Flora Fiona

Flora Fiona kirjoittaa juuri alkaneesta puutarhaharrastuksestaan utuisesti kuin ihmemaan Liisa. Hän ei ole täysin varma maailmasta, johon on astunut, mutta ottaa silti varovaisen varmoja askeleita kohti puutarhan pieniä ihmeitä… havainnoimalla, kokeilemalla ja tekemällä. Nimimerkin takana on harrastelijakirjailija ja musiikintekijä, taiteeseen ja kulttuuriin suuntautunut filosofian maisteri, ruokapalvelun perustutkinnon suorittanut englanninopettaja ja melko intohimoinen kotikokki. Siksi Flora Fionan puutarhassa etenkin kasvikset ja yrtit ovat lähellä sydäntä.

Tulinen Kukkasipuli

 

 


Jaahas..mikäs kukka tämä tällainen oikein…

Tuhannen ja yhden yön tulppaanit.. Se jokin niissä vain on yhä vieläkin, vaikka statussymbolin asemansa ne menettivät jo kauan sitten 1600-luvulla, sen kuuluisan hollantilaisen tulppaanimanian myötä. Alunperinhän tuo Turkin Ottomaanien valtakunnassa suosituksi tullut kukka kannettiin Euroopan Alankomaihin harvojen ja valittujen pöytiä koristamaan, kunnes se sekoitti koko maan, aina inflaatioon asti. Tässä eriskummallisessa maailmassa lienee tarpeetonta edes kysyä, miten aivan tavallinen kukka voi saada aikaan jotain sellaista…


Se Pettämätön Purppuranhohtoinen tunne…

Näin naisen näkökulmasta katsottuna tulppaanien väriloistolla leikittely on vähän kuin kokeilisi uutta kakkureseptiä, tai valitsisi uutta huulipunaa tai kenkäparia useiden kymmenien jännien värien joukosta. Jopa niiden nimet ovat hekumallisia.. Joskus kaupoilla ollessani poikkean esimerkiksi luomivärihyllyllä ja valitsen nopeasti kulloinkin kyseiseen päivään tai tunnelmaan sopivimmalta tuntuvan värin, jonka sitten poimin käteeni katsoakseni ja kokeakseni sen nimen synnyttämän mielikuvan. Ehkä hassuakin, mutta niin totta!  Usein rasian pohjalta löytyy sanoja kuten ”utuinen ilta”, ”pehmeä kosketus”,  ”kiihkeä polte”, tai vaikkapa ”sateinen bulevardi”. Siitä sitten itsekseni hymähdellen lähden jatkamaan matkaa vaikkapa kohti uutta tiskiharjaa tai korvaavaa paria rikkimenneiden puutarhahanskojen tilalle. Mielikuvat pitävät kuitenkin otteessaan, eikä tuo ote tunnu ollenkaan ikävältä..

 


….Hei..! ..Pintaani vasten valuu jotain hidasta ja sakeaa..?!..

Jos miehen näkökulmasta pitäisi ajatella, voisin verrata värien ja mallien runsautta vaikkapa autokaupan ihmeelliseen maailmaan, jossa ne konepellin alaiset asiat painavat kai eniten, mutta ulkonäölläkin on varmasti oma arvonsa. Kyllä oikein vetävän näköinen auto saa helposti naisenkin pään kääntymään. Jälleen kerran, muodon ja värin lumo nousee arvoonsa.. Kukapa nyt pientä piristystä vastustaisi..

 

 

Todellakin, tulppaanin värikäs ja viriili historia on kätkenyt sisäänsä ”salaisuuden” jos toisenkin. Voi vain kuvitella, miten intoa puhkuvat keskieurooppalaiset floristit ovat posket palaen risteyttäneet tulppaaneja kilpaa renessanssin puuteroimissa kaupungeissa tuottaakseen toinen toistaan värikkäämpiä kukkia. Mikä tunne siitä onkaan mahtanut syntyä, kun uusia väri- ja muotomuunnelmia on syntynyt helposti, näppärästi, kuin taikasauvasta! Elettiin suurten löytöjen aikaa ja 1600-luvun kasvitieteilijät ovat ehkä kuvitelleet saaneensa luonnon kiedottua pikkusormensa ympärille suuressa viisaudessaan. Tieteen kehittyessä muunnosten todistettiin johtuvan virusinfektioista.

 


… muista ajovalot? ..:-)

Kaunis, alun perin Keski-Aasian aromailta kotoisin oleva tulppaani on kieltämättä yhden,  jos toisenkin tarinan arvoinen kukka, josta tehtiin aikoinaan kiivasta futuurikauppaa. Toisin sanoen, kukkasipuleita sitouduttiin ostamaan ja myymään tulevaisuudessa johonkin tiettyyn aikaan ja hintaan. Kysyntä ja tarjonta ylikuumenivat 1600-luvun Hollannissa siihen pisteeseen, että kuplan puhjettua tulppaanit unohdettiin siellä jopa yli sadaksi vuodeksi.

