvipuutarha tarjoaa hengähdystauon sekä puutarhalle että puutarhurille. Harmaassa ja kylmässä maisemassa on jotakin kovin seesteistä ja rauhoittavaa.

Pakkanen nipistää poskia, tosin suojaava lumikerros puuttuu vielä ainakin täältä päin Suomea. Itselleni vähäluminen talvi sopisi vallan mainiosti, mutta kasvit kaipaavat kipeästi suojaa. Lunta siis odotellessa, pääkaupunkiseudulla sitä on ilmeisesti saatu jo ihan reilusti. Toivottavasti tänä vuonna vältytään viimevuotisen kaltaisilta talvivaurioilta.

Lumipeite pehmentää maisemaa ja tuo mukanaan kaivattua valoisuutta.

Jos paksu ja muhkea lumikerros vielä suodaan, kannattaa muistaa muutama talvipuutarhan vinkki.

Käy välillä tallomassa lunta pensaiden ja puiden ympäriltä, jotta myyrät ja rusakot eivät pääse nakertamaan oksia ja runkoja (eivät ainakaan yhtä helposti).

Jos kasvit alkavat taipua lumitaakan alla, ravistele raskas lumikerros pois varovasti. Lumikuorman alla poikki napsahtanut oksa harmittaa kotipuutarhuria pitkään.

Nautitaan talvipuutarhan tarjoamasta rauhasta ja sen lehdettömän karusta kauneudesta. Kasvien ja rakenteiden erilaiset muodot pääsevät nyt hyvin esille. Päivä pitenee pikku hiljaa, on aikaa ihastella ja ihmetellä.

Mahtavaa puutarhavuotta 2017!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Puutarhan vuosi

Vuosi 2016 lähenee loppuaan. Nyt onkin hyvä aika summata puutarhavuoden kuulumiset.

Tammikuussa saatiin nauttia lumesta ja pakkasesta. Aurinko antoi jo lupauksia tulevasta, jotka kevätkaipuinen puutarhasielu tietenkin liitti uuteen kasvukauteen, ei hyviin hiihtokeleihin.

Helmikuussa ikkunalla vihersi pieniä keittiöviljelmiä. Nämä toivat ihanaa makua salaatteihin ja leivän päälle. Mielen energiasta puhumattakaan!

Maaliskuussa pääsiäinen toi mukanaan pajunkissat ja keväänkeltaiset narsissit sekä aimo annoksen aurinkoa.

Huhtikuussa oltiin jo kädet mullassa ja täydessä työn touhussa esikasvatettavien kesäkukkien parissa.

Toukokuu, oi ihana toukokuu! Lämpimiä päiviä, kevään vihreää, upeita tulppaaneita, esikasvatuksia, taimia, puutarhakiireitä, paljaita varpaita nurmikolla. Ehkäpä koko vuoden paras kuukausi!

Kesäkuussa nautittiin puutarhan loistosta ja arvuuteltiin millainen kesä olisi tulossa. Tuoko heinäkuu helteet? Nautitaanko elokuussa intiaanikesästä? Pitääkö kasvimaata kastella vai huolehtiiko luonto kosteudesta?

Heinäkuussa hoivattiin keittiöpuutarhaa ja odoteltiin kasvihuoneen tomaattisatoa kypsyväksi.

Elokuussa nautittiin yltäkylläisyydestä niin kasvimaalla kuin kukkapuutarhassakin.

Syyskuussa korjattiin satoa ja soseutettiin, pilkottiin, säilöttiin, keitettiin ja pakastettiin tuoreita makuja talteen talven varalle.

Lokakuussa saatiin nauttia upeasta syysauringon värittämästä ruskasta. Puutarha räväytti vielä kertaalleen ihaltavaksi koko väriskaalan.

Marraskuussa katseet alkoivat kääntyä kohti joulua ja oli aikaa askarrella sammalpalloja ja erilaisia kransseja.

Joulukuussa arvuuteltiin minkä värinen joulusta tulee. Riittääkö lumi aattoon asti? Tuleeko sitä lisää? Vai haetaanko tänäkin jouluna joulupöytään yrttejä kasvimaalta? Puutarha sai jouluista asua ja paljon lyhtyjä.

Joulun välipäivät nautitaan kuusesta, joulukukista ja herkuista. Samalla kiitän kuluneesta vuodesta! Kohta ajatukset jo suuntautuvat kohti uutta kasvukautta. Mielessä alkavat pyöriä siemenhankinnat, kevätkylvöt ja uudet kokeilut.

Hei hei vuosi 2016 ja tervetuloa uusi puutarhavuosi. Täällä odotetaan jo innolla!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit