Viikunasatoa odotellessa

Viikuna pääsi taas talvisäilöstä kasvihuoneeseen ja on herännyt uuteen kasvukauteen vauhdilla. Reilussa parissa viikossa se on kasvattanut valtavan kokoiset lehdet kasvihuoneen lämmöstä nauttien. Talvetan tämän 3 vuotta sitten Viherpeukaloilta ostamani aitoviikunan varastossa, noin 10 asteen lämpötilassa. En tee sille talven Lue koko kirjoitus

Koristeelliset krassit

Nyt kun keli alkaa vihdoin näyttää siltä kuin toukokuussa kuuluukin, on hyvä hetki kylvää koristeellisia krasseja. Nämä puutarhan yksivuotiset kesäkukat ovat valloittavan ihania ja sopivat monenlaiseen puutarhaan. Koristekrassia löytyy sekä köynnöstävänä että pensasmaisena. Niitä voi kasvattaa ruukuissa, amppeleissa ja säleiköissä. Lue koko kirjoitus

Itse kasvatetut tomaatit maistuvat makeimmalle!

Tomaatteja on hauskaa ja helppoa kasvattaa itse. Niitä voi istuttaa monipuolisesti erilaisiin paikkoihin ja ne ovat varmasatoisia viileämpinäkin kesinä. Aurinkoisen lämpimällä paikalla viihtyvät tomaatit tuottavat satoa pitkälle syksyyn. Mikäs sen mukavampaa kuin poimia itsekasvatettuja, terveellisiä tomaatteja koko kesän! Tomaateista löytyy sopivia Lue koko kirjoitus

Puutarhamyymälässä valikoima parhaimmillaan!

Lauantaina vietettiin Viherpeukaloiden Puutarhamyymälän kesäkauden avajaisia. Keli oli mitä mainioin (aurinkoa, ei lunta) ja väkeä liikenteessä niin, että parkkipaikka pullisteli ääriään myöten. Eikä ihme. Toukokuun pähkähullun sään keskellä todellakin tarvitsee puutarhaterapiaa. Jos sormet kohmeessa kykkiminen ei innosta, on parasta suunnata Lue koko kirjoitus

Sana sammaleesta

Koska omassa puutarhassa on tällä hetkellä niinkin kauniita asioita kuvattavana kuin peurojen syömät tulppaanit, niin otetaanpa päivitys Japanin matkan innoittamana. Teemana sammal. Vielä muutama vuosi sitten minua häiritsi kovasti oman pihamme ruohikon sammaloituminen. Nykyään lähinnä häiritsee se, etten jaksa Lue koko kirjoitus

Viikunasatoa odotellessa

Viikuna pääsi taas talvisäilöstä kasvihuoneeseen ja on herännyt uuteen kasvukauteen vauhdilla. Reilussa parissa viikossa se on kasvattanut valtavan kokoiset lehdet kasvihuoneen lämmöstä nauttien.

Talvetan tämän 3 vuotta sitten Viherpeukaloilta ostamani aitoviikunan varastossa, noin 10 asteen lämpötilassa. En tee sille talven aikana mitään. Kevään tullen viikuna pääsee totuttelemaan päivänvaloon kasvihuoneeseen  ja alkaakin aina nopeasti tehdä uutta lehteä. On hauskaa, miten viikunalle ominainen lehtimuoto on nähtävissä jo heti alusta alkaen.

Tänä vuonna huomasin ilokseni myös pieniä vihreitä palleroita. Viikuna tekee hedelmää!

Hedelmien kehittymistä on erityisen mielenkiintoisesta seurata. Ei tästä sadosta nyt vielä hedelmäsalaattia valmisteta, mutta jospa edes viikunanpuolikas jokaiselle perheenjäsenelle.

