Joulukukkailoa

Kukat ovat aika lailla varma kylävieminen, ja näin joulun aikaan löytyy valtavasti kauniita asetelmia. Itse rakastan yli kaiken hyasintin tuoksua. Ylväs amaryllis taas on aina yhtä upea. Tänä vuonna olen kuitenkin erityisen tykästynyt jouluisiin viherkasviasetelmiin. Kyllähän se vaan niin on, Lue koko kirjoitus

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Viime päivät ovat olleet täynnä Suomen syntymäpäiväjuhlintaa niin kouluissa, kerhoissa, työpaikoilla kuin erilaisissa yhteisöissäkin. Konsertit, tanssiaiset, valtakunnnaliset kahvitteluhetket, yhteislaulut, seppeleenlaskut ja teematapahtumat arvokkaista iloisiin ovat saaneet koko kansan liikkeelle. On ollut huikeaa nähdä, miten innostuneisuus on tarttunut vauvasta vaariin, Lue koko kirjoitus

Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Joulukukkailoa

Kukat ovat aika lailla varma kylävieminen, ja näin joulun aikaan löytyy valtavasti kauniita asetelmia. Itse rakastan yli kaiken hyasintin tuoksua. Ylväs amaryllis taas on aina yhtä upea. Tänä vuonna olen kuitenkin erityisen tykästynyt jouluisiin viherkasviasetelmiin.

Kyllähän se vaan niin on, että moni joulukukka alkaa vähän tökkiä tammikuun puolella. Erilaisista huonekasviasetelmista riittää iloa myös joulun jälkeen.

Ensin voi irrotella jouluiset koristeet ja nauhat, sitten vaihtoon saattaa lähteä ruukku. Kun istuttaa kaikki kasvit uudestaan omiin astioihinsa, niin kotiin saa jo pienen viherpisteen. Tilavaan ruukkuun ja tuoreeseen multaan päästyään asetelman kasvit ponkaisevat vauhdilla kasvuun.

Viherpeukaloiden valikoimasta löytyy asetelmia jokaiseen tyyliin. On perinteistä joulunpunaista, huurrettua valkoista ja tyylikkään vihertävää.

Kun tilaat joulukukka-asetelmat 19.12. tiistaiaamuun klo 10 mennessä, ehdit saamaan ne kaunistamaan kotia tai toimitettuna lahjansaajalle jouluksi. Löydät kaikki Viherpeukaloiden jouluiset kukka-asetelmat täältä.

Kukkien lisäksi myös erilaiset havukasvit kuuluvat olennaisena osana jouluun. Kaunis, pyramidimainen kartiovalkokuusi sopii niin ulko-oven pieleen, parvekkeelle kuin pieneksi joulupuuksi sisätiloihin. Sisätiloissa kartiovalkokuusi vaatii säännöllisen kastelun, sillä se ei siedä kuivumista.

Kartiovalkokuusen löydät tästä linkistä.

Marian hyötytarha toivottelee teille oikein ihanaa joulun odotusta ja mukavaa loppuvuotta.

Tavataan taas tammikuussa!

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Viime päivät ovat olleet täynnä Suomen syntymäpäiväjuhlintaa niin kouluissa, kerhoissa, työpaikoilla kuin erilaisissa yhteisöissäkin. Konsertit, tanssiaiset, valtakunnnaliset kahvitteluhetket, yhteislaulut, seppeleenlaskut ja teematapahtumat arvokkaista iloisiin ovat saaneet koko kansan liikkeelle. On ollut huikeaa nähdä, miten innostuneisuus on tarttunut vauvasta vaariin, keskellä pimeintä vuodenaikaa.

Myös meillä on juhlittu ja juhlitaan satavuotiasta Suomea. Kotona kesähuone sai merkkipäivän kunniaksi asiaankuuluvan juhla-asun.

Mökin metsästä haettu kuusi koristeltiin perinteisellä lippunauhalla ja muutamalla aidolla kuusenkynttilällä. Seinällä olevat simppelit eukalyptus-kranssit tuoksuvat ihanan raikkaalle.

Ikkunalaudalla ilostuttavat punamarjaiset ilexian oksat, jotka tuovat samalla mukanaan ripauksen joulua.

Joulun tulon myötä kesähuone saa ikkunoilleen myös perinteiset kyntteliköt, jotka loistavat lämpöä pimeisiin iltoihin. Kuusenhavuista tehty tähti on jokavuotinen perinne.

Suomen juhlavuoden teema on yksinkertainen ja ytimekäs Yhdessä. Se on monessa kohtaa tänä vuonna muuttunut pelkästä kauniista ja lämpöisestä sanasta konkreettiseksi tekemiseksi. Toivotaan, että teema jatkuu innostuksena yhteiseen tekemiseen ainakin seuraavat sata vuotta!

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja paljon onnea satavuotiaalle Suomelle!

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten.

Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät tähän mainiosti.

Sidoin käärepaperit kasvin ympärille rouhealla narulla. Itseltäni löytyy aina useampi rulla juuttinarua, sillä käytän sitä sekä puutarhassa, askarteluun että paketointiin. Todellinen monitoimituote siis.

Lopuksi kiinnitin naruihin pienillä tervehdyksillä varustetut manilakortit. Näitä yksinkertaisen kauniita kortteja löytyy askartelu- ja kirjakaupoista.

Juhlan aikana mehikasvit toimivat juhlapöydän koristeina. Vihreä-ruskea väritys sopi juhlan teemaan ja kasvikoristeet olivat riittävän matalia istumapöytään käytettäviksi. Vieraiden lähtiessa jokainen sai valita mieleisensä kasvin mukaan.

Nimen korttiin lisäämällä nämä olisivat toimineet myös mainioina paikkakortteina, jos kyseessä olisi ollut plaseerattu juhla.

Nyt kun  joulun juhla- ja kyläilykausi lähestyy, on taas aika muistaa kerhotätejä, opettajia, naapuria. Pienet kasvilahjat ovat mukava ja edullinen tapa kiittää kuluneesta vuodesta. Hyasintit ovat tietenkin ikiklassikko, mutta erilaiset trendikkäät mehikasvit sopivat myös monen tuoksuherkän lahjansaajan ikkunalaudalle.

Plussana vielä helppohoitoisuus, mehikasvit ovat todellisia laiskan kastelijan ystäviä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään tyytyväisiä, mutta sisätiloissa lankaköynnökset ovat vaativia primadonnia, jotka tiputtavat helposti lehtensä?

Terhakka isomaksaruoho oli sekin kuin syyskuussa.

Kauempaa tarkasteltuna toki näkyi jäänteitä lumesta. Olimme syyslomaviikon reissussa enkä tiedä, kuinka paksu lumivaippa tänne ehti sillä aikaa sataa, sillä palasimme keskelle vesiloskaa. Kasvulaatikon etureunassa näkyvä sitruunatimjami on muuten yksi sitkeimmistä keittiöpuutarhan kasveista. Se talvehtii ainakin itselläni tavallista timjamia huomattavasti paremmin. Yrttiä voi kaivella käyttöön vaikka lumen alta ja keväällä se tokenee melko aikaisin.

Lehtikaalit eivät kavahda lunta ja pakkasta. Päinvastoin, pieni pakkasen puraisu vain parantaa lehtikaalin makua. Mustakaali ’Black Magic’ on ollut tämän vuoden uusia tuttavuuksia. Kaunis ja koristeellinen, ja muistuttaa hauskasti palmun latvusta

Syyslomalle suunnatessamme puutarhassa oli aurinkoinen ja lämmin lokakuinen päivä. Elättelin vielä toiveita latva-artisokkien kypsymisestä. Vaan nyt nämä pääsivät suoraan kompostiin, latva-artisokka nimittäin ottaa heti nokkiinsa hallasta, lumikerroksesta puhumattakaan!