Seuraavaksi tuo Kukkien Freddy Krueger nosti päätään myös Ranskassa ja Englannissa, mutta se onkin jo toinen tarina.. Siksi lienee viisainta kumartua kohti multaista maata ja istuttaa sipulit vailla minkäänlaisia illuusioita. Vähän kuin vaalisi omaa maalaisjärkeään, josta sitten huhti-kesäkuussa ponnahtanee ilmoille se iänikuinen, aisti-iloinen tulppaani.

 


Pimeää Kauneutta 🙂

 

Kirjoittanut Flora Fiona 1 Kommentti

Kesätaikurin Paikka Avoin

Komea kukonharja rinteessä kuin vimmainen roiskaus väriä maalarin siveltimestä…

 

Jos olisin syksy…hidastelisin nyt. Laahaisin jalkoja, pysähtelisin muina naisina pitkin matkaa. Silkasta myötätunnosta. Seisoskelisin eteerisenä patsaana niityn heinillä, pehmeänä ilmanpyörteenä pientareen poskessa.  Makaisin metsän siimeksessä kuin menninkäinen, mustikat ja puolukat heinänkorressa laskemassa lampaita. En tulisi vielä. Silmäluomien välistä salaa katselisin kesän uurastusta ja antaisin olla. Heittäisin kellon kaivoon. Antaisin niin paljon lisäaikaa, että kadonnut kevät ja kylmä alkukesä unohtuisivat kokonaan! Pyyhkiytyisivät olemattomiin, kunnes kesäilma saisi tehdä tehtävänsä loppuun asti. Se saisi kaikessa rauhassa lämmittää kamaraa, lainetta, kasveja, eläimiä. Ihmisen kohmeista kotia. Jos taas olisin kesä, jonka sydänystävä syksy viivyttelisi vuokseni, lämmittäisin elokuulle ja koko syyskuulle sellaisen sylin, joka ei unohtuisi kahteentoista kuukauteen, jos silloinkaan..

 

Tomaatintaimet pärjäävät yllättävän hyvin säkissäkin..

Kylmät muistot kalpenisivat. Keväällä esikasvatetut ja alkukesällä maahan istutetut pikkutaimet, jotka kuolivat kasvimaalle riivatun raekuuron alle, olisivat enää hauska huuli tarhurin iloisessa puheessa. Pitsikuvioisiksi nakerretut rucolasalaatit enää harmiton närästys tuhohyönteisten vatsoissa. Rankkasateisiin hukkuneet parsat hupaisa välikohtaus kasvimaan arkipäivässä.

 

Rubiininpunaiset viinimarjat..

Itseasiassa, heitänkin konditionaalimuodon sinne kaivoon, sillä sitähän nämä kaikki ovat! Iloisia elämänpisaroita galaksin vahvoilla oksilla! Viivytteli syksy tai ei! Tuo kesän kylkiäinen. Oranssin ja punaisenhehkuinen lieska. Sanaton välilyönti vuodenaikojen kulkueessa, aataminaikaisessa marssijärjestyksessä. Olen puhunut😊.

 

Kesäkuussa maahan istutetut härkäpavun siemenet ovat kasvaneet pystypäisiksi ja pullistelevat nyt voimaa, uhmaten ajoittaisia rankkasateita..

 

Yksinäinen maissi menetti vieruskaverinsa, mutta kurkottaa kaikesta huolimatta kohti taivaita..

 

Kirjoittanut Flora Fiona Jätä kommentti

Valo ja Lämpö

Jäiden alta paljastui peilityyni vesi…

 

Tänä vuonna kevät antoi odottaa itseään. Kalenterissa viikot ja kuukaudet vaihtuivat sään pysytellessä epätasaisen kylmänä, aiheuttaen monenlaista lieveilmettä… muun muassa parin kuukauden flunssaputken, jonka aikana talvitakki oli vilun paras kaveri. Villapipo toiseksi paras ja hanskat myös. Kaulaliinakin kiva, sekä nenäliinapakkaus.

Kasvun siemenet multaruukuissa…

 

Nyt siitä voinee kuitenkin puhua menneessä aikamuodossa, joten heippa talvi! Tyydy siihen, että olet hallinnut puolisen vuotta. Painu maillesi, anna kesän tulla!

Annathan.

Pieni nöyryys on kai aina paikallaan säätiloja puhutellessa… Laskeehan äiti maakin vihreän kullan lempeästä sylistään vasta, kun haistaa ilman lämmenneen.

Homo Sapiens, viisas ihminen on myös ymmärtänyt rakentaa alastoman vartensa suojaksi asuinrakennuksen, jossa hän voi pukeutua vaikkapa taljaan, jos pattereista ja tulisijasta leijuva lämpö ei riitä kohmeen torjumiseen.

Siellä hän voi myös idättää siemenistä taimia, jotka voi auringon antaessa istuttaa paljaan taivaan alle..