Aitoviikuna pudottaa lehtensä talveksi, joten se ei vaadi valoisaa talvetuspaikkaa. Oksien paras leikkuuajankohta on keväällä, mutta olen itse joutunut saksimaan viikunaa välillä myös syksyllä, jotta olen saanut se mahtumaan talvisäilöönsä. Näyttää olevan varsin sitkeä kaveri, joka ei vähästä hätkähdä.

Toivottavasti ihanat pallerot ehtivät kypsyä tämän kesän aikana. Viikunan hedelmiä ei kannata irrottaa puusta raakana, sillä ne eivät jälkikypsy huoneenlämmössä kuten vaikkapa tomaatit.

Lämmintä kesää odotellessa siis!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Koristeelliset krassit

Nyt kun keli alkaa vihdoin näyttää siltä kuin toukokuussa kuuluukin, on hyvä hetki kylvää koristeellisia krasseja. Nämä puutarhan yksivuotiset kesäkukat ovat valloittavan ihania ja sopivat monenlaiseen puutarhaan.

Koristekrassia löytyy sekä köynnöstävänä että pensasmaisena. Niitä voi kasvattaa ruukuissa, amppeleissa ja säleiköissä. Erityisen hauska krassi on vaikkapa ison kiven juurella.

Krassia voi esikasvattaa tai kylvää suoraan kasvupaikalle. Koristekrassi viihtyy köyhähkössä maassa, sillä liian ravinteikas kasvualusta saa kasvin tuottamaan lehtiä kukkien sijaan. Itse pidän erityisesti krassin raikkaista ja kauniista lehdistä, joten olen kasvattanut koristekrassia sekä laihassa maassa että lannoitetussa kesäkukkamullassa. Molempi parempi.

Krassi pitää säännöllisestä kastelusta. Se on nopeakasvuinen ja suotuisissa kasvuoloissa koristekrassi kukkii runsaasti.

Nykyään krasseja on saatavilla monen värisinä. Yleisimmin sitä näkee oranssin, keltaisen ja punaisen sävyissä. Mutta krassia löytyy myös herkkänä vaaleakukkaisena tai erikoisen roosan värisiniä, kuten tämä köynnöskrassi ’Purple Emperor’

Krassit kukat ja lehdet ovat syötäviä. Ne koristavat niin kesäistä juhlapöytää, salaatteja kuin juhlaruokiakin.

Krassin siemeniä kannattaa liottaa noin vuorokausi ennen kylvöä. Minulla odottaa juuri vesilasissa isoköynnöskrassi ’Out of Africa’ -siemenet. Tämän lajikkeen lehdistä pitäisi tulla vaaleanvihreitä ja valkojuovikkaita. ’Black Velvet’ lajikkeen kukat ovat puolestaan tummanpuhuvia ja suorastaan samettisen näköisiä. Jään innolla odottamaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Itse kasvatetut tomaatit maistuvat makeimmalle!

Tomaatteja on hauskaa ja helppoa kasvattaa itse. Niitä voi istuttaa monipuolisesti erilaisiin paikkoihin ja ne ovat varmasatoisia viileämpinäkin kesinä. Aurinkoisen lämpimällä paikalla viihtyvät tomaatit tuottavat satoa pitkälle syksyyn. Mikäs sen mukavampaa kuin poimia itsekasvatettuja, terveellisiä tomaatteja koko kesän!

Tomaateista löytyy sopivia lajikkeita kasvihuoneeseen, parvekkeelle ja terassille sekä aurinkoisille seinustoille. Pitkäversoiset ja erittäin satoisat amppelitomaatit ovat parhaimmillaan juuri amppeleissa, makeat ja matalat parveketomaatit sopivat kaikenlaisiin ruukkuihin ja parvekelaatikoihin. Korkeammat pensastomaatit ovat tiiviskasvuisia ja monikäyttöisiä. Tomaattilannoitteet takaavat runsaan ja herkullisen sadon ja ne sopivat myös muille vihanneksille.

Näistä tomaateista tykkäävät myös perheen pienimmät 🙂

Kirjoittanut Viherpeukalot Jätä kommentti

Puutarhamyymälässä valikoima parhaimmillaan!

