Puutarhan kevätsiivous, ihmisen parasta aikaa!

Esikoululainen murtaa jäätä, tulee kevät sillä viisiin nopeammin

Ehkä olen vähän kummallinen, mutta minun mielestä ehkä parasta puutarhamöyrintää on nämä nyt käsillä olleet maaliskuun viimeiset viikot, kun lumi on jo sulanut (tai tarkemmin sanottuna satanut, sulanut, satanut uudelleen jne…), mutta mitään ei vielä oikeastaan kasva.

Minun top 3 kevättyöt: 1) Risusavotta 2)haravointi 3) haketus. Annahan kun (yritän) selittää.

Ei pihistellä risujen määrässä kun kerran aloitetaan.

Pitkin maaliskuuta olemme olleet mökillä viikonloppuisin. Yhtenä viikonloppuna mies leikkasi omenapuita. Täysin amatöörimäisesti pätkittiin menemään pistosaha vinkuen isoja settejä oksia. Ukko keikkui puun latvassa ja minä sohin alhaalta, että tuosta vielä… ja ota nyt toikin pois! Vähän kauhistutti se suurpiirteisyys miten sitä sahaa vingutettiin, mutta tosiasia on se, että järeimmän kohtelun saanut omenapuu on ollut aikamoinen murheenkryyni viime vuodet. Sellainen ”risukko” josta ei päivä paista läpi vaikka keväisin olemme sitä yrittäneet maltilla ja rakkaudella harventaa.

Nyt lähteä mötkähti koko yläosa puuta pois. Saa nähdä kuinka tässä nyt käy. Että jääkö siitä lopulta vain halkopino jäljelle vai toipuuko tuosta mellakoinnista. Hirvittää, hirvittää ja samalla on hyvä olla: aurinko paistaa taas pihaan…

Pation takana pittoreski vuohenputkiviljelmä. Tänäkin keväänä ja kesänä saamme väreitä vuohenputkesta. Olkoon tämä kuva muistutus jokavuotisesta ”pitäisi tuohonkin…” -kohteesta. Josko tänä vuonna, varjoisissa paikoissa viihtyviä perennoja, lisää havuja? Jotain, byhyy, jotain muuta kuin vuohenputkea…

Toissakesänä hirveissä loppuraskauden hormonihöyryissä ostin aika hurjakuntoisen näytteillä olleen ja niille sijoilleen unohdetun leikkimökin. Mies, appiukko ja kälyn mies kiltisti ja hiljaa purkivat ”hormonimökkini” rautakaupan takapihalta ja toinen hiljaisten miesten seurue kokosi sen sitten pihalle vähän myöhemmin. Olen ikuisesti kiitollinen, että herraseurueet tajusivat olla hiljaa ja myötäillä hiukan vauhkoa ”hyvä siitä tulee kun sen maalaa”-kailotustani. Vauva syntyi ja syksy tuli. Hyvä maalaus ei kyllä irronnut enää sinä syksynä. Viime kesänä sain jo aloitettua maalausurakkaa ihan hyvin, mutta kuten huomaa, on puitteissa vielä hiukan tekemistä. Ja portaat ja pikkupatio pitäisi saada. Ja pelargoniat roikkumaan ikkunoiden alle. Lisätään to do-listaan! Jei!

Viime viikonloppuna kevätsiivous pääsi oikein vauhtiin kun ”imuroitiin koko piha” (eli haravoitiin, top kolme listassa sijalla kaksi), leikattiin raja-aidat riittävän mataliksi ja kerättiin epämääräiset roskat ja haljenneet kukkapurkit pois pihalta. Harmaaltahan se piha vielä näyttää, mutta ai että kuinka silmä lepäsi särmissä ruusupensaissa ja haravoidussa nurmikossa.

Seuraavaksi pääsenkin itse asiaan, kirsikkaan kakun päällä, listani kolmoseen: hakettimen kanssa heilumaan. Aaaaaaah. Peltorit korville, verenmaku suuhun ja haketin pärisemään. Se tunne kun pätkit niitä risuja ja Ikea-kassit täyttyvät kotitekoisesta katteesta. Oih. Jään unelmoimaan siitä tänä myöhäisenä maanantai-iltana. Tuskin maltan odottaa haketuspäivääni! (Ihan oikeasti.)

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri 2 Kommentit

Bloggaaja

Ruuhkavuositarhuri

Ruuhkavuositarhuri on nelikymppinen nainen joka bloggaa kaupunkilaisesta mökkeilystä ja puutarhatöistä. Kliseisen ruuhkaisia vuosia elävään perheeseen kuuluu ukko-kullan lisäksi kaksi Vaahteramäen Eemeliä, Frans (esikoululainen) ja Felix (veljeään kaikessa apinoiva taapero) sekä mm. yksi keskeneräinen väitöskirja (aiheuttaa huolta liki yhtä paljon kuin lapsetkin). Melkein puolet vuodesta perheyksikkömme asuu piskuisessa punaisessa mökissä Herttoniemen siirtolapuutarhalla Helsingissä. Se se on loputon puuhamaa tässä loputtoman puuhan elämässä ja siitä juttua tässä blogissa.

2 Responses to Puutarhan kevätsiivous, ihmisen parasta aikaa!

  1. Ritva

    onhan minullakin mahdoton hinku ulko hommiin on syksyllä jääneitä siivouksia jakun niitä alan pöyhiin ette arvaa miten paljon on pelkkiä lehtokotiloita tapettavana ja pitäis kanssa katkoa marjapensaiden oksia ym muuta olen yksin hommissa kun mies sairastaa, syksyllä oli puiden kaato sitäsiivoamista on riittänyt eikä ikä saisi painaa 75 vuotta vasta että innolla kimppuun vaan

  2. Ruuhkavuositarhuri

    Hei Ritva, eikö ole kumma juttu tämä kevätsyyhy joka pakottaa möyrimään puutarhassa heti kun lumi on vähän tieltä väistynyt. Ja kyllä muuten kroppaa kolottaa kun on oikein kunnolla päässyt puutarhan kimppuun 🙂
    Ja sama juttu meillä, tuntuu, että sitä roskaa ja raivattavaa oli jäänyt syksyltä hirveitä määriä…
    Ja kylläpä vain kuulostaa tuo lehtokotilo-ongelmakin kovin tutulta…
    Mainiota pääsiäistä ja mahtavaa kevättä, tästä tämä taas lähtee!

Jätä kommentti