Pinaatin- ja persiljantaimet kurkottelevat valoa kohti..

 

Nuori kasvintaimi saattaa innostua kasvattamaan itselleen verrattoman iloiset ja vahvat juuret, joilla ammentaa kasvuvoimaa. On papua, persiljaa, liperiä, pinaattia ja rucolaa, jotka toivon mukaan lähtevät hyvään kasvuun, kun niitä jaksaa hoitaa. Härkäpapu saattaa tarvita tuekseen myöhemmin vielä pidemmän piiskan 🙂

Pavunvarsi ja keppi ovat löytäneet toisensa…

 

Elämän kaunis alkukehto 🙂

 

Kirjoittanut Flora Fiona Jätä kommentti

Hennot Hattupäät

Elämä voittaa…

Maaliskuu lähestyy loppuaan, mutta talvi pitää sen liepeistä tiukasti kiinni sekoittaen säätilat. Maisema muuttuu minuuttien sisällä hekumallisen kirkkaasta räntää paiskovaksi räkäiseksi nauruksi, kunnes aurinko taas työntyy esiin ja sanoo viimeisen sanan. Jäät sulavat hiljalleen sen raukean katseen alla.

Rannasta rakoilevalla jäällä näkyy silloin tällöin pilkkijöitä..

Viikot ovat menneet nopeasti. Hetket seuraavat toisiaan kiivaasti, juoksevat kuin joku ajaisi takaa, mutta kun aurinko tulee esiin ajan voisi pysäyttää. Sen pehmeä kultainen lämpö lääkitsee kolhuja, voimistaa elämän kilpajuoksun uuvuttamia olentoja.. Lämpö ajaa kylmät ajatukset pakoon, kunnes niitä virtaa mielestä ulos haihtuen tyhjyyteen, ne sulavat kuin jää.  Mutta vielä noille kentille uskaltaa samoilla narraamaan vesien kuninkaita ja hovimestareita. Kairalla porattu reikä kertoo jään paksuudesta ja sinne solahtavat siimat syötteineen.

Edellisyönä pinnasta jäätyneet kairanreiät, joista saattaa milloin tahansa löytyä mahdoton vonkale..

Talvi väistyy takavasemmalle. Parin viikon takaiset persiljansiemenet ovat muuttaneet muotoaan; mullasta pilkistää pienen pieniä hattupäitä, jotka odottavat viereensä lisää kylvettyjä multaruukkuja..

 

Hilpeät hattuset tervehtivät kevättä 🙂

 

 

 

Kirjoittanut Flora Fiona Jätä kommentti

Maaliskuun Valot ja Varjot

Lopputalven tunnelmaa..

 

Tänään on maanantai, kolmastoista kolmatta, kello lähestyy keskipäivän tunteja, aamupäivän arka valo on kasvanut kovemmaksi, kirkkaammaksi ja taivaalla tiukasti istuvat pilvimassat pitävät sitä vaivoin takanaan. Valon itsepintainen luonto tunkee maahan asti metallinharmaana taittuen rantakaislikon kellertävään pehkoon kuin sudenhampaat. Kohmeista maata peittävä rapea lumikuori on repeillyt menneen viikonlopun paahteessa paljastaen maaemon savenharmaata, polveilevaa povea. Pintaa, jonka poljetuissa uurteissa on yhä voimaa. Se on kovin hiljaa ja paikoillaan, mutta melkein kuulen sydämensä tasaiset lyönnit, kun mielessäni painan korvan sitä vasten.

 

Mahdollinen paikka kasvimaalle..

 

Ehkä juuri tuonne, kauemmas koivuista, voisin laittaa härkäpapua ja liperiä kasvamaan Sitten myöhemmin, kun maa on muokattavissa. Käsissäni on pieniä paperikuoria, joissa on muitakin siemeniä. Pinaattia, rucolaa, ruohosipulia, persiljaa.. Ohjeissa kehotetaan esikasvattamaan lipstikkaa ja härkäpapua ainakin huhtikuun alusta, persiljaa ja ruohosipulia jo nyt, maaliskuussa. Tarvitsen siis esikasvatusruukkuja ja multaa, sekä tilaa. Olohuoneen ja keittiön pitkä ikkunarivistö tarjoaisi ainakin valoa, joten päätän virittää niiden alle pienen esikasvattamon. Tänään.

 

Ihmemaan yrtit.. Persilja tulee kätevässä kasvunauhassa.. Siemenpussin tekstit ovat kääntyneet hassusti peilikuvaksi.. eikä taida löytyä palindromeja!

 

Tyhjistä muovisista grilliboxeista tuli siemenille ”ensikoti”. Ylempään laatikkoon on viilletty veitsellä ylimääräiselle vedelle valutusrakoja.

 

Google päätti tyylitellä pilvisen päivän kuvasta aurinkoisen..

 

Kirjoittanut Flora Fiona Jätä kommentti