Lauantaina vietettiin Viherpeukaloiden Puutarhamyymälän kesäkauden avajaisia. Keli oli mitä mainioin (aurinkoa, ei lunta) ja väkeä liikenteessä niin, että parkkipaikka pullisteli ääriään myöten. Eikä ihme.

Toukokuun pähkähullun sään keskellä todellakin tarvitsee puutarhaterapiaa. Jos sormet kohmeessa kykkiminen ei innosta, on parasta suunnata kasvihuoneiden lämpöön. Siellä ei käy tuuli, ei tuisku. Mieli yhdistää toukokuun heleään keväänvihreään ja hedelmäpuiden kukintaan. Onneksi niitäkin löytyi, kuten nämä kasvihuoneen lämmöstä nautiskelevat ’Varjomorelli’ kirsikat.

Minä ihastuin näihin v a l t a v a n  kokoisiin hortensia-amppeleleihin.

Vertailun vuoksi kuvassa naisten 38 koon tennarit. Tällainen jättiläinen on saatava! (Vink vink äitienpäivälahjaa mietiskelevälle perheelle…)

Lapset puolestaan liimautuivat lihansyöjäkasvien kylkeen. Tosin nuoremmalle piti vakuutella, että vieressä seisominen on ihan turvallista. Ovat nämä kyllä veikeän näköisiä, nimestään huolimatta!

Puutarhamyymälässä oli myös pöytä täynnä banaaneja. Tämä rivakasti kasvava viherkasvi tuo ripauksen eksotiikkaa kotiin tai puutarhaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Omasta banaaniviljelykokemuksestani voit lukea täältä

Myös hyötypuolen pöydät notkuivat: oli maissia, yrttejä, tomaatteja, chilejä… Sormia syyhyttää ja kasvihuone odottaa jo uusia asukkaita.

Puutarhamyymälän väriloisto saa väkisinkin hyvälle tuulelle. Kesälevisiat, bougainvilleat ja campanulat piristävät päivää ja vievät ajatukset kesähelteisiin.

Puutarhamyymälän ulkotiloja on uudistettu ja nyt myös leikkipaikka on jälleen täällä.

”Gardening is cheaper than therapy and you get tomatoes.”

En nyt siitä halvasta tiedä, mutta ihanaa terapiaa se ainakin on!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Sana sammaleesta

Pieni puro ja sammalta, aurinkoa ja varjoa. Tässä pienessä puutarhassa Iton kaupungissa sijainneessa ryokanissa kaikki rakentui puron ympärille. Ei tokikaan erityisen originelli idea japanilaiselle puutarhalle, mutta tämä(kin) puutarha kuvasti mielestäni hyvin sitä, miten pieneen tilaan saadaan luotua hyvin harmoninen ja vaihtelevan näköinen puutarha. Ajattelin tätä kyseistä puutarhaa esitellä vielä toisen blogauksen verran vähän myöhemmin.

Koska omassa puutarhassa on tällä hetkellä niinkin kauniita asioita kuvattavana kuin peurojen syömät tulppaanit, niin otetaanpa päivitys Japanin matkan innoittamana. Teemana sammal. Vielä muutama vuosi sitten minua häiritsi kovasti oman pihamme ruohikon sammaloituminen. Nykyään lähinnä häiritsee se, etten jaksa keksiä keinoja siihen, miten saisimme sammaloitumisen näyttämään suunnitellummalta. Älkää nyt tokikaan kuvitelko, että olisimme jotenkin systemaattisesti tehneet sammaloitumiselle jotain, ei kyllä se on se aktiivinen tekemättäjättäminen ollut tässä kohtaa avain onnistuneeseen sammaleen lisääntymiseen, muttamutta haluaisin nimenomaan, että tuo sammaloituminen olisi jotenkin ”japanilaisen huoliteltua” sammaloitumista. Japanilaisten puutarhojen sammaleet nimittäin ovat aina upeita. Reheviä, tuuheita, roskattomia, sanalla sanoen, huoliteltujen näköisiä.