Onneksi porkkanat ja punajuuret ovat sitkeämpää tekoa. Marraskuun alun kunniaksi nostin loputkin sadosta, ihan kelpo yksilöitä sieltä vielä löytyi. Tarkoitus oli kyllä tehdä kaikki syystyöt ajallaan, mutta ne kiireet, ne kiireet…

Salaatti- ja kesäkurpitsalaatikot sentään pääsivät lepoon hyvissä ajoin ja uinuvat jo kohmeisen pinnan alla. Säleikköilliviini oli reissun aikana pudottanut värikkään syysasunsa, joten seuraavaksi sitten haravan varteen.

Syreenit ja luumupuu viheriöivät näin komeasti marraskuun ensimmäisenä päivänä. Vaan eiköhän tuo heti perässä tullut kipakka pakkanen saa lehdet tippumaan. Toivottavasti leutoja päiviä tulee vielä, jotta paksuimman lehtimassan ehtii haravoida pois. Kohmeista nurmea on tympeää tökkiä, mutta liian paksu lehtikerros ei sekään ole nurmen talvehtimiselle hyväksi.

Kaunis marraskuun aloitus meni perennapenkkejä siistiessä. Kaikkea en sentään kompostiin rahdannut, esimerkiksi varjoliljan veistokselliset siemenkodat ovat mitä kauneimpia talventörröttäjiä.

On se kumma, miten lumi ja pakkanen pääsevät joka vuosi yllättämään. Tässä kohtaa kuuluu tietenkin sanoa, että ensi vuonna teen kyllä kaiken valmiiksi hyvissä ajoin..!

Oikein mukavaa marraskuuta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla.

Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta kaivelen sipuleita maahan viimeisenä mahdollisena hetkenä. Joskus kohmeista maata lapiolla pehmentäen, joskus lumipeitteen alle. Joka vuosi sipulit ovat kuitenkin kukkineet.

En varsinaisesti suosittele istuttamista lumisateessa. Näpit tahtovat jäätyä ja varusteena on usein otsalamppu. Tänä vuonna asettelin sipulit nätisti esille, jotta muistaisin myös istuttaa ne hyvissä ajoin. Usein siirrän puuhaa kun tiedän, ettei aika riitä koko satsin maahan upottamiseen. Nyt olen yrittänyt tehdä hommaa erissä, sipuliastia kerrallaan.

Periaatteessa kukkasipuleita voi istuttaa niin kauan kuin maa on sulana, mutta yleisohjeena sanottakoon, että mitä pienempi sipuli, sen aikaisemmin se tulisi istuttaa. Ja mitä paremmin sipulit ehtivät juurtua, sen varmemmin ne lähtevät kasvuun keväällä.

Eri aikaan kukkivia, eri korkuisia, eri mallisia ja erivärisiä sipulikukkia on lukematon määrä. Tarkkasilmäinen miettii värisävyt, kasvukorkeudet ja kukinta-ajat ennen istuttamista, boheemimpi puutarhuri heittää sipulit rennosti penkkiin ja istuttaa ne sinne minne sipuli laskeutuu.

Sipulin oikea istutussyvyys on kolme kertaa sipulin koko. Eli isommat sipulit syvemmälle ja pienemmät lähemmäs mullan pintaa. Jos maa on kovin kuiva, muista kastella istutusta. Tänä vuonna tuo huoli näyttää tosin olevan turha.

Normitalvena löydän vielä pari alennusmyynneistä ostettua ja varaston perälle unohtunutta sipulipussia tammikuussa. Silloin olen istuttanut sipulit ruukkuun ja nostanut ruukun lämpimään varastoon. Hukkaan eivät nekään ostokset ole siis menneet. Eikös se Audrey Hepburnilta lainattu sanonta kuulu: ”To plant a garden is to believe in tomorrow”. Sama koskee tietenkin kukkasipuleita. Kevättä kohti siis!

Ps. Viherpeukaloiden puutarhamyymälä Valkealassa on auki 20.10.2017 asti ja verkkokaupassa on juuri meneillään Villit Viikot Vielä siis ehtii sipuliostoksille!