Eikö olekin kaunista?

Olen huolestuttavan paljon käyttänyt aivokapasiteettiani viime aikoina siihen, että mietin tätä ongelmaa: särmä sammal. Ai-van. Olen samaa mieltä. Sammalta taitaa olla lähinnä korvieni välissä. Mutta särmä sammal on upean näköistä, eikä vähimmässäkään määrin näytä unohduksen aikaansaannokselta.

Olen lueskellut, vaikka en todellakaan mikään puutarhaguru tai trendinenä näissä asioissa ole, että myös täällä kotimaassamme on viime vuosina alettu ymmärtää sammaleen päälle. Ainakin tuntuu, että aika monesta eri paikasta alkaa jo löytää ohjeita esim. piimä & sammalseoksen tekemiseen, jolla omaankin puutarhaan voi loihtia nopeahkosti hyvät sammaleet (en ole vielä kokeillut, suunnittellut toki olen jo monesti, kuten kuvaan kuuluu…) Olemmeko mekin hiljalleen oppimassa siihen, että esimerkiksi puutarhan ja metsän raja onkin hitaasti liukuva, eikä tarkkarajainen? Ja että tuota ”rajojen häivytystä” tehdessä esimerkiksi sammal onkin aivan upea materiaali.

Oksalla ylimmällä.

Itse havahduin isolti tähän vuosi sitten keväällä kun teimme äitienpäivän aikaan matkan Kiotoon ja tutustuimme, kuten Kiotossa kerta kaikkiaan kuuluu tehdä, temppeleihin ja niiden aivan upeisiin puutarhoihin. Erityisesti hopeisen temppelin puutarha teki minuun todella syvän vaikutuksen. Puutarha muuttui hiljalleen vuoren rinnettä pitkin kiivetessään yhä vain metsämäisemmäksi ja sulautui näin ympäröivään luontoon sellaisella viehättävällä tavalla, että vieläkin meinaan herkistyä. Alla olevassa kuvassa näkyy temppelin ”alapihalla” ollut lampi, vierestä löytyi myös muita japanilaispuutarhoille tyypillisiä elementtejä, mutta minusta tämän puutarhan hienous piilikin siinä miten kauniisti siirryttiin kukkaistutuksista ja lammesta kohti metsämaisemaa. Jälleen kerran kuvat ovat vain kömpelöitä yrityksiä taltioida jotain mikä oli silmille karkkia.

Sammalherätys on siis Kioton peruja. Tietysti näitä temppeleiden puutarhoja hoidetaan äärettömän pieteetillä otteella, että siinä mielessä en ihmettele, että meidän puutarhan sammalesitys on ”hiukan” vaatimattomampi kuin tämä esikuvansa… Onpahan mitä tavoitella…

Ja mikäs se oli se tilanne olikaan vappuna siellä omassa puutarhassa? Niiiin. Jos nyt hakemalla haetaan hyviä puolia, niin ainakin ne peurojen järsimät tulppaaniennysät peittyivät kyllä hyvin tämän valkoisen tavaran alle…

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Viehkeät violat, eli orvokkiaika on vihdoin täällä!

Ihana orvokkiaika, se on vihdoin täällä! Jospa kovemmat yöpakkaset ja lumisateet olisivat tältä erää käsitelty, vaikka tokihan orvokki kestää myös pientä pakkasta.

Itse en vielä huhtikuun puolella uskaltanut orvokkeja ikkunalle istutella. Ne saivat paistatella päivää kesähuoneen suojissa.

Orvokit ovat siitä ihania, että niitä löytyy ihan kaikissa mahdollisissa väreissä. On hempeästä värikkääseen, vaaleansinisestä mustaan. Ne ovat myös mahdottoman sitkeitä kukkijoita ja sopivat monenlaiseen istutukseen monenlaisen kasvin kaveriksi.