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Syksyn väripilkut – syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla.

Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä lyhytikäisinä, vähän ehkä tylsinä, jotenkin kuivakukkamaisina. Toisin sanoen niin 80-lukulaisina. Vaan nytpä joudun taas pyörtämään ajatukseni. Onhan tämä nyt ihan tavattoman kaunis! Lisäksi syysasterin sanotaan kestävän jopa pientä pakkasta. Siitä minulla ei vielä ole kokemusta, kiitos kapeakatseisuuteni. Mutta tuokin selvinnee tämän syksyn aikana.

Syysasterista, niin kuin muistakin syyskukista kannattaa nyppiä lakastuneet kukat pois. Syyskosteassa kelissä riittää maltillinen kastelu. Asterit eivät saa kuivahtaa, mutta eivät myöskään lillua vedessä. Asterit viihtyvät parhaiten valoisassa tai puolivarjoisassa paikassa.

Meidän pihassamme ruska on tänä vuonna kovin maltillinen. Syysasterit tuovat täyteläistä väriä ja iloa muuten melko tasaväriseen maisemaan. Ne ovat kauniita ihan omana ryhmänään, mutta sopivat hyvin syysistutuksiin esimerkiksi koristekaalin, hopealehden- tai langan tai vaikka callunoiden kaveriksi.

Syysasterit pysyvät kauniina pidempään, jos pidät istutusta katoksen alla esimerkiksi terassilla tai parvekkeella. Avotaivaan alla syksyn rankkasateet niskassaan mikä tahansa kasvi ottaa nokkiinsa.

Laiskana tein syksyisen pikaistutuksen: sopivan mallinen kori, ruukut koriin ja ruukkujen muovireunat piiloon tuollaisella koristesisalilla. Nopeaa ja nättiä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää yhä sekä kasvihuoneessa että viljelylaatikoissa.

Pensasmustikka ’North Blue’ on tarjonnut tänä vuonna poikkeuksellisen muhkeita marjoja. Satoa saadaan pitkään, sillä mustikat kypsyvät erissä.

Karhunvadelma ’Sonja’ teki tänä vuonna ensimmäisen sadon. Marjat ovat tavattoman kauniita ja käyvät täydellisesti leivonnaisten koristeluun. Niistä tekee myös makoisat marjapiirakat, smoothiesit ja hillot. Karhunvadelma olisi kuulemma mainio marja myös liköörin valmistukseen.

Perunasato on nyt nostettu ja kausi näyttää olleen perunoille suosiollinen. Tässä laatikossa on oma suosikkini, monikäyttöinen vaalea ’Lady Balfour’ sekä hauska violetti ’Shetland Black’. Sen vaaleaa maltoa kiertää violetti raita. Lisäksi perunapenkissä kasvoi tänä vuonna maukasta  ’Puikulaa’ ja uutta ’Jussi’-varhaisperunaa.

Tomaateista odotin eniten tämän ’Olivade’-lajikkeen kypsymistä. Olin nimittäin katsonut siemenpussin tiedot vähän hutaisten ja kuvan perusteella luulin ensin kasvattavani sellaisia pikkuisia luumutomaatteja. Mutta näistä kehkytyikin isoja ja ruokaisia, ja kaksi taimea ovat antaneet hyvän sadon. Muutama vihreä tomaatti odottelee vielä kypsymistä kasvihuoneessa.

Varaston seinustalla kypsyvä violetti ’Indigo Rose’ ja vihreämaltoinen ’Green Zebra’ muodostavat hauskan väriparin.

Alla olevan syysomenan lajike on valitettavasti tuntematon, muuten suosittelisin tätä omenaleivonnaisfaneille. Omenat ovat suuria ja juuri oikealla tavalla kirpsakoita. Lisäksi maku jalostuu kypsennyksen myötä täydelliseksi. Mukaan ripaus kanelia, niin ollaan jo omenataivaassa!

Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia myös latva-artisokka on ehtinyt tehdä satoa. Nämä ovat ehdottomasti puutarhan komistuksia. Kesäisellä Englannin reissulla kiinnitin huomiota, että näitä kasvatettiin hyvin usein kartanopuutarhojen perennapenkeissä. Latva-artisokat tuovatkin näyttävyyttä ja korkeutta mihin tahansa istutukseen.

Täällä sadonkorjuu on siis vielä kesken, toiveena on lempeitä syyssäitä pitkälle lokakuuhun.

Satorikasta syksyä siis!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Elämämme kallein heräteostos

Huikean aurinkoinen ja lämmin syyskuun viikonloppu muistutti minulle mieleen oman puutarhamme tarinan siitä kuinka se päätyi meille. Päätimme nimittäin ostaa mökkimme puutarhoineen yhtenä lämpimänä elokuun iltana kahdeksan vuotta sitten. Viaton pyörälenkki siirtolapuutarhalle sunnuntain ratoksi oli eskaloitunut järjettömäksi mökkikuumeeksi ja seuraavana maanantai-iltana sitten jo seisoimmekin myytävänä olevan mökin kuistilla ja huomasimme sanovamme omistajalle ”kyllä me tästä tarjous teille tehdään”.

Tuo merkityksellinen sunnuntai on piirtynyt mieleeni hyvin. Lämmin päivä, omenat painoivat raskaina puita. Istuimme miehen serkun mökin pihassa ylätysvisiitillä. Takorautatuoli allani oli asetettu omenapuun varjoon, aurinko siivilöityi oksien lomasta ja siemailin kylmää jääteetä hikisen pyörälenkin päälle. Lipsautimme molemmat huokaisun, että tällainen mökki olisi kyllä… Johon serkku tuumasi, että tuossa on ilmoitustaululla yksi ilmoitus…

Niinpä siinä sitten kävi niin, että eihän me mitään neuvoteltu keskenämme tai näytelty välinpitämättömän harkitsevaa mökin myyjälle. Katsottiin miehen kanssa toisiimme siinä myyjän silmien alla ja sanottiin ääneen ilmeinen ”tämä on ihana, me halutaan tämä”. Joskus on vaan sellaisia asioita, joita ei voi jäädä arpomaan. Tämä oli sellainen. Ja voin luvata, että päivääkään ei olla kaduttu tätä heräteostosta (vaikka rahoituksen järjesteleminen pankin kanssa olikin vähän isompi säätäminen kuin mitä oltiin naivisti oletettu).

Yht’äkkiä olimme vastuussa puutarhasta joka on perustettu jo ennen sotia ja jossa kasvaa vanhoja omenapuita, kirsikkapuu, luumupuita, päärynäpuita, perennoja, marjapensaita (lisää tähän autereinen ilme) ja loputon määrä vuohenputkea (lisää tähän ei autereinen ilme).

Kahdeksan vuoden aikana kaikenlaista on toki muuttunut, mutta perusasiat puutarhassa pysyneet sellaisenaan. Mitään suuria muutoksia emme ole tehneet. Meidän edeltäjämme tällä palstalla ovat rakentaneet viehättävän ja toimivan miljöön, jota me poropeukalot lähinnä yritämme olla tuhoamatta. Sen sijaan mökkiä olemme remontoineet, lisäsiipi rakennettu, kuistin korjaus odottaa (ja tuhat muuta juttua myös), patio rakennettu ja leikkimökki hankittu pojille. Eli on tämä muuttunut. Meitä ennen tässä ei ollut ollut myöskään pitkään aikaan lapsiperhettä, joten totta kai muutosta on tullut luontevasti sitäkin kautta.

Poikien oma valtakunta. Erityisesti kaksivuotias on ottanut tämän haltuun. Kotileikit ovat keskittyneitä ja mamma ylpeä pienestä pojastaan joka niin hienosti osaa jo iltapäiväkaffet tarjoilla omassa tuvassaan.

Leikkimökissä on omat hiirensä. Ne asuvat omassa nurkassaan.

Vieläkin minä muistan sen tunteen kun kauppakirjat oli tehty ja ekan kerran mentiin omilla avaimilla sisään. Se riemun tunne. Ekat viikot melkein juoksin loppumatkan mökille, niin kiire oli päästä ihailemaan omaa pihaa ja mökkiä.

Leikkimökki ja rinne alapihalle. Tuosta puiden ja pensaiden välistä on aivan mahdottoman hyvä vetää täysillä alamäkeen muovimopolla.

Jotenkin minusta tuntuu, että emme ole ainoita joille on tapahtunut tämä ”elämän kallein heräteostos” ja olisipa vaan aika kiva kuulla muidenkin tarinoita siitä, miten päädyitte omistajiksi juuri tuolle omalle mansikkapaikallenne. Oliko se oma pihapiiri rakennuksineen rakkautta ensisilmäyksellä vai järkipäätös joka on vasta myöhemmin osoittautunut kultaakin kalliimmaksi aarteeksi?

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri 2 Kommentit

Syyskukkia

Syksy tekee tuloaan ja puutarha alkaa pikku hiljaa valmistautua talvilevolle. Onneksi kukkailoa riittää yhä. Jos pihasta ei löydy pitkälle syksyyn kukkivia myöhäiskesän perennoja, voi kukkaisaa tunnelmaa jatkaa erilaisilla syysistutuksilla.

Nuupahtaneita kesäkukkaistutuksia on helppo päivittää muutamalla syyskasvilla. Vaihda ränsistyneet kesäkukat koristekaaleihin, kukonharjaan, syklaameihin,  pallokrysanteemiin tai vaikka callunoihin. Omissa kesäkukkaruukuissani jatkoaikaa saivat erilaiset koristeheinät, keijunkukat, muratit, hopeaputous ja lankaköynnökset.

Myös osa yrteistä kestää yllättävän pitkään, kuten rosmariini ja hopeanharmaa curry-yrtti. Varsinaisesti curry-yrtti onkin koristekasvi ja vähään tyytyväinen. Se selviää hyvin myös kaatosateessa avotaivaan alla, se tuli todistettua tänä kesänä.

Pallokrysanteemien värikirjo on mukavan monipuolinen, sävyjä löytyy varmasti jokaiseen makuun. Ja vaikka nämä kookkaat syyskukat on näyttäviä jo kaukaa katsottuna, kannattaa kukintaa tarkastella myös ihan läheltä. Yksittäiset pienet kukat ovat ihan huikean kauniita!

Pallokrysanteemit sopivat sekä romanttiseen tyyliin että pelkistettyyn moderniin linjaan. Rottinkinen kori tai suoraviivainen suojaruukku muuttavat kasvin ilmettä ja viimeistelevät ulkoasun.

Jos syksyinen ruukkuistutus sijaitsee katoksen suojassa, iloa riittää hyvinkin pitkään. Kukat jatkavat loistoaan, kunhan niitä muistaa hoitaa. Lannoita säännöllisesti, kastele tarpeen mukaan ja poista kuihtuvia kukkia ja lehtiä sellaisia huomatessasi.

Sitten vain istumaan mukavasti aitiopaikalle ja nauttimaan syksyn väreistä ja tunnelmasta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Tulinen Kukkasipuli

 

 


Jaahas..mikäs kukka tämä tällainen oikein…

Tuhannen ja yhden yön tulppaanit.. Se jokin niissä vain on yhä vieläkin, vaikka statussymbolin asemansa ne menettivät jo kauan sitten 1600-luvulla, sen kuuluisan hollantilaisen tulppaanimanian myötä. Alunperinhän tuo Turkin Ottomaanien valtakunnassa suosituksi tullut kukka kannettiin Euroopan Alankomaihin harvojen ja valittujen pöytiä koristamaan, kunnes se sekoitti koko maan, aina inflaatioon asti. Tässä eriskummallisessa maailmassa lienee tarpeetonta edes kysyä, miten aivan tavallinen kukka voi saada aikaan jotain sellaista…