Orvokit toimivat tunnetusti hyvin suuremmissa ryhmissä.

Mutta ne ovat varsin viehkoja myös yksittäin.

Tai yksittäin ryhmässä, kuten tässä ovenpielihyllykössä. Ulko-oven vieressä oleva orvokkihyllykkö ilahduttaa joka kerta kotiin saapujaa. Toki pikkuruukuissa olevat orvokit vaativat tiheämpää kastelua kuin kookkaampi istutus.

Orvokeista kannattaa poistaa kuihtuneet kukat sitä mukaan kun niitä huomaa. Siementen kypsyttäminen vie turhaa kukkivan kasvin energiaa. Auringon porottaessa voi oikein kuulla, miten kypsästä siemenkodasta rapisee siemeniä sinne tänne. Loppukesästä ahkeraa kukkijaa voikin tavata yllättävistä paikoista, kuten kukkaruukkujen vierestä kivikosta.

Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kesäkauden avajaisia vietetään lauantaina 6.5.2017. Ostoslista alkaa olla jo valmiina, orvokit listan ylimmäisenä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kevätmessut ja uusia taimia

Parin viikon takaisilta Helsingin messukeskuksessa pidetyiltä kevätmessuilta tarttui mukaan pari uutta chilin taimea. Iloksemme hallista löytyi myös Suomen Chiliyhdistyksen  myyntipiste. Heillä oli myynnissä erilaisia chilikastikkeita, taimia ja siemeniä.  Jostakin syystä tulisimpien chililajikkeiden taimet innostivat eniten ja lopulta messuilta kotiutui Naga Morich ja Orange Habanero.

Taimitarjontaa

 

Uudet tulokkaat Naga ja Habanero, taustalla Piriz ja Jalapa tekevät vahvaa nousua (tulispa nopeemmin).

Naga Morich:

Yksi maailman tulisimmista chililajikkeista, joka on helppo kasvatettava. Kypsä hedelmä on punainen, suippo ja kurttuinen. Tulisuudesta huolimatta maku on kuitenkin hedelmäinen. Lajike on lähtöisin Bangladeshista.

Orange Habanero:

Karibian alueelta kotoisin oleva Havanna paprikaksikin kutsuttu erittäin tulinen chililajike. Hedelmä kypsyy oranssiksi, pyöreähköksi, suippopäiseksi ja pinnaltaan lommoiseksi. Maku on trooppisen hedelmäinen ja polttava.

 

Muuten chilinkasvattajan kevät etenee valon lisääntymistä ihaillen, parveketta siivoillen ja ruukkuja pesten.

Pian taimet siirretään isompiin astioihin, me käytetään 30 senttisiä Pauliina altakasteluruukkuja. Ensi kertaan!

Kirjoittanut Chilijutunjuuri Jätä kommentti

Peruna – Etumatkaa esikasvattamalla

Joko olet kokeillut perunan esikasvatusta? Esikasvattamalla perunat voit saada satoa 2-3 viikkoa aikaisemmin. Joten ei muuta kuin hommiin ja juhannuspottuja kasvattamaan!

Perunan esikasvatukseen on olemassa ihan varta vasten suunniteltuja kasvatussettejä. Istutusastiaksi käy yhtä hyvin maito- tai mehutölkki tai vaikka vanha kukkaruukku, kunhan multatilaa on riittävästi.

Täytä istutusastia mullalla noin puoleen väliin ja kastele multa hyvin. Painele siemenperunat tukevasti multaan, idut ylöspäin. Ja muista, että vaikka vihertynyt peruna ei ole kelvollinen syötäväksi, niin siemenperunaksi se sopii loistavasti!

Siirrä esikasvatettavat siemenperunat valoisaan paikkaan, noin 15 asteen lämpötilaan. Esikasvata perunoita 2-4 viikkoa. Kastele tarvittaessa, mutta ei liikaa, jotta peruna ei ala homehtua.