Se Pettämätön Purppuranhohtoinen tunne…

Näin naisen näkökulmasta katsottuna tulppaanien väriloistolla leikittely on vähän kuin kokeilisi uutta kakkureseptiä, tai valitsisi uutta huulipunaa tai kenkäparia useiden kymmenien jännien värien joukosta. Jopa niiden nimet ovat hekumallisia.. Joskus kaupoilla ollessani poikkean esimerkiksi luomivärihyllyllä ja valitsen nopeasti kulloinkin kyseiseen päivään tai tunnelmaan sopivimmalta tuntuvan värin, jonka sitten poimin käteeni katsoakseni ja kokeakseni sen nimen synnyttämän mielikuvan. Ehkä hassuakin, mutta niin totta!  Usein rasian pohjalta löytyy sanoja kuten ”utuinen ilta”, ”pehmeä kosketus”,  ”kiihkeä polte”, tai vaikkapa ”sateinen bulevardi”. Siitä sitten itsekseni hymähdellen lähden jatkamaan matkaa vaikkapa kohti uutta tiskiharjaa tai korvaavaa paria rikkimenneiden puutarhahanskojen tilalle. Mielikuvat pitävät kuitenkin otteessaan, eikä tuo ote tunnu ollenkaan ikävältä..

 


….Hei..! ..Pintaani vasten valuu jotain hidasta ja sakeaa..?!..

Jos miehen näkökulmasta pitäisi ajatella, voisin verrata värien ja mallien runsautta vaikkapa autokaupan ihmeelliseen maailmaan, jossa ne konepellin alaiset asiat painavat kai eniten, mutta ulkonäölläkin on varmasti oma arvonsa. Kyllä oikein vetävän näköinen auto saa helposti naisenkin pään kääntymään. Jälleen kerran, muodon ja värin lumo nousee arvoonsa.. Kukapa nyt pientä piristystä vastustaisi..

 

 

Todellakin, tulppaanin värikäs ja viriili historia on kätkenyt sisäänsä ”salaisuuden” jos toisenkin. Voi vain kuvitella, miten intoa puhkuvat keskieurooppalaiset floristit ovat posket palaen risteyttäneet tulppaaneja kilpaa renessanssin puuteroimissa kaupungeissa tuottaakseen toinen toistaan värikkäämpiä kukkia. Mikä tunne siitä onkaan mahtanut syntyä, kun uusia väri- ja muotomuunnelmia on syntynyt helposti, näppärästi, kuin taikasauvasta! Elettiin suurten löytöjen aikaa ja 1600-luvun kasvitieteilijät ovat ehkä kuvitelleet saaneensa luonnon kiedottua pikkusormensa ympärille suuressa viisaudessaan. Tieteen kehittyessä muunnosten todistettiin johtuvan virusinfektioista.

 


… muista ajovalot? ..:-)

Kaunis, alun perin Keski-Aasian aromailta kotoisin oleva tulppaani on kieltämättä yhden,  jos toisenkin tarinan arvoinen kukka, josta tehtiin aikoinaan kiivasta futuurikauppaa. Toisin sanoen, kukkasipuleita sitouduttiin ostamaan ja myymään tulevaisuudessa johonkin tiettyyn aikaan ja hintaan. Kysyntä ja tarjonta ylikuumenivat 1600-luvun Hollannissa siihen pisteeseen, että kuplan puhjettua tulppaanit unohdettiin siellä jopa yli sadaksi vuodeksi.

Seuraavaksi tuo Kukkien Freddy Krueger nosti päätään myös Ranskassa ja Englannissa, mutta se onkin jo toinen tarina.. Siksi lienee viisainta kumartua kohti multaista maata ja istuttaa sipulit vailla minkäänlaisia illuusioita. Vähän kuin vaalisi omaa maalaisjärkeään, josta sitten huhti-kesäkuussa ponnahtanee ilmoille se iänikuinen, aisti-iloinen tulppaani.

 


Pimeää Kauneutta 🙂

 

Kirjoittanut Flora Fiona 1 Kommentti
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 28 29   Seuraava »