Esikasvatuksen aikana perunoihin kasvaa vahvat naatit ja hyvä juuristo. Itse karaisen näitä esikasvatettavia perunoita ennen istutusta eli totutan niitä ulkoilmaan vähitellen.

Kun maa on kuivunut muokkauskuntoon (yleensä toukokuussa), päästään perunan istutukseen. Muista kuitenkin, että peruna on hallanarka, eli levitä suojaava harso perunoiden päälle kevään ja alkukesän hallaöitä vastaan.

Kaiva perunapenkkiin kuoppa istutettavalle perunalle. Istuta esikasvatetut perunat niin, että vain vihreät lehdet jäävät mullan päälle. Kuvassa takana oleva peruna odottaa siis vielä multalisäystä.

Ja sitten vain juhannuspottuja odottelemaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kirsikankukkien aikaan

Vaaleanpunaisia kukkia joka paikassa. Joka paikassa. Metroaseman kupeessa, monikaistaisen autoväylän yli kurkottaen. Leikkipuiston ympärillä. Joen rannalla, pihoilla, hautausmailla ja tietenkin puistoissa. Kirsikankukkien aika Tokiossa on maaginen. Ei kuvat tee tälle hennon vaaleanpunaiselle loistolle oikeutta. Minusta tuntuu kuin koko kaupunki olisi vaaleanpunaisessa udussa. Elämäkin vaikuttaa jotenkin hattaraisemmalta näiden parin vaaleanpunaisen viikon aikana.

Shinjuku Gyoen puiston iso kenttä on mainio paikka eväsretkelle. Lapsilla on tilaa juosta ja elo on lokoisaa.

Tulimme pääsiäislomalle Tokioon tällä kuluvalla viikolla. Paras ja juhlavin kukinta asianmukaisine katujuhlineen oli viime viikolla, joten parhaat päivät jäi tänä vuonna kokematta. Mutta, ehei, en valita, puut ovat edelleen loistokkaita, toki hiipumaan päin, mutta upeita!

Olin jo etukäteen taas aivan täpinöissäni kirsikankukista. Aloin myös jo suunnitella omaa kirsikkapuutarhaa ja kyselin Viherpeukaloiden ammattilaisiltakin jo apuja, että millä lajikkeilla sitä oikein saisi venytettyä oman -tulevaisuuden- puutarhansa kukinta-aikaa oikein maksimiinsa… Touhusin jo, että jos aikaisia lajikkeita ja myöhäisiä yhdistelisi (nokkelasti, kato), mutta hiukan minun maalailujani toppuuttelivat osaavammat, että Suomessa(kin) tapaavat kirsikkapuut kukkia samanaikaisesti, joskin vasta kesäkuussa. Ja totta, näinhän se meni meilläkin kun oikein aloin muistiani kaivella. Ainoa kirsikkapuumme kukki viime kesäkuussa aivan upeasti -ja niin teki samaan aikaan naapureidenkin puut.

Aivan yhtä upeasti ei meillä sitten käynytkään sadon kanssa. Yksi sana: rastaat. Rastaiden takia voisin harkita Viherpeukaloiden vinkkaamaa lajiketta, Schalininkirsikkaa joka ei tuota marjoja ja kukkii hiukan pidempään kuin muut lajikkeet… Voisin myös kuvitella, että kyseinen lajike olisi oivallinen vaikka pihateiden varsille ja sellaisiin paikkoihin joista satoa on vaikea poimia tai suojata, mutta silmä kaipaisi keväällä karkkia.

Esimerkiksi meidän (tällä hetkellä ainoa) puumme on jotenkin hirveän hankalasti alapihalla kompostien vieressä ja raja-aidan takana uhitteleva jättimäinen koivu ja kohtuullisen jättimäinen terijoen salava ovat vieläpä saaneet puuparkamme kasvamaan ihan vinoon. Puumme on varsin isokokoinen ja sen suojaaminen linnuilta on lähinnä naurattanut meitä – ja jäänyt ei-edes-yritetä-asteelle. Puun arvo on siis se kukinnassa. Ja siinä työssään se on kyllä meidät palkinnut. Mutta kavereita hälle, ei hassumpi ajatus… Laitetaas taas TO DO-listalle…

Pellavapäät sulattavat jet lagia.

Keskiviikon vietimme eväsretkellä Shinjuku Gyoen puistossa, joka on valtava ja tavattoman suosittu puisto viettää aikaa. Sisäänpääsymaksu on noin pari euroa ja sillä voit sitten maleksia pitkin kauniisti hoidettua puistoa koko päivän. Viime keväänä kun asuimme täällä Tokiossa aivan lähellä puiston yhtä porttia, tuli puistossa oltua todella paljon. Jos olin kirjoittamassa viereisessä kirjastossa enkä yliopistolla, kävin usein syömässä lounasevääni yhdessä tietyssä kohdassa josta oli kiva tarkkailla lampea ja sen ympärillä koko ajan muuttuvaa kasvustoa. Mies puolestaan tuli usein lasten kanssa puistoon ihan vaan oleilemaan päiväsaikaan. Nyt tänä keskiviikkona seuranamme oli japanilainen ystävä kolmen lapsensa kanssa. Oli ihanaa vain olla, jutella ja ihastella talvesta herännyttä puistoa. Ja kuvata kirsikankukkia! Lapset juoksivat, touhusivat ja kaivelivat toukkia. Koko meidän perhe sulatteli jet lagia kevätauringossa. Lomarauhaa parhaimmillaan.

Nyt tänään, pitkänä perjantaina, meillä onkin koko urospuolisen pesueen läpi pyyhältänyt epäilemättä ihan kotosuomesta mukana kannettu vatsatauti. Tätähän tämä lapsiperhereissaaminen on, välillä vähän roiskuu! Nyt enää jännitän, että kuinka meikämuorin tässä käy…. Osuuko jackpot, vai selviänkö vain muiden sotkujen siivoamisella… Kyllä on elämäni jännittävää. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Tokio kuittaa ja toivottaa mahtavaa pääsiäistä!

Puut alkavat jo tiputella kukintoja. Sekin on upean näköistä kun tuuli tarttuu oikein kunnolla puuhun ja huomaa seisovansa keskellä kirsikankukkasadetta.

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Kuvankaunis narsissi

Hauskaa pääsiäistä kaikille!

Keltaiset narsissit ovat tärkeä osa pääsiäisen viettoa ympäri Suomea. Narsissi ei kuitenkaan ole alkuperäinen pääsiäiskukka, vaan sitä ennen käytössä oli Välimeren itäosista kotoisin oleva valkoinen madonnanlilja, Lilium candidum. Madonnanlilja symboloi puhtautta ja neitsyt Mariaa. Narsissin kukinta osuu Pohjois-Euroopassa paremmin pääsiäiselle, ja sen vuoksi Narsissi on vakiinnuttanut paikkansa käytetyimpänä pääsiäiskukkana.

Kuvankaunis narsissi

Pirteän värinen kevätkaunistus on saanut nimensä usein niin traagisesta kreikkalaisesta mytologiasta, jossa Narkissoksen kuolemaa ymmärtäneet ja säälineet henkivallat muuttivat hänet keltavalkoiseksi kukaksi (Narcissus poeticus). Kuvankauniin Narkissoksen tarusta on useampia versioita, joissa onneton rakkaus näyttelee pääosaa. Ei ihme, että elämän kauniimpia sävyjä edustavat henkivallat päättivät luoda onnettoman tilalle onnellista! Pääsiäisiloa! 😊

Narcissus

Kirjoittanut Viherpeukalot Jätä kommentti
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 24 25   Seuraava »